Joka ei ollut saapa kuninkaan arvoa: Antikristus paljastettu?

2016

Sillä varmasti sen täytyy olla yhtä vaarallinen ja helppo virhe kristityille seurata Antikristusta kuin se oli juutalaisille Kristuksen hylkääminen. Ja siksi se on yhtä paljon meidän velvollisuutemme pyrkiä tuntemaan hänet voidaksemme välttää häntä, kuin se oli heille Kristuksen tunteminen, että he olisivat voineet seurata häntä. Siten hänen identifiointinsa ei ole joutavaa spekulointia tai merkityksetön asia, vaan suurimman hetken velvollisuus.

- Sir Isaac Newton, nimeämätön tutkielma Ilmestyskirja 11. luvusta. Israelin Kansallinen Kirjasto, Jerusalem, Israel.

Luku 1 - Miksi kristittyjen ja ei-kristittyjen tulisi tietää Antikristuksen henkilöllisyys?

Monet kristityt eivät ole kiinnostuneita tutkimaan kysymystä Antikristuksen mahdollisesta identiteetistä. Tähän vaikuttaa useat eri tekijät, joita käsittelen enemmän seuraavassa luvussa. Olematta sen enempää perillä tällaisia identifiointi yrityksiä lannistavista opeista, monet ovat kysyneet, että mitä he tekevät tällaisella tiedolla. Eskatologiaa koskevat eri tulkinnat ovat aina toissijaisia Raamatun perimmäisen pelastussanoman kannalta. Olen tehnyt kaikissa kirjoituksissani jo selväksi, että aikomukseni ei ole jakaa ja hajottaa kristittyjä Antikristuksen identiteettiä koskevien tulkintojeni pohjalta. On kokonaan toinen asia, jos joku loukkaantuu oppeihini ja vaatii muita kristittyjä pysymään erossa niistä, jotka suhtautuvat kirjoituksiini myönteisesti. Jeesus sanoi, että Hän tuli tuomaan maailmaan miekan ja nostamaan lapset vanhempiaan vastaan ja vanhemmat lapsiaan vastaan (Matt. 10:34-36).

Tällä Hän ei yllyttänyt seuraajiaan väkivaltaan ja vihaan omia perhekuntalaisiaan vastaan. Hän käski meitä rakastaman vihamiehiämme ja nuhteli Pietaria, kun tämä sivalsi Jeesuksen vanginneen roomalaisen sotamiehen korvan irti (Luuk. 6:27, Matt. 26:52). Jeesus puhui siitä, että Hänen seuraajansa joutuisivat vainotuiksi ja lähimpiensä hylkäämäksi samalla tapaa kuin Hänkin. Hän tarkoitti sitä, että meidän omat perheenjäsenemmekin kääntyisivät meitä vastaan sen jälkeen, kun otamme ristimme ja seuraamme Häntä. Mutta meidän tulee tehdä se valinta olemmeko tähän valmiita Hänen nimensä tähden. Tästä syystä Jeesus sanoi Matteus 10:35-39:ssä:

Sillä minä olen tullut 'nostamaan pojan riitaan isäänsä vastaan ja tyttären äitiänsä vastaan ja miniän anoppiansa vastaan; ja ihmisen vihamiehiksi tulevat hänen omat perhekuntalaisensa. Joka rakastaa isäänsä taikka äitiänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka rakastaa poikaansa taikka tytärtänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias. Joka löytää elämänsä, kadottaa sen; ja joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen.

Itse olen aina sanonut, että kristittyjen tulisi rakastaa toinen toisiaan huolimatta opillisista eroistamme ja pitää Kristus uskomme keskiössä. Hän on seurakunnan yhteinen pää, jonka alla Hänen ruumiinsa jokaiselle jäsenelle on määrätty oma paikkansa. Me olemme Kristuksen ruumis ja jokainen meistä palvelee siinä omalla paikallaan omaa kutsumustehtäväänsä seuraten. Tämä on minun kutsumustehtäväni. Toki on mahdollista, että kristitty voi kulkea Jumalan alkuperäisistä suunnitelmista myös harhaan. Mutta haastan jokaista kristittyä perustelemaan ja esittämään läpikotaiset vastaväitteet, jos joku uskoo minun edistävän harhaoppeja tai villejä spekulaatioita. Tulet nimittäin huomaamaan, että profeetallinen tutkimukseni perustuu hyvin systemaattiseen, johdonmukaiseen ja perusteltuun raamatuntulkintaan. En tuhlaisi koko elämääni näin kyseenalaisen aiheen parissa, jos perustaisin sen villeihin spekulaatioihin.

Isaac Newton

Tässä suhteessa olisi hyvä muistaa mitä Isaac Newton, jota kunnioitetaan 1500 – 1600 -lukujen tieteellisen vallankumouksen merkittävimpänä hahmona esiteltyään perusteensa painovoima -ja liikelaille teoksessaan Philosophiae Naturalis Principia Mathematica, opetti tästä aiheesta. Newton, kuten monet hänen aikansa kopernikaanisen vallankumouksen isät, oli anteeksipyytelemätön kristitty teisti, joka tutki hartaasti Raamatun profetioita lopun ajoista löytääkseen metodin Jeesuksen toisen tulemuksen ajankohdan määrittämiseksi ja Antikristuksen identifioimiseksi. Eräässä paperissa, mikä on tallennettu Israelin kansalliseen kirjastoon, Jerusalemiin, hän kirjoittaa:

Etsittyäni ymmärrystä profeetallisista kirjoituksista, pidän itseäni velvollisena kommunikoimaan siitä muiden hyödyksi muistaen hänen tuomionsa, joka kätki talenttinsa maahan. Sillä olen vakuuttunut siitä, että tämä osoittautuu suureksi hyödyksi niille, jotka uskovat, ettei se ole tarpeeksi vilpittömälle kristitylle istua alas ja tyytyä Kristuksen oppien perusteisiin, sellaisiin kuin Apostolien tekoihin, kasteen oppiin, käsien päälle panemiseen, kuolleiden ylösnousemukseen ja ikuiseen tuomioon, mutta edetä kohti täydellisyyttä, kunnes he ovat tulleet täysi-ikäisiksi, joiden aistit tottumuksesta ovat harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta. (Hepr. 5:12) En olisi voinut lannistua siitä vaikeudesta ja huonosta menestyksestä, jonka ihmiset ovat tähän mennessä tavanneet näissä yrityksissä. Tämä ei ole mitään muuta kuin mitä tulisi odottaakin. Sillä Danielille kerrottiin, että viimeisiä päiviä koskevat profetiat suljettaisiin sinetillä lopun aikaan asti, jolloin viisaat ymmärtävät ja tieto lisääntyy (Dan 12:4, 9, 10). Ja siten, mitä kauemmin ne ovat pysyneet epäselvinä, sitä enemmän on toivoa, että aika on käsillä, jolloin ne tulevat ymmärrettäviksi. Jos niitä ei koskaan ymmärrettäisi, mitä tarkoitusta varten Jumala ilmoitti ne? Varmastikin Hän teki sen seurakunnan rakennukseksi; ja jos niin, on yhtä varmaa, että seurakunta saavuttaisi lopulta niiden ymmärryksen. En tarkoita kaikkia, jotka kutsuvat itseään kristityiksi, mutta jäännös, muutamat hajallaan olevat persoonat, jotka Jumala on valinnut. Sellaiset, jotka ilman että olisivat harrastuksen, koulutuksen tai inhimillisten auktoriteettien johtamia, voivat asettaa itsensä vilpittömästi ja hartaasti totuuden etsimiseen. Sillä kuten Daniel sanoi, että viisaat ymmärtäisivät, hän myös sanoi, ettei yksikään Jumalaton ymmärrä. Salli minun siis pyytää sinua luottamasta yhdenkään ihmisen mielipiteeseen näistä asioista, sillä on suuri mahdollisuus, että tulet petetyksi. Vielä vähemmän tulisi luottaa väkijoukon tuomioon, sillä silloin ainakin tulet petetyksi. Tutki sen sijaan Kirjoituksia itse säännöllisellä lukemisella ja jatkuvalla mietiskelyllä ja hartaalla rukouksella, että Jumala valaisisi ymmärrystäsi, jos haluat löytää totuuden. Mitä, jos sen lopulta saavutat, tulet arvostamaan ylitse kaikkien muiden maailman aarteiden sen vakuutuksen ja voiman syystä, jonka se lisää uskoosi, ja tuo vakaan tyydytyksen mielellesi, jota yksistään sen kokija voi arvioida. Se hyöty mikä kertyy pyhien profetioiden ymmärtämisestä ja niiden laiminlyönnin vaara on hyvin suuri ja velvollisuus niiden opiskeluun on yhtä suuri, kuin samanlainen tapaus juutalaisiin liittyen Kristuksen tulemuksen yhteydessä. Sillä säännöt millä he olisivat tunteneet Messiaansa, oli Vanhan Testamentin profetiat. Ja näitä meidän Pelastajamme suositteli heitä tarkkaamaan aivan saarnaamisensa alusta lähtien (Luukas 4:21). Ja jälkikäteen käski tutkia niitä sanoen, Tutkikaan kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta ja paljasti vakavasti heidän tietämättömyytensä niistä, sanoen heille, kun he vaativat merkkiä, Taivaan muodon te osaatte arvioida, mutta aikain merkkejä ette osaa. Ja ylösnousemuksensa jälkeen Hän osoitti tämän tietämättömyyden myös opetuslapsissaan, kun Hän sanoi, ’Oi, te ymmärtämättömät ja hitaat sydämeltä uskomaan kaikkea sitä, minkä profeetat ovat puhuneet! Eikö Kristuksen pitänyt tätä kärsimän ja sitten menemän kirkkauteensa?’ Ja hän alkoi Mooseksesta ja kaikista profeetoista ja selitti heille, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu. Siten myös Apostolit ja nämä, jotka ensimmäisinä aikoina levittivät evankeliumia, tähdensivät etupäässä näitä profetioita ja kehottivat kuulijoitaan etsimään ja näkemään oliko kaikki meidän pelastajaamme koskevat asiat ennustettu kuten ne tapahtuivat. Se oli juutalaisten tietämättömyys näistä profetioista, mikä sai heidät hylkäämään heidän Messiaansa ja seurauksena eivät olleet vangittu vain roomalaisten taholta, mutta aiheuttivat itselleen myös iankaikkisen kadotuksen (Luukas 19:42, 44). Jos sitten profetiat, jotka koskivat Apostolista aikaa, annettiin sen ajan ihmisten kääntymiseksi totuuteen ja uskon vahvistumiseen, ja jos se oli heidän velvollisuutensa tutkia ahkerasti näitä profetioita, miksi meidän ei tulisi ajatella, että profetiat, jotka koskevat viimeisiä aikoja, missä jo olemme, olivat samalla tapaa tarkoitettu meidän käyttöömme, niin että luopumuksen keskellä voisimme erottaa totuuden ja vahvistua siten uskossa ja seurauksena se on myös meidän velvollisuutemme tutkia näitä profetioita kaikessa hartaudessa. Jos Jumala oli niin vihainen juutalaisille siitä, että he eivät tutkineet paljon ahkerammin profetioita, jotka oli annettu heille Kristuksen tuntemiseksi, miksi meidän tulisi luulla, että Hän antaa meille anteeksi sen, että emme tutki profetioita, jotka Hän on antanut meille Antikristuksen tunnistamiseksi? Sillä varmasti sen täytyy olla yhtä vaarallinen ja helppo virhe kristityille seurata Antikristusta kuin se oli juutalaisille Kristuksen hylkääminen. Ja siksi se on yhtä paljon meidän velvollisuutemme pyrkiä tuntemaan hänet voidaksemme välttää häntä, kuin se oli heille Kristuksen tunteminen, että he olisivat voineet seurata häntä. Siten hänen identifiointinsa ei ole joutavaa spekulointia tai merkityksetön asia, vaan suurimman hetken velvollisuus. Antikristus tulee viettelemään koko kristillisen maailman ja siksi hän voi vietellä yhtä helposti sinut ellet ole hyvin valmistautunut erottamaan häntä.²

Myöhemmin Newton kirjoittaa siitä miten maailma ja valvomattomat kristityt suhtautuisivat niihin, jotka ottavat Raamatun profetiat todesta ja tulkitsevat niitä kirjaimellisesti: He saattavat kutsua sinua kiihkoilijaksi, fanaatikoksi ja harhaoppiseksi ja kertoa näiden tulkintojen epävarmuudesta ja niiden seuraamisen turhuudesta ottamatta huomioon, että profetiat, jotka koskivat Pelastajamme ensimmäistä tulemusta, olivat paljon vaikeammin tulkittavia ja silti Jumala hylkäsi juutalaiset siitä, etteivät he seuranneet niitä. Pidä mielessä, että nämä sanat kirjoitettiin 17. vuosisadalla (tai 18. vuosisadan alussa). Nykyään on hyvin yleistä, että Raamatun kirjaimelliseen tulkintaan uskovat kristityt leimataan kiihkoilijoiksi tai fanaatikoiksi. Kristittyjen sionistien tuki Israelin valtiolle nousee pitkälti Raamatun profetioiden kirjaimellisen tulkinnan pohjalta, vaikka kristillinen sionismi itsessään syntyi jo vuosisata ennen Israelin valtion perustamista.

He saattavat kutsua sinua kiihkoilijaksi, fanaatikoksi ja harhaoppiseksi ja kertoa näiden tulkintojen epävarmuudesta ja niiden seuraamisen turhuudesta ottamatta huomioon, että profetiat, jotka koskivat Pelastajamme ensimmäistä tulemusta, olivat paljon vaikeammin tulkittavia ja silti Jumala hylkäsi juutalaiset siitä, etteivät he seuranneet niitä.

- Isaac Newton

Elämme hyvin vaarallista aikaa sillä vihapuheen subjektiivisen käsitteen alla pyritään sensuroimaan konservatiivien tai Raamattuun kirjaimellisesti uskovien sananvapaus. Mikä tahansa puhe, jonka katsotaan loukkaavan jotain vähemmistöryhmää, voidaan määritellä nyt vihapuheeksi, vaikka Jeesus itse tapettiin sen tähden, että Hänen puheensa loukkasi aikansa tekopyhää uskonnollista johtoa, joiden korvat eivät kestäneet kuulla totuutta (totuushan on aina karvasta kuultavaa niille, jotka ovat eläneet valheessa). Newtonia voi tuskin leimata kiihkoilijaksi tai fanaatikoksi, sillä hän oli maailman vanhimpana tiedeakatemiana tunnetun Royal Society’n presidentti vuosina 1703 – 1727. Ilman Newtonin matemaattisia perusteita kappaleiden liikettä koskeville kolmelle fysiikan laille, nykyinen korkean teknologian sivilisaatiomme ei olisi ollut mahdollinen. Kuten James Rivington kirjoittaa verkkosivulla techradar.com:

Newtonin kolme liikelakia kiihotti lopulta teollisen vallankumouksen synnyn 1700 – 1800 -luvuilla. Koneet operoivat nyt hyvin määriteltyjen ja ymmärrettyjen lakien puitteissa - höyryveturit, tehtaat ja työstökoneet olivat kaikki suunniteltuja Newtonin tiedettä käyttäen. Hänen matematiikkansa oli myös instrumentaalinen ensimmäisten pilvenpiirtäjien rakentamisessa – toista lakia voidaan käyttää laskemaan kaikki voimat, jotka vaikuttavat talosi tiilien jokaiseen neliökulmaan. Kolmas laki, sillä välin, on avain suihkukoneen työntövoiman ymmärtämiseen, mikä on yhä meidän ainoa keinomme päästä avaruuteen.³

Newtonin lähtökohta Jeesuksen toista tulemusta koskevien profetioiden ymmärtämisen tärkeyteen oli täysin erilainen kuin nykyisten profetianopettajien eliitti ja valtavirta opettaa. Nykyään sen väittäminen, että Antikristuksen henkilöllisyys olisi mahdollista tunnistaa ennen seurakunnan ylösottoa, mielletään jo lähes harhaopiksi. Tästä vastaa dispensationalistisen koulukunnan valtavirran johtavat opettajat, kuten Hal Lindsey, Tim LaHaye, Mark Hitchcock, ym., jotka seuraavat vuonna 1909 julkaistun C. I. Scofieldin viiteraamatun raamatuntulkintaa, mikä popularisoi dispensationalismin ja futurismin 20. vuosisadan hallitsevaksi eskatologian koulukunnaksi.

Tämä kirjailija ei hylkää dispensationalismin traditiota kokonaisuudessaan. On syytä mainita, että Newton kannatti profetiantulkinnan perinnettä, mikä tunnetaan historisismina, ja mikä opetti paavillisen instituution täyttävän Danielin ja Ilmestyskirjan profetiat Antikristuksesta. Tämän vastakohtana futurismi ja dispensationalismi keskittyy Raamatun profetioihin Israelin kansallisesta elpymisestä ja opettaa profetioiden Antikristuksesta koskevan yksilöä, joka hallitsee kirjaimelliset 1260 päivää, 42 kuukautta tai kolme ja puolivuotta (Dan. 7:25, 9:27, Matt. 24:15, 2. Tess. 2:4, Ilm. 11:2, 13:5). Tässä kirjassa tulen osoittamaan kuinka nämä kaksi protestanttista profetiantulkinnan perintöä voivat olla molemmat yhtäaikaisesti oikeassa. Tästä syystä eskatologiani edustaa hyvin radikaalia erkamaa siitä hallitsevasta käsityksestä, joka asettaa nämä vastakkain ja asettuu kannattamaan jompaakumpaa sen sijaan, että kannattaisi molempia. Kutsunkin tätä profetiantulkinnan integroiduksi malliksi.

Tähän integroituun malliin voitaisiin sisällyttää myös preterismi eli oppi, jonka mukaan suurin osa Danielin kirjan ja Ilmestyskirjan profetioista olisi toteutunut jo ensimmäiselle vuosisadalle jKr. mennessä. Jokainen näistä toisiaan vastaan taistelevasta koulukunnasta kantaa sisällään totuuden siemenen, mutta eivät koko totuutta. Profetioiden integroitu eli yhteen sulautettu lähestyminen on ainoa, joka ottaa huomioon pyhien Kirjoitusten kokonaisuuden ja niiden sisäisen eheyden ja jonka kautta voimme nähdä kuinka ne ennustivat koko viimeisen 25 vuosisadan maailmanhistorian. Tässä suhteessa Raamatun profetioiden tutkimus on paljon enemmän menneisyyden kuin tulevaisuuden ymmärtämistä. Preterismi, historisismi ja futurismi katsoo kaikki samaa asiaa vain eri puolilta. Lopun ajat koskevat raamatullisesti katsoen koko kristillisen seurakunnan aikaa Jeesuksen ensimmäisestä tulemuksesta (tai jo toiselta vuosisadalta eKr.), Hänen toiseen tulemukseensa asti. Tämä vahvistetaan seuraavissa raamatunkohdissa:

Eivät nämä ole juovuksissa, niinkuin te luulette; sillä nyt on vasta kolmas hetki päivästä. Vaan tämä on se, mikä on sanottu profeetta Jooelin kautta: 'Ja on tapahtuva viimeisinä päivinä, sanoo Jumala, että minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, ja nuorukaisenne näkyjä näkevät, ja vanhuksenne unia uneksuvat. (Ap. t. 2:17)

Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut. (1. Kor. 10:11)

Ja jos te Isänänne huudatte avuksi häntä, joka henkilöön katsomatta tuomitsee kunkin hänen tekojensa mukaan, niin vaeltakaa pelossa tämä muukalaisuutenne aika, tietäen, ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä, niinkuin virheettömän ja tahrattoman karitsan, hänen, joka tosin oli edeltätiedetty jo ennen maailman perustamista, mutta vasta viimeisinä aikoina on ilmoitettu teitä varten. (1. Piet. 1:20)

Antikristuksen tunnistaminen edeltä käsin on tärkeää etenkin niille, jotka eivät tunnusta Kristusta, maailman ainoaa Vapahtajaa, ja siitä syystä ovat matkalla ikuiseen kadotukseen. Jumala antaa ihmiskunnalle lopun aikana vielä viimeisen mahdollisuuden siihen valitsevatko he hyvän vai pahan välillä, totuuden vai valheen, Kristuksen vai Saatanan. Tästä syystä Paavali sanoi toisessa tessalonikaiskirjeessään Antikristuksesta, laittomuuden ihmisestä, seuraavaa:

Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää, niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä, tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua. Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen.

Monet kristityt ovat keskittyneet spekuloimaan sillä mikä on tässä mainittu laittomuuden salaisuus, joka pidättää Antikristuksen esiintuloa. Samalla kohdan tärkein näkökohta jää sivuun. Nimittäin se, että laittomuuden ihminen tulee pettämään koko maailman ja johtamaan sen ikuiseen kadotukseen. Eikö siis kristittyjen velvollisuus olisi varottaa maailmaa etukäteen tästä pettäjästä? Monet ovat näin tehneetkin ja Antikristuksen tunnuspiirteistä on kirjoitettu jo lukuisia kirjoja. Mutta jos hänen henkilöllisyytensä on mahdollista tietää jo tässä ajassa, niin eikö meillä ole silloin entistä suurempi velvollisuus varottaa maailmaa hänestä ennalta. Antikristus ei johda seuraajiaan vain ikuiseen kadotukseen, mutta hävittää myös koko ihmiskunnan miltei sukupuuttoon. (Jes. 13:12, Ilm. 9:15)

Hänen rinnallaan kalpenevat siis niin Hitler, Stalin kuin Mao. Eikö jokaisen moraalisen ja vastuuntuntoisen ihmisen velvollisuutena olisi ollut varottaa Saksaa Hitleristä ennen kuin hän sai miljoonat pauloihinsa. Kun natsit nousivat valtaan vuonna 1933, se oli jo myöhäistä, sillä demokratia ja lehdistön vapaus tukahdutettiin pian sen jälkeen. On syytä toistaa jälleen Flossenbürgin keskitysleirillä kuolleen Dietrich Bonhoefferin pysäyttävät sanat, Hiljaisuus pahan edessä on pahaa itsessään. Jumala ei tule pitämään meitä syyttömänä. Puhumattomuus on puhumista. Tekemättömyys on tekoja. En voi siis olla hyvällä omallatunnolla vaiti jos näen horisontissa häämöttävän uuden Hitlerin. En voi vaieta, jos väitän tietäväni hänen identiteettinsä omistamalla tähän tukevat todisteet niin Raamatun profetioiden systemaattisen tulkinnan kuin myös muidenkin aihetodisteiden pohjalta. Uskon, että moni toimisi asemassani täysin samoin.

Moni toimiikin. Monet uusvasemmistosta uskovat tosissaan, että Yhdysvaltain 45. presidentti Donald Trump olisi Hitlerin uusi inkarnaatio. Tämä usko motivoi heitä tekemään kaikkensa hänen pysäyttämisekseen. He sanovat, että demokraattinen vaaliprosessi ja sivistynyt debatti ei olisi enää vaihtoehto. Natsit ja valkoinen ylivalta on murskattava keinoilla millä hyvänsä. Bonhoeffer oli myös alkujaan pasifisti ja kannatti väkivallatonta vastarintaa natseja vastaan, mutta natsien hirmutekojen edessä hänen täytyi arvioida uudelleen etiikkaansa pahan pysäyttämiseksi. Bonhoeffer, joka oli mukana salaliitossa Hitlerin salamurhaamiseksi, kirjoitti: Jos istuisin mielipuolen vieressä, joka ajaa auton viattomien ohikulkijoiden päälle, en voi kristittynä yksinkertaisesti odottaa katastrofia, ja sitten lohduttaa haavoittuneita ja haudata kuolleita. Minun täytyy taistella saadakseni riistettyä ohjauspyörä ajajan käsistä. ⁴

Kysymys siitä milloin väkivalta on oikeutettua äärimmäisen pahan pysäyttämiseksi, on toki pohdinnan arvoinen moraalifilosofinen dilemma (tämä kirjailija tuomitsee kaikenlaisen poliittisen tai uskonnollisen ideologian motivoiman väkivallan). Ongelma uusvasemmiston Donald Trumpin vastaisessa hysteriassa on vain se, että he näkevät piruja (ja hakaristejä) sielläkin missä niitä ei ole. Poliittisten vastustajien rinnastaminen natseihin on myös hyvin vaarallinen piirre nykypäivän poliittisessa polarisoitumisessa. Etenkin jos tällaiselle rinnastukselle ei ole olemassa mitään historiallista oikeutusta. Yliopistot ovat laiminlyöneet oppilaidensa historian tuntemusta puhumalla vain äärioikeiston synneistä ja vähättelemällä marxismin yhtäläistä pahuutta. Samalla useimmat ovat unohtaneet sen, että natsismi oli kollektivistinen, traditionalistinen ja uuspakanallinen johtajakultti missä luonnonsuojelun tärkeyttä painottaneet vihreät arvot yhdistyivät darvinistiseen rasismiin ja äärinationalistiseen militarismiin Lebensraum eli ylikansoitus ja elintilanlaajennus oppeineen. Natsismilla oli siten hyvin vähän yhteistä John Locken klassisen liberalismin tai Edmund Burken konservatismin kanssa missä arvot kuten individualismi, yksilön vapaus valtion pakkovallasta ja usko ihmisten luonnollisiin oikeuksiin ja tasa-arvoon Jumalan edessä, oli keskeisellä paikalla. Tosiasiassa natsismilla oli enemmän yhteistä traditionalismiin ja panteismiin perustuvan maakeskeisen maailmankuvan kanssa – mitä Prinssi Charles edistää -, mutta tila ei riitä tämän aiheen laajempaan käsittelyyn tässä kirjassa (palaan tähän hieman luvussa 10).⁵

Mutta seuraavassa luvussa paneudun kysymykseen siitä mikä tai kuka on toisessa tessalonikalaiskirjeessä mainittu laittomuuden ihmisen pidättäjä ja miksi oppi siitä on yhteydessä siihen miksi monet kristityt ovat haluttomia pohtimaan kysymystä Antikristuksen mahdollisesta identiteetistä.

² http://www.newtonproject.ox.ac.uk/view/texts/normalized/THEM00135

³ https://www.techradar.com/news/world-of-tech/future-tech/physics-and-technology-1174316

⁴ https://www.azquotes.com/quote/917469

⁵ Natsismin (sekä fasismin) yhteyttä ihmiselämän arvoa väheksyvään luonnonsuojeluun ja panteismiin (luonnon palvontaan) on käsitelty laajemmin sellaisessa suomalaisessa kirjassa kuin Mikko Paunion Vihreä Valhe (Auditorium, 2015), jossa hän viittaa mm. Oxfordin historian professori Anna Bramwellin laajoihin tutkimuksiin tästä aiheesta.

Älköön kukaan pettäkö teitä millään keinoa, sillä se päivä ei tule, ellei luopumus tule ensin ja synnin ihmistä paljasteta, kadotuksen lasta.

– 2. Tess. 2:3 (King James Bible)

Luku 2 – Opettaako Raamattu, että Antikristuksen persoona paljastetaan pyhille vasta seurakunnan ylösoton jälkeen?

Isaac Newton opetti 1700 -luvulla, että kristittyjen velvollisuus olisi tutkia profetioita lopun ajoista, jotta he osaisivat tunnistaa Antikristuksen persoonan ennen kuin tämä ilmestyy ja viettelee koko maailman pauloihinsa. Tämä käsitys muuttui 1900 -luvun alussa, kun Cyrus Ingerson Scofield julkaisi hänen populaarin viiteraamattunsa, josta tuli pian dispensationalistisen premillenialismin vaikutusvaltaisin edistäjä Yhdysvalloissa ja ympäri protestanttista kristikuntaa. Dispensationalismi viittaa anglo-irlantilaisen papin John Nel son Darbyn kehittämään hermeneutiikan haaraan, joka tulkitsee pyhiä Kirjoituksia jakamalla Raamatun historian seitsemään tai neljään dispensatioon eli toisistaan erottuvaan jumalalliseen hallintojärjestelmään (tai armotalouskausiin) millä Jumala on tehnyt ihmisten kanssa liiton ja asettanut niiden ehdot historian kunakin eri aikakautena. Näin ollen se jakaa raamatullisen historian seuraavasti:

Viattomuuden aika: Adamin luomisesta syntiinlankeemukseen.

Omantunnon aika: Syntiinlankeemuksesta vedenpaisumukseen.

Hallituksen aika: Nooasta Aabrahamiin.

Patriarkaalinen/Lupauksen aika: Aabrahamista Moosekseen.

Lain aika: Mooseksesta Kristukseen.

Armon aika: Seurakunnan perustamisesta Kristuksen toiseen tulemukseen.

Tuhatvuotinen valtakunta: Jeesuksen ja Hänen pyhiensä tuhatvuotinen hallinto maanpäällä, jolloin Saatana ja hänen enkelinsä ovat sidottuina tuhatvuotiseen vankeuteen tuonelassa.

Toiset taas määrittelevät Mooseksen lakia edeltäneen maailmanajan vain yhdeksi dispensatioksi ja seurakunnan armotalouskauden ja tuhatvuotisen valtakunnan välissä katsotaan olevan vielä yksi ylimääräinen dispensatio eli kansojen viimeinen vihan ja ahdistuksen aika, joka kestää seitsemän vuotta ja jonka lopussa Kristus palaa taivaasta tuhannen tuhansine pyhinensä ja perustaa Jerusalemiin Hänen iankaikkisen kuningaskuntansa missä nuorin kuolee satavuotiaana ja missä kansakunnat takovat miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi; kansa ei nostamiekkaa kansaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotimaan (Jes. 65:20, Miika 4:3). Dispensationalismin mukaan jokainen näistä maailmanhistorian eri ajanjaksoista päättyy aina syntiinlangenneen ihmiskunnan kapinaan ja siksi myös tuhatvuotisen valtakunnan jälkeen Saatana onnistuu viettelemään maailman neljällä kulmalla olevat kansat viimeiseen sotaan Kristuksen ja Hänen pyhiensä vanhurskasta hallintoa vastaan (Ilm. 20:7-9)

Dispensationalistit erottavat lihallisen Israelin hengellisestä Israelista (so. seurakunnasta) ja sovittavat Vanhan Testamentin Israelia koskeneet lupaukset, mitkä ennustivat heidän diasporansa eli maanpakolaisuuden päättymisen aikojen lopulla ⁶, kirjaimellisesti juutalaisiin, Aabrahamin geneettisiin jälkeläisiin. Tästä syystä Israelin valtion kuolleista herääminen vuonna 1948, yli 2500 vuotta kestäneen juutalaisten hajaannuksen jälkeen, katsotaan käynnistäneen raamatulliset lopun ajat (vaikka Uusi Testamentti sanoo maailmanaikojen loppukauden ja viimeisten päivien alkaneen jo seurakunnan perustamisesta). Premillenialismi on taas oppi, joka painottaa tuhatvuotisen valtakunnan kirjaimellista toteutumista nykyisen maailmanajan päätyttyä, mutta ennen uusien taivaiden ja uuden maan luomista, kun uusi Jerusalem laskeutuu taivaasta maanpäälle eikä kuolemaa ole enää oleva (Ilm. 20:1-9, 21:1, 4).

Tähän oppirakennelmaan sisältyy myös käsitys seurakunnan tempauksesta, eli kaikkien aikojen Jumalan pyhien (niin kuolleiden kuin elossa olevien) ylösnoususta taivaaseen seitsemän vuotta ennen vihan aikaa ja Jeesuksen julkista paluuta maanpäälle. Tämä oppi tunnetaan englanniksi termillä pre-tribulation eli ennen vihan aikaa. Tämän rinnalle on taas noussut myös mid-(keskellä) ja post-(jälkeen)tribulationistinen tempausoppi, jotka kannattavat sitä, että tempauksen tulisi esiintyä seitsenvuotisen vihan ja ahdistuksen ajan puolivälissä tai sen lopussa. Oppi tempauksesta perustuu etupäässä Paavalin seuraavaan opetukseen ensimmäisen tessalonikalaiskirjeen neljännessä luvussa:

Mutta me emme tahdo pitää teitä, veljet, tietämättöminä siitä, kuinka poisnukkuneiden on, ettette murehtisi niinkuin muut, joilla ei toivoa ole. Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan. Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet. Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa. Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla. (1. Tess. 4:13-18)

C.I. Scofieldin tempausoppi

Dispensationalismin kehittänyt John Nelson Darby ja hänen oppinsa popularisoinut C.I. Scofield edisti em. pre-tribulationistista tempausoppia. Vaikka Scofieldin viiteraamatun huomautukset ensimmäisen korintilaiskirjeen 15. luvussa antaisi ymmärtää, että hän kytkee raamatunpaikat tempauksesta Ilmestyskirjan 20. luvussa mainittuun ensimmäiseen ylösnousemukseen vihan ajan loppuun⁷, niin muissa kohdin hän opettaa, että tempauksen tulisi edeltää Antikristuksen ilmestymistä (paljastumista) ja seitsenvuotista vihan ja ahdistuksen aikaa. Tämä käy ilmi hänen lisäyksistään 2. tessalonikalaiskirjeen toiseen lukuun ja Ilmestyskirjan neljänteen lukuun.

Nämä lisäykset laskivat perustan 1900 -luvun dispensationalistisen koulukunnan hallitsevalle tempausopille, ja se on nyt ensisijainen syy siihen miksi niin moni kristitty ei ole halukas edes harkitsemaan sitä mahdollisuutta, että Antikristuksen henkilöllisyys olisi mahdollista selvittää jo nykyisessä armotalouskaudessa. Toisen tessalonikalaiskirjeen toinen luku puhuu nimittäin laittomuuden ihmisen paljastamisesta (kreikaksi apokaluptó, mikä tarkoittaa sen paljastamista, mikä on kätkettyä, etenkin sen sisäisen naamionsa puolesta, Helps Word-studies, 601⁸), jonka Scofieldin viiteraamattu tulkitsi tapahtuvan vasta seurakunnan ylösoton jälkeen. Alla on lainattu hänen viitteitään tästä luvusta:

Älköön kukaan pettäkö teitä millään keinoa, sillä se päivä ei tule, ellei luopumus tule ensin ja synnin ihmistä paljasteta, kadotuksen lasta.

Tapahtumien järjestys on:

Laittomuuden salaisuuden toiminta jumalallisen pidättäjän alla, mikä oli alkanut jo apostolisella ajalla (2. Tess. 2:7).

Tunnustavan kirkon luopumus, 2. Tess. 2:3, Luuk. 18:8, 2. Tim. 3:1-8.

Sen poistaminen, mikä pidättää laittomuuden salaisuutta, 2. Tess. 2:6-7. Pidättäjä on persoona – hän [Kuningas Jaakon käännöksessä he, suom. huom.] – ja koska arvoitus edellyttää aina yliluonnollista elementtiä (ks. Scofield Matt. 13:11), tämä Persoona ei voi olla kukaan muu kuin Pyhä Henki seurakunnassa, joka tulee tieltä poistetuksi, 2. Tess. 2:7, 1. Tess. 4:14-17.

Laittoman ilmestyminen, 2. Tess. 2:8-10, Daniel 7:10, 9:27, Matt. 24:15, Ilm. 13:2-10.

Kristuksen tulemus kunniassaan laittoman tuhoamiseksi, 2. Tess. 2:8, Ilm. 19:11-21.

Jehovan päivä, 2. Tess. 2:9-12, Jes. 2:12.⁹

Paavalin opetus on kuitenkin selvässä ristiriidassa tässä esitettyyn kronologiaan. Tekstiyhteyden mukaisessa oikeassa kronologiassa kohtien 2 ja 3 ja 3 ja 4 tulisi vaihtaa paikkaa. Tämä kronologia jättää nimittäin luvun ensimmäisen jakeen pois, vaikka se on sen olennaisin kohta ja asettaa luvun sisällön sen oikeaan asiayhteyteen. Puhuessaan siitä päivästä, jota kirkon luopumuksen ja Antikristuksen paljastumisen tulisi edeltää, Paavali ei viittaa mihinkään epämääräiseen asiaan. Hän ei viittaa sillä myöskään Jeesuksen julkiseen paluuseen maanpäälle, jolloin hän tulee pilvissä, ja kaikki silmät saavat nähdä hänet, niidenkin, jotka hänet lävistivät, ja kaikki maan sukukunnat vaikeroitsevat hänen tullessansa. (Ilm. 1:7) Jakeet 1-2 sanoo:

Mutta mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen ja meidän kokoontumiseemme hänen tykönsä, niin me pyydämme teitä, veljet, ettette annaminkään hengen ettekä sanan ettekä minkään muka meidän lähettämämme kirjeen heti järkyttää itseänne, niin että menetätte mielenne maltin, ettekä anna niiden itseänne peljästyttää, ikäänkuin Herran päivä jo olisi käsissä.

Tämän jälkeen jae 3 jatkaa, "Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi. Avain tämän ymmärtämiseksi on Paavalin ilmaisuissa, Mutta mitä tulee" ja "meidän kokoontumiseemme hänen tykönsä. Ensimmäinen ilmaisu osoittaa, että jakeen 3 subjekti, eli aihe mistä puhutaan, on meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemus ja meidän kokoontumisemme hänen tykönsä". Pronominin korrelaatti tarkoittaa lausetta tai sanaa, johon pronomini viittaa tekstin asiayhteydessä. Jakeessa 3 pronomini on "se päivä ja korrelaatti on jakeessa 2 mainittu Herran päivä. Mutta koska Paavalin lause alkaa ilmaisulla Mutta mitä tulee, niin Herran päivä tarkoittaa tässä yhteydessä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemusta ja meidän kokoontumistamme hänen tykönsä".

On täysin järjen vastaista etsiä Herran päivällä asiayhteyttä joistakin Vanhan Testamentin profetioista – kuten Scofield tekee ristiviittaamalla Jesaja 2:12:een -, kun sen asiayhteys ilmaistaan jo edeltävässä jakeessa. King James Bible kääntää tosin ensimmäisen jakeen virheellisesti: Now we beseech you, brethren, by the coming of our Lord Jesus Christ, and by our gathering together unto him. Tämä jättää kokonaan pois lauseenosan Mutta mitä tulee. Barnesin viiteraamattu kommentoi: ’Nyt me pyydämme teitä, veljet, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemuksen kautta’ - Ilmaisu ’tulemuksen kautta’ ei ole tässä, kuten kääntäjämme ovat olettaneet, ylevän lauseen muodossa. Kirjoituksissa ei ole yleistä, jos esiintyy lainkaan, että juhlallisia lauseita annettaisiin tapahtuman näkökulmasta ja tämän asiayhteys vaatii, että annamme sille erilaisen merkityksen. Se tarkoittaa, mitä Hänen tulemukseensa tulee ja Paavalin ajatus on: Koskien tuota suurta tapahtumaa, josta puhuin teille aikaisemmassa kirjeessäni – Pelastajan tulemusta – niin pyydän ettette huolestuisi, niin kuin se jo pian tapahtuisi. Koska hänen näkemyksensä olivat ymmärretty ja esitetty väärin, hän ehdottaa nyt osoittavansa heille, että oikeassa opissa ei ollut mitään levottomuutta aiheuttavaa.

Barnesin viiteraamattu jatkaa tekemällä tärkeän huomion, "’Ja kokoontumisellamme hänen tykönsä.’ Tässä on ilmeinen viittaus siihen mitä on sanottu ensimmäisessä kirjeessä 1. Tess. 4:17:ssä, ’sitten meidät, jotka olemme elossa,