Attitudes Towards Physical Activity (Girls, Boys and Parents)

TYTÖT JA POJAT LIIKUNNASSA
SEKÄ
VANHEMPIEN
ASENNOITUMINEN LASTEN
LIIKKUMISEEN
Eeva Katara ja Soila Nykänen

Opinnäytetyö
Yrkeshögskolan Sydväst
Utbildningsprogram för idrott och hälsopromotion
2006
SISÄLLYS
1 JOHDANTO...................................................................................................................1
2 TAUSTA JA KÄSITTEENMÄÄRITTELY..................................................................1
2.1 Liikunta ja urheilu..................................................................................................2
2.2 Liikunta ja tasa-arvo...............................................................................................3
2.2.1 Tytöt ja pojat liikunnassa................................................................................4
2.3 Espoon kaupunki ja suvaus.....................................................................................5
3 TAUSTAMATERIAALI JA MENETELMÄ................................................................5
3.1 Espoon seitsemäsluokkalaisten liikuntaselvitys vuonna 2002...............................6
3.2 Menetelmä..............................................................................................................7
4 TYTÖT JA POJAT LIIKUNNASSA SEKÄ VANHEMPIEN ASENNOITUMINEN

LASTEN LIIKKUMISEEN...........................................................................................9
4.1 Vastausaktiivisuus...................................................................................................9
4.2 Lasten vastaukset...................................................................................................11
4.3 Äitien ja lasten vastaukset.....................................................................................19
4.4 Isien ja lasten vastaukset.......................................................................................27
5 JOHTOPÄÄTÖKSET…………………………………………………………..........35
5.1 Tyttöjen ja poikien asenne-erot sukupuolittain.....................................................35
5.2 Tyttöjen ja poikien asenne-erot aktiivisuusryhmittäin..........................................35
5.3 Vanhempien vastausaktiivisuus.............................................................................37
5.4 Vanhempien asennoituminen lasten liikkumiseen................................................37
5.4.1 Johtopäätökset................................................................................................38
5.5 Tulevaisuuden haasteita.........................................................................................39
6 KRIITTINEN TARKASTELU…………………………............................................40
LÄHTEET…………………………………………………………...............................42
LIITTEET: Lasten kysymyslomake liite 1
Vanhempien kyselylomake liite 2
Esimerkki pisteyttämisestä liite 3
1 JOHDANTO
Tasa-arvo on yhä enemmän ajankohtainen asia nyky-yhteiskunnassa. Asiaan

kiinnitetään päivä päivältä enemmän huomiota, kun pyritään luomaan tasa-arvoiset
olosuhteet kummallekin sukupuolelle elämän eri osa-alueilla. Nykyään kiinnitetään
myös yhä enemmän huomiota lastentasa-arvoon . Tutkimuksemme käsittelee osittain
lasten ja nuorten tasa-arvoa sekä ulkoisten tekijöiden, kuten perheen, vaikutusta nuorten
harrastamiseen. Työmme tarkoituksena on tuoda esille täysin uusi näkökulma
sukupuolikysymykseen liikunnassa. Teoriamme pohjautuu jo tehtyjen aloitteiden,
projektien ja pilottihankkeiden tasa-arvoisuuden tarkasteluun niin liikunnassa kuin
yleisemmällä tasolla. Pyrimme näin luomaan pohjaa omalle tutkimuksellemme, jossa
pääpaino on lasten vanhempien asennoitumisella lasten liikkumisaktiivisuuteen.
Mielenkiintoista tulee myös olemaan se, onko vanhempien asenteissa mahdollisia
sukupuolieroja ja tuetaanko tiettyä sukupuolta enemmän kuin toista ja mitä se
mahdollisesti tarkoittaa. Tutkimuksemme kohderyhmänä ovat seitsemäsluokkalaiset,
joka on mielenkiintoinen ikäluokka, koska uskoisimme, että vanhemmilla edelleen on
suurikin merkitys nuorten elämässä ja siinä tehdyissä ratkaisuissa, mutta kuitenkin
nuorilla on puberteetin kynnyksellä myös halu itsenäiseen päätöstentekoon. Tämä luo
mielenkiintoisen pohjan tarkastella nuorten ja vanhempien eroja ja samankaltaisuuksia
vastauksissa syihin liikkua tai olla liikkumatta. Tavoitteenamme on antaa uutta tietoa ja
uusia näkökulmia, joita voitaisiin tulevaisuudessa hyödyntää keskusteltaessa tasa-arvo
kysymyksistä liikunnassa.
Työmme teoriaosuus sisältää taustaa tasa-arvoasioista ja hankkeista sekä käsitteiden

määrittelyä. Tämän jälkeen esittelemme vuonna 2002 tehdyn liikuntatutkimuksen, jota
käytämme hyväksi omassa tutkimuksessamme. Loppuosa työstä keskittyy oman
tutkimuksemme diagrammeihin ja tulosten esittelyyn sekä niiden tarkempaan
analysointiin.
2 TAUSTA JA KÄSITTEENMÄÄRITTELY
” Naisten ja miesten välisen tasa-arvon edistäminen on jo perustuslakiin kirjattu

yhteiskunnallinen tehtävä. Lakihankkeiden sukupuolivaikutusten ja tasa-arvon
edistämismahdollisuuksien arviointi on hallinnollinen keino, jolla pyritään edistämään
tasa-arvon toteutumista.” (Sosiaali- ja terveysministeriö 2003:2) Suvaus
(sukupuolivaikutusten arviointi) on osa tasa-arvokysymystä. Esimerkiksi
lainvalmistelussa suvaus pitäisi ottaa huomioon ennakoivasti eli etukäteen tarkastaa,
onko lailla eriarvoista vaikutusta naisiin ja miehiin. Näin mahdollisesti pystyttäisiin
välttämään sukupuolinen epätasa-arvo lain toteutuessa (Sosiaali- ja terveysministeriö
2003:2).
Suvaus voi olla ohjelman, toiminnan tai hankkeen arviointia sekä osa yksittäistä aihetta,
kuten budjetointia tai lakiesityksen valmistelua. Sukupuolivaikutusten arviointia
käytettäessä budjetin laadinnassa pyritään budjetti laatimaan niin, että molemmat
sukupuolet hyötyvät siitä yhtäläisesti. Sukupuolisia vaikutuksia voidaan arvioida joko
etukäteen (ex-ante) esityksen laadintavaiheessa tai jälkikäteen (ex-post), kun esitys on
jo hyväksytty (Horelli:2).
2.1 Liikunta ja urheilu
Liikuntakulttuurin juuret Suomessa ulottuvat 1800- luvulle asti ja kulttuurin synty liittyi
vahvasti yhteiskuntamurrokseen ja uudistusliikkeisiin, kuten naisasialiikkeeseen sekä
itsenäisyysliikkeeseen. 1900- luvun alkupuolella kilpaurheilulla oli hallitseva asema
liikuntakulttuurissa. Vuosituhannen puolessa välissä liikunta käsitteenä tuli kansan
tietoisuuteen usein kilpatoimintaan yhdistetyn urheilun rinnalle. Liikunnasta tuli yleinen
kansalaisoikeus. (Mertaniemi & Miettinen 1998:8)
Urheilu voidaan määritellä seuraavasti: ” Kilpaa sääntöjen mukaan toisten kanssa

harjoitettava fyysinen toiminta.” (Raevuori 2005:284). Urheiluun liitetään usein sanoja
kuten kansainvälisyys, ammattimaisuus, kaupallisuus ja viihteellisyys. Urheilussa
vaaditaan yleensä kilpailuhalua ja tahtoa voittaa, kun taas liikunta tavoittelee koko
kehon ja mielen hyvinvointia sekä pyrkii ylläpitämään toimintakykyä ja terveyttä.
Liikunta on koko kansan toimintaa ilman suorituspaineita. (Mertaniemi & Miettinen
1998:11)
2.2 Liikunta ja tasa-arvo
Sukupuolten väliseen tasa-arvoon liikunnassa on Suomessa kiinnitetty huomiota jo

usean vuoden ajan. Ensimmäisiä valtakunnallisia toimenpiteitä tasa-arvoisuuden
saavuttamiseksi liikunnassa oli 1990-luvun puolivälissä perustettu opetusministeriön
Piikkareilla nopeammin, korkeammalle, tasa-arvoisemmin - työryhmän
toimenpideohjelma. Piikkarit palkinto myönnetään vuosittain liikuntaseuralle tai –
järjestölle, joka on toiminut tasa-arvon edistäjänä liikuntakulttuurissa. Vuodesta 1998
lähtien Suomen Liikunta ja Urheilu ry:ssä (SLU) on toiminut tasa-arvotyöntekijä tehden
yhteistyötä tasa-arvovaliokunnan kanssa. Erityisesti seura- ja järjestötoiminnassa on
ollut erilaisia tasa-arvoa koskevia hankkeita 2000-luvulta lähtien. Vuosina 1998 - 2000
toimi Yhteinen maali - tasa-arvo-ohjelma, jossa kiinnitettiin huomiota naisten ja miesten
lukumäärään seurojen ja järjestöjen päättäjinä. Kahta vuotta myöhemmin julkaistiin
”Sopivia” tyttöjä – ”oikeita” poikia – opas, jonka tavoitteena on ottaa huomioon eri
sukupuolet seuratoiminnassa (Opetusministeriön Tasapeli-työryhmä 2005:29-32).
Myös liikunnan alalla otetaan huomioon Suomen tasa-arvolaki, jonka mukaan

sukupuoleen perustuva syrjintä pitää estää ja naisten ja miesten välistä tasa-arvoa tulisi
edistää. Myös liikuntalaki ja liikunta-asetus säätelevät liikuntapolitiikkaa. Lain yksi
tavoite on edistää liikunnan avulla tasa-arvoa ja suvaitsevaisuutta. Liikunnan alalla on
tavoitteena, huomioon ottaen Suomen tasa-arvolain sekä liikuntalain että liikunta-
asetuksen, sukupuolten välinen tasa-arvo niin, että molemmilla sukupuolilla on
yhtäläiset oikeudet, velvollisuudet ja mahdollisuudet liikkua ja urheilla sekä olla
mukana päätöksenteossa (Opetusministeriön Tasapeli- työryhmä 2005:17-18,50).
Tasa-arvolla pyritään liikunnassa kaikille tasapuoliseen mahdollisuuteen liikkua ja

harrastaa, riippumatta taustasta ja nykytilanteesta. Tämän tavoitteen lisäksi toivotaan
liikunnan myös tuovan ruumiillisia, sosiaalisia ja eettisiä elämyksiä. Tasa-arvon
saavuttamiseksi liikuntakulttuurissa on vielä tekemistä vaikkakin asiaan on kiinnitetty
entistä enemmän huomiota. Uusimpien tutkimusten mukaan tyttöjen ja poikien liikunta-
aktiivisuudessa ei ole suurta eroa. Samoin erot naisten ja miesten liikunnan
harrastamisen määrässä ovat pieniä. Seuratasolla naisten ja miesten erot tulevat
näkyviin: 58prosenttia seurojen harrastajista on miehiä ja naisia 42 prosenttia. Naiset
liikkuvat useammin omatoimisesti ja yksityisen sektorin tarjoamissa paikoissa, kuten
kuntosaleilla ja ohjatuissa jumpissa. Julkisella puolella naiset käyttävät eniten
ulkoilureittejä ja uimahalleja. Miehet käyttävät naisia enemmän kunnallisia
liikuntapalveluja kuten palloilusaleja, jäähalleja ja urheilukenttiä. Julkisen sektorin
tuesta päätyy 60 prosenttia miesten ja poikien liikuntaharrastuksiin. (Suomen Liikunta
ja Urheilu 2004:8,30-33).
Tasa-arvossa ei ole kyse siitä, että miesten ja naisten pitäisi harrastaa samoja lajeja,
vaan siitä, että molempia sukupuolia tuetaan samanarvoisesti ja että kaikilla on
yhtäläiset mahdollisuudet harrastaa juuri haluamaansa lajia. Liikunnan sektorin tasa-
arvo kysymyksissä tulee ottaa huomioon suvaus jo päätöksentekovaiheessa, eli
sukupuolikysymys pitäisi huomioida ennakoivasti. Näin sukupuolikysymys saa
enemmän huomiota osakseen ja luo mahdollisuuden myös muille tasa-
arvokysymyksille.(Sosiaali- ja terveysministeriö 2003:5).
2.2.1 Tytöt ja pojat liikunnassa
Tyttöjen ja poikien liikunnan harrastamisessa ei ole merkittäviä eroja. SLU:n vuosina

2001- 2002 tekemän kansallisen liikuntatutkimuksen mukaan 3-18 vuotiaista tytöistä 91
prosenttia harrastaa liikuntaa ja 3-18 -vuotiaista pojista 93 prosenttia. Poikien kolme
suosituinta lajia ovat jalkapallo, salibandy ja pyöräily ja tytöillä pyöräily, uinti ja
voimistelu/aerobic. Tutkimuksen mukaan merkittävin poikien liikunnan harrastamista
haittaava tekijä on sopivan liikuntapaikan puute ja tytöillä vastaavasti sopimattomat
liikunta-ajat ja sopivan ryhmän ja ohjaajan puute. Sekä pojat että tytöt harrastavat
mieluiten liikuntaa kavereiden kanssa. Pojat liikkuvat kavereiden jälkeen yleisimmin
liikuntaseuroissa, kun taas tytöt liikkuvat enemmän omatoimisesti. Poikien suosimia
liikuntapaikkoja ovat ulkokentät ja palloilu- sekä jäähallit. Tytöt käyttävät poikia
enemmän koulujen liikuntasaleja ja kevyenliikenteenväyliä.(Suomen liikunta ja urheilu
2005:25- 25, 30,33,38).
SLU:n Yhteinen maali - tasa-arvo-ohjelman (1998- 2000) mukaan kuntien tulisi pyrkiä
tasa-arvoon liikuntapaikkojen kunnossapidossa ja rakentamisessa. Tasa-arvo tulisi
huomioida myös liikuntavuorojen jaossa niin, että kummallekin sukupuolelle luodaan
tasa-arvoiset mahdollisuudet käyttää liikuntatiloja (Suomen liikunta ja urheilu 2005:42).
Vanhempien kannustus ja malli vaikuttaa suuresti lasten liikuntatottumuksiin. Erityisesti

isällä on suuri vaikutus molempien sukupuolten harrastamiseen. Kuitenkin on huomattu,
että isät ovat vähemmän kiinnostuneita tyttöjen liikuntaharrastamisesta kuin poikien.
Kun tarkastellaan tyttöjen ja poikien liikuntaharrastamista tasa-arvon kannalta, on
aiheesta tehty monia tutkimuksia koskien esimerkiksi budjetointia, liikuntapaikkojen
rakentamista ja seuratoimintaa. Vähemmälle huomiolle tutkimuksissa on jäänyt
vanhempien roolin ja kodista saadun tuen vaikutus lasten liikuntatottumuksiin
(Julkaisematon aineisto Blom ja Alenius 2003:17, 41).
2.3 Espoon kaupunki ja suvaus
Espoon kaupunki on nimennyt vuonna 1981 ensimmäisen tasa-arvo toimikunnan

edistämään sukupuolten välistä tasa-arvoa. Tasa-arvo toimikunnan toiminta on
laajentunut vuosien kuluessa miesten ja naisten välisestä tasa-arvo toiminnasta
koskettamaan myös eri ikäryhmiä, etnisiä ryhmiä ja eritaustaisia ihmisiä. Tasa-arvo
toimikunnan tehtävänä on esittää aloitteita ja tehdä ehdotuksia kaupungille koskien tasa-
arvokysymyksiä laissa määritellyn tasa-arvon edistämisen nojalla (Espoon tasa-
arvotoimikunta 2004:2).
Tasa-arvotoimikunta nosti erilliseksi tavoitteeksi suvauksen vuonna 2003. Samana

vuonna perustettiin erillinen sosiaali- ja terveystoimen alalla toimiva suvaustyöryhmä
edistämään sukupuolten välistä tasa-arvoa. Vuonna 2004 työryhmä kehitti
sukupuolivaikutusten arvioimiseksi espoolaisen suva-mallin, jota kokeillaan vuoden
2005 aikana pilottihankkeena (Espoon tasa-arvotoimikunta 2004:2-5).
3 TAUSTAMATERIAALI JA MENETELMÄ
Työmme pohjamateriaalina käytämme vuonna 2002 tehtyä selvitystä espoolaisten

seitsemäsluokkalaisten liikuntatottumuksista. Selvityksen pohjalta teemme oman
tutkimuksemme, joka käsittelee tyttöjen ja poikien välisiä eroja liikuntatottumuksissa ja
– näkemyksissä sukupuolinäkökulmasta katsottuna.
3.1 Espoon seitsemäsluokkalaisten liikuntaselvitys vuonna 2002
Espoon kaupungin liikuntatoimi teki vuonna 2002 yhteistyössä suomen- ja

ruotsinkielisten koulutoimien kanssa selvityksen, jossa tarkasteltiin espoolaisten
seitsemäsluokkalaisten liikunta- ja vapaa-ajantottumuksia. Selvitys koski sekä lapsia
että heidän vanhempiaan. Selvityksen teki Teemu Lindfors Haaga Instituutin
ammattikorkeakoulusta yhteistyössä Espoon kaupungin liikuntajohtaja Alexander
Holthoerin sekä suunnittelupäällikkö Kaisa Pohjolan kanssa. Kohderyhmäksi valittiin
seitsemäsluokkalaiset, koska heidän ikänsä murrosiän kynnyksellä on mielenkiintoinen
liikunnan kannalta. Työssä selvitettiin, miten voidaan ottaa paremmin huomioon
nuorten liikuntaan ja vapaa-aikaan liittyvät tarpeet ja toiveet. Passiivisuutta aiheuttavat
tekijät olivat myös osa selvitystä.
Kyselylomakkeita lähetettiin yhteensä 2385 kappaletta, joista lasten vastauksia

palautettiin 2144 kappaletta (keskiarvoprosentti 87) ja vanhempien vastauksia
palautettiin 987 kappaletta. Otos kattaa melkein kaikki Espoon seitsemättä luokkaa
käyvät lapset. Lomake oli kaksisivuinen, ja lasten vanhemmille postitettiin omat
kyselylomakkeet (liitteet 1 ja 2). Lomake suunniteltiin niin, että sillä saadaan selville
lasten vapaa-ajanviettotavat, liikkumisaktiivisuus ja syyt liikkua tai olla liikkumatta.
Lomakkeella oli myös tarkoitus saada selville liikuntapaikat, joita lapset käyttävät tai
kaipaavat, ja se kenen kanssa he liikkuvat. Kyselylomake koostuu demografisista
muuttuja kysymyksistä (esimerkiksi ikä, asuinpaikka ja sukupuoli) ja vapaa-aikaa sekä
liikuntaa koskevista kysymyksistä. Vastausvaihtoehdot on annettu valmiiksi, mutta
lapsella oli myös mahdollisuus itse kirjoittaa sopiva vastaus, jos sitä ei valmiista
vastausvaihtoehdoista löytynyt. Kysely toteutettiin niin, että lapsen ja hänen
vanhempansa vastaukset oli mahdollista yhdistää numeroinnin avulla, jolloin lasten ja
vanhempien vastauksia pystyttiin vertailemaan. Lapset vastasivat kysymyksiin
kouluissa oppitunnin aikana ohjatusti. Koulu toimitti lasten lomakkeet liikuntatoimelle,
ja vanhemmille lähetettiin heidän kyselylomakkeensa. Vastaukset ovat siis anonyymejä.
Reliabiliteetti tutkimuksessa on suuri osallistujakunnan koon ja valvotun vastausten
täyttö hetken takia.
Tulokset eivät poikkea juurikaan muista lasten harrastamista koskevista tutkimuksista.

Liikunta on edelleen lasten merkittävin aktiivinen harrastus. Tutkimuksesta kävi ilmi,
että lapset eivät tunnu jaksavan nähdä vaivaa oman vapaa-aikansa eteen vaan odottavat
valmiita vaihtoehtoja. Tätä puoltaa esimerkiksi käsitöiden ja lukemisen vähäinen
harrastajamäärä lasten joukossa. Lapsilla on ilmeisesti myös vaikeuksia löytää itselleen
sopiva ja mielenkiintoinen laji, ja erityisesti tämä ongelma korostuu tyttöjen joukossa.
Tutkimuksesta selviää, että keskeinen syy lasten liikkumattomuuteen on
liikuntapaikkojen puute. Kuitenkin aikuisille tuntuu löytyvän sopivia liikuntapaikkoja
(Lindfors 2002:1-58).
Omassa tutkimuksessamme tulemme käyttämään samoja lapsilta ja vanhemmilta saatuja

vastauksia, mitä Lindfors käytti selvityksessään.
3.2 Menetelmä
Tutkimuksessamme olemme jakaneet lapset kahteen aktiivisuusryhmään: aktiivisiin ja

passiivisiin. Aktiivisia ovat lapset, jotka liikkuvat vähintään neljä kertaa viikossa, ja
passiivisia ovat lapset, jotka liikkuvat korkeintaan kaksi kertaa viikossa. Liikkumisella
tarkoitetaan vähintään puolen tunnin mittaista hengästyttävää toimintaa. Jaon
aktiivisuusryhmiin teimme lasten vastausten perusteella kysymykseen ”kuinka usein
liikut” (liite 1). Käytämme aktiivisuusryhmiä vertailupohjana kaikissa tutkimuksen
osissa.
Tarkasteltava aihe tutkimuksessamme on lasten syyt liikkua ja olla liikkumatta ja

vanhempien asenteet lasten liikkumiseen. Lapset ovat vastanneet kysymyksiin ”miksi
liikut” ja ”miksi et liiku” ja annetuista vastausvaihtoehdoista nuoret valitsivat kolme
tärkeintä (1=tärkein, 2=toiseksi tärkein, 3=kolmanneksi tärkein). Vanhemmat vastasivat
vastaavasti kysymyksiin ”miksi lapsenne liikkuu” ja ”miksi lapsenne ei liiku”.
Kysymykset vastausvaihtoehtoineen löytyvät liitteestä 1 ja 2.
Jotta tärkeysjärjestys näkyisi tuloksissa, pisteytimme vastaukset niin, että tärkeimmästä
(1) saa kolme pistettä, toiseksi tärkeimmästä (2) kaksi pistettä ja kolmanneksi
tärkeimmästä (3) yhden pisteen. Lopuksi laskimme jokaisen vastausvaihtoehdon pisteet
yhteen ja muutimme summan prosenttiluvuksi. Näin saimme selville, kuinka suuri
merkitys kullakin vastausvaihtoehdolla, eli syyllä liikkumiseen tai olla liikkumatta, on
lapsille tai vanhemmille. Menetelmän selkeyttämiseksi olemme tehneet esimerkin, joka
löytyy liitteestä 3.
Tulososiossa tarkastelemme, kuinka suuria eroja vastauksissa on merkitsevyyden

suhteen kuvan 1 mukaisesti. Vertailemme siis aktiivisuusryhmien pohjalta äitien ja
lasten sekä isien ja lasten vastauksia keskenään. Vertailun kohteena ovat myös
passiivisten ja aktiivisten poikien vastaukset sekä vastaavasti tyttöjen passiivisten ja
aktiivisten vastaukset. Myös tyttöjen ja poikien vastauksia vertailemme keskenään.
kuva 1
Antaaksemme selkeämmän kuvan vastausten merkitsevyyseroista käsittelemme

vastauksia tulososiossa kolmessa eri merkitsevyysryhmässä. Mikäli vastausvaihtoehdon
merkitsevyys on korkeintaan neljä prosenttia, pidämme merkitsevyyttä pienenä.
Keskikokoinen merkitsevyys on vastauksilla, joiden painotus on viidestä kahdeksaan
prosenttiin. Vastausvaihtoehdolla on suuri merkitsevyys, jos siihen kohdistuva painotus
on yli kahdeksan prosenttia. Keskustelu osioissa tulemme kiinnittämään pääasiassa
huomiota kohtiin, joissa erot ovat keskisuuria tai suuria.
Vastausten suuren lukumäärän vuoksi tutkimuksemme on kvantitatiivinen. Tulokset
esitämme taulukkoina ja taulukoiden avulla analysoimme ja kuvailemme tuloksia.
Tutkimuksessamme pyrimme tuomaan esille uusia näkökulmia, joihin tulisi kiinnittää
huomiota keskustelussa tyttöjen ja poikien välisestä tasa-arvosta liikunnassa. Erityisen
mielenkiintoinen tarkastelun kohde tutkimuksessamme on perheen kannustuksen ja
osallistumisen merkitys lasten liikkumiseen. Tätä aihetta ei mielestämme ole huomioitu
aikaisemmissa tutkimuksissa koskien lasten liikkumista, ja tuloksista selviääkin
huomiota herättäviä eroja tyttöjen ja poikien välillä. Mielenkiintoista tuloksissa on myös
se, miten eri tavalla vanhemmat näkevät lastensa syyt liikkua tai olla liikkumatta.
4 TYTÖT JA POJAT LIIKUNNASSA SEKÄ VANHEMPIEN

ASENNOITUMINEN LASTEN LIIKKUMISEEN
Tässä luvussa käymme läpi saamamme tulokset aktiivisuusryhmittäin. Ensimmäiseksi

tarkastelemme lasten vastauksia, joista selviävät syyt liikkua ja olla liikkumatta. Tämän
jälkeen käymme läpi vanhempien vastaukset, miksi heidän mielestään lapset liikkuvat
tai eivät liiku. Vertailemme lasten ja vanhempien vastauksia keskenään. Tuloksissa
kiinnitämme huomiota myös vanhempien vastausaktiivisuuteen sukupuolittain.
Esitämme tulokset graafisena taulukkona siten, että vasemmassa reunassa on

vertailtavien ryhmien vastaukset, esimerkiksi tyttöjen ja äitien. Keskellä taulukkoa
olevat pylväät kuvaavat ryhmien välistä eroa prosentuaalisesti. Tämä helpottaa
taulukoiden lukemista tuomalla selkeästi esille suurimmat eroavaisuudet vastauksissa.
4.1 Vastausaktiivisuus
Tutkimukseemme osallistui 1420 lasta joista tyttöjä oli 643 ja poikia 777. Lasten
vanhempia osallistui 661, joista äitejä oli 531 ja isiä 130. Taulukkoon 1 olemme
selvittäneet vastausten lukumäärän aktiivisuusryhmittäin ja taulukossa 2 on vanhempien
prosentuaalinen vastausaktiivisuus. Tytöissä aktiivisten ja passiivisten määrällä ei ole
kovin suurta eroa, mutta pojista reilusti enemmistö on aktiivisia. Äidit ovat olleet isiä
huomattavasti aktiivisempia vastaamaan. Etenkin isien vastausaktiivisuus koskien
tyttöjä on melko olematon, ja koska otanta on niin pieni, tulosten luotettavuus kärsii,
eikä niitä voi kovin paljoa yleistää koskevaksi kaikkia isiä.
Taulukko 1. Vastausten lukumäärä aktiivisuusryhmittäin

Vastausten Tyttöjen Poikien Tyttöjen Poikien
lukumäärä Tytöt Pojat äidit äidit isät isät
Aktiiviset 356 555 147 192 19 76
Passiiviset 287 222 114 78 15 20
Taulukko 2. Vanhempien prosentuaalinen vastausaktiivisuus

Montako
prosenttia
vanhemmista
vastasi Tyttöjen Poikien Tyttöjen Poikien
kyselyyn? äidit äidit isät isät
Aktiiviset 41 % 35 % 5 % 14 %
Passiiviset 40 % 35 % 5 % 9%
Tutkimukseen osallistui passiivisten poikien isiä 20, joiden pojista yksi on vastannut
liikkuvansa harvemmin kuin kerran viikossa ja loput 19 liikkuvat 1-2 kertaa viikossa.
Eli täysin passiivisten poikien isät eivät ole vastanneet juuri ollenkaan. Samoin
passiivisten tyttöjen liikkumisen syihin vastasi ainoastaan 15 isää, ja kaikkien näiden
vastanneiden tyttäret liikkuvat 1-2 kertaa viikossa, joten myöskään yksikään täysin
passiivisen tytön isä ei osallistunut kyselyyn.
4.2 Lasten vastaukset
Syyt liikkumiseen: pojat. Tarkasteltaessa kuvaa 2 voidaan huomata, että sekä

aktiivisille että passiivisille pojille kolme merkittävintä syytä liikkua ovat liikunnan
hauskuus, terveellisyys ja fyysisen kunnon ylläpitäminen. Myös suurimmat erot
vastauksissa löytyvät samoista kohdista. Passiiviset pojat ovat perustelleet liikkumistaan
aktiivisia enemmän liikunnan terveellisyydellä, fyysisen kunnon ylläpitämisellä ja
vanhempien painostuksella, joissa erot vastausten välillä ovat keskisuuria. Suurin ja
merkittävin ero passiivisten ja aktiivisten poikien vastauksissa kysyttäessä syitä
liikkumiseen on vastausvaihtoehdossa ”liikunta on hauskaa”. Aktiivisten poikien
painotus liikunnan hauskuuteen on 12 prosenttia suurempi verrattuna passiivisiin
poikiin. Halu saavuttaa jotain on myös aktiivisilla pojilla merkittävämpi syy
liikkumiseen kuin passiivisilla. Vanhempien ja sisarusten kannustuksella on ainoastaan
pieni merkitys poikien liikkumisaktiivisuuteen.
S y y t liik k u m is e e n (p o ja t)
P a s s iivis e t (n= 2 2 2 ) A k tiivis e t (n= 5 5 5 ) e ro
Aktiiv isu u sr yh mie n e r o (% )

-20 % -15 % -10 % -5 % 0 % 5 % 10 %
16 %
liik unta o n te rve e llis tä 22 % 5 %
15 %
fyys is e n k unno n yllä p itä m is e k s i 20 % 5 %
1 %
va nhe m m a t p a ino s ta va t 5 % 5 %
1 %
its e tunno n no s ta m is e n ta k ia 2 % 2 %
1 %
jo k in m uu 2 % 1 %
0 %
k o ulu k a nnus ta a 1 % 1 %
1 %
va nhe m m a t k a nnus ta va t 2 % 1 %
0 %
s is a rus te n e s im e rk k i 1 % 0 %
1 %
hyvä t p uitte e t ha rra s ta m is e lle 1 % 0 %
6 %
k a ve rit ha rra s ta va t 6 % 0 %
9 %
o le n lö ytä nyt s o p iva n la jin 8 % 0 %
1 %
s e ura a n urhe iluid o lini e s im e rk k iä 0 % -1 %
7 %
liik unna s ta tule e hyvä o lo 6 % -1 %
4 %
p id ä n k ilp a ile m is e s ta 3 % -2 %
11 %
ha lua n s a a vutta a jo ta in 5 % -5 %
26 %
liik unta o n ha us k a a 14 % -1 2 %
0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 %
S yyn m e rki tse vy ys (%)
Kuva 2. Poikien syyt liikkumiseen

Syyt olla liikkumatta: pojat. Kuva 3 käsittelee poikien syitä olla liikkumatta. Sopivan
liikuntapaikan puute on sekä aktiivisilla että passiivisilla merkittävin syy olla
liikkumatta. Kaksi seuraavaksi merkittävintä syytä ovat passiivisilla ajan- ja oman lajin
puute ja vastaavasti aktiivisilla sairaus tai vamma ja ajanpuute. Passiivisilla pojilla on
suurempi painotus aktiivisiin nähden vastausten ”en pidä liikkumisesta”, en jaksa
harrastaa” ja ”en ole löytänyt sopivaa lajia” kohdalla, joissa ero on keskisuuri. Pieni ero
löytyy myös ajanpuutteessa. Aktiivisten liikkumista rajoittavat merkittävästi passiivisia
enemmän sairaus tai vamma. Pieni ero löytyy myös kohdista ”sopivan liikuntapaikan
puute” ja ”muut harrastukset”. Vanhempien kannustuksen puute ei tunnu olevan
merkittävä syy kummallekaan aktiivisuusryhmälle. Poikien syissä olla liikkumatta
näkee selvästi suurimmat erot siinä, että vaihtoehdoissa, joita passiiviset ovat
painottaneet, voi huomata lapsen negatiivisen ajattelun ja mielikuvan liikuntaa kohtaan,
kun taas aktiivisilla syy on useammin konkreettinen este liikkumiselle.
S y y t o lla liik k u m a t t a ( p o ja t )
p a s s iivis e t (n= 2 2 2 ) a k tiivis e t (n= 5 5 5 ) e ro
A k ti i v i su u sry h m ie n e r o (%)
-2 0 % -1 5 % -10 % -5 % 0 % 5 % 10 %
2 %
e n p id ä liik k um is e s ta 9 % 7 %
5 %
e n ja k s a ha rra s ta a 12 % 7 %
7 %
e n o le lö ytä nyt o m a a la jia 13 % 6 %
11 %
e i o le a ik a a 15 % 4 %
1 %
huo no its e tunto 2 % 1 %
2 %
s o p ivie n ha rra s tus ryhm ie n p uute 3 % 1 %
1 %
e n k o e liik unta p a ik k o ja turva llis ik s i 1 % 0 %
2 %
k o ululiik unta e i m o tivo i liik k um a a n 2 % 0 %
1 %
J o k in m uu s yy 0 % 0 %
6 %
p a no s ta n k o ulunk ä yntiin 5 % 0 %
5 %
ra ha n p uute 5 % -1 %
1 %
va nhe m m a t e ivä t k a nnus ta 1 % -1 %
6 %
k a ve re id e n p uute 5 % -1 %
7 %
liik unta p a ik k a o n liia n k a uk a na 5 % -2 %
5 %
liik unta p a ik a t o va t huo no s s a k unno s s a 2 % -3 %
7 %
m uut ha rra s tuk s e t ra jo itta va t 4 % -3 %
16 %
s o p iva liik unta p a ik k a p uuttuu 12 % -4 %
14 %
s a ira ud e n ta i va m m a n ta k ia 3 % -1 1 %
0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 %
S y y n m e rk i tse v y y s (%)
Kuva 3. Poikien syyt olla liikkumatta

Syyt liikkumiseen: tytöt. Kuvassa 4 tyttöjen kolme tärkeintä syytä liikkua ovat
molemmilla aktiivisuuryhmillä, samoin kuin pojilla, liikunnan terveellisyys ja hauskuus
sekä fyysisen kunnon ylläpitäminen. Passiivisille tytöille terveysvaikutukset ovat
kuitenkin tärkeämpiä kuin aktiivisille. Ero on näissä kohdissa keskisuuri. Suurin ero
aktiivisten ja passiivisten vastausten välillä on kohdassa ”liikunta on hauskaa”, jota
aktiiviset ovat korostaneet liikkumisen syyksi 10 prosenttia passiivisia enemmän.
Aktiivisille tärkeä tekijä liikkumiselle on myös oman lajin löytyminen, jolla taas ei ole
yhtä suurta merkitystä passiivisille, tai he eivät ole vielä omaa lajiaan löytäneet. Ero on
kuitenkin pieni tässä kohdassa. Sekä aktiivisten että passiivisten tyttöjen
liikkumisaktiivisuuteen tuntuu vanhempien kannustuksella tai painostuksella olevan
kovin pieni merkitys.
S y y t liik k u m is e e n (ty tö t)
p a ss iivise t (n=2 8 7 ) a ktiivise t (n=3 5 6 ) e ro
A ktiivisu u sryh m ie n e ro (%)

-20 % -1 5 % -1 0 % -5 % 0 % 5 % 10 % 15 %
18 % 9 %
liik unta o n te rve e llis tä 27 %
16 % 6 %
fyys ise n kunno n yllä p itä m ise ks i 22 %
1 % 2 %
itse tunno n no s ta m is e n ta k ia 3 %
3 % 2 %
k a ve rit ha rra s ta va t 4 %
0 % 1 %
va nhe m m a t p a ino s ta va t 2 %
0 %
va nhe m m a t ka nnus ta va t 1 % 1 %
0 %
k o ulu ka nnus ta a 1 % 1 %
0 %
0 %
s e ura a n urhe iluid o lini e sim e rk k iä 0 % 0 %
3 %
jo kin m uu 3 % 0 %
1 %
6 %
ha lua n sa a vutta a jo ta in 4 % -2 %
13 %
liikunna s ta tule e hyvä o lo 10 % -2 %
4 % -3 %
p id ä n kilp a ile m is e s ta 1 %
11 % -4 %
o le n lö ytä nyt s o p iva n la jin 7 %
24 % -10 %
liik unta o n ha us ka a 14 %
0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 %
S yyn m e rkitse vyys (%)
Kuva 4. Tyttöjen syyt liikkumiseen

Syyt olla liikkumatta: tytöt. Kuvassa 5 passiivisilla tytöillä kolme tärkeintä syytä olla
liikkumatta ovat ajan-, oman lajin ja sopivan liikuntapaikan puute. Aktiivisilla vastaavat
syyt ovat ajanpuute, sairaus tai vamma ja sopivan liikuntapaikan puute. Passiiviset ovat
korostaneet aktiivisia enemmän kohtia ”en ole löytänyt omaa lajia”, ”en jaksa harrastaa”
ja ”en pidä liikkumisesta”. Ainoastaan ensimmäisenä mainitussa kohdassa ero
passiivisten ja aktiivisten tyttöjen vastausten välillä on suuri ja kahdessa jälkimmäisessä
ero on pieni. Aktiiviset kokevat taas passiivisiin verrattuna selvästi merkittävämmäksi
esteeksi liikkumiselle mahdollisen sairauden tai vamman. Pieni ero löytyy myös
kohdasta ”muiden harrastusten rajoittamisen”. Kummallekaan ryhmälle ei vanhempien
tai koulun panostuksella ole juuri lainkaan merkitystä.
S y y t o lla liik k u m a t t a ( t y t ö t )
p a s s i i vi s e t (n = 2 8 7 ) a k ti i vis e t (n = 3 5 6 ) e ro
A k ti i v i su u sr y h m i e n e r o (% )
-1 5 % -10 % -5 % 0 % 5 % 10 %
8 %
e n o le lö ytä n yt o m a a la ji a 16 % 8 %
5 %
e n ja k s a h a rra s ta a 9 % 4 %
2 %
e n p id ä li i k k u m i s e s ta 5 % 3 %
2 %
k a ve re i d e n p u u te 5 % 2 %
3 %
k o u lu li i k u n ta e i m o ti vo i lii k k u m a a n 4 % 1 %
0 %
J o k in m u u s yy 1 % 0 %
0 %
va n h e m m a t e i vä t k a n n u s ta 1 % 0 %
1 %
h u o n o i ts e tu n to 1 % 0 %
5 %
s o p i vi e n h a rra s tu s ryh m i e n p u u te 5 % 0 %
4 %
li i k u n ta p a i k a t o va t h u o n o s s a k u n n o s s a 3 % 0 %
1 %
e n k o e li i k u n ta p a i k k o ja tu rva lli s i k s i 0 % 0 %
6 %
ra h a n p u u te 6 % 0 %
12 %
s o p i va li ik u n ta p a ik k a p u u ttu u 11 % -1 %
8 %
li i k u n ta p a i k k a o n li i a n k a u k a n a 7 % -1 %
7 %
p a n o s ta n k o u lu n k ä yn ti in 4 % -2 %
16 %
e i o le a ik a a 14 % -3 %
9 %
m u u t h a rra s tu k s e t ra jo i tta va t 5 % -4 %
12 %
s a i ra u d e n ta i va m m a n ta k i a 3 % -9 %
0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 %
S y y n m e r k i tse v y y s (% )
Kuva 5. Tyttöjen syyt olla liikkumatta

Syyt liikkumiseen: aktiiviset tytöt ja pojat. Molempien sukupuolten aktiivisille ovat
tärkeimmät motivaattorit liikkumiselle liikunnan hauskuus ja terveellisyys sekä fyysisen
kunnon ylläpitäminen, mikä selviää kuvasta 6. Tyttöjen ja poikien vastauksissa ole
suuria eroja ja keskisuuriakin eroja on ainoastaan kahdessa kohdassa. Merkittävin ero
on vastauksen ”liikunnasta tulee hyvä olo” kohdalla, jota tytöt painottivat poikia kuusi
prosenttia enemmän. Tyttöjä motivoi liikkumaan myös poikia enemmän sopivan lajin
löytyminen ja jokin muu syy, joskin ero on näissä kohdissa pieni poikiin verrattuna.
Pojat taas kokevat tyttöihin verrattuna viisi prosenttia tärkeämpänä tekijänä
liikkumiselle mahdollisuuden saavuttaa jotain liikuntaa harrastamalla. Pieni ero on
myös siinä, että pojille kavereiden harrastaminen on oman liikkumisen kannalta
tärkeämpää kuin tytöille. Kummallekaan sukupuolelle ei näytä vanhempien, sisarusten
ja koulun kannustuksella olevan suurta merkitystä liikkumiseen. Liikkuminen tapahtuu
itsenäisesti, lapsen omasta aloitteesta.
Syyt liikkumiseen
(aktiiviset tytöt ja pojat)
(n=356)
tytöt (n=643) pojat (n=555)
(n=777) ero
Sukupuolten ero (%)

-9 % -7 % -5 % -3 % -1 % 1% 3% 5% 7%
7%
liikunnasta tulee hyvä olo 13 % 6 %
9%
olen löytänyt sopivan lajin 11 % 2 %
1%
jokin muu 3% 2 %
16 %
liikunta on terveellistä 18 % 1 %
1%
itsetunnon nostamisen takia 1% 1 %
15 %
fyysisen kunnon ylläpitämiseksi 16 % 1 %
0%
sisarusten esimerkki 0% 0 %
0%
koulu kannustaa 0% 0%
1%
vanhemmat painostavat 0% 0%
1%
hyvät puitteet harrastamiselle 1% 0%
1%
vanhemmat kannustavat 0% 0%
4%
pidän kilpailemisesta 4% -1 %
1%
seuraan urheiluidolini esimerkkiä 0% -1 %
26 %
liikunta on hauskaa 24 % -2 %
6%
kaverit harrastavat 3% -3 %
11 %
haluan saavuttaa jotain 6% -5 %
0% 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 %
Syyn merkitsevyys (%)
Kuva 6. Aktiivisten tyttöjen ja poikien syyt liikkumiseen

Syyt olla liikkumatta: aktiiviset tytöt ja pojat. Kuten kysyttäessä aktiivisten lasten
syitä liikkua ovat myös vastaukset kysymykseen ”miksi et liiku” kuvassa 7 melko
samanlaisia sukupuolten välillä. Sekä pojilla että tytöillä kolme merkittävintä estettä
liikkumiselle ovat ajanpuute, sairaus tai vamma ja sopivan liikuntapaikan puute. Suurin
ero aktiivisten tyttöjen ja poikien syissä olla liikkumatta on, että tytöillä ei ole tarpeeksi
aikaa liikkua. Tyttöjen liikkumista rajoittaa myös poikia enemmän sopivien
harrastusryhmien puute, missä ero on kuitenkin pieni. Keskisuuri ero on kohdissa ”ei
ole sopivaa liikuntapaikkaa” sekä ”kavereiden puute”, joissa poikien painotus on
suurempi. Sairaudella tai vammalla on myös pojille hieman suurempi merkitys kuin
tytöille kysyttäessä esteitä liikkumiselle. Kuten jo aikaisemmin todettiin, sillä että
vanhemmat eivät kannusta liikkumiseen, ei tunnu olevan suurta merkitystä aktiivisille
lapsille, kun puhutaan syistä olla liikkumatta.
Syyt olla liikkumatta

(aktiiviset tytöt ja pojat)
tytöt(n=356)
(n=643) pojat (n=555)
(n=777) ero
Sukupuolten ero (%)

-9 % -7 % -5 % -3 % -1 % 1% 3% 5% 7%
11 %
ei ole aikaa 16 % 6%
2%
sopivien harrastusryhmien puute 5% 3%
7%
muut harrastukset rajoittavat 9% 2%
7%
en ole löytänyt omaa lajia 8% 1%
2%
koululiikunta ei motivoi liikkumaan 3% 1%
6%
panostan koulunkäyntiin 7% 1%
5%
rahan puute 6% 1%
7%
liikuntapaikka on liian kaukana 8% 1%
1%
huono itsetunto 1% 0%
1%
en koe liikuntapaikkoja turvallisiksi 1% 0%
1%
Jokin muu syy 0% 0%
1%
vanhemmat eivät kannusta 0% -1 %
2%
en pidä liikkumisesta 2% -1 %
5%
liikuntapaikat ovat huonossa kunnossa 4% -1 %
5%
en jaksa harrastaa 5% -1 %
14 %
sairauden tai vamman takia 12 % -3 %
6%
kavereiden puute 2% -4 %
16 %
sopiva liikuntapaikka puuttuu 12 % -4 %
0% 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 %
Kuva 7. Aktiivisten tyttöjen ja poikien syyt olla liikkumatta

Syyt liikkumiseen: passiiviset tytöt ja pojat. Tarkasteltaessa passiivisten lasten syitä
liikkua kuvassa 8 ovat molemmat sukupuolet painottaneet eniten liikunnan
terveellisyyttä ja hauskuutta ja fyysisen kunnon ylläpitämistä. Keskisuuri ero vastausten
välillä on kohdassa ”liikunta on terveellistä”, jota tytöt ovat painottaneet enemmän.
Tytöt pitävät myös poikia tärkeämpänä liikunnan tuomaa hyvää oloa, joskin ero on
melko pieni. Pojat taas kokevat tyttöjä neljä prosenttia enemmän vanhempien
painostuksen vaikuttavan heidän liikkumiseensa, mutta myöskään tässä yhteydessä ei
vanhempien kannustuksella ole suurta vaikutusta kumpaankaan sukupuoleen. Pieni ero
on huomattavissa myös siinä, että kavereiden harrastaminen, sopivan lajin löytyminen
ja kilpailuhenkisyys motivoivat poikia liikkumaan enemmän kuin tyttöjä. Tuloksista
näkyy hyvin se, että vanhemmat odottavat pojilta aktiivisempaa osallistumista
liikuntaan kuin tytöiltä.
Syyt liikk u m is e en (pa s s iiv is e t tytöt ja poja t)

Tytöt (n=287) P ojat (n=222) E ro
S ukupuolte n e ro (%)
-5 % -4 % -3 % -2 % -1 % 0 % 1 % 2 % 3 % 4 % 5 % 6 %
22 % 5 %
liik unta on terveellis tä 27 %
6 % 4 %
liik unnas ta tulee hy vä olo 10 %
20 % 2 %
fy y s is en k unnon y lläpitäm is ek s i 22 %
2 % 1 %
its etunnon nos tam is en tak ia 3 %
2 %
jok in m uu 3 % 1 %
s is arus ten es im erk k i 1 % 0 %
1 %
s euraan urheiluidolini es im erk k iä 0 % 0 %
0 %
vanhem m at k annus tavat 2 % 0 %
1 %
14 % 0 %
liik unta on haus k aa 14 %
1 % -1 %
k oulu k annus taa 1 %
1 % -1 %
hy vät puitteet harras tam is elle 1 %
5 % -1 %
haluan s aavuttaa jotain 4 %
3 % -2 %
pidän k ilpailem is es ta 1 %
olen löy täny t s opivan lajin 8 % -2 %
7 %
k averit harras tavat 6 % -2 %
4 %
vanhem m at painos tavat 5 % -4 %
2 %
0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 %
Kuva 8. Passiivisten tyttöjen ja poikien syyt liikkumiseen

Syyt olla liikkumatta: passiiviset tytöt ja pojat. Kuvassa 9 erot passiivisten tyttöjen ja
poikien vastausten välillä kysymykseen ”miksi et liiku” ovat suhteellisen pieniä.
Molemmilla sukupuolilla tärkeimmät syyt liikkumattomuudelle ovat, että he eivät ole
löytäneet sopivaa lajia, ajanpuute ja sopivan liikuntapaikan puute. Tytöt ovat
painottaneet kolme prosenttia enemmän oman lajin puuttumista. Suurin ero tyttöjen ja
poikien vastausten välillä on kohdassa ”en pidä liikkumisesta”. Pojat ovat korostaneet
kyseistä kohtaa neljä prosenttia enemmän kuin tytöt. Pojat ovat painottaneet myös
pienellä erolla tyttöjä enemmän liikkumattomuuden syyksi sitä, että he eivät jaksa
harrastaa liikuntaa. Vanhempien vähäinen kannustus ei tunnu olevan merkittävä syy
kummankaan sukupuolen liikkumattomuuteen.
Syyt olla liikkumatta

(passiiviset tytöt ja pojat)
tytöt (n=643)
(n=287) pojat (n=777)
(n=222) ero
Sukupuolten ero (%)

-6 % -5 % -4 % -3 % -2 % -1 % 0% 1% 2% 3% 4%
13 % 3%
en ole löytänyt omaa lajia 16 %
2%
koululiikunta ei motivoi liikkumaan 4% 2%
liikuntapaikat ovat huonossa kunnossa 2% 2%
3%
3% 2%
sopivien harrastusryhmien puute 5%
5%
liikuntapaikka on liian kaukana 7% 1%
muut harrastukset rajoittavat 4% 1%
5%
5% 1%
rahan puute 6%
0%
Jokin muu syy 1% 1%
vanhemmat eivät kannusta 1% 0%
1%
5% 0%
kavereiden puute 5%
3%
sairauden tai vamman takia 3% 0%
en koe liikuntapaikkoja turvallisiksi 1% -1 %
0%
2% -1 %
huono itsetunto 1%
5%
panostan koulunkäyntiin 4% -1 %
ei ole aikaa 15 % -1 %
14 %
12 % -1 %
sopiva liikuntapaikka puuttuu 11 %
12 %
en jaksa harrastaa 9% -3 %
en pidä liikkumisesta 9% -4 %
5%
0% 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 %
Kuva 9. Passiivisten tyttöjen ja poikien syy olla liikkumatta

4.3 Äitien ja lasten vastaukset
Syyt liikkumiseen: äidit ja aktiiviset pojat. Tarkasteltaessa kuvaa 10 äidit ja aktiiviset

pojat ovat samaa mieltä liikunnan hauskuudesta, jota molemmat ovat painottaneet
vastauksissaan eniten, mutta suuri ero vastausten välillä on kohdassa ”on löytänyt
sopivan lajin”, jota äidit ovat painottaneet huomattavasti poikia enemmän. Äidit uskovat
sopivan lajin löytymisen olevan merkittävä syy poikien liikkumiseen, mutta pojat ovat
antaneet tälle vaihtoehdolle yli puolet vähemmän merkitystä. Äidit uskovat myös
kavereiden harrastamisella olevan enemmän merkitystä, kuin sillä poikien mielestä on.
Vanhempien kannustuksella on äitien mielestä viiden prosentin merkitys, kun pojat
antavat tälle vain yhden prosentin merkityksen. Kohdassa ”liikunta on terveellistä” on
äitien ja poikien vastausten välillä 12 prosentin ero niin, että enemmistö pojista
painottaa tätä kohtaa. Pojat korostavat myös seitsemän prosenttia äitejä enemmän
fyysisen kunnon ylläpitämisen merkitystä liikkumisessa.
S y y t liik k u m is e e n ( ä id it ja a k t iiv is e t p o ja t )
ä id it (n= 1 9 2 ) p o ja t (n= 5 5 5 ) e ro
Ä i ti e n j a p o i k i e n v a sta u ste n e r o (% )
-2 0 % -1 5 % -1 0 % -5 % 0 % 5 % 10 % 15 %
9 %
o n lö ytä nyt s o p iva n la jin 21 % 12 %
6 %
1 %
1 %
0 %
1 %
1 %
va nhe m m a t p a ino s ta va t 1 % 0 %
0 %
k o ululiik unta k a nnus ta a 0 % 0 %
1 %
s e ura a urhe iluid o lin e s im e rk k iä 1 % 0 %
1 %
jo k in m uu 1 % 0 %
26 %
liik unta o n ha us k a a 25 % -1 %
4 %
p itä ä k ilp a ile m is e s ta 3 % -1 %
11 %
ha lua a s a a vutta a jo ta in 8 % -3 %
7 %
15 %
fyys is e n k unno n yllä p itä m is e k s i 8 % -7 %
16 %
liik unta o n te rve e llis tä 5 % -1 2 %
0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 %
S y y n m e r k i tse v y y s (%)
Kuva 10. Äitien ja aktiivisten poikien vastaukset syiksi liikkumiseen

Syyt olla liikkumatta: äidit ja aktiiviset pojat. Kuvassa 11 on äitien ja poikien
vastausten väliset erot kysymykseen ”miksi et liiku”. Keskisuuri ero vastausten välillä
on kohdissa ”liikuntapaikka on liian kaukana” ja ”sopivien harrastusryhmien puute”,
joita äidit painottavat poikia enemmän. Suuri ero on siinä, että toisin kuin äidit luulevat
pojat ovat painottaneet vastauksissaan sairautta tai vammaa liikkumisen esteenä. Nämä
syyt, myös ajanpuute ja sopivan liikuntapaikan puute, ovat pojille merkittävämpiä, kuin
äidit ovat uskoneet. Muissa vastauksissa erot ovat erittäin pieniä. Vanhempien
kannustuksella ei tunnu olevan merkitystä tässä yhteydessä.
Kuva 11. Äitien ja aktiivisten poikien vastaukset syiksi olla liikkumatta
S y y t o lla liik k u m a t t a ( ä id it ja a k t iiv is e t p o ja t )
ä id i t (n = 1 9 2 ) p o ja t (n= 5 5 5 ) e ro
Ä i ti e n j a p o i k i e n v a sta u ste n e r o (% )
-1 5 % -10 % -5 % 0 % 5 % 10 %
7 %
li ik u nta p a i k k a o n lii a n k a u k a na 15 % 7 %
2 %
s o p i vi e n h a rra s tus ryh m i e n p u ute 8 % 6 %
1 %
J o k i n m u u s yy 3 % 2 %
5 %
ra h a n p u ute 7 % 2 %
2 %
k o u lu li i k u nta e i m o ti vo i li i k k u m a a n 4 % 2 %
7 %
m u u t h a rra s tuk s e t ra jo i tta va t 9 % 1 %
7 %
e i o le lö ytä nyt o m a a la ji a 8 % 1 %
6 %
k a ve re i d e n p u ute 6 % 0 %
1 %
h u o no i ts e tu nto 0 % 0 %
1 %
e i k o e li i k u nta p a i k k o ja tu rva lli s i k s i 1 % 0 %
2 %
e i p i d ä li i k k u m i s e s ta 2 % 0 %
1 %
va n he m m a t e i vä t k a n nu s ta 0 % -1 %
5 %
e i ja k s a ha rra s ta a 5 % -1 %
6 %
p a n o s ta a k o ulun k ä ynti i n 5 % -1 %
5 %
li i k un ta p a i k a t o va t hu o no s s a k u nn o s s a 3 % -2 %
16 %
s o p i va li i k u nta p a i k k a p u uttu u 13 % -4 %
11 %
e i o le a ik a a 6 % -5 %
14 %
s a i ra u d e n ta i va m m a n ta k i a 6 % -9 %
0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 %
Syyt liikkumiseen: äidit ja passiiviset pojat. Kuvasta 12 voi nähdä, että äidit uskovat
passiivisten poikien harrastavan liikuntaa, koska kaveritkin harrastavat ja vanhemmat
kannustavat. Äidit ovat painottaneet molempia kohtia yhdeksän prosenttia poikia
enemmän, ja ero onkin suuri verrattuna poikien vastauksiin. Keskisuuri ero on kohdassa
”sopivan lajin löytyminen”, jota äidit ovat myös painottaneet poikia enemmän. Suurin
ero passiivisten poikien ja heidän äitiensä vastauksissa syissä liikkua on kohdassa
”liikunta on terveellistä”, jota pojat ovat korostaneet 12 prosenttia äitejä enemmän.
Pojat ovat myös painottaneet vastauksissaan äitejä enemmän fyysisen kunnon
ylläpitämistä ja liikunnan hauskuutta. Sekä pojat että äidit ovat vastanneet kohtaan
”vanhemmat painostavat” viiden prosentin merkitsevyydellä.
S yyt liikkum is een (äid it ja passiiviset pojat)
ä idit (n=78 ) p o ja t (n=22 2 ) ero
Ä itie n ja p o ik ie n v a s ta u s te n e r o (%)
-2 0 % -1 5 % -1 0 % -5 % 0 % 5 % 10 % 15 %
6 % 9 %
ka ve rit harra sta va t 16 %
2 % 9 %
va nhem m a t kannusta va t 11 %
8 % 5 %
o n lö ytänyt so p ivan la jin 13 %
1 % 1 %
ko ululiikunta kannusta a 3 %
6 %
liikunnasta tule e hyvä olo 7 % 1 %
1 %
sisaruste n e sim e rkki 1 % 1 %
5 %
va nhe m m a t pa ino sta va t 5 % 0 %
2 %
itsetunnon no sta m ise n ta kia 2 % 0 %
2 %
jo kin m uu 2 % 0 %
1 %
hyvä t puitte et ha rra stam ise lle 1 % 0 %
0 %
se ura a urhe iluid o lin e sim erkkiä 0 % 0 %
3 %
p itä ä kilp ailem ise sta 2 % -1 %
5 %
halua a sa avuttaa jo tain 2 % -3 %
14 % -4 %
liikunta on ha uska a 11 %
20 % -6 %
fyysisen kunnon yllä pitäm ise ksi 14 %
22 % -1 2 %
liikunta on te rve e llistä 10 %
0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 %
Syyn m e r k its e v yys (%)
Kuva 12. Äitien ja passiivisten poikien vastaukset syiksi liikkumiseen

Syyt olla liikkumatta: äidit ja passiiviset pojat. Tarkasteltaessa äitien ja passiivisten
poikien vastauksia kuvassa 13 on keskisuuri ero vastausten välillä kohdassa ”muut
harrastukset rajoittavat”, jota äidit ovat painottaneet poikia enemmän. Pieni ero on myös
kohdissa ”kavereiden puute”, ”sopivan harrastusryhmän puute”, ”liikuntapaikka on liian
kaukana” ja ”jokin muu syy”. Pojille merkittävin syy olla liikkumatta on ajanpuute, ja
he ovat painottaneet tätä kohtaa 12 prosenttia äitejä enemmän. Pojat ovat myös antaneet
äitejä suuremman merkityksen vaihtoehdoille ”ei jaksa harrastaa” ja ”sopiva
liikuntapaikka puuttuu”.
S y y t o lla liik k u m a tta (ä id it ja p a s s iiv is e t p o ja t)
ä i d it (n= 7 8 ) p o ja t (n= 2 2 2 ) e ro
Ä i ti e n j a p o i k i e n v a sta u ste n e r o (%)

-2 0 % -1 5 % -10 % -5 % 0 % 5 % 10 %
4 %
m uut ha rra s tuk s e t ra jo i tta va t 12 % 8 %
5 %
k a ve re i d e n p uute 9 % 4 %
3 %
s o p i vi e n ha rra s tus ryhm i e n p uute 7 % 4 %
5 %
li i k unta p a i k k a o n li i a n k a uk a na 9 % 4 %
0 %
13 %
e i o le lö ytä nyt o m a a la ji a 16 % 3 %
5 %
ra ha n p uute 6 % 1 %
5 %
p a no s ta a k o ulunk ä ynti in 6 % 1 %
2 %
k o ululi i k unta e i m o ti vo i lii k k um a a n 3 % 1 %
1 %
va nhe m m a t e i vä t k a nnus ta 1 % 0 %
2 %
li i k unta p a i k a t o va t huo no s s a k unno s s a 1 % -1 %
9 %
e i p id ä li i k k um i s e s ta 8 % -1 %
2 %
huo no i ts e tunto 1 % -1 %
1 %
e i k o e li i k unta p a i k k o ja turva lli s i k s i 0 % -1 %
3 %
s a i ra ud e n ta i va m m a n ta k i a 1 % -2 %
12 %
s o p i va li ik unta p a ik k a p uuttuu 7 % -5 %
12 %
15 %
e i o le a ik a a 3 % -1 2 %
0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 %
Kuva 13. Äitien ja passiivisten poikien vastaukset syiksi olla liikkumatta

Syyt liikkumiseen: äidit ja aktiiviset tytöt. Kuvassa 14 suurin ero äitien ja aktiivisten
tyttöjen vastauksissa syissä liikkua on kohdassa ”on löytänyt sopivan lajin”. Äitien
mielestä tämä on merkittävin syy aktiivisten tyttöjen liikkumiseen, kun taas tytöt ovat
valinneet merkittävimmäksi syyksi liikunnan hauskuuden. Äidit uskovat myös
kavereiden harrastamisella ja vanhempien kannustuksella olevan suurempi merkitys,
kuin niillä tytöille todellisuudessa on. Tytöt arvostavat enemmän liikunnan tuomaa
hyvää oloa, terveellisyyttä ja hauskuutta. Suuri ero vastausten välillä on kohdassa
”liikunta on terveellistä”, jota tytöt ovat painottaneet äitejä enemmän. Aktiiviset tytöt
eivät koe tärkeäksi vanhempien painostusta liikkumiseen, tai ainakaan se ei ole syynä
heidän liikkumiseensa.
S yyt liikkum iseen (äidit aktiiv iset tytöt)
ä id it (n=1 47) tytö t (n=3 56) ero
Ä itie n ja tyttö je n v a s ta u s te n e r o (%)

-2 0 % -1 5 % -1 0 % -5 % 0 % 5 % 10 % 15 %
11 % 11 %
o n lö ytä nyt sopivan lajin 22 %
3 %
kave rit harrastavat 8 % 5 %
0 %
vanhem m at kannustavat 5 % 4 %
1 %
itsetunnon no stam isen takia 3 % 1 %
0 % 1 %
koululiikunta kannustaa 1 %
4 % 1 %
p itää kilpailem isesta 4 %
0 % 1 %
sisa rusten esim e rkki 1 %
3 %
jokin m uu 3 % 0 %
0 %
vanhem m a t pa inostavat 1 % 0 %
1 %
hyvät p uittee t ha rra sta m iselle 1 % 0 %
0 % 0 %
se uraa urhe iluidolin e sim erkkiä 0 %
6 % 0 %
halua a saa vutta a jo ta in 6 %
13 %
liikunnasta tule e hyvä o lo 9 % -4 %
24 %
liikunta on hauskaa 19 % -5 %
16 %
fyysisen kunno n ylläpitäm iseksi 9 % -7 %
18 % -1 0 %
liikunta on tervee llistä 8 %
0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 %
Syyn m e r k its e v yys (%)
Kuva 14. Äitien ja aktiivisten tyttöjen vastaukset syiksi liikkumiseen

Syyt olla liikkumatta: äidit ja aktiiviset tytöt. Äitien ja aktiivisten tyttöjen vastauksia
kysymykseen ”miksi et liiku” tarkastellaan kuvassa 15. Äitien mielestä tyttöjen
merkittävin syy olla liikkumatta on liikuntapaikan kaukaisuus. Tytöille tällä on
kuitenkin vain kuuden prosentin merkitys. Keskisuuri ero on myös siinä, että äidit
uskovat, että koululiikunta ei motivoi tyttöjä liikkumaan, mutta tällä ei todellisuudessa
ole kovinkaan suurta merkitystä tyttöjen liikkumattomuudelle. Aktiivisten tyttöjen
merkittävin syy olla liikkumatta on se, että heillä ei ole aikaa siihen, mutta äidit ovat
painottaneet tätä vaihtoehtoa kymmenen prosenttia tyttöjä vähemmän. Äidit eivät
myöskään usko sairaudella tai vammalla olevan niin suurta merkitystä, mikä niillä
todellisuudessa on tytöille. Äitien ja tyttöjen vastaukset ovat kuitenkin monessa
vastausvaihtoehdossa melko yhtäläiset ja erot ovat pieniä.
S yyt o ll a li i k k u m a t t a ( ä i d i t j a a k ti i v is e t t ytö t)
ä id it (n = 1 4 7 ) tytö t (n = 3 5 6 ) e ro
Ä it ie n ja t yt t ö je n v a s t a u s t e n e r o ( %)
-1 6 % -1 1 % -6 % -1 % 4 % 9 %
8 %
liik unta p a ik k a o n liia n k a uk a na 14 % 6 %
3 %
5 %
0 %
8 %
e i o le lö ytä nyt o m a a la jia 10 % 2 %
2 %
e i p id ä liik k um is e s ta 3 % 2 %
0 %
va nhe m m a t e ivä t k a nnus ta 2 % 1 %
2 %
k a ve re id e n p uute 4 % 1 %
6 %
9 %
m uut ha rra s tuk s e t ra jo itta va t 9 % 0 %
1 %
e i k o e liik unta p a ik k o ja turva llis ik s i 1 % 0 %
1 %
7 %
p a no s ta a k o ulunk ä yntiin 6 % 0 %
4 %
5 %
12 %
12 %
s a ira ud e n ta i va m m a n ta k ia 5 % -7 %
16 %
e i o le a ik a a 7 % -10 %
0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 %
S yyn m e r k it s e v yys ( %)
Kuva 15. Äitien ja aktiivisten tyttöjen vastaukset syiksi olla liikkumatta

Syyt liikkumiseen: äidit ja passiiviset tytöt. Suuri ero äitien ja passiivisten tyttöjen
vastauksissa syissä liikkua on kuvassa 16 kohdassa ”kaverit harrastavat”, jonka äidit
ovat ottaneet esille vastauksissaan 13 prosenttia tyttöjä enemmän. Äidit ovat
painottaneet myös viisi prosenttia enemmän kohtaa ”vanhemmat kannustavat”, mutta
tytöille vanhempien kannustuksella on kuitenkin vain yhden prosentin merkitys. Suurin
ero vastauksissa on kohdassa ”fyysisen kunnon ylläpitämiseksi”, joka on passiivisille
tytöille toiseksi tärkein syy liikkua, mutta äidit ovat huomioineet tätä kohtaa ainoastaan
seitsemällä prosentilla. Passiivisten tyttöjen vastauksista tärkeimmäksi nousee liikunnan
terveellisyys, jossa tyttöjen ja äitien vastausten välillä on 12 prosentin ero
merkitsevyydessä.
S y y t liik k u m is e e n (ä id it ja p a s s iiv is e t ty t ö t)
ä i d i t (n= 1 1 4 ) tytö t (n= 2 8 7 ) e ro
Ä i ti e n j a ty ttö j e n v a sta u ste n e r o (%)

-2 5 % -2 0 % - 1 5 % -1 0 % -5 % 0 % 5 % 10 % 15 %
4 %
k a ve ri t ha rra s ta va t 17 % 13 %
1 %
3 %
jo k i n m uu 6 % 3 %
1 %
s is a rus te n e s i m e rk k i 4 % 3 %
7 %
o n lö ytä nyt s o p i va n la ji n 9 % 2 %
14 %
li i k unta o n ha us k a a 16 % 2 %
1 %
k o ululi ik unta k a nnus ta a 2 % 2 %
2 %
va nhe m m a t p a i no s ta va t 3 % 1 %
1 %
hyvä t p ui tte e t ha rra s ta m is e lle 2 % 1 %
0 %
s e ura a urhe ilui d o li n e s i m e rk k i ä 0 % 0 %
1 %
p i tä ä k i lp a i le m i s e s ta 1 % 0 %
4 %
ha lua a s a a vutta a jo ta i n 3 % -1 %
10 %
li i k unna s ta tule e hyvä o lo 9 % -1 %
3 %
i ts e tunno n no s ta m i s e n ta k i a 0 % -3 %
27 %
li i k unta o n te rve e lli s tä 15 % -1 2 %
22 %
fyys i s e n k unno n yllä p i tä m i s e k s i 7 % -1 4 %
0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 %
Kuva 16. Äitien ja passiivisten tyttöjen vastaukset syiksi liikkumiseen

Syyt olla liikkumatta: äidit ja passiiviset tytöt. Vertailtaessa äitien ja passiivisten
tyttöjen vastauksia kysymykseen ”miksi et liiku” ja ”miksi lapsenne ei liiku” on kuvassa
17 muutamassa kohdassa keskisuuria eroja mutta muuten erot ovat melko pieniä
vastausten välillä. Äidit ovat painottaneet tyttöjä selvästi enemmän kohtia ”sopivien
harrastusryhmien puute” ja ”muut harrastukset rajoittavat”. Suurin ero on vastauksessa
”ei ole aikaa”, jota tytöt ovat korostaneet kahdeksan prosenttia enemmän kuin äidit.
Tämän syyn tytöt ovat valinneet toiseksi tärkeimmäksi syyksi olla liikkumatta, kun taas
äidit uskovat, että ajanpuutteella on vain kuuden prosentin merkitsevyys tyttöjen
liikkumattomuudelle. Kummatkin ovat vastanneet merkittävimmäksi syyksi olla
liikkumatta sopivan liikuntalajin puuttumisen. Vanhempien kannustuksen puute ei
tunnu olevan syy liikkumattomuuteen.
S y y t o lla liik k u m a tta (ä id it ja p a s s iiv is e t ty tö t)
ä id it (n= 1 1 4 ) ty tö t (n= 2 8 7 ) e ro
Äitie n ja tyttö je n v a stau ste n e ro (% )

-14 % -9 % -4 % 1 % 6 % 11 %
5 %
5 %
4 %
p a no s ta a k o ulunk ä yntiin 7 % 3 %
5 %
5 %
6 %
4 %
1 %
0 %
e i k o e liik unta p a ik k o ja turva llis ik s i 1 % 0 %
1 %
1 %
16 %
7 %
11 %
3 %
9 %
3 %
14 %
e i o le a ik a a 6 % -8 %
0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 %
S yyn me r k itse v yys (% )
Kuva 17. Äitien ja passiivisten tyttöjen vastaukset syiksi olla liikkumatta

4.4 Isien ja lasten vastaukset
Syyt liikkumiseen: isät ja aktiiviset pojat. Kysyttäessä syitä aktiivisten poikien

liikkumiseen voi kuvasta 18 nähdä, että isät ja pojat ovat olleet melko samaa mieltä
fyysisen kunnon ylläpitämisen ja liikunnan terveellisyyden merkityksestä. Todella suuri
ero on kuitenkin siinä että isät uskovat poikien liikkuvan liikunnasta tulevan hyvän olon
vuoksi mutta pojille tällä ei ole kovinkaan suurta merkitystä. Myös vanhempien
kannustuksen merkitys on pojille pienempi, kuin isät luulevat. Suurin ero vastausten
välillä on kohdassa ”liikunta on hauskaa”. Pojille liikunnan hauskuuden merkitys
liikkumiseen on 26 prosenttia, mutta isistä ei yksikään ole valinnut tätä vaihtoehtoa.
Myös halu saavuttaa jotain on pojille merkittävämpi syy liikkumiseen, kuin isät
uskovat. Isät ovat painottaneet viisi prosenttia poikia enemmän kohtia ”itsetunnon
nostamisen takia” ja ”koululiikunta kannustaa”. Isiä enemmän pojat olivat painottaneet
halua saavuttaa jotain, kaverien harrastamista ja sopivan lajin löytymistä. Vanhempien
painostuksella ei ole juurikaan merkitystä poikien aktiivisuuteen.
S yyt liik ku m is een (is ät ja ak tiiv iset po jat)
isät (n=76) pojat (n=555) ero
Is ie n ja p o ik ie n v as tau s te n e ro (%)
-3 0 % -2 0 % -1 0 % 0 % 10 % 20 % 30 %
7 %
liikunnasta tulee hyvä olo 28 % 21 %
1 %
vanhem mat kannustavat 6 % 5 %
1 %
itsetunnon nostamisen takia 6 % 5 %
0 %
koululiikunta kannustaa 5 % 5 %
1 %
hyvät puitteet harrastamiselle 6 % 4 %
1 %
seuraa urheiluidolin esim erkkiä 3 % 2 %
0 %
sisarusten esim erkki 2 % 1 %
15 %
fyysisen kunnon ylläpitämiseksi 16 % 1 %
1 % 0 %
vanhem mat painostavat 1 %
1 % 0 %
jokin muu 1 %
16 % -1 %
liikunta on terveellistä 16 %
4 % -2 %
pitää kilpailemisesta 2 %
9 % -4 %
on löytänyt sopivan lajin 4 %
6 % -5 %
kaverit harrastavat 1 %
11 % -8 %
haluaa saavuttaa jotain 3 %
26 % -26 %
liikunta on hauskaa 0 %
0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 %
Syyn me rk itse v yys (%)
Kuva 18. Isien ja aktiivisten poikien vastaukset syiksi liikkumiseen

Syyt olla liikkumatta: isät ja aktiiviset pojat. Kuvassa 19 tarkastellaan poikien syitä
olla liikkumatta. Suuri ero isien ja aktiivisten poikien vastausten välillä on kohdissa
”sopivien harrastusryhmien puute” ja ”ei pidä liikkumisesta”, joita isät ovat painottaneet
enemmän verrattuna poikien vastauksiin. Isät ovat myös painottaneet poikia enemmän
vaihtoehtoa ”koululiikunta ei motivoi liikkumaan”. Pojille kaksi merkittävintä syytä olla
liikkumatta on sairaus tai vamma tai sopivan liikuntapaikan puuttuminen. Yksikään isä
ei ole valinnut vastatessaan vaihtoehtoa ”sairauden tai vamman takia”, ja myös sopivan
liikuntapaikan puuttumisella on isien vastauksissa huomattavasti pienempi merkitys.
Isiä viisi prosenttia enemmän pojat ovat myös painottaneet kohtien ”ei jaksa harrastaa”,
”panostaa koulunkäyntiin” ja ”kavereiden puute” merkitystä.
S yyt o lla liik k u m a tta (is ä t ja a k tiiv is e t p o ja t)
is ä t (n= 7 6 ) p o ja t (n= 5 5 5 ) e ro
Is ie n ja p o ik ie n v a s t a u s t e n e r o ( %)
-22 % -17 % -12 % -7 % -2 % 3 % 8 % 13 % 18 %
2 %
e i p id ä liik k um is e s ta 2 %
13 % 10 %
2 %
11 %
e i o le a ik a a 16 % 5 %
1 %
7 %
5 %
liik unta p a ik a t o va t huo no s s a k unno s s a 6 % 2 %
e i k o e liik unta p a ik k o ja turva llis ik s i 1 %
2 % 2 %
1 %
1 %
huo no its e tunto 0 % -1 %
5 %
7 %
e i o le lö ytä nyt o m a a la jia 5 % -2 %
7 %
k a ve re id e n p uute 6 %
1 % -5 %
6 %
p a no s ta a k o ulunk ä yntiin 0 % -5 %
5 %
16 %
s o p iva liik unta p a ik k a p uuttuu 7 % -1 0 %
14 %
s a ira ud e n ta i va m m a n ta k ia 0 % -1 4 %
0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 %
Kuva 19. Isien ja aktiivisten poikien vastaukset syiksi olla liikkumatta

Syyt liikkumiseen: isät ja passiiviset pojat. Vertailtaessa isien ja passiivisten poikien
vastauksia kuvassa 20, ovat isät ja pojat samaa mieltä liikunnan hauskuudesta.
Vastausten välillä on suuri ero kohdissa ”vanhemmat kannustavat” ja ”kaverit
harrastavat”, jotka isät ovat valinneet huomattavasti merkittävämmäksi kuin pojat. Isien
merkitsevyysprosentti on myös korkeampi kohdassa ”on löytänyt sopivan lajin”. Kuten
jo aiemmin kävi ilmi tutkiessamme poikien syitä liikkua, niin passiiviset pojat
painottavat paljon fyysisen kunnon ylläpitämisen ja liikunnan terveellisyyden
merkitystä kysyttäessä heidän syitään liikkua. Isät eivät kuitenkaan usko näillä olevan
lähellekään yhtä suurta merkitystä, kuin pojat ovat vastanneet, ja ero vastausten välillä
onkin suuri. Sekä isät että pojat painottavat yhtä paljon vanhempien painostuksen
merkitystä liikkumiseen.
S y y t liik k u m is e e n (is ä t ja p a s s iiv is e t p o ja t)
is ä t (n= 2 0 ) p o ja t (n= 2 2 2 ) e ro
I si e n j a p o i k i e n v a sta u ste n e ro (%)

-2 0 % -1 5 % -1 0 % -5 % 0 % 5 % 10 % 15 % 20 %
2 %
6 %
8 %
o n lö ytä nyt s o p iva n la jin 14 % 5 %
2 %
14 %
liik unta o n ha us k a a 16 % 1 %
0 %
s e ura a urhe iluid o lin e s im e rk k iä 0 % 0 %
5 %
va nhe m m a t p a ino s ta va t 5 % -1 %
6 %
1 %
s is a rus te n e s im e rk k i 0 % -1 %
1 %
k o ululiik unta k a nnus ta a 0 % -1 %
1 %
hyvä t p uitte e t ha rra s ta m is e lle 0 % -1 %
3 %
p itä ä k ilp a ile m is e s ta 1 % -2 %
2 %
jo k in m uu 0 % -2 %
5 %
ha lua a s a a vutta a jo ta in 2 % -3 %
20 %
fyys is e n k unno n yllä p itä m is e k s i 9 % -11 %
22 %
liik unta o n te rve e llis tä 10 % -12 %
0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 %
Kuva 20. Isien ja passiivisten poikien vastaukset syiksi liikkumiseen

Syyt olla liikkumatta: isät ja passiiviset pojat. Tarkasteltaessa kuvassa 21 eroja
passiivisten poikien ja isien vastausten välillä kysymyksiin ”miksi et liiku” ja ”miksi
lapsenne ei liiku” tulee muutamissa vastauksissa suuria eroja esille. Isät uskovat
kavereiden puutteella olevan suurin merkitys poikien liikkumattomuudelle, mutta
pojista ainoastaan viisi prosenttia on samaa mieltä. Isät ovat korostaneet myös poikia
enemmän vaihtoehtojen ”koululiikunta ei motivoi” ja ”sopivien harrastusryhmien
puute” merkitystä. Suurin ero isien ja poikien vastausten välillä on kohdassa ”ei ole
aikaa”. Tähän pojat ovat vastanneet 14 prosenttia suuremmalla merkitsevyydellä isiin
nähden. Isiä enemmän pojat ovat painottaneet myös vaihtoehtoja ”sopiva liikuntapaikka
puuttuu” ja ”ei jaksa harrastaa”.
S yyt o lla lii k k u m a tt a (is ä t ja p a s s iiv is e t p o j a t)
is ä t (n= 2 0 ) p o ja t (n= 2 2 2 ) e ro
Is ie n ja p o ik ie n v a s ta u s te n e r o (% )
-2 0 % -1 5 % -1 0 % -5 % 0 % 5 % 10 % 15 %
5 %
2 %
k o ululiik unta e i m o tivo i lii k k um a a n 8 % 6 %
0 %
3 %
5 %
9 %
1 %
13 %
2 %
liik unta p a ik a t o va t huo no s s a k unno s s a 2 % 0 %
1 %
e i k o e liik unta p a ik k o ja turva llis ik s i 0 % -1 %
5 %
2 %
4 %
m uut ha rra s tuk s e t ra jo itta va t 2 % -2 %
3 %
5 %
p a no s ta a k o ulunk ä yntiin 2 % -3 %
12 %
12 %
15 %
e i o le a ik a a 1 % -1 4 %
0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 %
S yyn m e r k its e v yys (% )
Kuva 21. Isien ja passiivisten poikien vastaukset syiksi olla liikkumatta

Syyt liikkumiseen: isät ja aktiiviset tytöt. Tarkasteltaessa kuvaa 22 isät ja aktiiviset
tytöt ovat olleet monessa vastausvaihtoehdosta täysin yksimielisiä kysyttäessä syitä
liikkumiseen, mutta vastaavasti myös usean vaihtoehdon kohdalla on noin kymmenen
prosentin ero vastauksissa. Isät uskovat tyttöjen liikkuvan kavereiden, kilpailemisen,
sopivan lajin löytymisen ja vanhempien kannustuksen takia, mutta vähemmistö tytöistä
mainitsee kuitenkin näillä olevan suurta merkitystä liikkumiselle. Mielenkiintoista on,
että isät uskovat vanhempien kannustuksella olevan seitsemän prosentin merkitys
tyttöjen liikkumiselle, mutta tytöistä ei yksikään ole valinnut tätä vaihtoehtoa. Eroja on
myös kohdissa ” fyysisen kunnon ylläpitämiseksi”, ”liikunta on terveellistä” ja
”liikunnasta tulee hyvä olo”, joita tytöt ovat painottaneet noin 10 prosenttia isiä
enemmän. Sekä tytöt että isät ovat sitä mieltä, että vanhempien painostuksella ei ole
merkitystä liikkumisaktiivisuuteen.
Syyt liikkumiseen (isät ja aktiiv iset tytöt)
isät (n=19) tytöt (n=356) ero
Isie n ja tyttö je n v astau ste n e ro (%)

-20 % -15 % -10 % -5 % 0 % 5% 10 %
3% 9 %
kaverit harrastavat 11 %
4% 8 %
pitää kilpailemisesta 11 %
11 % 7 %
on löytänyt sopivan lajin 18 %
0% 7 %
vanhemmat kannustavat 7%
1% 2 %
itsetunnon nostamisen takia 4%
24 % 2 %
liikunta on hauskaa 26 %
6% 0 %
haluaa saavuttaa jotain 6%
0% 0%
koululiikunta kannustaa 0%
0% 0%
seuraa urheiluidolin esimerkkiä 0%
3% 0%
jokin muu 3%
0% 0%
vanhemmat painostavat 0%
0% 0%
sisarusten esimerkki 0%
1% -1 %
hyvät puitteet harrastamiselle 0%
13 % -9 %
liikunnasta tulee hyvä olo 4%
18 % -11 %
liikunta on terveellistä 7%
16 % -13 %
fyysisen kunnon ylläpitämiseksi 3%
0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 %
Syyn me r kitse v yys (%)
Kuva 22. Isien ja aktiivisten tyttöjen vastaukset syiksi liikkumiseen

Syyt olla liikkumatta: isät ja aktiiviset tytöt. Kuvassa 23 syissä olla liikkumatta on
suurimmat erot isien ja aktiivisten tyttöjen vastauksissa ”panostaa koulunkäyntiin” ja
”sairauden tai vamman takia”. Isät uskovat koulunkäyntiin panostamisen olevan este
tyttärensä liikuntaharrastamiselle, mutta tytöille tällä on ainoastaan seitsemän prosentin
merkitys. Muilla harrastuksilla ja kavereiden puutteella on myös pienempi merkitys
tyttöjen liikkumattomuuteen, kuin isät luulevat. Suuri ero on siinä, että tytöt ovat
vastanneet sairauden tai vamman olevan merkittävä tekijä olla liikkumatta, mutta isistä
ei yksikään ole valinnut tätä vaihtoehtoa. Sopivan liikuntapaikan puuttuminen tuntuu
myös olevan melko merkittävä syy tyttöjen liikkumattomuuteen, kun taas isät ovat
painottaneet sitä puolet tyttöjä vähemmän. Myös kohdissa ”ei pidä liikkumisesta”,
liikuntapaikat ovat huonossa kunnossa” ja ”ei ole löytänyt omaa lajia” on vastausten
välillä 3-4 prosentin ero.
S y y t o lla liik k u m a tta (is ä t ja a k tiiv is e t t y tö t )
is ä t (n=1 9 ) tytö t (n= 3 5 6 ) e ro
Is ie n ja t yt t ö je n v a s t a u s t e n e r o ( %)
-18 % -1 3 % -8 % -3 % 2 % 7 % 12 % 17 %
7 % 15 %
p a no s ta a k o ulunk ä yntiin 22 %
9 % 9 %
m uut ha rra s tuk s e t ra jo itta va t 17 %
2 %
2 %
0 % 2 %
J o k in m uu s yy 3 %
8 %
5 %
16 %
e i o le a ik a a 16 % 0 %
0 % 0 %
va nhe m m a t e ivä t k a nnus ta 0 %
1 % -1 %
e i k o e liik unta p a ik k o ja turva llis ik s i 0 %
1 %
5 %
3 % -3 %
k o ululiik unta e i m o tivo i liik k um a a n 0 %
6 % -3 %
ra ha n p uute 3 %
4 %
8 %
e i o le lö ytä nyt o m a a la jia 4 % -4 %
12 % -6 %
s o p iva liik unta p a ik k a p uuttuu 6 %
12 % -1 2 %
s a ira ud e n ta i va m m a n ta k ia 0 %
0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 %
Kuva 23. Isien ja aktiivisten tyttöjen vastaukset syiksi olla liikkumatta

Syyt liikkumiseen: isät ja passiiviset tytöt. Kuvassa 24 isien ja passiivisten tyttöjen
vastauksissa on suuria eroja joissakin vaihtoehdoissa kysyttäessä syitä liikkumiseen.
Isät uskovat tyttöjen liikkuvan, koska kaveritkin harrastavat, mutta tytöille kavereilla on
ainoastaan neljän prosentin merkitys. Vanhempien kannustuksella ja painostuksella on
myös tytöille minimaalinen merkitys, mutta isät uskovat molemmilla olevan suurempi
merkitys, ja ero vastausten välillä on suuri näissä kohdissa. Isät ovat myös korostaneet
vastauksissaan koululiikunnan kannustusta tyttöjä enemmän. Tytöt taas painottavat
vastauksissaan 27 prosentilla liikunnan terveellisyyttä, mutta isät uskovat, että tällä on
ainoastaan neljän prosentin merkitys. Suuri ero on myös kohdassa ”fyysisen kunnon
ylläpitämiseksi”, joka on tytöille paljon merkittävämpi syy liikkumiseen kuin isät
uskovat.
S yyt liik k u m is e e n (is ä t ja p a s s iiv is e t tytö t)
isä t (n=1 5 ) tytö t (n=2 8 7 ) e ro
Isie n ja tyttö je n va sta u ste n e ro (%)

-32 % -22 % -12 % -2 % 8 % 18 % 28 %
4 %
ka ve rit ha rra sta va t 21 % 16 %
1 %
va nhe m m a t ka nnusta va t 10 % 9 %
2 %
va nhe m m a t p a ino sta va t 10 % 9 %
1 % 6 %
ko ululiikunta ka nnusta a 6 %
10 % 2 %
liikunna sta tule e hyvä o lo 13 %
1 % 2 %
sisa ruste n e sim e rkki 3 %
3 % 1 %
jo kin m uu 4 %
3 %
itse tunno n no sta m ise n ta kia 4 % 1 %
1 %
hyvä t p uitte e t ha rra sta m ise lle 1 % 0 %
1 %
p itä ä kilp a ile m ise sta 1 % 0 %
0 %
se ura a urhe iluid o lin e sim e rkkiä 0 % 0 %
7 % -1 %
o n lö ytä nyt so p iva n la jin 5 %
4 % -2 %
ha lua a sa a vutta a jo ta in 3 %
14 % -4 %
liikunta o n ha uska a 10 %
22 % -16 %
fyysise n kunno n yllä p itä m ise ksi 5 %
27 %
liikunta o n te rve e llistä 4 % -23 %
0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 %
Kuva 24. Isien ja passiivisten tyttöjen vastaukset syiksi liikkumiseen

Syyt olla liikkumatta: isät ja passiiviset tytöt. Tarkasteltaessa kuvaa 25 isien ja
passiivisten tyttöjen vastauksissa kysymykseen ”miksi et liiku” tai ”miksi lapsenne ei
liiku”, on selvästi suurin ero isien ja tyttöjen vastausten välillä kohdassa ”muut
harrastukset rajoittavat”. Passiivisten tyttöjen painotus tähän kohtaan on 19 prosenttia,
kun vastaava luku isillä on ainoastaan viisi prosenttia. Muissa vastausvaihtoehdoissa
erot eivät ole kovin suuria isien ja tyttöjen vastausten välillä. Isät ovat korostaneet
tyttöjä neljä prosenttia enemmän kohdan ”ei pidä liikkumisesta” merkitystä. Tytöille
taas merkittävimpiä syitä olla liikkumatta, joita isät eivät ole painottaneet yhtä paljon,
ovat oman lajin ja sopivan liikuntapaikan puuttuminen sekä ajanpuute. Näissä kohdissa
ero on keskisuuri tai pieni. Lisäksi monissa kohdissa isien ja passiivisten tyttöjen
vastausten välillä on kolmen prosentin ero, välillä tyttöjen ja välillä isien suuntaan.
S y y t o lla liik k u m a t t a ( is ä t ja p a s s iiv is e t t y t ö t )
i s ä t (n = 1 5 ) tytö t (n = 2 8 7 ) e ro
I si e n j a ty ttö j e n v a sta u ste n e r o (% )

-1 5 % -1 0 % -5 % 0 % 5 % 10 % 15 % 20 %
5 %
m u ut h a rra s tu k s e t ra jo i tta va t 19 % 14 %
5 %
e i p i d ä li ik k um i s e s ta 9 % 4 %
4 %
k o ululi ik u nta e i m o ti vo i li i k k u m a a n 8 % 3 %
5 %
s o p i vi e n h a rra s tu s ryh m i e n p u u te 8 % 3 %
1 %
h uo n o i ts e tu n to 4 % 3 %
1 %
J o k i n m u u s yy 3 % 2 %
3 %
s a i ra u d e n ta i va m m a n ta k ia 4 % 1 %
0 %
e i k o e li ik u nta p a ik k o ja tu rva lli s ik s i 0 % 0 %
1 %
va n he m m a t e i vä t k a n nu s ta 0 % -1 %
9 %
e i ja k s a h a rra s ta a 8 % -1 %
6 %
ra h a n p u u te 4 % -2 %
5 %
k a ve re id e n p u u te 3 % -2 %
4 %
p a n o s ta a k o u lu n k ä ynti i n 1 % -3 %
7 %
li i k un ta p a i k k a o n li i a n k a u k a na 4 % -3 %
3 %
lii k u nta p a i k a t o va t h uo n o s s a k u nn o s s a 0 % -3 %
14 %
e i o le a i k a a 10 % -4 %
11 %
s o p i va li i k un ta p a i k k a p u u ttu u 6 % -5 %
16 %
e i o le lö ytä n yt o m a a la jia 10 % -6 %
0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 %
Kuva 25. Isien ja passiivisten tyttöjen vastaukset syiksi olla liikkumatta

5 JOHTOPÄÄTÖKSET
Tässä osiossa tulemme analysoimaan saatuja tuloksia. Tyttöjen ja poikien vastauksia

keskitymme käsittelemään erikseen sukupuolittain ja aktiivisuusryhmittäin.
Vanhempien osalta käymme läpi vastausaktiivisuuden ja yleisesti vanhempien
asennoitumisen lasten liikkumiseen. Viimeiseen kappaleeseen yritämme saada
kokonaiskuvan tutkimuksemme tuloksista ja mahdollisista tulevaisuuden näkymistä.
5.1 Tyttöjen ja poikien asenne-erot sukupuolittain
Tyttöjen ja poikien asenteissa liikuntaa kohtaan sukupuolittain ei ole kovinkaan suuria

eroja. On mukavaa huomata, että suuri osa lapsista ymmärtää jo näinkin varhaisessa
iässä liikunnan tuomat terveysvaikutukset joskin osalle se saattaa olla vain opittu käsite.
Liikunnan terveysvaikutukset eivät kuitenkaan tämän ikäisillä saisi mennä liikunnan
hauskuuden edelle, mutta etenkin passiivisilla näin tuntuu olevan. Liikunnan pitäisi olla
ennen kaikkea hauskaa ja mukavaa toimintaa, jonka pariin tekee mieli palata. Tytöille
liikunnan tuomalla hyvällä ololla ja terveellisyydellä on hieman suurempi merkitys kuin
pojille, ja halu liikkumiseen lähteekin tytöillä useammin heistä itsestään. Poikien
vastauksista heijastuu enemmän ulkopuolinen paine liikkumiseen. Edelleen törmätään
usein asenteisiin, että poikia kannustetaan ja vaaditaan liikkumaan enemmän kuin
tyttöjä. Tämän huomaa myös siitä, että passiiviset pojat kokevat tyttöjä enemmän
vanhempien painostusta liikkumiseen.
Mielenkiintoista on, että pojat ovat valittaneet tyttöjä enemmän sopivan liikuntapaikan
puuttumisesta, vaikka nimenomaan poikien harrastamille lajeille on enemmän
harrastuspaikkoja. Tulos tukee kuitenkin SLU:n vuonna 2005 julkaiseman kansallisen
liikuntatutkimuksen tuloksia. Viime aikoina on myös tullut erityisesti pojille muutamia
uusia lajeja, kuten rullalautailu, joiden harrastamiseen varattuja paikkoja ei vielä kovin
paljon ole.
5.2 Tyttöjen ja poikien asenne-erot aktiivisuusryhmittäin
Palataksemme keskusteluun liikunnan terveysvaikutuksista on niillä suurempi merkitys

passiivisten liikkumiseen kuin aktiivisten. Passiiviset tiedostavat liikunnan tärkeyden,
mutta se ei ole riittävä kannustin liikkumiseen. Ero näkyy juuri siinä, että aktiiviset ovat
terveysvaikutusten sijaan painottaneet passiivisia enemmän liikunnan hauskuutta.
Hauskuuden tunne liikuntaa kohtaan tulee onnistumisten ja positiivisten kokemusten
kautta, ja näitä olisikin luotava passiivisille lapsille. Passiiviset ovat oletettavasti
aktiivisia huonompia liikunnassa ja kokeneet liikunnan usein epämiellyttäväksi. Myös
passiivisten poikien kokema vanhempien painostus kertoo negatiivisesta mielikuvasta
liikuntaa kohtaan. Aktiivinen lapsi kokisi luultavasti saman painostuksen
kannustuksena, mutta passiivinen ei osaa ajatella sitä positiivisena asiana, koska
kyseessä on lapselle epämiellyttävä asia. Sama negatiivinen mielikuva painottuu myös
passiivisten vastauksissa syihin olla liikkumatta verrattuna aktiivisten vastauksiin.
Aktiiviset sen sijaan tarvitsevat jonkun konkreettisen ja selvän esteen ollakseen
liikkumatta, kuten sairastumisen. Tämä kertoo aktiivisten omasta halusta ja
mielenkiinnosta liikkumista kohtaan.
Mielenkiintoista on huomata, että sopivan liikuntapaikan puuttuminen on aktiivisille

merkittävämpi syy liikkumattomuuteen kuin passiivisille. Tämä on SLU:n
liikuntatutkimuksen mukaan merkittävin poikien liikuntaharrastusta haittaava tekijä,
joten luulisi, että passiiviset olisivat painottaneet enemmän tätä kohtaa. Aktiiviset ovat
tietysti voineet tulkita kysymyksen niin, että mikä voisi olla syy, jos hän ei jostain
syystä liikkuisi. Tällöin vastaus tuntuu loogiselta. On myös hyvä huomioida, että
kummankaan aktiivisuusryhmän tytöille ei sopivan harrastusryhmän puutteella ole
merkitystä, toisin kuin SLU:n liikuntatutkimuksessa kävi ilmi.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että lasten motiiviin liikkua tai olla liikkumatta
vaikuttaa selvästi enemmän aktiivisuusryhmä kuin sukupuoli. Avainasemassa tuntuu
olevan liikunnan hauskuus, joka pitäisi saada enemmän myös passiivisten lasten
mielikuviin. On turha rakentaa uusia liikuntapaikkoja ja perustaa uusia ryhmiä, ennen
kuin passiivisten lasten asenteita liikuntaa kohtaan saadaan muutettua. Tai sitten uusien
liikuntapaikkojen käyttöä tulisi kontrolloida, niin että niitä eivät valtaisi jo ennestään
aktiiviset lapset, kuten helposti käy, vaan niiden tarkoitus olisi nimenomaan edistää
passiivisten lasten liikuntaharrastusta ja saada heidät innostumaan liikunnasta. Tärkeää
olisi, että passiivisilla lapsilla olisi mahdollisuus päästä mukaan oman tasoiseensa
ryhmään, jossa he saisivat posiitivisia kokemuksia liikunnasta.
5.3 Vanhempien vastausaktiivisuus
Mielenkiintoinen tarkastelunkohde tutkimuksessamme on vanhempien

vastausaktiivisuus. Äidit osallistuivat tutkimukseen huomattavasti isiä aktiivisemmin,
oli sitten kyseessä tyttö tai poika. Blomin ja Aleniuksen (2003) mukaan isät ovat
enemmän kiinnostuneita poikien liikuntaharrastamisesta kuin tyttöjen, ja tätä tukeekin
se, että isien vastausprosentti on erityisen alhainen, kun on kyseessä tyttö. Tosin se ei
ole kovin suuri myöskään passiivisten poikien kohdalla, ja sitä vastoin äidit ovat
vastanneet hieman aktiivisemmin tyttöjä koskeviin kysymyksiin. Vastausaktiivisuuden
perusteella voidaan sanoa, että äidit ovat enemmän kiinnostuneita lastensa tekemisistä ja
halukkaita osallistumaan aktiivisemmin. Äitien kiinnostus tyttöjen asioihin ja isien
kiinnostus poikien asioihin tulee myös esille tutkimuksessa. Vanhempien
vastausaktiivisuus kokonaisuudessaan on mielestämme melko alhainen verrattuna lasten
määrään.
Vanhempien vastausaktiivisuudessa on mielestämme yllättävää se, että sekä aktiivisten

että passiivisten lasten kohdalla vastausprosentit ovat melko samanlaisia. Odotimme
passiivisten lasten vanhemmilta prosentuaalisesti vähäisempää osallistumista. Tällöin
lasten passiivisuuden olisi helposti voinut osittain selittää vanhempien kiinnotuksen
puutteella. Toisaalta lapsista oli passiivisia huomattavasti vähemmän kuin aktiivisia,
etenkin pojista. Ainoastaan isien vastausaktiivisuudessa poikien kohdalla näkyy ero
siinä, että aktiivisten poikien isät ovat osallistuneet aktiivisemmin kuin passiivisten.
5.4 Vanhempien asennoituminen lasten liikkumiseen
Isien ja äitien vastauksissa on havaittavaissa yhteisenä piirteenä se, että lapsen

liikkuminen liikunnan terveysvaikutusten ja kunnon ylläpitämisen vuoksi tuntuu olevan
heille vieras ajatus. Vanhemmat uskovat ulkoisilla tekijöillä, kuten kavereilla ja
vanhempien kannustuksella sekä oman lajin löytymisellä, olevan suurempi merkitys
lasten liikkumiseen. Ajatus oman kunnon ja terveyden ylläpitämisestä lähtee kuitenkin
lapsesta itsestään. Ehkä lasten nuoren iän takia vanhempien on vaikea ajatella, että
lapsilla olisi jokin syvempikin syy liikkumiseen. Aktiivisten poikien isät ovat tässä
tapauksessa poikkeus, ja he ovat painottaneet poikien kanssa yhtä paljon liikunnan
terveellisyyttä ja fyysisen kunnon ylläpitämistä ja jopa reilusti poikia enemmän
liikunnasta tulevan hyvän olon merkitystä. Tämä kertoo isien asenteesta, että poikien
kuuluu olla liikunnallisia ja he eivät tarvitse siihen mitään ulkoisia kannusteita. Isät
olettavat halun liikuntaan lähtevän pojista itsestään. Aktiivisten poikien liikkuminen
vaikuttaa olevan isille itsestään selvä asia.
Isien asenteesta aktiivisten poikien liikkumiseen kertoo myös se, että yksikään isä ei
usko aktiivisen poikansa liikkuvan liikunnan hauskuuden vuoksi. Liikkuminen ja
kunnostaan huolehtiminen kuuluu poikien perusluonteeseen, eikä siihen tarvita sen
kummempaa syytä tai motiivia. Sen sijaan tyttöjen ja passiivisten poikien motiivi
liikkumiseen voi isien mielestä olla liikunnan hauskuus. Tämä kertoo myös siitä, että
isien mielestä liikunta on tytöille ja passiivisille pojille enemmänkin hauskaa
harrastelua. Isien vakavasta asenteesta liikuntaan kertoo se, että he myöntävät
painostavansa passiivisia lapsia liikuntaan. Poikien kohdalla tämä painostus on
mahdollisesti kovempaa, koska osa pojista on vastannut kokevansa painostusta
vanhemmilta. Äidit sen sijaan ovat ymmärtäneet sekä tyttöjen että poikien kohdalla
liikunnan hauskuuden, mikä kertoo äitien muutenkin usein rennommasta asenteesta
liikuntaan.
Mielenkiintoista on huomata, että vanhempien kannustuksella tai painostuksella ei ole

juurikaan merkitystä lasten liikkumiseen, vaikka vanhemmat uskovatkin toisin.
Tässäkin suhteessa vanhemmat eivät ehkä ole täysin selvillä tämän ikäisten lasten
ajattelutavasta. Lapset ovat toki saaneet usein esimerkin ja kipinän liikkumiseen alun
perin kotoa, mutta ajan myötä lapsille kehittyy oma halu liikkumiseen. Lapset ovat tosin
myös siinä iässä, että heidän voi olla vaikea myöntää vanhemmilla olevan vaikutusta
heidän tekemisiinsä.
5.4.1 Johtopäätökset
Kuten Blom ja Alenius (2003) ovat todenneet, on erityisesti isillä suuri vaikutus
molempien sukupuolten liikunta-aktiivisuuteen. Olisikin tärkeää saada isät
aktiivisemmin kiinnostumaan lasten tekemisistä ja kannustamaan myös tyttöjä mukaan
liikunnan pariin. Vanhemmille tulisi ehkä korostaa, että tämän ikäisten liikunnan tulisi
olla vielä hauskaa ja positiivisia kokemuksia luovaa toimintaa. Tämä voi tietysti olla
vaikeaa, kun kilpailu peliajasta ja valmennuspaikoista on yhä nuoremmilla kovaa, ja
lapsi kokee helposti pettymyksiä. Nykyään on vaikeaa löytää tämän ikäisille
liikuntaryhmää, jossa lapsi saisi liikkua ainoastaan liikkumisen ilosta. Tosin kaikki
lapset eivät tätä edes kaipaa, mutta ehkä juuri passiivisille lapsille tällaiset ryhmät
olisivat sopivia.
Vanhempien tulisi myös ottaa huomioon, että etenkin passiiviset lapset kokevat
vanhempien kannustuksen helposti painostukseksi. Lapset tuntuvat sisäistävän
liikunnan tärkeyden. Heidät pitäisi vaan osata ohjata oikeilla tavoilla alkuun
harrastamisessa ilman painostuksen tunnetta. Vaikka lapset eivät vastauksissaan
painotakaan vanhempien kannustuksen merkitystä, uskomme että vanhempien malli ja
esimerkki jo pienestä pitäen vaikuttaa suuresti lasten liikkumiseen.
5.5 Tulevaisuuden haasteita
Tutkimusta tehdessämme mielenkiintomme aiheeseen lisääntyi matkan varrella. Omien

kysymyslomakkeidemme kautta emme aivan saaneet riittävästi tarvitsemaamme tietoa,
jotta olisimme pystyneet analysoimaan tarkemmin vanhempien tuen merkitystä lasten
liikkumiseen. Olisikin mielenkiintoista vielä tulevaisuudessa tehdä vastaavasta aiheesta
tutkimus, joka keskittyisi ainoastaan kyseiseen aiheeseen. Vanhempien kannustuksella
voi olla monta eri merkitystä lapselle. Kannustus voi tarkoittaa esimerkiksi suullista
kannustusta, autokyytiä harrastukseen tai rahallista panostusta lapsen harrastukseen.
Nämä eri tekijät olisi hyvä saada eriteltyä vastausvaihtoehdoissa, jotta aiheesta
saataisiin riittävän kattavaa tietoa.
Mielestämme tulevaisuudessa tulisi kiinnittää enemmän huomiota nimenomaan

passiivisten lasten saamiseksi mukaan liikunnan pariin. Tähän voisi olla yksi hyvä
vaihtoehto. Perustettaisiin uusia ryhmiä, joissa passiiviset ja oletettavasti liikunnassa
hieman heikot lapset harrastaisivat yhdessä. Passiivisille lapsille pitäisi saada
kokemuksia iloisesta ja kokemusrikkaasta liikunnasta. Näiden mielikuvien luominen
lähtee liikkeelle kotoa ja vanhempien asenteista.
6 KRIITTINEN TARKASTELU
Työssämme vaikeuksia aiheutti se, että vuonna 2002 tehdyssä liikuntakyselyssä oli
kysytty syitä liikkumattomuuteen. Samaa kysymystä oli siis kysytty niin aktiivisilta
kuin passiivisilta. Olikin vaikeaa tulkita olivatko aktiiviset lapset vastanneet kyseiseen
kysymykseen ajatellen, että jos he eivät liikkuisi lainkaan, vai vastasivatko he että miksi
he eivät liiku niinä päivinä, kun he eivät harrasta liikuntaa. Se kysymys olisi
mielestämme pitänyt muotoilla toisella tapaa tai ainakin selventää, mitä vaihtoehtoa
kysymyksellä tarkoitetaan. Vanhempien kysymyksen epäselvyys on vastaavanlainen.
On myös mahdollista, että liikuntakyselyyn ovat vastanneet vain ne vanhemmat, jotka
ovat muutenkin kiinnostuneita lastensa tekemisistä. Näin ollen se rajaa osallistujajoukon
profiiliin.
Työhömme oli myös melko vaikeaa löytää sopiva teoriaosuus, koska aihe on täysin uusi
ja täysin vastaavaa teoriaa ei ole. Mielestämme teoria ja tulokset oli melko vaikeaa
sovittaa yhteen, ja varsinkin siinä vaiheessa, kun tuloksia analysoitiin tarkemmin, oli
lähes mahdotonta saada teoriaosa mukaan. Kuitenkin valitsemamme teoria oli omalla
tavallaan helppo kirjoittaa, koska aiheesta löytyi melko paljon tutkimuksia ja projekteja
sekä artikkeleita.
Tutkimuksen kattavuuden vuoksi työn reliabiliteetti on korkea (Patel, Runa & Davidson
1994:88-89). Kuitenkin isien vähäinen vastausaktiivisuus vähentää isien vastausten
luotettavuutta, eivätkä tulokset ole siltä osin yleistettävissä. Vastausvaihtoehdot
alkuperäisessä, vuonna 2002 tehdyssä, tutkimuksessa ovat ennalta määrättyjä, mikä voi
vaikuttaa siihen, että mahdollisesti vastauksista ei ole löytynyt täysin sopivaa
vaihtoehtoa, mikä taas puolestaan vaikuttaa vastausten arvoon ja luotettavuuteen.
Omassa tutkimuksessamme validiteetti, eli onko mitattu oikeaa asiaa, on tavoitettu(
Patel, Runa & Davidson 1994:90). Tuloksista voi huomata, että olemme pystyneet
löytämään halutut asiat vastauksista eli sukupuolierot, aktiivisuusryhmien erot ja
vanhempien asenteet lasten liikkumiseen.
Lähteet työssämme ovat melko tuoreita ja ajankohtaisia. Lähes kaikki lähteet ovat 2000-
luvulta, joten ne ovat mielestämme luotettavia. Myös se, että useat lähteistämme ovat
pilottiprojekteja ja toimikuntien sekä opetusministeriön laatimia raportteja, tuo lähteille
reliabiliteettia. Olisimme voineet käyttää vielä useampaa lähdettä ja laajentaa näin
teoriaosuuttamme, mutta omaan tutkimukseemme ei varsinaisesti ole täysin vastaavaa
teoriaa, joten päätimme tehdä hieman lyhyemmän mutta tiiviimmän teoriaosuuden ja
ottaa mukaan vain tärkeimmät asiat. Osa lähteistämme oli melko vaikealukuisia, ja
sisältöä oli vaikea ymmärtää meidän taustatiedoillamme. Tällöin on myös vaikeaa
käyttää kyseistä lähdettä. Osa lähteistämme on myös melko yleismaallista. Esimerkiksi
pilottiprojekteista olisi ollut hyvä saada tietää miten ne loppujen lopuksi onnistuivat ja
mitä johtopäätöksiä siitä voidaan tehdä.
LÄHTEET
Blom Antti & Alenius Markus 2003. Naisten ja tyttöjen liikunta. Espoon kaupungin
liikuntatoimen keskus. Espoo
Espoon tasa-arvotoimikunta 2004. Tasa-arvotoimikunnan toimintakertomus 2004.

Espoo.
Horelli, L. Lakiesityksen sukupuolivaikutusten arviointi eli suva. Haettu 5.9.2005.

http://www.eurofem.net/valtavirtaan/lakisuvaus.html.
Lindfors Teemu 2002. Espoon seitsemäsluokkalaisten liikuntaselvitys 2002. Espoo
Mertaniemi Maarit & Miettinen Mari 1998. Suuntana Hyvinvointi. Opetusministeriön

kulttuuripolitiikan osaston liikuntayksikkö. Helsinki
Opetusministeriön Tasapeli-työryhmä 2005. Tasapeli. Opetusministeriö.
Patel, Runa & Davidson, Bo 1994. Forskningsmetodikens grunder. Lund:

studentlitteratur.
Raevuori Antero 2005. Urheilusanakirja 2005. WSOY Juva.
Sosiaali- ja terveysministeriö 2003. Sosiaali- ja terveysministeriön opas

sukupuolivaikutusten arvioimiseksi lainsäädäntöhankkeissa (suvaopas). Sosiaali- ja
terveysministeriö.
Suomen Liikunta ja Urheilu 2004. Reilu peli. Suomen Liikunta ja Urheilu ry.
Suomen Liikunta ja urheilu 2005. Miehet ja naiset numeroina liikunnassa ja urheilussa.

Suomen liikunta ja urheilu.Helsinki
FLICKOR OCH POJKAR INOM
IDROTT SAMT
FÖRÄLDRARNAS ATTITYDER TILL
BARNENS IDROTTSAKTIVITET
Eeva Katara och Soila Nykänen

Examensarbete
Abstrakt
Yrkeshögskolan Sydväst
UP för idrott och hälsopromotion
2006
INNEHÅLL
1 INLEDNING…………………………………………………………………………..1
2 BAKGRUND OCH ORDBESKRIVNING…………………………………………....1
3 ÅRETS 2002 MOTIONSUNDERSÖKNING………………………………………...2
4 METOD……………………………………………………………………………......3
5 FLICKOR OCH POJKAR INOM IDORTT SAMT FÖRÄLDRARNAS

PÅVERKANS BETYDELSE TILL IDROTTSAKTIVITET...........................................3
5.1 Framtidens möjligheter............................................................................................4
6 KRITISK GRANSKNING………………………………………......…………….......5
KÄLLFÖRTECKNING……………………………….....……………………………...6
BILAGOR:
Barnens frågeformulär bilaga1
Föräldrarnas frågeformulär bilaga 2
Exempel på poängräkning bilaga 3
1 INLEDNING
Syftet i vårt arbete är att presentera olika program samt pilotprojekt som städer,
kommuner och staten gjort för att utveckla jämlikheten mellan kvinnor och män samt
mellan flickor och pojkar i allmänna saker så som inom idrott. När vi sökte information
till vårt arbete så fann vi många olika undersökningar och projekt där man försökt nå en
bättre jämlikhet mellan könen. Vår teoridel handlar om jämlikhet mellan kvinnor och
män och att presentera olika projekt, som är god grund till vårt eget arbete. Vi har läst
många olika artiklar om jämlikhet mellan kvinnor och män inom idrott men vi ville ha
en helt ny infallsvinkel till ämnet. Vi har därför valt att granska föräldrarnas påverkan
till deras barns idrottsvanor och undersöka om det finns skillnader mellan mammornas
och pappornas stöd enligt barnens kön. Det finns nog undersökningar om barnens
idrottsvanor och aktiviteter men det är intressant att undersöka barn eftersom det finns
mest möjligheter bland barnen. Det vill säga att om man vill påverka idrottsaktivitet så
är det viktigt att göra det när en människa är ung.
2 BAKGRUND OCH ORDBESKRIVNING
I Finland har man arbetat med jämlikhetsfrågor mellan könen redan under många år. De
första nationella uppdragen för att nå jämlikhet inom idrottssektorn var i mitten av
1990-talet. Då grundades undervisningsministeriets arbetsgrupp ”Piikkareilla
nopeammin, korkeammalle, tasa-arvoisemmin. Suomen Liikunta ja Urheilu (SLU) har
också arbetat för att uppnå bättre jämlikhet mellan kvinnor och män inom idrott. Inom
idrott måste man ta hänsyn till Finlands lag som säger att man oberoende av kön skall
ha samma möjligheter. Båda könen skall ha likadana rättigheter och möjligheter att
idrotta och vara med i beslutsfattandet inom idrott. Inom idrott menar man med
jämlikhet att båda könen skall få likadant stöd, inte att könen borde syssla med samma
aktiviteter. Det är viktigt att ta hänsyn till jämlikhet redan i förväg.
I dagens läge liknar 3-18 årigas idrottsvanor varandra mycket: 91 procent av flickorna
och 93 procent av pojkarna motionerar. Enligt undersökningar är det som mest hindrar
pojkar att motionera/idrotta bristen på idrottsplatser. Bland flickorna är motsvarande
orsak opassande träningsstider eller brist på lämplig grupp eller ledare. SLU:s
”Yhteinen maali”- jämlikhetsprogram strävar efter att kommunerna skall ta hänsyn till
jämlikhet när de bygger upp samt upprätthåller idrottsplatser. Träningstider borde också
delas ut så att båda könen får lika möjlighet att använda idrottsplatserna.
Föräldrarnas uppmuntran samt bakgrund påverkar barnens idrottsvanor på ett betydande

sätt, speciellt papporna har en stor påverkan på båda könens idrottsvanor.
Undersökningar visar ändå att papporna är mindre intresserade av flickornas
idrottsaktiviteter än pojkarnas. Det finns undersökningar om hur skall man ta hänsyn till
jämlikhet inom idrott (till exempel när man planerar budget, när man bygger
idrottsplatser) men föräldrarnas roll och barnens stöd hemifrån har aldrig fått
uppmärksamhet i undersökningar.
Suvaus (sukupuolivaikutusten arviointi) är en del av jämlikhetsfrågan och meningen

med suvaus är att evaluera hurudan påverkan ett visst projekt har till jämlikheten. I
planeringen av något nytt projekt eller verksamhet borde man alltid ta i beaktande
suvaus. Esbo stad har 1981 grundat en grupp för att utveckla jämlikheten mellan könen.
Suvaus blev en del av gruppens verksamhet år 2003. År 2004 gjorde gruppen en egen
suva- modell inom Esbo, som är pilotprojekt under år 2005.
Allt de här har gjorts för att uppnå en bättre jämlikhet inom idrott mellan kvinnor och
män samt pojkar och flickor.
3 ÅRETS 2002 MOTIONSUNDERSÖKNING
Grunden till vårt arbete är Teemu Lindfors samt Esbos idrottschef, Alexander
Holthoers, och planeringschef, Kaisa Pohjolas, undersökning som 2002 gjordes på
sjundeklassister i Esbo. Undersökningen handlar om barnens idrottsaktiviteter samt
fritidssysslor. I undersökningen deltog både barn samt deras föräldrar. De skickade ut
2385 frågeformulär och fick tillbaka 2144 från barnen och 987 från föräldrar. Resultaten
har Lindfors redovisat i tabellform. Resultaten skiljer sig inte så mycket från andra
liknande undersökningar. Det framkom att den populäraste hobbyn bland barn är idrott.
Det verkar vara ganska svårt att hitta en lämplig gren till sig själv som är tillräckligt
intressant, speciellt bland flickor. Varför barnen inte motionerar/idrottar beror på att det
inte finns tillräckligt med idrottslokaler.
4 METOD
I vår undersökning har vi delat in barnen i två olika aktivitetsgrupper, aktiva och
passiva. Aktiva är de som motionerar över fyra gånger per vecka och passiva är de som
rör på sig högst två gånger i veckan. Indelningen har vi gjort efter barnens svar på
frågan ”hur ofta motionerar du” (se bilaga 1). Det första undersökningsområdet i vårt
arbete är att ta reda på skillnader mellan aktivitetsgruppers orsaker att motionera och att
inte motionera och det andra är att ta reda på föräldrarnas stöds inverkan på barnets
idrottsaktiviteter. Svarsalternativ till frågorna ”varför motionerar du” och ”varför
motionerar du inte” hittas från bilaga 2. Föräldrarna (pappa eller mamma) har svarat
motsvarande på frågorna ”varför ert barn motionerar” och ”varför ert barn inte
motionerar”. Barn och föräldrar har från svarsalternativen valt de tre viktigaste i
ordning: 1 (viktigaste), 2 (näst viktigaste) och 3 (tredje viktigaste). För att
viktighetsordningen skulle synas i resultat har vi gett poäng så att från den viktigaste (1)
fås tre poäng, den näst viktigaste (2) två poäng och den tredje viktigaste (3) en poäng.
Till sist räknade vi ihop varje svarsalternativs poäng och ändrade summan till procenttal
(exemplet finns i bilaga 3).
Vår undersökning är kvantitativ tack vare den stora svarsmängden. Resultaten kommer
vi att visa i tabellform som hjälper till att analysera och beskriva resultaten.
5 FLICKOR OCH POJKAR INOM IDROTT SAMT FÖRÄLDRARNAS

ATTITYDER TILL BARNENS IDROTTSAKTIVITET
Från resultaten kom det fram att barnens orsaker att motionera/idrotta eller inte mest
påverkas av till vilken aktivitetsgrupp man hör och inte så mycket könstillhörighet. När
man analyserade orsakerna till att barnen motionerar/idrottar så är en viktig sak att idrott
borde vara roligt. Ännu viktigare är det hos passiva barn. Det är nästan onödigt att börja
bygga nya idrottslokaler eller nya idrottsgrupper före man förändrat passiva barns
attityder till idrott till mera positiv. Om man börjar bygga nya idrottslokaler så borde
man tänka på det att också de passiva barnen skulle få möjlighet att använda lokalerna,
inte bara de aktiva. På detta sätt skulle man kanske kunna ändra de passivas negativa
attityder mot idrott genom att de skulle få positiva upplevelser och känslor av att de har
lyckats inom idrott. Det skulle också vara viktigt att passiva skulle ha möjlighet till en
idrottsgrupp som är på deras nivå.
När vi analyserade föräldrarnas svar så framkom det att pappornas svarsaktivitet var
mycket låg. Även Blom och Alenius (2003) har kommit fram till att papporna har en
viktig betydelse till båda könens idrottsaktivitet. Det skulle vara viktigt att få papporna
mera intresserade av sina barns idrottsaktiviteter samt att papporna skulle uppmuntra
flickor att delta i idrottsaktiviteter. Föräldrarna borde förstå att för barnen i denna ålder
borde idrotten först och främst vara rolig och ge barnen mycket positiva upplevelser.
Det kan vara svårt på grund av tävlingar som tar idrottstider och lokaler och barnen,
redan i den här åldern, upplever misslyckanden. Det är svårt att hitta en sådan
idrottsgren där barnen skulle röra på sig bara på grund av att idrott är roligt. Förstås
gäller det här inte alla barn men kanske det skulle passa passiva barn som mest behöver
det resultatfria idrottsutövandet. Föräldrarna borde tänka på att speciellt passiva barn
känner föräldrarnas uppmuntran som press till att börja idrotta. Barnen förstår idrottens
betydelse så föräldrarna borde tänka på hur de kunde styra och locka barnen till
idrottsaktiviteter. Det verkar inte ha någon större betydelse för barn hur föräldrar
uppmuntrar dem att röra på sig men vi tycker ändå att det är jätteviktigt hurudan
idrottsmodell de får hemifrån.
5.1 Framtidens möjligheter
När vi gjorde vår egen undersökning så började vi vara mera intresserad av ämnet. De
frågeformulär som vi hade motsvarade inte riktigt de frågor som skulle ha varit bästa till
en sådan här undersökning. Det skulle vara bra att göra en helt egen undersökning av
föräldrarnas påverkan till barnens idrottsaktivitet för att noggrannare kunna forska om
vilken betydelse den har. Föräldrarnas stöd kan betyda många olika saker. Det kan till
exempel vara ekonomiskt eller muntligt stöd. Det skulle vara bra att ha frågor där man
skulle få reda på betydelsen av olika former av stöd. Vi tycker att det i framtiden skulle
vara viktigt att få med de passiva barnen till idrotten. En möjlighet skulle vara de
tidigare nämnda idrottsgrupperna som är speciellt anpassade till passiva barn. Passiva
barn borde få mycket positiva upplevelser från idrott och för att kunna skapa sådana
bilder så borde det börja redan hemifrån.
6 KRITISK GRANSKNING
Det som var lite oklart i vårt arbete var frågan att varför motionerar/idrottar du inte. Vi
vet inte hur barnen uppfattat frågan, det vill säga har de svarat på det viset att varför
skulle de inte motionera eller varför motionerar de inte under sådana dagar då de inte har
någon idrottsträning. Det här gäller mest aktiva, för passiva är den helt naturligt fråga.
Vi tycker att man borde ha formulerat frågan på annat sätt eller redogöra vad man menar
med frågan. Lika oklart är det med föräldrar också när dem har svarat varför de tror att
deras barn inte motionerar/idrottar. Det är också möjligt att endast de föräldrar som
annars är också intresserade av sina barns liv och välmående har svarat på
undersökningen. Det betyder att gruppen som har svarat på undersökningen i vissa
avseenden är begränsad. Det vill säga att undersökningen inte är lika omfattande och
man får inte en tillräckligt sann bild.
Det var ganska svårt att hitta teori till vårt arbete då detta inte har undersökts tidigare.
Svårt var det också att försöka få teori och resultat att passa ihop. Vi har lite kortare
men mera koncis teoridel på grund av ovannämnda. Den teori som vi har var ändå
ganska lätt att hitta och det finns mycket artiklar och projekt om jämlikhet mellan
kvinnor och män. Källorna i vårt arbete är nya och aktuella. Nästan alla (utom en) källor
är från 2000- talet. Vi tycker att reliabiliteten också är hög på grund av att vi använt
undervisningsministeriets rapporter samt olika pilotprojekt (Patel, Runa & Davidson
1994:88-89) . Reliabiliteten är hög också på grund av det höga deltagarantalet. Validitet,
har vi fått svar på det vad vi har försökt ta reda på, är hög (Patel, Runa & Davidson
1994: 90). Trots att frågeformulärens frågor inte var de kanske bästa för att granska
sådant här tema har vi ändå hittat det vi sökte. Det som minskar reliabiliteten är
pappornas låga svarsaktivitet jämfört med mammornas. Vi kan inte enligt dessa resultat
visa att alla pappor skulle vara likadana som de som svarat på undersökningen.
KÄLLOR
Blom Antti & Alenius Markus 2003. Naisten ja tyttöjen liikunta. Espoon kaupungin
liikuntatoimen keskus. Esbo.
Espoon tasa-arvotoimikunta 2004. Tasa-arvotoimikunnan toimintakertomus 2004. Esbo.
Horelli, L. Lakiesityksen sukupuolivaikutusten arviointi eli suva. Hämtad 5.9.2005.

http://www.eurofem.net/valtavirtaan/lakisuvaus.html.
Mertaniemi Maarit & Miettinen Mari 1998. Suuntana Hyvinvointi. Opetusministeriön

kulttuuripolitiikan osaston liikuntayksikkö. Helsingfors.
Opetusministeriön Tasapeli-työryhmä 2005. Tasapeli. Undervisningsministeriet.
Patel, Runa & Davidson 1994. Forskningsmetodikens grunder. Lund: studentlitteratur
Raevuori Antero 2005. Urheilusanakirja 2005. WSOY Juva.
Sosiaali- ja terveysministeriö 2003. Sosiaali- ja terveysministeriön opas

sukupuolivaikutusten arvioimiseksi lainsäädäntöhankkeissa (suvaopas). Social- och
hälsoministeriet..
Suomen Liikunta ja Urheilu 2004. Reilu peli. Suomen Liikunta ja Urheilu ry.
Suomen Liikunta ja urheilu 2005. Miehet ja naiset numeroina liikunnassa ja urheilussa.

Suomen liikunta ja urheilu.Helsingfors.
Liite 3
Syitä miksi liikut

kaverit haluan Liikunta on
harrastavat saavuttaa terveellistä
jotakin
vastaaja 1 2 3
A
vastaaja 3 1 2
B
vastaaja 2 1 3
C
Alla olemme laskeneet kuinka monta 1, 2 ja 3 vaihtoehtoa kustakin vastausvaihtoehdosta

löytyy ja tämän jälkeen olemme pisteyttäneet saadut lukumäärät mainitsemallamme
tavalla
1 1 2 0
2 1 1 1
3 1 0 2
pisteet 6 8 4
(3*1+2*1+ (3*2+2*1+ (3*0+2*1+
1*1) 1*0) 1*2)
Prosent 33 % 44 % 22 %
ti:
(merkit
sevyys)
:

Attitudes Towards Physical Activity (Girls, Boys and Parents)

Diunggah oleh

Informasi Dokumen

Judul Asli

Hak Cipta

Format Tersedia

Bagikan dokumen Ini

Bagikan atau Tanam Dokumen

Opsi Berbagi

Apakah menurut Anda dokumen ini bermanfaat?

Apakah konten ini tidak pantas?

Hak Cipta:

Format Tersedia

Attitudes Towards Physical Activity (Girls, Boys and Parents)

Diunggah oleh

Hak Cipta:

Format Tersedia

TYTÖT JA POJAT LIIKUNNASSA

Eeva Katara ja Soila Nykänen

4 TYTÖT JA POJAT LIIKUNNASSA SEKÄ VANHEMPIEN ASENNOITUMINEN

Tasa-arvo on yhä enemmän ajankohtainen asia nyky-yhteiskunnassa. Asiaan

Työmme teoriaosuus sisältää taustaa tasa-arvoasioista ja hankkeista sekä käsitteiden

” Naisten ja miesten välisen tasa-arvon edistäminen on jo perustuslakiin kirjattu

2.1 Liikunta ja urheilu

Urheilu voidaan määritellä seuraavasti: ” Kilpaa sääntöjen mukaan toisten kanssa

2.2 Liikunta ja tasa-arvo

Sukupuolten väliseen tasa-arvoon liikunnassa on Suomessa kiinnitetty huomiota jo

Myös liikunnan alalla otetaan huomioon Suomen tasa-arvolaki, jonka mukaan

Tasa-arvolla pyritään liikunnassa kaikille tasapuoliseen mahdollisuuteen liikkua ja

2.2.1 Tytöt ja pojat liikunnassa

Tyttöjen ja poikien liikunnan harrastamisessa ei ole merkittäviä eroja. SLU:n vuosina

Vanhempien kannustus ja malli vaikuttaa suuresti lasten liikuntatottumuksiin. Erityisesti

2.3 Espoon kaupunki ja suvaus

Espoon kaupunki on nimennyt vuonna 1981 ensimmäisen tasa-arvo toimikunnan

Tasa-arvotoimikunta nosti erilliseksi tavoitteeksi suvauksen vuonna 2003. Samana

Työmme pohjamateriaalina käytämme vuonna 2002 tehtyä selvitystä espoolaisten

3.1 Espoon seitsemäsluokkalaisten liikuntaselvitys vuonna 2002

Espoon kaupungin liikuntatoimi teki vuonna 2002 yhteistyössä suomen- ja

Kyselylomakkeita lähetettiin yhteensä 2385 kappaletta, joista lasten vastauksia

Tulokset eivät poikkea juurikaan muista lasten harrastamista koskevista tutkimuksista.

Omassa tutkimuksessamme tulemme käyttämään samoja lapsilta ja vanhemmilta saatuja

Tutkimuksessamme olemme jakaneet lapset kahteen aktiivisuusryhmään: aktiivisiin ja

Tarkasteltava aihe tutkimuksessamme on lasten syyt liikkua ja olla liikkumatta ja

Tulososiossa tarkastelemme, kuinka suuria eroja vastauksissa on merkitsevyyden

Antaaksemme selkeämmän kuvan vastausten merkitsevyyseroista käsittelemme

4 TYTÖT JA POJAT LIIKUNNASSA SEKÄ VANHEMPIEN

Tässä luvussa käymme läpi saamamme tulokset aktiivisuusryhmittäin. Ensimmäiseksi

Esitämme tulokset graafisena taulukkona siten, että vasemmassa reunassa on

Taulukko 1. Vastausten lukumäärä aktiivisuusryhmittäin

Taulukko 2. Vanhempien prosentuaalinen vastausaktiivisuus

Syyt liikkumiseen: pojat. Tarkasteltaessa kuvaa 2 voidaan huomata, että sekä

P a s s iivis e t (n= 2 2 2 ) A k tiivis e t (n= 5 5 5 ) e ro

Aktiiv isu u sr yh mie n e r o (% )

Kuva 2. Poikien syyt liikkumiseen

p a s s iivis e t (n= 2 2 2 ) a k tiivis e t (n= 5 5 5 ) e ro

Kuva 3. Poikien syyt olla liikkumatta

p a ss iivise t (n=2 8 7 ) a ktiivise t (n=3 5 6 ) e ro

A ktiivisu u sryh m ie n e ro (%)

Kuva 4. Tyttöjen syyt liikkumiseen

Kuva 5. Tyttöjen syyt olla liikkumatta

Sukupuolten ero (%)

Kuva 6. Aktiivisten tyttöjen ja poikien syyt liikkumiseen

Syyt olla liikkumatta

Sukupuolten ero (%)

Kuva 7. Aktiivisten tyttöjen ja poikien syyt olla liikkumatta

Syyt liikk u m is e en (pa s s iiv is e t tytöt ja poja t)

Kuva 8. Passiivisten tyttöjen ja poikien syyt liikkumiseen

Syyt olla liikkumatta

Sukupuolten ero (%)

Kuva 9. Passiivisten tyttöjen ja poikien syy olla liikkumatta

Syyt liikkumiseen: äidit ja aktiiviset pojat. Tarkasteltaessa kuvaa 10 äidit ja aktiiviset

Kuva 10. Äitien ja aktiivisten poikien vastaukset syiksi liikkumiseen

S y y t o lla liik k u m a t t a ( ä id it ja a k t iiv is e t p o ja t )

S yyt liikkum is een (äid it ja passiiviset pojat)

ä idit (n=78 ) p o ja t (n=22 2 ) ero

Kuva 12. Äitien ja passiivisten poikien vastaukset syiksi liikkumiseen

S y y t o lla liik k u m a tta (ä id it ja p a s s iiv is e t p o ja t)

Ä i ti e n j a p o i k i e n v a sta u ste n e r o (%)

Kuva 13. Äitien ja passiivisten poikien vastaukset syiksi olla liikkumatta

S yyt liikkum iseen (äidit aktiiv iset tytöt)