Amanda Halme

Ihminen tietää tekevänsä väärin luntattaessa, mutta silti tekee sen.

Tarkastellaan miksi ihminen silti lunttaa, vaikka tietää sen olevan väärin. Tähän käytökseen

voidaan löytää monia syitä.

Jos ihminen valitsee luntata on se pieni valinta minkä hän tekee päivässänsä. Silti

seuraukset voivat olla suuret, esimerkiksi jos henkilö jää kiinni lunttauksesta tai lunttauksen

avulla saavuttaa erinomaisen arvosanan kokeesta. Lunttaus on voinut olla harkittua, eli

henkilö on suunnitellut lunttausta ja sitä varten tehnyt esimerkiksi lunttilaput kokeeseen. Tai

sitten lunttaus on saattanut tapahtua hetken mielijohteesta, esimerkiksi kun opettaja on

kääntänyt selkänsä, näkee henkilö tässä oivan tilaisuuden kurkistaa vierustoverinsa paperiin.

Lunttaajalla saattaa olla tavoitteita johon kuuluu vaikka hyvä koulumenestys. Hänestä voi

tuntua, ettei ole valmistautunut tarpeeksi hyvin kokeeseen ja lunttauksen avulla haluaa

varmistaa menestyksen silti kokeessa. Lunttaajalla on varmaankin henkilökohtaisia projekteja

ja haluaa päästä tavoitteisiinsa keinolla millä hyvänsä. Lunttaaja on riippuvainen onnistumisen

tunteesta, mikä ilmenee siten onnellisuutena ja tyytyväisyytenä. Vaikka pieni huono

omatuntokin voi kolkuttaa, mutta eihän sitä kukaan näe ulospäin.

Vaikka lunttaaja tietää lunttauksen syy-seuraussuhteet, ei se välttämättä estä häntä. Sillä

pieni jännityksen ja pelon tunne saa adrenaliinin liikkeelle, jolla tavalla henkilö hakee

jännitystä arkeensa. Lunttaukseen voi vaikuttaa myös aikaisemmat kokemukset. Lunttaajan

kaverit ovat voineet luntata myös ja heillä on voinut olla hyviä kokemuksia lunttauksesta. He

ovat voineet saada parempia arvosanoja helpommin ja eivätkä ole jääneet kiinni. Joten

kavereiden alitajuinen houkuttelu ja ryhmään kuulumisen tunne saattavat innostaa

lunttaukseen. Lunttaajan perheeltä voi tulla myös painostusta, sillä vanhemmat haluavat

heidän lapsensa pärjäävän hyvin koulussa ja eikä heidän lapsensa halua tuottaa pettymystä

heillä, vaan saada vanhemmat ylpeiksi hänestä. Lunttaaja on myös sisäisellä mallillansa

luonut oman minäkuvan ja haluaa vastaa tätä minäkuvaa, esimerkiksi olla hyvä opiskelija.

Luntattaessa henkilö saattaa ajatella, että hän ei jää kiinni ja tämä on hyvä mahdollisuus,

kun ei tullut opiskeltua niin hyvin. Eikä hän varsinaisesti ajattele lunttausta moraaliselta

kannalta ja saattaa sanoa itselleen, että kaikkihan lunttaavat, eikä minunkaan aina tarvitse

tehdä sitä oikeata tekoa, sillä tuskin ketään on elämässään menestynyt rehdeillä konsteilla.

Mikäli lunttaaja jää kiinni lunttauksesta, hänellä on eri tapoja selitellä tätä. Hän voi joko

torjua tapahtuman, sanomalla, että en minä luntannut. Tai taantumalla eli myöntää

lunttauksen ja siitä seuraa tunnemyrsky. Tai arvon kieltämisellä, eli ei se koe nyt niin tärkeä

ollutkaan. Tai selittelemällä, miksi hänellä oli oikeus lunttaukseen ja miksi häntä ei tarvitsisi

rangaista siitä tai projektiolla, että vanhemmat ovat kyllä nyt niin pettyneitä minuun.

Lunttausta voidaan selittää usein psykologisten suuntausten avulla. Biologisen psykologia

selittäisi tapahtuman lajinkehityksen suhteella ihmisen toimintaan, elikkä nykyihmisellä on

tarve menestykseen ja olla kilpailukykyinen muiden ihmisten kanssa.

Behaviorismin kannalta lunttaus tapahtumaa tulkittaisiin käyttäytymisen perusteella, miksi

henkilö lunttaa. Väline-ehdollistuminen on myös tärkeä syy miksi henkilö lunttaa. Henkilö

luntattaessa tietää, että silloin hänellä on mahdollisuus parempaan arvosanaan, mikä voi

johtaa esimerkiksi henkilökohtaiseen maineeseen, vanhempien tyytyväisyyteen,

opiskelupaikkaan tai ryhmään sulautumiseen. Jolloin kokeen arvosana on väline-

ehdollistumista, sillä arvosanalla tavoitetaan jotakin. Vaikka kiinnijäämisessäkin on riski, ottaa

lunttaaja sen kuitenkin, vaikka ei useimmiten tajuakkaan kuinka suuret seuraukset

lunttauksesta voi tulla.

 Psykodynaamisen psykologian avulla lunttausta selitettäisiin ympäristön vaatimuksiin ja

yllykkeisiin. Esimerkiksi vanhemmat vaativat hyvää koulumenestystä tai kaikki kaverit ovat

häntä parempia koulussa jolloin voi syntyä pientä kilpailua. Henkilön idinä voi olla hetkellinen

pieni kiusaus lunttaukseen, kun siihen on mahdollisuus, jolloin hän ei edes välitä seurauksista

tai ei ehdi edes järjellä ajatella mahdollisia jälkiseurauksia.

Humanistisen psykologian kannalta tilannetta tarkasteltaisiin, että ihminen haluaa vain olla

onnellinen. Jos lunttauksen avulla voidaan saavuttaa jotakin, mikä tekee henkilön

onnelliseksi, niin ei se niin paha ole. Sillä riskejähän pitää ottaa jos jotakin haluaa saavuttaa.

Ihmisen on tärkeä päästä toteuttamaan itseään ja ihmisen omat valinnat ja tavoitteet ovat niitä

mitkä loppupeleissä ratkaisevat.

Kognitiivisen psykologian avulla tilannetta tarkasteltaisiin, että ihminen asettaa tavoitteita

ja niistä tavoitteista on tärkeä pitää kiinni. Esimerkiksi jos henkilön tavoitteena on menestyä

koulussa hyvin ja jostain syystä hän ei ole ehtinyt opiskella riittävästi johonkin kyseiseen

kokeeseen ja päättää luntata kokeessa, mikä tarkoittaa sitä, että hän vain pysyy

tavoitteissaan, vaikka mutkia tulikin matkaan. Henkilö on muodostanut sisäisen mallin siitä,

mitä hän on valmis tekemään saavuttaakseen tavoitteensa.

Sosiokulttuurisen psykologia tarkastelisi lunttaustilannetta sosiaalisen ympäristön ja

kulttuurin muovaamana. Miten ympäristön paineet vaikuttavat lunttaukseen ja miten kulttuuri

suhtautuu siihen. Esimerkiksi koulun normeissa lunttaus on kiellettyä, mutta eihän siitä

välttämättä kiinni jää jos vain on tarkkana. Lunttauksessa voi olla kyse myös ryhmään

sulautumisesta, sillä jos kaveritkin lunttaavat tai ovat parempia koulussa.

Ihmisen motivaatiota lunttaukseen voidaan tarkastella monelta eri kannalta, eikä

varsinaisesti yhtä oikeata vastausta edes ole.