Anda di halaman 1dari 102

Kuolla

Kolme motiivia ja syyt


of

Faith.
of
Gustav Theodor Fechner.
Leipzig,
Tulostus ja julkaisu Breitkopf ja Härtel.
1,863th

Esipuhe.
Jokaisella ihmisellä on hänen uskonsa alue; Osittain eri alueet yhtyvät, joskus ne
eroavat toisistaan. Mutta todellinen tieto on vain yksi asia; ei ole vain yhden
todellinen usko? Päinvastoin, jotkut uskovat, että on oikein ja asianmukaista, että
jokaisella on omat erityiset uskomuksensa.
Ensinnäkin kysy itseltäsi: Mikä on usko tietoon? Kummankin osan ydin on niiden
suhteen toisiinsa. Onko se veljeä, ystävällinen ja vihamielinen? Pitäisikö tietämyksen
olla uskon palvelija tai usko piiloutua tietoon, kuten pöllö valolta? Ovatko ne
juuttuneet yhteen kuin kaksi Januksen päätä, niin että jokainen näkee eri suuntaan,
kukin näkee vain sen, mitä toinen ei näe? Tai voiko kukin heistä nähdä sen
luonnostaan toisin kuin toinen?
Nämä ovat vanhoja kysymyksiä, on vanha kiista, joka vielä odottaa
vastuuvapauden myöntämistä tänään. Mutta sen sijaan, että otit hänet tänne jälleen
kerran, tämä pieni pyhien kirjoitusten käsite on kiistan ulkopuolella lukuun ottamatta
tapa, jossa riitaa ei ole, koska vastaus on melkein ennen kysymystä. Mikä on hänen
toinen tarkoitus?
Niin suuri kuin uskonnon alue ja uskovien alue on niin tumma ja niin monta polkua
kulkee osittain yhdessä, osittain toisistaan. Vain harvat ajattelevat, miksi he uskovat,
mitä he uskovat, muutama, joka oikeuttaa uskonsa siihen, mitä he uskovat, muutamat
ovat aivan oikeassa ja monet menettävät uskonsa, koska he ajattelevat, koska he eivät
ole ottaneet oikeutta , Tämä pyhä kirjoitus on kasvanut pohtimalla sitä, mikä on
oikeus ja tae oikeudesta uskoasioissa, ja hänen aikomuksensa johtaa ajattelutapaa
uudelleen, joka on meistä oikeassa, tapa, jolla usko ei voittanut on kadonnut.
Lyhyesti sanottuna määrittelen tämän kirjasen tehtävän osoituksena siitä, kuinka
usko kasvaa motiiveistaan, synnyttää uskon motiiveja ja sallii siten uskon kasvavan
itsensä.
Uskon pääkohdat ovat kolme, ja siksi löydämme kolme päämotiivia, ja näin ollen
kolme uskon tärkeintä syytä, jotka eivät eroa esineiden mukaan, vaan sidokseen,
jonka heillä on tavaroiden luonteessa, side lisätä ihmiseen.
Yhdistän motiivien ja syiden yhteensopivuuden uskon periaatteiden alla, ja voin
sanoa, että nämä ovat uskon periaatteet.
Meillä on jo monia uskonnollisia oppikirjoja; he ovat vain liian oppineet
enemmistölle. Meillä on jo todiste Jumalan, sen ja sen enkelien olemassaolosta; mutta
he ovat vain oppinut, ja usko on kaikille. Eivätkö uskon syyt voi olla kaikkien
saatavilla? Monet haluaisivat uskoa ja eivät voi uskoa; pystyvätkö he oppimaan
uskonsa oppikirjoistaan tai edificatory-kirjojen mukaan, jotka edellyttävät hänen
olevan valmis rakentamaan kadonneen? Tässä pyhässä kirjoituksessa kuitenkin
yritetään opettaa uskoa rakentamaan usko ilman oppikirjojen oppimista tai
vaadittavien kirjoituskirjojen vaatimusta.
Kaikki on niin yksinkertaista, selkeää, ymmärrettävää ja itsestäänselvää, etenkin
itsestään selvää ennakkoluuloa siinä, että varmasti tarjotaan, sen löytäminen on liian
paljon eikä liian vähäistä sen jälkeen, kun sitä käytetään löytämään niin erilainen
näissä asioissa. Ja onko sana-uskova myös tyytyväinen siihen, että otan todella
tärkeimmät sanat, jotka hän uskoo, rationalistiin sanomalla, että otan ne täysin syyn
mukaan ja epäuskoinen sanomalla, että minulla on hänen epäuskonsa syyt nostaa
itsensä uskon syistä; koska ristiriidat niiden kolmen välillä, joissa uskon elämä pyörii,
riippuu lähes enemmän kuin toiset, että he eivät tee oikeutta itselleen, jossa he etsivät
oikeuttaan toisiaan vastaan.
Aikooko se, mitä usko uskoo edellisen näkökantansa jälkeen, anteeksi, kun kaikki
uskolliset luottavat uskon vakaaseen eläkkeelle olemiseen?
Joten saat itsellesi pienen yleisen ja puun, joka nukkuu makkissa. Haluatko olla
pieni lehti tämän puun alkioista?

pitoisuus
I. Usko ja tieto yleensä.
II Uskon alue suppeammassa mielessä.
III. Uskon motiivit ja syyt (periaatteet).
IV Uskon historiallinen, käytännöllinen ja teoreettinen periaate.
V. Historiallinen periaate.
VI. Käytännön periaate.
VII Teoreettinen periaate.
Hengen väite.
Kehon argumentti.
VIII Tarkan kehon ja sielun opin asema (hermokysymyksen osalta) uskon
kysymyksiin.
IX. Kysy, kuinka usko tuli ensin ihmiskunnalle, ja kuinka motiivit ja syyt uskoa
Jumalan olemassaoloon juurtuvat Jumalan olemassaoloon.
X. Ortodoksinen ja vapaa näkökulma.
XI. Katsaus, yleiskatsaus, ennakointi.
XII. Päätelmät.

I.
Usko ja tieto yleensä.

Kuten kaikki yleiset käsitteet, voidaan myös ajatella uskoa eri tavoin ja
tavoilla. Mutta sen sijaan, että väittäisimme, miten sitä on tarkoitus ymmärtää,
yksinkertaisesti selitämme, mitä haluamme ymmärtää ja harkita täällä tämän nimen
alla. Riittää, jos pysymme kielellisen käytön rajoissa ja pidämme sitä vaikeammin
seuraavaa harkintaa varten kuin ne ovat käytön vaihteluissa.
Ehkä olisi hyvä tehdä tämä useammin kuin tavallisesti tapahtuu.
Laajimmassa merkityksessä nyt kukaan ymmärrä ja ymmärrän uskossa
yksimielisyysmenettely mitä ei kokemalla tai loogisen johtopäätöksen, kuten
matematiikka osa varmasti.
Pitäisikö minun selittää, mitä tarkoitan totuudella, kokemuksella, loogisella
päätelmällä, matematiikalla? Mutta voitte nähdä, etten pystyisi selviytymään tai
tulemasta alkuun, mitä sen pitäisi todella tehdä täällä. Kielen ja mietiskelyn
kontekstin on oltava riittävä, jotta aineisto ymmärtäisi, mitä sillä tarkoitetaan; ja se on
vain asia, joka pitäisi olla täällä.
Jos tietenkin halusin kirjoittaa uskon metafysiikan, minun pitäisi mennä
syvemmälle käsitteellisiin yhteyksiin kaikilla puolilla, palata eniten vetäytyneisiin,
aloittaa viimeisestä, ikään kuin se olisi ensimmäinen. Mutta mitä se voisi
johtaa? Minusta tuntui, että kaikki metafysiikka, dogmatics, mystiikka ja uskon
mytologia johtavat pikemminkin pimeyteen kuin pimeydestä, en laiminlyödä
syvyyksiin. Mitä me etsimme, on tämän syvyyden yläpuolella.
Laajimmassa merkityksessä, jossa uskomme ensin, sen käsite on välinpitämätön
sen sisällöstä. Voidaan uskoa, että siellä on jumala ja että siellä on paholainen, sota tai
rauha, joka istuu 13: lla pöydällä, tänä vuonna kuolee; kyllä, mitä ei voi uskoa
kaikkea. On uskomatonta, mitä kaikkea maailmassa uskotaan olevan; ja kaikesta,
joka uskotaan, uskotaan päinvastaista. Kaikkein räikein taikausko on edelleen usko
tähän laajimpaan uskon tunteeseen.
Mutta kapeammassa mielessä, jos z. Esimerkiksi usko, rakkaus, toivo, usko,
ihmisen viimeinen keino, uskon, uskon asioiden, uskonlähteiden, uskovien pelastus,
ymmärretään ja ymmärretään uskon kautta vain uskossa korkeimpiin ja viimeisiin
asioihin , Jumala, Beyond, korkeammat hengelliset olemassaolot. He antavat kaikkein
kauimpana kaiken, joka on varma näillä tavoilla, ja siksi me mieluummin puhumme
täällä uskosta. Niinpä suppeammassa mielessä usko on vain korkein uskonnonala
laajemmassa merkityksessä.
Aikaisimmista ajoista lähtien kansat ovat kiinnittäneet pelastusolosuhteet tämän
uskon esineiden olemassaoloon ja uskoon heihin ja etsineet tällaisessa uskossa
korkeinta ja yleisintä sidosta. Tässä suhteessa sitä kutsutaan
myös uskonnolliseksi uskoksi yleisen uskon eroon.
Tämä uskomus kapeammassa mielessä on täällä edullinen; mutta koska hän jakaa
laajimmassa merkityksessä uskon yleisimmät suhteet ja attribuutit, jotka ovat
riippumattomia uskon luonteesta, on asianmukaista tarkastella niitä toistaiseksi.
Joillekin saattaa tuntua, että usko korkeimpiin ja viimeisiin asioihin on täysin
luonteeltaan erilainen, sillä on melko erilaisia lähteitä ja seurauksia, kuin usko muihin
asioihin, siinä, joka täällä ja siellä, huomenna tai tulevaisuudessa Ollakseen vuosi tai
ei, hän on jotain täysin yli- tai ylivoimainen, jotain erityistä kaikessa suhteessa. Ja
pitäisikö todellakin pystyä jollakin tavalla yhdistämään se taikauskoon
yhdessä? Mutta ennen kaikkea usko korkeimpiin ja viimeisiin asioihin on sellaisten
asioiden olemassaolon ja luonteen säilyttäminen, joihin se viittaa, kuten mikään muu
usko, ilman että se voidaan tehdä varmaksi logiikan ja kokemuksen perusteella, ja
siten käsitteellisesti siinä on jotain yhteistä sen kanssa yleinen, ja seuraavien
tehtävänä on näyttää että korkeimpien ja viimeisten asioiden uskon erityispiirteet ovat
vain siinä, että nämä asiat ovat korkeimmat ja viimeiset, mutta korkeimmat ja
viimeiset siitä, jossa me kaikki elämme ja kutomme, sekä jokaisen toisen uskon
motiivit ja syyt huipentuu suurimmaksi osaksi suhteessa niihin, kaikkein täydellisin
ja täydellisin niistä. Joten yritys ei voi tulla uskoa, koska usko näihin asioihin, niin
hämmästyttävän mitään motiiveja, joten sitovia mitään syitä, toistaiseksi ja syvästi
mitään seurauksia. Miksi? Motiivien, syiden, uskon yleisten, korkeimpien ja
lopullisten asioiden seuraukset kantavat niiden esineiden luonteen, olemaan yleisin,
korkein ja viimeinen, mutta olemaan sellaisia, joissa koko elämämme, dens ja puvut
perustuvat liikkuu. että nämä asiat ovat korkeimmat ja viimeiset, mutta korkein ja
viimeisin niistä, joissa me kaikki elämme ja kutomme, ja jokaisen toisen uskon
motiivit ja syyt huipentuvat, ja kaikkein täydellisimmin, korkeimpien, niiden sisällä
ja niiden keskuudessa. , Joten yritys ei voi tulla uskoa, koska usko näihin asioihin,
niin hämmästyttävän mitään motiiveja, joten sitovia mitään syitä, toistaiseksi ja
syvästi mitään seurauksia. Miksi? Motiivien, syiden, uskon yleisten, korkeimpien ja
lopullisten asioiden seuraukset kantavat niiden esineiden luonteen, olemaan yleisin,
korkein ja viimeinen, mutta olemaan sellaisia, joissa koko elämämme, dens ja puvut
perustuvat liikkuu. että nämä asiat ovat korkeimmat ja viimeiset, mutta korkein ja
viimeisin niistä, joissa me kaikki elämme ja kutomme, ja jokaisen toisen uskon
motiivit ja syyt huipentuvat, ja kaikkein täydellisimmin, korkeimpien, niiden sisällä
ja niiden keskuudessa. , Joten yritys ei voi tulla uskoa, koska usko näihin asioihin,
niin hämmästyttävän mitään motiiveja, joten sitovia mitään syitä, toistaiseksi ja
syvästi mitään seurauksia. Miksi? Motiivien, syiden, uskon yleisten, korkeimpien ja
lopullisten asioiden seuraukset kantavat niiden esineiden luonteen, olemaan yleisin,
korkein ja viimeinen, mutta olemaan sellaisia, joissa koko elämämme, dens ja puvut
perustuvat liikkuu. ja siksi toisten uskon motiivit ja syyt huipentuvat korkeimpaan ja
täydellisimpään niiden päättymiseen ja päättymiseen. Joten yritys ei voi tulla uskoa,
koska usko näihin asioihin, niin hämmästyttävän mitään motiiveja, joten sitovia
mitään syitä, toistaiseksi ja syvästi mitään seurauksia. Miksi? Motiivien, syiden,
uskon yleisten, korkeimpien ja lopullisten asioiden seuraukset kantavat niiden
esineiden luonteen, olemaan yleisin, korkein ja viimeinen, mutta olemaan sellaisia,
joissa koko elämämme, dens ja puvut perustuvat liikkuu. ja siksi toisten uskon
motiivit ja syyt huipentuvat korkeimpaan ja täydellisimpään niiden päättymiseen ja
päättymiseen. Joten yritys ei voi tulla uskoa, koska usko näihin asioihin, niin
hämmästyttävän mitään motiiveja, joten sitovia mitään syitä, toistaiseksi ja syvästi
mitään seurauksia. Miksi? Motiivien, syiden, uskon yleisten, korkeimpien ja
lopullisten asioiden seuraukset kantavat niiden esineiden luonteen, olemaan yleisin,
korkein ja viimeinen, mutta olemaan sellaisia, joissa koko elämämme, dens ja puvut
perustuvat liikkuu. toistaiseksi ja syvästi mitään seurauksia. Miksi? Motiivien,
syiden, uskon yleisten, korkeimpien ja lopullisten asioiden seuraukset kantavat niiden
esineiden luonteen, olemaan yleisin, korkein ja viimeinen, mutta olemaan sellaisia,
joissa koko elämämme, dens ja puvut perustuvat liikkuu. toistaiseksi ja syvästi
mitään seurauksia. Miksi? Motiivien, syiden, uskon yleisten, korkeimpien ja
lopullisten asioiden seuraukset kantavat niiden esineiden luonteen, olemaan yleisin,
korkein ja viimeinen, mutta olemaan sellaisia, joissa koko elämämme, dens ja puvut
perustuvat liikkuu.
Usko on kuin korkea pyramidi. Uskon motiivit ja syyt johtuvat uskonnollisen
uskon laajasta pohjasta yhdessä viimeisessä hallintopisteessä, ja on yhtä väärin, joka
pyrkii pyramidin yläosaan jotain erillään pyramidin yläpuolelle ja joka ei nosta
katseensa pohjan yläpuolelle puolet on väärin, joka nostaa sen vain puoleen.
Voidaan uskoa, että jotain on, ja uskoa, että voi luottaa johonkin; sitten uskoa
kutsutaan luottamukseksi. Tämä on usein uskon merkitys Raamatussa. Mutta se
juurtuu toistensa uskoon, sillä kuinka uskoisimme, että voidaan luottaa siihen, mitä ei
usko olevan? Näin Raamattu sanoo: "Ilman uskoa on mahdotonta miellyttää Jumalaa,
sillä jokainen, joka haluaa tulla Jumalan luo, uskoo, että hän on, ja tulee olemaan
libel niille, jotka etsivät häntä" (Ebr. XI 6) Totta Usko ensimmäisessä mielessä
edellyttää determinanttien lisäämistä, jotta siitä tulisi viimeinen; mutta he myös
kasvavat oman oikeutensa todellisesta uskosta. Siksi ei ole tarpeen erottaa asiaa
koskevaa vastiketta.
Mitä nyt on uskoa koskeva tieto?
Jälleen on tärkeää erottaa toisistaan kapeampi merkitys. Se, mitä tunnetaan
kapeimmalla ja tiukimmalla tavalla, täten ehdottomasti tai objektiivisesti varma, on
vain se, mitä on mahdotonta kuvitella tai miettiä eri tavalla identiteettilain mukaan,
mikä on suora kokemus, pätevä looginen päätelmä tai jälkimmäinen Entisen
tunnustuksen syy.
Tiedän tässä tietämyksessä, että maailmassa on tunne punaista, vihreää, keltaista,
kun minulla on se itse; Siinä ei ole mitään vikaa; mitä siellä on, se on siellä. Tiedän,
että jokainen Summan kolmio sisältää kaksi oikeaa kulmaa; sillä en voi ajatella
toisin, ristiriidassa kolmion ennakoitujen ehtojen kanssa; Samasta syystä tiedän, että
pallo, jonka halkaisija tiedän kokemuksesta, mikä on sen laajuus ja sisältö. Mutta
näkevätkö muut oranssin, joka on minun edessäni keltainen, en voi ehdottomasti
sanoa; Uskon sen olevan melkein kuin olisin tiennyt sen; ja niin kauan kuin en näe
itselleni loogisen johtopäätöksen pätevyyttä, itse tunnistan erimielisyyden
mahdottomuuden käsitteellisen mukauttamisen vaatimusten mukaisesti,
Se, mitä varmasti tiedämme, on kuitenkin hyvin vähän matemaattisten totuuksien
valtavia alueita lukuun ottamatta ja se voidaan ottaa huomioon matemaattisissa
totuuksissa, osittain siitä, että ne ovat vain yksi vähemmän tiukasta tiedosta,
enemmän tai vähemmän vain toisista Osa uskon syystä on osittain se, että he eivät
sano itsestään mitään olemassaolosta, vaan vain sanovat: Jos näin on, niin se on
niin. Matematiikka ei pysty osoittamaan, että on olemassa kolme ulottuvuutta, joissa
piirretään viivoja, joiden kautta voidaan määrittää rajoja, että on kolmioita,
ympyröitä, mutta vain siinä tapauksessa, että siinä on tilaa, kolmioita, ympyröitä siinä
mielessä määritelmä antaa, annetusta seuraa tätä ja sitä. Kaikki, mitä ennen meitä
tapahtui, tapahtuu meidän jälkeemme, tapahtuu kaukana meistä ja on
olemassa, tietämyksen varmuus meille on tiukin tietämys; Kokemuksensa
valtakunnassa se ei ylitä sitä, mikä on suoraan kokenut ja sen loogisesti analysoitava,
yhdisteltävä ja kehittyvä sisältö.
Sillä välin on olemassa kokeneiden lakien yleistämisen periaatteita, jotka itse
saadaan ensin kokemusten yleistämisellä, ja jotka ovat sitäkin vahvemmin
vahvistettuja kokemuksissa pidempään ja sitä pidemmälle ja mitä perusteellisemmin
seuraamme niitä. Nämä periaatteet ja lait ja niistä johtuvat seuraukset pyrkivät
ottamaan huomioon alan laajemmassa merkityksessä ja niitä voidaan odottaa
seuraavassa. Kaikki luonnontieteet käsittelevät tällaisen tiedon tuottamista, vaikka
näin saatu tieto on aina riippuvainen siitä uskomuksesta, että yleistyminen, johon
olemme perustuneet, ja siitä johtuvat johtopäätökset löytävät edelleen
vahvistuksensa, koska ne ovat tähän asti olleet kokemuksen alalla ovat löytäneet. Ei
logiikka eikä kokemus voi osoittaa, että tällaisen on tapahduttava.
Kuka voi sanoa, että kokemus tai matematiikka tai molemmat todistavat tai
osoittavat, että gravitaatiolaki on voimassa kaikkialla ja pysyy aina läpi. Mutta se on
osoittautunut päteväksi niin kauan kuin voimme seurata sitä taivaassa ja
ajoissa. Tämä oikeuttaa uskomuksen, joka on lähes yhtä suuri kuin tiukimpia
tiukimpia tietoja, että se jatkuu, ja siksi me laskemme sen tietämyksestämme,
todellakin tiukasta, tarkasta tietämyksestä.
Suurimmalla osalla siitä, mitä kutsutaan tietämykseksi, usko tulee ehdolliseen
tapaan, kunhan tieto perustuu jotakin uskottuun oletukseen. Siten kaikki historialliset
tietomme uskovat lähteiden uskottavuuteen, kaikki empiirisen tietomme uskoon, että
muut ovat oikeutetusti sanoneet, ja vain mitä he ovat oikeutetusti sanoneet, koko
psykologiamme, sikäli kuin ne eivät ole vain yksi yksilö on edistää uskoa muihin
ihmisen sieluihin. Ja mitä kaikesta tieteestämme jäisi, jos kaikki tämä usko putoaisi.
Niinpä myös tiedon mies ei voi halveksia uskoa liikaa. Hänen tietämyksessään on
uskoa; riistää häneltä ja tieto itsessään hajoaa. Se, että uskoa ei karkota, vaan korvata
se tietämyksellä niin paljon kuin mahdollista, voi olla sen tehtävä tietämyksen
miehenä. Sikäli kuin mahdollista. Ja jos tieto ei riitä uskon korvaamiseen, niin voi
olla kysymys siitä, onko usko lainkaan vaihdettavissa vai ei, ja siksi tehtävänä on
kukistaa se tietopuolelta, tai jos se ei ole perusteltua, niin se tehdään. tukea.
Loppujen lopuksi, onko usko mitään muuta kuin epätäydellinen tieto?
Mutta se merkitsisi uskon luonteen huonoa tunnistamista. Pikemminkin, koska se,
mitä me uskomme johonkin asiaan, ylittää sen, mitä me tiedämme siitä, niin myös
uskon määräävät tekijät yleisesti ottaen välittävät tietämyksen ja jälkimmäisen
riittämättömyyden, joka tapahtuu jokaisessa uskossa, toiset. Syitä lisätään. Niin
paljon, että asian säilyttäminen pysähtyy, mikä on usein huonompi kuin sen tietoon
perustuva, ja jossa voidaan saada objektiivinen tietoturva, vaikka se ei ole identtinen,
mutta pystyy pitämään subjektiivisen varmuuden tasapainon. Tämä on varmuus, joka
tekee tunteen, että se voi olla erilainen aivan yhtä kaukana kuin hän on tietoinen
selvästä tajunnasta, ettei se voisi olla muuten. Miten todella uskonnollinen ihminen
kiinnittyy Jumalan olemassaoloon? muslimien ihminen taivaaseen hurien kanssa niin
luja kuin luonnontieteilijä uskoo luonnonlakien yleismaailmallisuuteen, vaikka uskon
esineiden olemassaolo ylittää kaiken kokemuksen ja kaikki matematiikan. Uskon
perusta voi ja voi olla ristiriidassa tiedon kanssa ja usein ylittää ne. Tai miksi monet
ajattelevat Raamatun sanaa enemmän kuin kaikki tieteelliset kokeet ja kaikki
filosofian spekulaatiot. Itse Luther sanoo: "Sorbonne on tehnyt arvostavimmaksi
opiksi, että filosofiassa tunnustettua on myös pidettävä totuutena teologiassa", ja
kirkko Tertullian sanoi jopa avoimesti: yhtä lujasti kuin luonnontieteilijä uskoo
luonnonlainsäädännön yleismaailmallisuuteen, huolimatta siitä, että näiden
uskonobjektien olemassaolo ylittää kaiken kokemuksen ja kaikki
matematiikan. Uskon perusta voi ja voi olla ristiriidassa tiedon kanssa ja usein ylittää
ne. Tai miksi monet ajattelevat Raamatun sanaa enemmän kuin kaikki tieteelliset
kokeet ja kaikki filosofian spekulaatiot. Itse Luther sanoo: "Sorbonne on tehnyt
arvostavimmaksi opiksi, että filosofiassa tunnustettua on myös pidettävä totuutena
teologiassa", ja kirkko Tertullian sanoi jopa avoimesti: yhtä lujasti kuin
luonnontieteilijä uskoo luonnonlainsäädännön yleismaailmallisuuteen, huolimatta
siitä, että näiden uskonobjektien olemassaolo ylittää kaiken kokemuksen ja kaikki
matematiikan. Uskon perusta voi ja voi olla ristiriidassa tiedon kanssa ja usein ylittää
ne. Tai miksi monet ajattelevat Raamatun sanaa enemmän kuin kaikki tieteelliset
kokeet ja kaikki filosofian spekulaatiot. Itse Luther sanoo: "Sorbonne on tehnyt
arvostavimmaksi opiksi, että filosofiassa tunnustettua on myös pidettävä totuutena
teologiassa", ja kirkko Tertullian sanoi jopa avoimesti: Uskon perusta voi ja voi olla
ristiriidassa tiedon kanssa ja usein ylittää ne. Tai miksi monet ajattelevat Raamatun
sanaa enemmän kuin kaikki tieteelliset kokeet ja kaikki filosofian spekulaatiot. Itse
Luther sanoo: "Sorbonne on tehnyt arvostavimmaksi opiksi, että filosofiassa
tunnustettua on myös pidettävä totuutena teologiassa", ja kirkko Tertullian sanoi jopa
avoimesti: Uskon perusta voi ja voi olla ristiriidassa tiedon kanssa ja usein ylittää
ne. Tai miksi monet ajattelevat Raamatun sanaa enemmän kuin kaikki tieteelliset
kokeet ja kaikki filosofian spekulaatiot. Itse Luther sanoo: "Sorbonne on tehnyt
arvostavimmaksi opiksi, että filosofiassa tunnustettua on myös pidettävä totuutena
teologiassa", ja kirkko Tertullian sanoi jopa avoimesti:"Credo, quia absurdum
est." Hän halusi sanoa, että syyt uskoon eivät perustu pelkästään tietoon; ne ovat jopa
ristiriidassa niiden kanssa.
Vähemmän kuin syyt ovat uskon seurauksia, jotka ovat paljon pidemmälle kuin
tieto.
Uskoa ei synny pelkästään; Hän todistaa jälleen, kaksi urospuolista lasta, tekoja ja
johtopäätöksiä, kaksi narttua, toivo ja pelko. Sen tuottajien ja lasten vahvuus on
kuitenkin suhteutettu ja viime kädessä omaa voimaa osoittautuu. Katsokaamme nyt,
että koko ihmisen toiminta, ajatus ja tunne määräytyvät uskon kautta enemmän uskon
jälkeläisillä kuin tietämyksellä; koska meillä on niin vähän, että todella tiedämme. Ja
jos tarkastelemme lähemmin, se on usko korkeimpiin ja viimeisiin asioihin, jotka
ylittävät tietomme, joka tuottaa tehokkaimmat vaikutukset. Ja jos tarkastelemme sitä
hyvin tarkasti, yksi tärkeimmistä vaikutuksista on tämä usko, joka ei riitä tietämyksen
edistämiseen, sillä se, mikä on tehnyt kristityistä viisaampia kuin turkkilaiset!
On totta, että rautateitä ja koneita ei voida rakentaa uskon avulla; hänen on jätettävä
se tietoon, vaikka usko etuuksiin, joita ei vielä ole, ja usein ei tule, mutta se stimuloi
rakennusta, jonka tietämys vain tapahtuu. Mutta uskossa on suurempia vaikutuksia,
sillä tieto on kokonaan vetäytymässä tai jopa enemmän pääsemässä uskon
palvelukseen.
Se oli usko, joka johti satoja ja satoja tuhansia risteilyihin lännestä itään ja idästä
länteen puolikuun piirteissä, jotka asettivat paavi valtaistuimelle, ja asettivat ruhtinaat
jalkojensa alle Dome-kylät antoivat kirkkojensa, kukkuloiden, polkujensa ja
kävelykatujensa kappeleilleen ja risteilleen, joka on asunut Kreikassa patsailla ja
munkkien kanssa.
Ajattele vaivoja, jotka uskon tähden asetetaan lukemattomille, kärsimättömille
marttyyreille, joita lukee lukemattomat vankilat; kuinka monta ihmistä on teurastettu
ja poltettu uskon vuoksi, on teurastettu ja poltettu, ja jotka ovat vapaaehtoisesti
pudonneet kuolemaansa.
"Ja mitä minun täytyy sanoa enemmän - Paavali päättelee 1) , kun hän on jo
laskenut monia asioita samassa mielessä - aika olisi minulle liian lyhyt, jos minun
pitäisi kertoa Gideonista, Barakista, Simsonista, Jeftasta ja Davidista, ja Samuel ja
profeetat.
1) Ebr. XI. 32 ff.

Jotka ovat valloittaneet valtakunnat uskon kautta, vaivaavat vanhurskautta, saaneet


lupauksen ja täyttäneet leijonan kurkun;
Tulipalon voimalla sammui miekan terävyys; ovat tulleet voimakkaiksi
heikkoudesta, tulleet voimakkaiksi riidassa, muukalaiset ovat asettaneet armeijan;
Jotkut ovat kärsineet naurettavuudesta ja vitsauksista, sekä jengistä ja vankilasta;
Ne on kivitetty, hakattu, purettu, miekka tappaa; he ovat lähteneet turkisten ja
vuohenlihojen kanssa, halun mukaan, ahdistuksineen ja vastoinkäymisillä;
Ja olet mennyt kurjuuteen autiomaassa, vuoristossa ja maan raoissa ja rei'issä;
Nämä kaikki ovat todistamassa uskossa. "
Maailmassa ei ole sellaista tietoa, joka voi tuottaa sellaisia vaikutuksia, jotka
voittavat kuoleman, eli kuoleman pelon ja pelon tappamattomasta pelosta, koska ei
ole tietoa, joka voittaa jopa kuoleman. Kuoleman pelossa voi olla valhe ja vakuutus
paremmasta elämästä sen jälkeen. Uskon täytyy ottaa tämä toinen tapa, vetää sen
vahvuus toisesta lähteestä. Kuoleman pelko on synnynnäinen; kuinka voimakas on
kaikki synnynnäinen; Usko kasvaa, mutta se voi ohittaa kuoleman pelon.
Mutta mikä voi olla ratkaiseva tekijä uskolle, joka on niin voimakas, tietämättömiä
ja usein ylittänyt sen kaikki määritykset, jotka pystyvät tuottamaan tällaisen
laajennuksen ja voiman vaikutuksia? Ovatko ne melko mystisiä, niitä ei voi
näyttää? Päinvastoin, on aivan ilmeistä huomauttaa pienintäkään asiaa, paitsi että
huolimaton mies ei helposti näe, mitä hän näkee päivittäin, ja alemman mieluummin
nähdään, mitä naapurinsa sijasta on naapurinsa takana, ja yksipuolinen mies näkee
sen vain näyttää yhdeltä puolelta.
Mutta ennen kuin yritämme osoittaa, mikä on lähinnä kaikkea muuta, mutta tämä
kaikilta puolilta, kohtaamme toisen virheen ensimmäisen jälkeen, yhtä voimakasta
kuin ensimmäinen voi olla, joka jo luonteensa mukaan näyttää jo yhden kolmesta
sivusta, jonka se on Seuraavaksi tarkastellaan tarkemmin.
Olisi virheellistä, että yritettäisiin tehdä uskosta riippuvainen vain tietämyksestä ja
nähdä uskossa mitään muuta kuin epätäydellistä tietämystä, olisi väärin sulkea
kokonaan tietämyksen perusteet uskomusten määräävistä tekijöistä.
nähdä. Useimmiten tiedämme, että löysimme syvälle uskoa; päinvastoin, mitä me
tiedämme asiasta, voi olla erittäin tärkeä osa uskoamme, sillä on usein piilotettu osa
kaikkialla, ja ristiriidassa muiden uskottavien tekijöiden kanssa se laskee sellaiseksi,
jolla on paino, joka ylittää olosuhteet tai voidaan kumota.
Mikä herättää villien uskon, joka ei tunne mitään astronomiasta, että aurinko
nousee huomenna, koska se on mennyt tänään? Ainoastaan, että hän tietää, että hän
on tullut eloon tänään, eilen, eilen ennen joka päivä, ikimuistoisesta päivästä
lähtien. Tällainen induktio ei voi koskaan olla täydellinen; mutta siihen liittyvä
puutteellinen tieto täydentää itseään psykologisen lain mukaan uskoon, joka on
sitäkin varmempi ja vakaampi, sitä vähemmän täydentää sitä.
Mikä saa meidät uskomaan sieluunne, ainoaan, jota me todella tiedämme, kaikkien
muiden ihmisten sielussa? Että näemme heidän ruumiinsa ja kehonsa ilmaisunsa
samoin kuin meidän, joihin me tiedämme sidotun hengen ja henkisen
toiminnan. Tämä analoginen johtopäätös voi oikeuttaa tietämyksen tiukimpaan
merkitykseen kuin kyseinen induktiopäätös mutta se, mitä tässä puuttuu, on aivan
yhtä suuri kuin uskon täydennys.
Varmuus on, että usko korkeimpiin ja viimeisiin asioihin ei edellytä vain sitä
heikkoa subjektiivista täydennystä tietämyksen perusteista, joka huolimattomasti
ajattelee, mitä uskomme itse tietoon. Tietämyksen perusteet ovat täällä paljon
vähäisemmät, ja muut uskomukset ovat ylivoimaisia; mutta ilman tietopalvelusta he
eivät riitä omalta osaltaan, eivätkä he koskaan toimi ilman niitä.
Niin uskon mies ei voi halveksia tietämystä liikaa. Hänen uskonsa muuttuisi
tyhjäksi ilmaisuksi tai kuplaksi ilman sitä.
Loppujen lopuksi uskon perusteena ei ole tietämyksen perusteiden puuttuminen,
vaan niiden riittämättömyys täydelliseen tietoon tai objektiiviseen varmuuteen edellä
esitetyssä mielessä ja tämän puutteen täydentäminen psykologisilla tai muilla
syillä; ja vain suhteellisen, voimmeko puhua siitä, ettei uskosta tiedetä, jos se ei usein
ole varaa muihin uskomuksiin.
Koska tiedon määritteet vaikuttavat uskon piirteisiin, mutta uskossa on enemmän
määrääviä tekijöitä, koko uskon kenttä on paljon suurempi kuin tietämyksen, sen
vaikutus elämään, tunne, ajattelu, tiedetään, vain usko Jos ei tiedä yleisesti
korkeimpiin ja viimeisiin asioihin, niin voisi löytää tarpeeksi syytä nähdä
tietämättömyydestä epätäydellinen usko päinvastoin ja uskoa sen sijaan, että he
tietäisivät korkeamman aseman, elleivät kaikki väitteet ensisijaisuus se, joka on
olemassa vain toistensa kanssa ja niiden välityksellä, on lainkaan tyhjäkäynnissä ja
oikean suhteen väärinkäsitys. Niin paljon kuin usko ylittää tiedon, ota se kaikki
tietoon, ja sinulla on vain puhdas taikausko; ei edes taikauskoa; ota tieto kaikkeen
uskoon, ja sinulla on vain matemaattisen tyhjyyden materialistinen runsaus, sinä olet
yksin sielusi kanssa maailmassa ilman sielua, edellä, ennen ja jälkeensi. Yksi kutsuu
uskoa sokeasti vastakkaiseen tietoon; hän on oikeastaan vastoin tietämystä siitä,
miten ihminen on sokea hänen silmiinsä, toisin sanoen hänen silmänsä
ulkopuolella; mutta oikea tieto on oikeassa uskossa. Usko löytäisi tiensä vain
tietämyksen kautta? Mutta päinvastoin, voivatko silmät löytää tavan ilman koko
ihmistä? Mutta en halua kerätä kuvia, jotka voivat kysyä, missä ja kuinka pitkälle he
kohtaavat, sillä se, mikä on itsestään selvää kaikille, joilla on selkeä näkemys tiedon
ja uskon välisestä suhteesta. kyllä, sinä seisot yksin sielusi kanssa maailmassa ilman
sielua, edellä, ennen ja jälkeensi. Yksi kutsuu uskoa sokeasti vastakkaiseen
tietoon; hän on oikeastaan vastoin tietämystä siitä, miten ihminen on sokea hänen
silmiinsä, toisin sanoen hänen silmänsä ulkopuolella; mutta oikea tieto on oikeassa
uskossa. Usko löytäisi tiensä vain tietämyksen kautta? Mutta päinvastoin, voivatko
silmät löytää tavan ilman koko ihmistä? Mutta en halua kerätä kuvia, jotka voivat
kysyä, missä ja kuinka pitkälle he kohtaavat, sillä se, mikä on itsestään selvää
kaikille, joilla on selkeä näkemys tiedon ja uskon välisestä suhteesta. kyllä, sinä
seisot yksin sielusi kanssa maailmassa ilman sielua, edellä, ennen ja jälkeensi. Yksi
kutsuu uskoa sokeasti vastakkaiseen tietoon; hän on oikeastaan vastoin tietämystä
siitä, miten ihminen on sokea hänen silmiinsä, toisin sanoen hänen silmänsä
ulkopuolella; mutta oikea tieto on oikeassa uskossa. Usko löytäisi tiensä vain
tietämyksen kautta? Mutta päinvastoin, voivatko silmät löytää tavan ilman koko
ihmistä? Mutta en halua kerätä kuvia, jotka voivat kysyä, missä ja kuinka pitkälle he
kohtaavat, sillä se, mikä on itsestään selvää kaikille, joilla on selkeä näkemys tiedon
ja uskon välisestä suhteesta. kuinka ihminen on sokea hänen silmiinsä, se on hänen
silmänsä; mutta oikea tieto on oikeassa uskossa. Usko löytäisi tiensä vain
tietämyksen kautta? Mutta päinvastoin, voivatko silmät löytää tavan ilman koko
ihmistä? Mutta en halua kerätä kuvia, jotka voivat kysyä, missä ja kuinka pitkälle he
kohtaavat, sillä se, mikä on itsestään selvää kaikille, joilla on selkeä näkemys tiedon
ja uskon välisestä suhteesta. kuinka ihminen on sokea hänen silmiinsä, se on hänen
silmänsä; mutta oikea tieto on oikeassa uskossa. Usko löytäisi tiensä vain
tietämyksen kautta? Mutta päinvastoin, voivatko silmät löytää tavan ilman koko
ihmistä? Mutta en halua kerätä kuvia, jotka voivat kysyä, missä ja kuinka pitkälle he
kohtaavat, sillä se, mikä on itsestään selvää kaikille, joilla on selkeä näkemys tiedon
ja uskon välisestä suhteesta.
Myös yksi haluaa myöntää kaiken, ja jotkut vain lukuun ottamatta sitä, jota varten
se on kaikkein eniten ja jonka pitäisi olla täällä, usko korkeimpiin ja viimeisiin
asioihin. Mitä tieto voi tehdä? Sanoo yksi: ei mitään; joten meidän ei tarvitse vaatia
häneltä mitään; - toinen: Koska täällä ei ole mitään tiedossa, se on vain taikausko. Ja
niin se antaa tiedon, toinen usko kuuluu täysin niihin asioihin, joissa vain kaikkien
voimien paras liitto voi johtaa heti totuuteen, parhaaseen, korkeimpaan.

II
Uskon alue suppeammassa mielessä.

Jos usko korkeimpiin ja viimeisiin asioihin jokaisen toisen uskon kanssa kuuluu
samaan yleiseen käsitteeseen, se pysyy kuitenkin objektiivisesti jotain
yleismaailmallista jokaisen toisen uskon suhteen ja sillä on monia yhteisiä yhtään
muuta.
Ensinnäkin hänellä on yhteistä, että hän on henkinen usko; sillä myös tässä he ovat
aaveita; ja täten, että ainakin tällä puolella hän on aina tarkoitettu pysymään
uskollisena, koska kaikki tällä puolella olevat voivat aina tietää vain omasta
sielustaan tällä puolella; ottaa huomioon, että on vielä toinen usko, joka on edelleen
usko tänään, huomenna on tieto tai pyrkimys nostaa se tietoon, mutta lupaa onnistua
kerran. Tällainen menestys on tässä tapauksessa mahdotonta.
Sillä välin hän ei ole ainoa usko henkeen eikä siis ainoa, jolle tämä koskee. Sama
koskee uskoa muihin ihmisen sieluihin, eläinten sieluihin, mihin tahansa naapurin
sieluun ollenkaan; niiden olemassaoloa ei voida enää todeta kuin Jumalan, muiden
maailmojen ja korkeampien henkien olemassaoloa, välittömiä kokemuksia ja loogisia
päätelmiä; ja päinvastoin, näiden olemassaolo voisi yhtä hyvin olla varma; ja
osoittautuu, että meillä on hyvin syytä tehdä niin.
Mutta yksi usko pysyy aina jotain korkeammana kuin toinen; yhden syyn on
laajennuttava, kasvaa tullut toisen syistä, ja yhden edut ylittävät toisen edut.
Uskossa muihin ihmisen sieluihin on meille seuraava, erityinen kiinnostus eläinten
sieluihin ja mahdollisiin kasvien sieluihin, jotka ovat jo kaukana, ja muissa maailman
ruumiissa olevissa sieluissa vain satunnainen kiinnostus; mutta usko korkeimpiin ja
viimeisiin hengellisiin voimiin, universaali ja lopullinen kiinnostus ihmisiin, joka
voittaa kaikki nämä ja kaikki uskomukset, yleiset, kaikki riippuvaiset edut, koska
uskotut esineet ovat sellaisia, mutta kauimpana vain siltä osin kuin se ymmärtää
kauimpana sen yleisyydestä.
Jumalassa uskon mukaan koko hengellisen maailman olemassaolo, todellakin koko
maailma, päättyy, löydät sidoksen, sen kärjen, sen pohjan, sen periaatteen siinä; mitä
nimiä hän tarvitsee, yksi etsii niitä, jotka tarkoittavat suurinta
kokonaisuutta. Seuraavassa odotetaan tavoitteiden toteutumista, koko maallisen
elämän puutteiden tasapainottamista. Meidän ja Jumalan välisten erimielisyyksien
välillä haetaan suurempia henkiä. Tämän uskon kokonaisuus on kuitenkin
osoittautunut yleisimmäksi ja tärkeimmäksi vaikutukseksi ihmisen ajatteluun,
tunteeseen ja toimintaan, ja se todistaa sen edelleen.
Täten hän toimii jopa päivän elämässä ja saa siten myös vaikutuksen seuraaviin ja
erityisiin etuihinsa, mutta aina yleisimmistä, korkeimmista ja viimeisistä
näkökulmista, aivan kuten uskomme naapureidemme sieluihin valtiossa, moraalissa
ja Räätälöity nousee korkeampiin ja yleisempiin etuihin, niin että korkeimmat ja
yleisimmät edut voivat kasvaa ja kasvaa heidän kanssaan; mutta vain perheen ja
tavallisten ihmisten erityispiirteiden kustannuksella. Ero on siis vain suhteellinen,
mutta suhteellisesti se on; ja missä ei ole mitään ehdotonta avioeroa, jota ei onneksi
ole täällä, sukulaisella on edelleen oikeus ja velvollisuus.
Kaikkien muiden asioiden ylemmässä korkeudessa suppeammassa mielessä uskon
esineet ovat tiiviisti sidoksissa toisiinsa, ja siten usko itse liittyy.
Kristillisen uskon mukaan Jumalalla on yhteinen asuinpaikka taivaassa enkelien ja
muiden maailmojen sielujen kanssa; maalarit maalaavat jopa enkelien kantaman
pilvien yli ja kantoivat sielut kuoleman jälkeen. Pyhät, jotka nousivat tästä
maailmasta seuraavaan, ja enkelit, jotka asuivat siellä alussa Jumalan kanssa,
välittävät sen erityisissä tilaisuuksissa, toinen tasaisesti meidän ja Jumalan
välillä; kyllä, monet muualla olevista sieluista joutuvat joskus enkeleiden
kanssa. Mutta Kristus, noussut taivaasta kuolleiden kautta, elävien ja kuolleiden
tuomari, on samalla välittäjä meidän ja Jumalan ja itsensä kanssa Jumalan
kanssa. Kaikki taivasten valtakunnassa on itsessään kasvanut niin tiukasti; Kuka voi
lopulta hajottaa erottamattomasti fuusioituneen. Ja ovatko kristityt,
Pakanat, joidenkin ylimmän jumalan sijasta enkelien sijasta, ovat alistuneita
jumalia elävien sielujen sijasta, varjoja, jotka menevät alas, ne, jotka menevät sivulle
siunatun saaren saarille, ja jotkut, jotka enemmän kuin varjot nousevat. Koko
maailma on heille jumalien maailma; Pluto istuu maan alla, surullisimmat
varjot; Olympus Zeusilla, sitten onnellisimmilla sankareilla ja siten niistä tulee itse
jumalia. Myös tässä jumalien maailma ja toinen maailma pelaavat toistensa kautta ja
osittain putoavat toisiinsa. Kun ibis ja lehmä palvotaan jumalallisina, sielut saavat
mennä eläimiin kuoleman jälkeen. Ja kun se on sekoittunut monien pakanallisten
kanssa, kuolleiden palveleminen sekoittuu jumalien palvontaan tavalla, jolla me
tietysti ajattelemme jo kauan sitten olla pidemmälle.
Lyhyesti sanottuna korkeimpien ja viimeisten asioiden uskomusten maailma on
itsenäinen maailma, sillä alempien keskiarvojen todellinen maailma on vain yksi
korkeampi tämän alemman maailman yläpuolella.
Toisinaan täällä ja siellä yksi tai toinen kolmesta uskon hetkestä voi pudota
solmusta; Se ei voi tapahtua koko ihmiskunnan ja koko uskossa, mutta sitten vain
silloin, kun se on kokonaan pois uskosta tai koko uskon jäännöksenä, hän saa vain
surkeasti; sillä jokainen voi säilyttää voimansa vain yhteyden kautta muihin, sillä
jokainen osa, joka erottuu kokonaisuudesta, hajoaa. Ja jokaisen degeneraation tai
yhden tai toisen hetkisen kehityksen puute on aina pidettävä vikana, joka ajaa
itseään; Usko ei voi pysyä paikallaan, sen täytyy kehittyä tai antaa tien toiselle.
Juutalaiset uskoivat Jumalaan jo pitkään, ennen kuin he uskoivat selvästi, että
elämässä on jälkeensä, vaikka heidän aavistuksensa oli huono ajatus siitä. Tänään he
uskovat paratiisiin ja helvetiin ja toivovat kerran Abrahamin sylissä. Niin vankka
kuin uskomus juutalaisiin, hän ei kyennyt kestämään sitä.
Buddhalaiset uskovat elämään yli, uskomatta henkilökohtaiseen Jumalaan, ja silti
heillä on heidän epäjumalansa, temppeleitään ja rukouksiaan. Poikettu Buddha itse
laskee idoliksi; - jos Jumalalta puuttuu, epäjumalia ei voi helposti olla poissa; mutta
että heillä ei ole jumalaa epäjumaliensa suhteen, on yksi syy siihen, että päivien
päättymisellä ei enää ole buddhalaisuutta; ja kaikki muut syyt riippuvat enemmän tai
vähemmän tästä. Jotkut meistä uskovat Jumalaan uskomatta seuraavaan ja
henkilökohtaisiin henkiin meidän ja Jumalan välillä; mutta kuinka kuollut, kylmä,
abstrakti, tyhjä, avuton on tämä uskomus; he uskovat Jumalaan vain Jumalan tähden,
eivätkä menettäisi paljon köyhän Jumalan kanssa.
Uskon uskon valta, elämä, runsaus, kauneus, sublimiteetti riippuvat sen kolmen
hetken johdonmukaisesta elämästä. Onko uskonto tai nimitys jo saavuttanut tässä
suhteessa ihanteellisen? Itse asiassa jotkut ihmiset eivät näe ihanteellista
mahdollisuutta parhaassa mahdollisessa atrofiassa kuin yhden hetken mahdollisin
kehitys?

III.
Uskon motiivit ja syyt (periaatteet).

Uskon määräävät tekijät, niin sanoimme, ovat tietämyksen tekijöitä; ja sen jälkeen,
kun tietämyksen määräävät tekijät olivat suurimpia ja viimeisiä asioita ja niin laajalle
levinnyttä ja voimakasta uskoa niihin nähden, meidän täytyi olettaa, että näihin
asioihin vaikuttavat uskomukset ovat äärimmäisen voimakkaita. Mitä he voivat olla?
Ilmoittaja on helposti valmis vastauksella. Jumala uskoo näihin asioihin ihmiselle
itselleen. Tietenkin viime kädessä kaikki ja varmasti mieluummin usko Jumalaan
riippuu itse Jumalasta. Kyllä, jokainen todellinen usko on tietyssä mielessä
riippuvainen uskovan olemassaolon ilmoituksesta. Tai miten voisi uskoa kohtuudella
jopa sellaisen puun olemassaoloon, josta kukaan ei ole koskaan nähnyt lehtiä tai
kuullut sitä. Mutta ei enää pätevä voisi olla usko Jumalan olemassaoloon, joka ei ole
tullut tunnistettavaan olemassaoloonsa olemassaolonsa kanssa; vain se, että koko
Jumalan olemassaolo ei voi heti tulla pienen miehen olemassaoloon, jota ilmoituksen
uskova ei tarkoita. Onko oikeastaan se Jumala, johon uskomme? joten meidän on
myös uskottava, että hän jotenkin paljasti itsensä meille, jotta voimme uskoa häneen,
ja usko todelliseen Jumalaan on itsessään usko todelliseen ilmoitukseen. Ainoa
kysymys on, miten ilmestys tapahtuu? Puhuiko Jumala ihmiselle kuin
ihminen? Miksi ei? Aluksi kyllä; se sanoo niin Raamatussa, sanoo se, joka uskoo
vakaasti Raamatun sanaan; ja hän teki sen myös hänen kanssaan hänen poikansa
kanssa ja myös yliluonnollisella inspiraatiolla profeetoilta, evankelisteilta,
apostoleilta, paavilta, pyhiltä, neuvostoilta, uudistajilta. Mutta koska kaikki itsessään
on vain uskon asia, toisten mielestä pikemminkin epäuskoa, niin tällaisen uskon
motiivit ja syyt, jos sellaisia on olemassa, ovat myös yleisen motiivin ja uskon syiden
alaisia,
Olkaamme auki: uskovainen ilmestyksessä, joka luottaa Raamatun sanaan, ehkä
jopa Lutheriin tai paaviin, sillä kalliolla, josta mikään pala ei voi pudota, pelosta siitä,
että kaikki usko putoaa, tulee tästä täytyy kohdata tehtävän koko sijainti alusta
alkaen. Hän ei voi sietää sitä, että hänen mielestään kaikkien tuomion ja ylimmän
vakaa lopputulos kaikesta pahasta on vielä arvioitava ja kysymys; häntä ei ole
olemassa. Ja hän on oikeassa vaatimassa jotakin uskonnosta; teemme lopulta tämän
vaatimuksen itsellemme; mutta jos se on jo siellä, toinen kysyy, onko se siellä ja
missä se on; Ilmestyskirjassa paljastuu paljon. Hylkäämisen kysymys ei ole vastaus;
Lähempänä voit selvittää syitä uskoa motiiveja , jotka uskossa ajaa , ja syyt ,
josta luvan poiketa. Selitys syystä, jota kutsumme argumentiksi . Motiivit ja syyt
yhdessä tai yhteiset motiivit ja syyt, kuten sanoin, uskon periaatteet.
No, silloin voi ensin kysyä, onko usko ollenkaan jotain muuta kuin motiiveja tai
enemmän syitä kuin se, joka siitä tulee tietoon, mutta ei koskaan saavuta varmuutta?
Todellisuudessa hänellä ei ole mitään syitä, jotka ovat mitään muuta kuin motiivien
täydellisyyttä, ja siksi mikään ei todista, vain ne, jotka ovat vakuuttavia, muuten hän
olisi tieto eikä usko. Niinpä missä tahansa uskossa voidaan vahvistaa ja ylläpitää,
tietämyksen puolella on edelleen epäilyksiä; epäilys voi olla typerää, mutta aina
mahdollista ilman ristiriitaa logiikkaa ja kokemusta; se on jo käsitteessä. Loppujen
lopuksi, mitä Jumalan olemassaololle loppujen lopuksi se, mikä puhuu luonnonlakien
universaalisuudesta, epäilee Jumalan olemassaolon materialistista luonnontieteilijää,
ortodoksista teologia luonnonlakien yleismaailmallisuudesta, kyllä, hän ei kiistä, hän
kieltää. Yksi epäilys voi olla yhtä typerää kuin toinen, mutta se on edelleen yhtä
mahdollista; Yhden virheen voidaan todistaa yhtä vähän kuin toisen
virhe. Ainoastaan sen hulluutta voidaan osoittaa se tosiasia, että se, mikä kuuluu
kaikkialle muuhun kuin tyhmyys kuuluu siihen korkeimmalla tasolla.
Portti, joka etsii ihmisten yhteiskunnasta tapoja, joilla hän voi toivoa kohtaavansa
vain samaa poikkeuksellista hulluutta; annat portit mennä. Sen portti, joka
mieluummin hyödyttää haitallista ja jopa julistaa sen käyttökelpoisemmaksi kuin
hyödyllisin; yksi pahoittelee portteja. Portti, joka etsii epätodennäköistä varmuuden
perustaa; on epäilyksiä hänen syystä.
Vain silloin, kun on kyse uskon asioista, jotkut soveltavat erilaista, jopa
vastakkaista, standardia. Hän pitää kaikkia ihmisiä, jotka ovat uskoneet häneen ja
uskovat häntä, mitä hän itse ei usko, tyhmiksi; ne, jotka eivät mieluummin haittaa
uskottomuutta kaikkein hyödyllisimpään uskoon, ja kuka sanoo: credo
quia absurdum est.
Näille ei ole mitään väitettä. Sillä kaikki uskoa koskevat perustelut perustuvat vain
siihen, että väitetään, mikä on hulluutta ja viisautta pienimmissä ja viisaimmissa
asioissa, jopa korkeimmissa ja viimeisissä asioissa, ja tässä mielessä uskon motiivit
nostaa itsensä syistä.
Itse asiassa seuraavien tärkeimpänä tehtävänä on osoittaa, miten uskon perusteena
olevat perusteet ovat vain ylin yleistys, yhteenveto, yhteenveto, selvennys, motiivien
korjaaminen, jotka johtavat uskoon, lyhyesti sanottuna, mitä minä kutsun loppuun
motiivipuhelu, ovat; toisin sanoen, että ihminen voi ja pitäisi uskoa kaiken puolesta ja
sen tähden, jonka vuoksi hän todella uskoo; - ja kuinka kaunis ja hyvä se on
niin. Osoittaa kuitenkin, että samalla on olemassa arvovaltainen rajoitus, korjaus ja
puhdistus itse. Se, mikä on puolet ja yksi, riittämätön ja jopa välttämätön, ja
useimmat motiivit ovat, voivat täysin ja täysin, ja suurimmalla yleisellä tasolla, antaa
täyden perusteellisuuden ja sen sijaan, että puoli, joka ajaa ihmistä täällä ja siellä
uskoon, ei ole ahdistusta mutta hylkäämään sen on vain täytettävä se ja saatava se
loppuun. Mikä on sen totuus ja oikeutus hetkenä, puolena kokonaisuutena tai
kokonaisuutena, kokonaisuutena, nousee ylhäältä, tulee vääräksi ja voittoa
tavoittelemattomaksi; sen hylkäämisen sijasta sen häviämättömän arvon vuoksi, se on
vähennettävä vain siihen määrään, jossa se tulee voimaan. Tämä rajoitus ja tämä
korjaus kuitenkin sallivat itsensä.
Negro uskoo, että rock, puu, käärme tai muu on jumala. Miksi? Papit ja vanhimmat
sanoivat niin; hän tarvitsee uskon johonkin sellaiseen, jolla on voimat ihmisen
ulkopuolella, missä ihmisen voimat eivät enää riitä odottamaan apua hänelle taian,
uhrin tai rukouksen kautta; ja koska hän ei tunne luonnon voimia ollenkaan, mutta
tietää niin paljon niistä, jotka he luovuttavat, miksi ei käärme, kivi, puu, olisi yhtä
hyvä kuin mikä tahansa muu olento, johon hän on liitetty Usko minkä tahansa, ehkä
melko vahingossa tapahtuneen yhdistymisen jälkeen, edellyttää ajatusta tällaisesta
voimasta. Karkeampi mies, kevyempi ja raakempi hän yleistää. On olemassa uskon
motiiveja, jotka muuttuvat täällä ja siellä, voi muodostaa itsensä tällä tavalla Mutta
kaikkien kansojen kautta, jotka ovat nousseet yli animaalisuuden tason, usko
jumalalliseen olemukseen menee kansojen yläpuolelle, että kaikkialla kaikilla
korkeimmilla ja viimeisimmillä asioilla tämä usko on tarpeen, ja ilman sitä
ihmiskunta menettää, että viimeinen Katsaus henkisten ja fyysisten asioiden koko
luonteeseen voi löytää niiden johtopäätöksen vain tällaisessa uskossa, ovat uskon
perusteita, joita ei voi muuttaa niin, ei myöskään asiasta eri tavalla, ja mieluummin
ymmärrämme seuraavista syistä tällaisista syistä ,
Kivi ei ole jumala, puu ei ole jumala, käärme ei ole jumala, meri ei ole jumala, ilma
ukkosen ja salaman kanssa ei ole jumala, maa, aurinko, kuu eivät ole jumala, mitä
negro, egyptiläinen, kreikkalainen, joka uskoo pakanoita lainkaan. Mutta onko tämä
kaikki uskomus puhdas virhe? Ota kaikki yhteen, niin sinulla on maailma. Onko hän
jumala? Mutta sanoeko pakanat, että kaikesta tästä asia on Jumala? Hän tarkoittaa
vain, että hän on piilotetun henkisen voiman kantaja, joka on samanlainen kuin hänen
oma. Ja onko se virhe, että koko maailma on sen takana piilotetun jumalallisen
hengellisen voiman kantaja?
Kaiken tämän yksittäisen uskon virhe on näin ollen vain se, jota yksilössä pyritään
yksilöllisesti, joka on täysin vain koko. Täydennä uskon kaikkia pakanakansoja
toistensa kautta ja sido se koko siihen sitomalla jumalallinen hengellinen voima,
jonka hän pitää yksilölle, joten sinulla on oikea usko. Toisaalta, jos vähennät yksilön
voimaa, että hän ulottuu koko sen oikeaan asteeseen, niin sinulla on taas oikea
usko. Loppujen lopuksi jokaisella luonnollisella esineellä on osa voimaa, jolla
Jumala, joka hallitsee kaikissa asioissa, ulottuu kaikkeen, mikä on inhimillinen, vain
hänellä ei ole koko, viimeistä, korkeinta.
Ei myöskään pakanoiden hajanainen usko ole ainoa usko; toisella puolella on usko
Jumalaan yhtenäisenä mielenä, joka on erittäin kohonnut aineen maailmassa, on sen
ulosteeseen, kutemaan, luopumukseensa. Jos pakanallisessa uskossa jumalallisen
olemuksen oikea yhtenäisyys puuttuu, niin siinä elävä suhde luontoon puuttuu; mutta
yksi henkilö voi täydentää itseään toisella ja oikeassa siinä, mitä jokaisella puuttuu ja
mitä kaikilla ei ole; ja niin usko Jumalaan, joka on kaikkialla läsnä luonnossa ja joka
on luonteeltaan yleismaailmallinen, tulee esiin todellisena uskona, jonka kaikki
kristityt tunnustavat sanoissa ilman, että tietysti tekisivät oikeutta sanaan.
Vaikka pystymme jäljittämään lopullisen uskonlähteen, edellyttäen, että se on
todellinen, takaisin siihen, mitä uskotaan, mutta tämä yhtenäinen syy jakautuu
välittömästi sen vaikutuksiin useisiin tekijöihin tai motiiveihin. Voidaan yrittää
seurata näiden uskon motiivien riippuvuutta näiden asioiden olemassaolon
korkeimmista ja viimeisimmistä asioista, mutta sen jälkeen on oletettava, että jo on
annettu näiden asioiden olemassaolo ja olemassaolotapa, mikä ennakkoehdotus tulee
mahdolliseksi vain motiivien nousun kautta perustella todellisia syitä. Joten sen
sijaan, että olisimme aloittaneet korkeimpien ja viimeisten asioiden olemassaolon
annetuina ja päättäneet niistä uskon motiiveja ja syitä, meidän on aloitettava uskon
motiiveilla kuin annetulla tavalla.
Yleisesti ottaen ja kuten sanoin, motiivit ja syyt uskoa näihin asioihin, eli
korkeimpiin ja viimeisiin hengellisiin olemassaoloihin, eivät ole mitään muuta kuin
mitä tahansa hengellisiä olemassaoloja, kyllä, asioita lainkaan; lisääntyi vain ennen
kaikkea, mikä huipentui. Ja miksi meidän pitäisi pitää korkeamman ja ylimmän
hengen olemassaoloa yhtä varmana kuin naapurimaiden olemassaoloa, jos löydämme
vastaavia motiiveja ja syitä, vain liioiteltuja, tiivistettyjä? Tietenkin, jos ne ovat, ne
eivät voi olla yhtä ilmeisiä ja pinnallisia kuin niille, mutta pikemminkin on tarpeen
etsiä ja pitää korkeampi kuin jos he uskovat naapurimaissa, ilman mutta jotenkin
jättää motiiveja ja syitä, jotka tämä usko on.
Jumala ei näe ketään; niin miksi uskot häneen? Mutta näetkö veljenne
sielun? mutta uskotteko siihen? niin että joka tapauksessa, että et näe jumalaa
maailmassa, ei ole mitään syytä uskoa vähemmän häntä kuin veljesi sielussa. Et edes
pyydä häntä näkemään häntä; Jotkut Jumalasta näyttävät vaativan sitä uskomaan
Häneen, ja koska Hän pilkkaa halua, he pilkkaavat Jumalaa. Mato näyttää hyvin
erilaiselta ja liikkuu aivan eri tavalla kuin sinä; mutta uskotteko sieluun
matolle? Joten jopa siinä, että maailma näyttää hyvin erilaiselta kuin sinun ja pieni
elämäsi ei ole keskellä yötä, ei ole mitään syytä uskoa vähemmän Jumalaa
maailmassa kuin maton sielusta. Mutta matolla on kurja ruumis kuin sinä ja liikkuu
enemmän säälittävällä tavalla kuin sinä; Joten uskotte myös kurjaan sieluun, joka on
matkalla kuin sinulla on. Maailma on väistämättä suurempi ja voimakkaampi ruumis
kuin sinun. Sisällytä kehosi, elämäsi, kyllä, kaikkien kansojen historia ja omaisuus, ja
olet vain surkea osa sitä. Etkö voi uskoa suurempaan, ylimpään henkeen, kuin uskoa
kurjaa surkeaan sieluun?
Mutta nyt en usko muiden ihmisten tai maton sieluun, jos minulla ei olisi mitään
myönteisiä syitä siihen. Nyt katsomme sisäisesti sitä, mikä tekee meistä uskovia
ihmisen sieluihin nähdäkseen, miten löydämme vastaavan ja korkeamman uskossa.
Me uskomme siihen: 1) koska usko siihen on istutettu lapsuudesta lähtien. Hindut
ja muut alkeelliset kansat uskovat myös kasvien sieluihin, koska usko niihin on
istutettu lapsuudesta, ei siksi, että päinvastainen on istutettu meihin.
2) Koska tarvitsemme uskoa muihin ihmisen sieluihin, etsi tyydyttävyys siihen,
vaikka ilman sitä käytännössä ei voinut päästä. Eläinten sielujen ja kasvien sielujen
tapauksessa tämä motiivi, kuten muutkin, on vähemmän selvä; siksi usko siihen on
vähemmän yleinen. Jopa eläinten sieluja kielletään täällä ja siellä.
3) Koska analogia, kokemus yleensä, kokemusperusteen perusteella voimme ottaa
henkeä vastaavia henkiä muissa elimissä. Jos emme halua muiden elinten täydellistä
samankaltaisuutta kehomme kanssa hyväksyäksemme sielun, vaadimme tiettyjä
kohtia, jotka oletamme olevan sielun olemassaololle ominaista, vaikka tietysti vielä
voi kysyä ja väittää ja todellakin väittää ne ovat.
Muita motiiveja uskoa naapuriin sieluihin ei löydy; Juuri nämä ja muut tekijät,
jotka pian aiheuttavat meitä uskomaan naapurihenkeemme enemmän tältä puolelta,
nyt tältä puolelta, mutta myös ne, jotka oikeuttavat meidät, jos ne on perusteltua, vain
se, että on mahdollista riitellä valmistunut versio ja väärän jalkaiset, joilla on oikeat,
ja jotka voivat olla ristiriidassa keskenään ja todella tulla. Oikeanpuoleinen versio on
lopulta se, joka poistaa konfliktin. Puhtaasti aprioristisia syitä niihin uskomuksiin,
jotka eivät perustuneet ainakin edellä mainittuihin seikkoihin, ja yleisesti edellä
esitetyistä syistä ei ole olemassa.
Mutta se, mikä on tältä osin uskottavaa naapurien sieluihin, on aivan yhtä totta
uskossa korkeimpiin ja viimeisiin henkiin ja uskoon kaikenlaisiin asioihin, ja kerro
sitten asia yleisesti.
IV Uskon
historiallinen, käytännöllinen ja teoreettinen periaate
.

Riippumatta siitä, mistä nimestä uskon motiivit voivat kulkea, ja mitä tahansa
uskotaan, he lopulta vievät takaisin kolmeen, mikä lyhyen vuoksi erottaa
historiallisesta, käytännöllisestä ja teoreettisesta, ja toistaiseksi vain edellä, ja sitten
palata tarkemmin, lyhyesti sanottuna.
Historiallinen aihe . Yksi uskoo, mitä meille sanotaan, mitä on uskottu ja uskottu
meille.
Käytännön motiivi . Yksi uskoo, mitä miellyttää, palvelee, hurskaasti miellyttää
meitä.
Teoreettinen motiivi . Yksi uskoo, johon on löydetty syitä kokemukseen ja syihin.
Kumpikaan näistä motiiveista ei ole vapaasti jäljitettävissä toiselle. Tietystä
näkökulmasta historiallinen ei näytä olevan alkuperäinen; jotta joku muu
kommunikoi minulle uskon kanssa, hänellä on jo oltava uskon määräävät tekijät ja
uskon välittäminen, josta kysytään; ja jos nämä taas voivat sijaita muilta lähteiltä
vastaanotetussa viestinnässä, tämä vain asettaa kysymyksen takaisin, ja sitten näyttää
siltä, että vain teoreettinen ja käytännön motiivi pysyvät uskon viimeisinä syinä ja
uskon välittämisenä. Mutta tietyn uskon ilmoituksen merkityksessä ensimmäinen itse
Jumalan viestintä ihmiskunnalle tehtiin suoraan tai yliluonnollisella inspiraatiolla,
jonka mukaan historiallinen motiivi olisi alkuperäisen
motiivi;Ensimmäinen uskonkehitys ihmiskunnassa syrjäytyy ja kysyy, kuinka usko on
edelleen jokaiselle ihmiselle, on kuitenkin varma ja jatkaa sen täyttymistä, että lapsi,
jolle vanhempien ja opettajien usko on tiedossa, ei teoreettisen ja käytännöllisen
motiivin perusteella, mutta yksinkertaisesti hyväksyy sen, koska se annetaan hänelle,
niin että joka tapauksessa jokaiselle ihmiselle, erityisesti historiallinen motiivi, on
nykyisin alkuperäisin.
Yhtenäisen riippuvuuden sijasta yhdestä muusta motiivista kaikkien tunnettujen
keskinäisen riippuvuuden muutos on tunnustettava tiettyihin rajoihin asti. Koko
uskonmuodostus, joka on kehittynyt teoreettisen ja käytännön motiivin pitkän
vaikutuksen kautta, mahdollisesti suoran ilmoituksen seurauksena, on historiallisesti
siirretty kerralla kaikille niille, jotka ovat juuri tulleet ihmiskuntaan. Jos usko olisi
uudistettava kussakin niistä pelkästään teoreettisen ja käytännön motiivin
välityksellä, kuinka heikko, köyhä ja epäselvä olisi, kuinka harvoin se koskaan
tapahtuisi. Ihmiskunnan koko usko-pääoma perii koko ajan ja sen jälkeen, kun suuret
osat pidetään yhdessä ihmiskunnassa historiallisesti. Mutta toisella puolella Ellei
teoreettinen ja käytännöllinen motiivi pitää kiinni uskosta, etenemisestä ja itsensä
kehittymisestä, historiallinen olisi tehoton, pääoma, josta se aina syntyi, kului,
väheni. Se on kuin veri; se, mikä on jo olemassa, antaa voimaa ja elämää ja voimaa,
ei ruokaa; mutta veri ei voi vetää elämänsä voimaa ja elämää ja voimaa itsestään; se
tarvitsee ruokaa. mutta veri ei voi vetää elämänsä voimaa ja elämää ja voimaa
itsestään; se tarvitsee ruokaa. mutta veri ei voi vetää elämänsä voimaa ja elämää ja
voimaa itsestään; se tarvitsee ruokaa.
Täten historiallinen motiivi voisi tehdä niin vähän ilman teoreettista ja
käytännöllistä ja päinvastoin, eikä itse asiassa kukaan ole itse asiassa omaksunut
uskon kehitystä ja muodostumista. Mutta tämä yhteistyö ja motiivien sekaannus eivät
estä kunkin itsenäistä harjoittamista jopa tietyssä määrin; kyllä, tietää, mitä he
työskentelevät keskenään ja toisistaan, sinun täytyy tietää, mitä kukin tekee hänen
puolestaan. Erityisesti sen jälkeen, kun asenne, joka osoittaa kolme motiivia yleisesti
ja yleisesti, herättää ja ylläpitää uskoa yleensä, ei ole yksilössä eikä suhteessa uskon
yksilöön. Pikemminkin näemme tässä yksityiskohtaisesti tämän, motiivi vorwaltend
tai jopa yksinomaan, jopa vihamielinen muiden kanssa, pakenen, ja motiivien
ristiriita niin usein kuin niiden sopimus. Katolilaisuudessa ja ortodoksisessa
protestantismissa historiallinen periaate on vallitseva, uudessa katolilaisuudessa ja
filosofisissa uskonnollisissa opeissa teoreettinen, Konfutuksen ja valtion uskontojen
oppeissa sellaisenaan käytännöllinen. Se, mitä historiallinen motiivi uskoisi, ei
useinkaan halua tyydyttää käytännön ja teoreettista, koska meistä ei näytä olevan
hyödyllistä pelastuksellemme, eikä perustu asioiden luonteeseen. Toiselta puolelta ei
mitään useammin kuin historiallisen ja käytännöllisen motiivin liitto teoreettista
motiivia vastaan, ja näin ollen mitään muuta kuin uskon ristiriita tietoon; ja jälleen
mitään useammin kuin yksi kolmesta haluaa taivuttaa kaksi muuta ikeensä alle. Täten
historiallinen yksipuolinen liioittelu vaatii sitä, mikä on vakiintunut, ja jos se olisi
pelastuksen kannalta kaikkein pelastavin, ja haluaa ohjata kaikkia köyden
tieteitä; käytännön määrittelee ja valvoo tarkoituksensa mukaan opettajia ja oppeja,
siten uskonnon historiallisen lisääntymisen suuntaa ja tieteen vaikutuksia siihen; ja
teoreettinen tulkitsee ja tulkitsee uskon historiallisia lähteitä sen merkityksessä ja
uhraa totuuden hyvyyden.
Kolme motiivia ei voi olla vain keskenään, kukin itsestään; ja kuinka lahkojen
ristiriita on usein vaikeampaa kuin uskonnot, joihin he ovat alistaneet itsensä, se on
motiivien riidan kanssa.
Niinpä historiallinen motiivi uskossa Koraaniin ja Raamattuun, jälleen shiilaisten ja
sunnien uskoon, täällä uskossa paaviin, riidaa Lutherin ja Calvinin kanssa; pappien ja
hallitsijoiden uskon muodostuminen käytännössä omaan etuunsa ja kaiken
pelastuksen ja tämän edun tämän puolen hyväksi; teoreettinen filosofisissa opeissa
niin paljon kuin ne ovat olemassa.
Das gesamte Glaubensresultat der Menschheit ist das Resultat des Mit- und
Gegeneinanderwirkens der drei Motive unter einander und in sich. Es ist und bleibt
im Ganzen ein positives gewaltiges Resultat; ja das Gegeneinanderwirken der Motive
selbst trägt bei, es gewaltiger zu machen. Es ist der Fall des ewig wechselnden und
schwankenden, sich durch sein Verdampfen selbst wieder füllenden, durch den
Kampf seiner Wogen nur um so mächtigeren, Meeres. Was auch im Einzelnen in ihm
wechselt und wankt, es bleibt im Ganzen ein ewiges Meer, aus dem alle Flüsse
heimlich schöpfen, um das Geschöpfte am Ziele des Laufes wieder darein zu
ergießen. Und selbst, was darin wider einander läuft, hängt doch im Grunde und im
Ganzen zusammen.
Täällä ja siellä materialisti ilmestyy ja sanoo: Ei ole jumalaa. Toisin sanoen hän
astuu pieneen umpikujaan päätökseen hyödyntää merta ja heittää sen pois. Se on ollut
alusta asti ja kestää ikuisesti; pienet kauhat voivat olla väsyneitä; mitä he valuvat
ulos, kulkee ilman läpi mereen.
Uskonnollisen uskon historian ja etnografian syynä on oltava tämän uskon kolmen
motiivin vainoaminen vuosituhannen ja kansojen keskuudessa ja syyt sen erityiseen
muodostumiseen historiallisten ennakkotapauksien, suhteiden, luonnonolojen, tilojen
ja tarpeiden vaikutuksesta Jos haluat käydä kansan näillä motiiveilla ja tarkastella
niitä yleisemmästä näkökulmasta, se on erittäin kiinnostava asia, mutta tämä ei ole
tässä tehtävä. Ennen kuin ihminen voi yleisesti jäljittää syyt, jotka ovat herättäneet
uskoa ihmiskuntaan, on välttämätöntä selvittää selkeästi omaa luonnettaan ja
suhteitaan toisiinsa, ja tämä on ensin tehtävä. Tätä varten ne on ennen kaikkea
suunniteltava,
Denn es ist ja damit, daß wir mit der Betrachtung der Motive des Glaubens bis zur
Einzelwirkung derselben in den Menschen herabsteigen, nicht gesagt, daß der Glaube
in der Menschheit auch durch eine atomistische Summierung der Motive in den
einzelnen Menschen entstanden sei; sondern nur gesagt, daß die allgemeinen, höher
hinauf reichenden, Gründe, die den Glauben in der Menschheit hervorgetrieben,
welches sie immer sein mögen, sich in jedem unter dem Einfluß derselben stehenden
Menschen als diese Motive geltend gemacht haben; nur diese aber treten unmittelbar
in die Erfahrung; nur von diesen können wir selbst auf die Natur der allgemeineren
Gründe zurückschließen und sie, die sonst dunkel bleibenden, dadurch als durch ihre
Wirkungen charakterisieren. Hierauf ist also zunächst das Auge zu richten, um nicht
mit mystischen und müßigen Spekulationen zu beginnen, welche das erst aus den
Motiven und Gründen zu Folgernde schon voraussetzen; wonach es nicht nur frei
steht, sondern sich von selbst das Bedürfnis herausstellt, vom Wirken der Motive in
den Menschen zum allgemeiner Wirkenden in der Menschheit aufzusteigen, was wir
schließlich nur in einem Dasein der geglaubten höchsten und letzten Dinge selbst
finden werden.
Niinpä kokemuksellisella pohdinnallaan niiden motiivien luonteesta ja toiminnasta,
niiden yhdistelmistä ja konflikteista, johdonmukainen historia ja korkeampi käsitys
heidän toiminnastaan ihmiskunnassa ei sulje pois eikä korvaa sitä; mutta valmistettu
ja tuettu; ja päätelmä korkeammassa käsitteessä johtaa luonnollisesti seuraavien
näkökohtien kulkuun.
Kukin näistä kolmesta motiivista voidaan nostaa todelliseen syyhön, joka voidaan
ilmaista argumentissa, ja siten nostaa yli ahdistuksen, jakautumisen, konfliktin,
aberraation ja sekaannuksen, jos mikään muu ei jää jäljelle, vaan se, mitä sanoimme,
korkein Yleistäminen, yhteenveto, kärki, selvennys, korjaus, yhden sivun lyhyt
valmistuminen ja vastaavan motiikin toisen puolen arvovaltainen
rajoittaminen. Kukin näistä kolmesta väitteestä riittää perustelemaan ja ylläpitämään
uskoa, mutta vain siltä osin kuin kukin voi olla ensisijainen huolenaihe ja toiset
voivat palvella; mutta siltä osin kuin se vaatii toista ja voi siten taas tulla muiden
palvelemiseen, lopulta usko saa lopulta täyden tuen vain kolmen heistä yksimielisesti;
Voidaan osoittaa, että ihminen on oikeassa rukoilemaan historian läpi ja jopa
vihjailemaan siitä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu; mutta vain osoittamalla, että vain
se, mikä vastaa asioiden syytä ja luonnetta ja ihmisen tarpeita, voi lopulta iskeä ja
saada tukea, ja jopa siellä on jatkuvaa taipumusta tehdä niin. Voidaan osoittaa, että on
oikein pitää parasta olla todellisinta; mutta saavuttaa tietämys siitä, mikä on parasta
kaikille ja koko ajan, se vaatii historiallisesti kehittyneen tietämyksen perustan ja
progressiivisen järkevän käsityksen miesten ja asioiden luonteesta. Voidaan osoittaa,
että yksi on oikeassa, ei vain niin hyvin mietiskelemässä korkeimpia ja viimeisiä
asioita, vaan vaatia ennen kaikkea kaikkein järkevintä ja tarkoituksenmukaista asiaa
asioiden kokemukselliselle luonteelle, kuten pienimmissä ja
keskivertoisimmissa; mutta kuinka rajallinen on yksilön syy ja kokemuksellinen
tietämys asioiden luonteesta; joten jälleen kerran on luotettava siihen, mikä on
historiallisesti pätevä, ja tukemaan sitä väittämällä, että oikean tietämyksenä siitä,
mikä on, palvelee meitä parhaiten suhteissamme, ja päinvastoin, mikä palvelee meitä
parhaiten Se on oikea asia.
Kaikki historiallisten, käytännöllisten ja teoreettisten motiivien väliset riidat ja
kussakin niistä poistuvat lopulta ja ratkaistaan historiallisissa, käytännöllisissä ja
teoreettisissa perusteissa, ja kiista itsessään sisältää tämän ratkaisun edellytykset.
Turhaa yrittää yrittää perustaa uskoa vain yhden kolmesta syystä. Ilmoituksen
uskova, joka pyrkii luottamaan yksinomaan Jumalan suoraan ilmoitukseen, on
perusteltava ilmoituksen oikeellisuus itselleen ja muille käytännön näkemyksellä, että
tällainen usko, ennen kaikkea muuten paljastunut tai järkevä, on paras. Hän, joka etsii
parasta uskontoa kaikille, tarkoittaako hän sitä, että hän itse olisi keksinyt rakkauden
uskonnon, joka haluaa kaiken kaikkea läpi, jos hän ei olisi löytänyt sitä Kristuksen
kautta? Niinpä hän tarvitsee historiallista tukea. Tai näe hänet vuosituhannen aikana
ennen Kristusta ja pakanain kansoja, olipa niin helppo keksiä tämä
uskonto. Pikemminkin vain, että hän oli koulutettu häneen, Hän pystyi löytämään ja
asettamaan hänelle korkeimman käytännön näkökulman. Ja kuka haluaa luottaa
pelkästään syyyn ja kokemukseen, hän näkee itsensä vapaiden yhteisöjen ja
materialistien joukossa, joilla on juuri tämä periaate, mutta vain tämä periaate, kuinka
paljon hän yhä löytää uskoon Jumalaan ja iankaikkiseen elämään.
Sen sijaan, että hylkäsit yhden kolmesta kivestä, meidän on asetettava ne
holviin; mutta tätä varten meidän täytyy nostaa kivet erikseen.

V.
Historiallinen periaate.

Yksi henkilö kertoo toiselle. Tämä on historiallisen periaatteen lyhyt


ilmaus. Suullinen, kirjallinen, se on sama. Tällä tavoin uskoa levitetään ihmisestä
ihmiselle. Mutta miten hän ensin tuli ihmiskuntaan?
Voit mennä ulos ensimmäisestä kaikkialta, jos tiedät sen; mutta se on aloitettava
myöhemmin, jos joku ei tiedä sitä, ja katsokaa, löytyykö joku siinä lopullisen
välineen ensimmäisestä. Uskon ensimmäisestä syntymästä johtuvat päätelmät
pysyvät kuitenkin aina epävarmoina kuin ensimmäinen syntymä, ensimmäinen tila,
ihmisen itse ensimmäinen kehitys, ja päätös sen vastakkaisten hypoteesien välillä,
jotka ovat edelleen olemassa, on aina huolenaihe edelleen uskomus, jonka syistä
emme yleensä usko täällä vaan haluavat tietää. Olkaamme siis ainakin lykkäämme
tätä kysymystä palataksemme siihen myöhemmin; ja sen sijaan, että ensin kysyisit,
kuinka usko ensin tuli ihmiskunnalle, kysymme ensin, miten se tulee ensin kaikille
tänään.
Se on uskon syntymisen kanssa kuin kaikki asiat. Kaikissa asioissa ensimmäisen
syntymän tila erottuu tavasta ja olennaisesti erottuu siitä, että asian syntyminen
toistuu. Se, mitä on kerran syntynyt, säästää sen ensimmäisen syntymisen keinoja ja
kustannuksia uudessa syntymässä, jossa ei ole aivan, vaan suurimpaan ja
olennaisimpaan osaan, sillä se sisältää sen olemassaolon sen olemassaolon
toistumisen edellytykset niin keskeytettyinä.
Ensimmäistä kertaa ei ollut tarpeen luoda patsas, maalaus, runo. Kun työ on siellä,
se kaadetaan vaivattomasti, kopioidaan, luetaan ja tulostetaan tuhat kertaa.
Ainoastaan tuhansien, jopa miljoonien, miljardien vuosien kuluttua maapallon
olemassaolosta voisi syntyä ihmisen pari. Kun siellä oli yksi, oli helppo asentaa maa,
ja pian on vaikea puolustaa sen ylikansoitusta.
Kukaan ei tiedä, miten kielet ovat syntyneet, eikä kukaan voinut keksiä niitä
uudelleen; Nyt kun he ovat keksineet, jokainen lapsi oppii niitä leikkisästi.
Kuinka paljon tulipalon sytyttäminen on usein? Kun se on palanut, varmista, että
talo ei pala.
Rutto syntyy yleensä enemmän kuin ihmisen taito, joka vahingoittaa ruttoa.
Allenin kanssa voi pyytää ensimmäistä olemassaolon perustaa, eikä yleensä löydy
sitä; myöhemmän olemassaolon syy on helppo löytää; hän vain piilee siinä, mikä on
jo siellä.
Se on kaikenlaista; se on sama uskon kanssa.
Kukaan ei tiedä, kuinka usko ensin tuli, mihin voi jo ajatella tätä ja sitä. Voidaan
myös kysyä, onko se mahdollista löytää tai keksiä uudelleen. Kun se on syntynyt, tosi
tai väärä, se levittää itseään, kun ihminen leviää, koska kieli leviää, kun tuli leviää,
infektio leviää. Ja jos ihminen kysyy itseltään, miksi hän uskoo, niin yksi on, vaikka
ei viimeinen ja koko, mutta seuraava ja tärkeä osa koko, vastaus: Koska ennen minua
uskottiin ja uskottiin.
Itse asiassa yksi olisi väärin, jos uskotaan, että ihminen uskoi vain syystä tai
tarpeesta. Päinvastoin, jokainen ihminen alkaa jo uskoa ennen kuin syy ja tarve
voivat puolustaa itseään, ja usko useimpiin miehiin siitä riippumatta jatkuu vain
pysyvyydellä. Tämä ei myöskään ole ominaista uskolle korkeimpiin ja viimeisiin
asioihin; se ei ole mitään poikkeusta yleisesti totta.
Kukaan ei ole syntynyt uskoa Jumalaan, mutta jokainen, jolla on sellainen yleinen
ja ehdoton kyky uskoa kaikkeen, mitä hänelle sanotaan, on syntynyt, että on aivan
luonnollista, että hän uskoo myös Jumalaan, kun hänelle kerrotaan yhdestä ; Näin
ollen jokaisella ihmisellä, jolla on enemmän tai vähemmän yksimielisiä
oppimisvaikutuksia, on myös enemmän tai vähemmän johdonmukainen usko, joka
poikkeaa muiden erilaisten koulutettujen kansojen uskosta.
Itse asiassa lapsi ja todellakin jokainen lapsi voivat tuntea lähes kaiken. Kerro
lapselle: Kuu tulee pian taivaasta, ja se näyttää taivaalta ja odottaa sen
putoavan. Kerro hänelle: tämä koira on alkamassa puhua; se kuulostaa, ja ihmettelen
vain, että se ei aloita.
Ehkä se ei ollut, että ihmisen usko Jumalaan muuttui lapseksi lapsestaan, ja se
säilyy vain siksi, että hänestä tulee jälleen valkoinen jokaiselle lapselle, eikä ihmisellä
ole samaa mahdollisuutta pidättäytyä Jumalan olemassaolosta hänen ylitseen
Vahvista pilviä, koska kuu ei putoa ja koira ei puhu. Varsinkin jos kerrot hänelle, että
ukkonen on Jumalan ääni pilvistä, ja tämä ja se, joka tukee uskoa uskon kautta? Mitä
enemmän lapsen uskotaan uskovan sitä, sitä parempi lapsi uskoo.
Lapselle ei ole mitään syytä, sillä lapselle implantoidaan kaikki usko; kyllä se ei
ymmärrä syitä. Se ei ole myöskään kauneus, sublimiteetti, salubrious, uskon
lohdutus, jonka avulla se on tarkoitus uskoa. Se uskoo sitä enemmän aaveilla, sitä
enemmän pelkää sitä. Asia voi olla psykologisesti yksinkertainen: se oppii sanan,
joka ymmärtää puheen vain liittämällä tosiasiat; päinvastoin se sitoo tosiasian sanaan,
puheeseen. Tai myös: Lapsi tekee kaiken aikuisen hyväksi, kunnes se on hankkinut
taidot ja kyvyt ylittää sen jäljittelemällä, ja suuri osa siitä, kuten se oli, osoittautuu
hänessä. Niinpä myös aikuisen usko lapseen. Haluan myöntää sen, että joku ottaa
psyykkisen syyn syvemmälle. Täällä se on vain se syy, joka on myös syy tähän.
Sen sijaan, että lapsi joutuisi ensin oppimaan uskoa, lapsen täytyy oppia uskoa; ja
se tapahtuu vähitellen, kun ihminen kokee toistuvasti, sana voi valehdella. Silloin
todellisen ja sanan yhdistymisen itsestään selvyys liukenee, usko heikkenee
vähitellen ja lopulta voi jopa kääntyä päinvastaiseksi. Mutta mitä enemmän mies
pysähtyy lapsen tasolla, ja osa ihmisistä pysyy lähellä sitä, sitä enemmän kriittinen
uskomus jatkuu. Erityisesti naiset pysyvät aina lapsina uskon asioissa, ja massojen
massojen uskoa voi johtaa joku profeetta, jolla on riittävän vahva ääni, elävä ele ja
puheenvoima, kuten vesivirta kaivoksen läpi.
Erityisesti sellaisten asioiden alalla, joissa ei ole kokemusta, ei ole mahdollista
havaita virheitä tosiseikoista. Siellä pelastetaan ihmisen hurskaus, kun se syrjäytetään
kaikilta kokemusalueilta. Ja mitä vähemmän syitä tietämättömällä on hänen
uskomuksestaan ja mitä vähemmän hän ymmärtää syyt siihen, sitä nopeammin hänet
voidaan hakata kuolemaan sen vuoksi, ja hän tappaa muita sen puolesta, koska niin
paljon vähemmän voidaan väittää sitä vastaan.
Mutta myös se, jonka mieli on kypsynyt kokemuksen ja ajattelun kautta, joka on
oppinut epäilemään, ei ole riistetty historiallisen motiivin vaikutuksesta; hänestä ja
hänen valtaansa kohtaan vallitseva mielipide aiheuttaa häneltä tahtomatonta valtaa,
eikä koko uskolle, joka hänelle istutettiin lapsena, ole helppoa menettää, vaan
pikemminkin itsensä määrittelee tahattomasti suuren osan älykkyytensä koulutuksesta
ja johtopäätöksistään.
Erityisesti silloin, kun se koskee asioita, jotka kaikki kokemuksensa mukaan
ylittävät kunkin päätelmän laajuuden; ja näin ollen näemme jopa monia kovimpia
ajattelijoita turhaan taisteluissa selvittääkseen todellisen ja parhaan korkeimman ja
viimeisen asian alalla omalla syyllä, lopulta epätoivoon, alistamalla itsensä uudestaan
tietoisella tahdolla historiallisen periaatteen voimalle, joka antaa heille Lepo ja lapsen
luottamus lupaavat palata. Joten loppu palaa poistumiseen.
Täällä näemme, miten käytännön motiivi lisätään historiallisen elämän
elvyttämiseksi ja vahvistamiseksi. Jopa ne, jotka implantoivat uskon toiseen, pyrkivät
tekemään sen uskottavammaksi käyttämällä muita motiiveja; mutta jos historiallinen
motiivi perustuu muihin motiiveihin, käänteinen ei ole yhtä totta. Uskon syitä
tarjotaan ihmisille, lapselle, hänen pelastuksensa liittyy uskoon, ja hän uskoo syyt,
uskoo lupauksen, uskoo uhkan varsin historiallisesti ilman omaa oikeudenkäyntiään.
Haluan antaa esimerkin siitä, miten luin sen:
Jos joku voitti vanhin vuorilta rahalla, hän lähetti salamurhaajia, ennen kuin ne,
jotka eivät ole olleet kuninkaita, oli turvallinen palatsin sydämessä, ei armeijan
komentajaa hänen sotureidensa keskellä. Heissassins murhasi Jerusalemin kuninkaan
Conradin ja monet muutkin kristityt ja Mohammedanin ruhtinaat ja herrat. Fanaattiset
murhaajat eivät pelänneet kaikkein parantumattoman ja julman kuoleman, koska
heillä oli vankka toivo, että he herättävät välittömästi paratiisin autuuden tai että
kauniit, vahvat ja onnelliset ihmiset syntyvät uudelleen. "(Meinertin uskonnon IS-
historia) 338, Arnold III, s. 148. 149. VII, c., 10 s., 204. Myös Marin, I., 297
ff.) mikään armeijan komentaja hänen sotureidensa keskellä ei ollut
turvallinen. Heissassins murhasi Jerusalemin kuninkaan Conradin ja monet muutkin
kristityt ja Mohammedanin ruhtinaat ja herrat. Fanaattiset murhaajat eivät pelänneet
kaikkein parantumattoman ja julman kuoleman, koska heillä oli vankka toivo, että he
herättävät välittömästi paratiisin autuuden tai että kauniit, vahvat ja onnelliset ihmiset
syntyvät uudelleen. "(Meinertin uskonnon IS-historia) 338, Arnold III, s. 148. 149.
VII, c., 10 s., 204. Myös Marin, I., 297 ff.) mikään armeijan komentaja hänen
sotureidensa keskellä ei ollut turvallinen. Heissassins murhasi Jerusalemin kuninkaan
Conradin ja monet muutkin kristityt ja Mohammedanin ruhtinaat ja herrat. Fanaattiset
murhaajat eivät pelänneet kaikkein parantumattoman ja julman kuoleman, koska
heillä oli vankka toivo, että he herättävät välittömästi paratiisin autuuden tai että
kauniit, vahvat ja onnelliset ihmiset syntyvät uudelleen. "(Meinertin uskonnon IS-
historia) 338, Arnold III, s. 148. 149. VII, c., 10 s., 204. Myös Marin, I., 297 ff.)
Tässä nähdään, miten jäljempänä esitetyn vankan toiveen, joka kuitenkin
valmistettiin historiallisen periaatteen mukaisesti pelkästään varhaisella
implantoinnilla, tahdonvapautta ylivoimaisen, rohkeimman energian ja kaikkein
kestävimmän kestävyyden puolesta, voidaan nähdä. ja kuten täällä pahimmassa
uskossa, se on toinen tapa, jota pidämme parhaana.
Tällä tavoin näemme vanhempien, jotka kulkevat lapsille, uskon, levittäytyvät
kouluissa, kancelistä, lähetyssaarnaajien kautta, tosi ja väärien profeettojen ja
apostolien kautta. Ja mitä kauemmin hän on jo levinnyt, sitä helpommin hän löytää
sen leviävän, sillä tulipalo, tartunta, sitä helpommin he ovat levinneet
ympärilleen. Kuka voi lopettaa?
Uskon leviämisen vaikutukselle tulee yhtä pitkä kesto. Mitä vanhemmat, esi-isät,
esi-isät uskoivat, ei uskalla niin helposti epäillä. Vähitellen usko kasvaa niin täynnä
kansan koko luontoa ja elämää, että sen on annettava itsensä luovuttamaan sen; ja
melkein aina antaa hänelle hänen alistamisen ja tuhoamisen. Vakavimmat syyt
epäonnistuvat vakiintuneen uskon takia, sitä varmemmat ovat sitä vähemmän
uskollisia, koska usko itsessään on tärkeä syynä ja tavalla, erityisesti omissa
asioissaan. Niinpä yksilön usko pysyy yhteydessä koko uskoon hänen ympärillään ja
hänen edessään.
"Mitä enemmän me tutustumme ihmisiin , kuten luin lähetyssaarnaajaraportissa
Amoysta Kiinassa, 1 , sitä selvempi on voimakas vaikutus, jota vallitseva taikausko ja
pelko kutsua itsensä nörtiksi ristiriidassa sen kanssa. Suurimmalle osalle alemmista
tiloista yksinkertainen tosiasia, että epäjumalanpalvelus on ollut yleinen niiden
joukossa vuosisatojen ajan, on varsin riittävä todiste siitä, että oikeudenkäynnin
välttämättömyys on täysin ylitetty. "
1) Calwer Missionbl. 1847 1. heinäkuuta. Nro 13th

Ja muualla 2) : "Olen kiinnittänyt huomiota epäjumalanpalveluksen väärään, johon


hän vastasi: Näin esi-isämme tekivät sen, ja niin meidän on tehtävä se, mikään
todellinen kerma ei voi jättää isiensä uskontoa meidän oma uskonto, Padre
(lähetyssaarnaajat), ja me meidän. "
2) Kirjeessä dr. Haugin. Puna-länsi- idän Intiassa. 7. syyskuuta 1861. Ulkomailla 1862. ei. 5th

Mutta mikä on väärin, kysyy epäuskoiselta, ei ilman syytä, uskoa arvoon ja


pätevyyteen, joka näin leviää ihmiskunnan läpi samoin kuin tulipalo ja rutto? usko,
jonka pääjuuri on uskollisuus, jonka lapsi ja ihmiset hyväksyvät ilman ymmärrystä,
levittävät ne, joilla ei usein ole sitä, ja joka pysyy entistäkin luottavaisempana, sitä
nuorempi ja naisellinen, mitä ymmärrettävämpi mies jää Hänet pidätetään ja sitä voi
pitää järkevänä vain uhraamalla syy. Älä tuhannet ja tuhannet virheet ja merryt
levinneet samalla tavalla; Katsokaamme kansojen uskoa; eikö hän ole täynnä ilmeisiä
virheitä ja satuja? Eikö ole yksi usko toista vastaan? Runoilijat, Papit ja hallitsijat
keksivät hänet; nyt hän menee läpi maailman.
Nämä vastalauseet ovat pinnalla; mutta mennään hieman syvemmälle.
On totta, että kaikki hyväksyvät uskon ilman syytä; se ei edellytä teoreettista ja
käytännön syytä, mutta sitä ei yleensä pidetä ilman syitä. Lapsesta, ihmisten ja
kansojen alemmissa luokissa kyllä; mutta se ei pidä häntä menossa. Lapsi ei jää
iankaikkisesti lapseksi, kansat kasvavat, ja jokaisessa kansassa yksi osa toisesta, ja
osa kansoista nousee muiden yläpuolelle, ja aikuiset hallitsevat lapsia ja lasten ja
kansan uskoa. joka pysyy lapsitasolla. Aikuisilla uskon on kuitenkin läpäistävä
testit. Tiedetään, että hän ei useinkaan ole yksityiskohtaisesti, mutta hän säilyy ja
säilyy aina kokonaisuutena. Hän selviytyi ranskalaisesta vallankumouksesta, säilyi
vuonna 1848 hän on vastustanut kaikkien aikojen materialistien hyökkäystä; hän
selviää kaiken. Ja jos pitkän oikeudenkäynnin jälkeen jotkut jopa uhraavat syytä
syyllä, sitten jopa syystä, on oltava tärkeimmät uskon syyt. Jos ennen kaikkea papit ja
hallitsijat pyrkivät istuttamaan sen, vaikka ne, jotka pyrkivät implantoimaan, joita
heillä ei ole, on myös oltava hyvin yleisiä, pakottavia ja sitovia syitä istuttaa. Jos siis
historiallinen lisääntyminen sinänsä ei ole riittävä syy uskoa, että lisääntyminen on
totta, niin yleisluontoisuus ja lisääntymisen pakko voidaan hylätä yleisistä ja
pakottavista syistä. Ja jos pitkän oikeudenkäynnin jälkeen jotkut jopa uhraavat syytä
syyllä, sitten jopa syystä, on oltava tärkeimmät uskon syyt. Jos ennen kaikkea papit ja
hallitsijat pyrkivät istuttamaan sen, vaikka ne, jotka pyrkivät implantoimaan, joita
heillä ei ole, on myös oltava hyvin yleisiä, pakottavia ja sitovia syitä istuttaa. Jos siis
historiallinen lisääntyminen sinänsä ei ole riittävä syy uskoa, että lisääntyminen on
totta, niin yleisluontoisuus ja lisääntymisen pakko voidaan hylätä yleisistä ja
pakottavista syistä. Ja jos pitkän oikeudenkäynnin jälkeen jotkut jopa uhraavat syytä
syyllä, sitten jopa syystä, on oltava tärkeimmät uskon syyt. Jos ennen kaikkea papit ja
hallitsijat pyrkivät istuttamaan sen, vaikka ne, jotka pyrkivät implantoimaan, joita
heillä ei ole, on myös oltava hyvin yleisiä, pakottavia ja sitovia syitä istuttaa. Jos siis
historiallinen lisääntyminen sinänsä ei ole riittävä syy uskoa, että lisääntyminen on
totta, niin yleisluontoisuus ja lisääntymisen pakko voidaan hylätä yleisistä ja
pakottavista syistä. joilla ei ole sitä itse, on myös oltava hyvin yleisiä pakottavia ja
sitovia syitä sen istuttamiseen. Jos siis historiallinen lisääntyminen sinänsä ei ole
riittävä syy uskoa, että lisääntyminen on totta, niin yleisluontoisuus ja lisääntymisen
pakko voidaan hylätä yleisistä ja pakottavista syistä. joilla ei ole sitä itse, on myös
oltava hyvin yleisiä pakottavia ja sitovia syitä sen istuttamiseen. Jos siis historiallinen
lisääntyminen sinänsä ei ole riittävä syy uskoa, että lisääntyminen on totta, niin
yleisluontoisuus ja lisääntymisen pakko voidaan hylätä yleisistä ja pakottavista syistä.
Ja jos historiallisesti lisääntynyt usko on yleensä täynnä harhaluuloja ja tarinoita, ja
yksi usko toimii toista vastaan, niin uskon yksityiskohdat ja perustusmuodot on
erotettava uskon yleisistä ja olennaisista kohdista. Suhteellinen yhteisymmärrys siitä,
että on jumalallinen yli ja jälkimaailma sen jälkeen antaa ihmiselle maailman, ja että
ihmisen korkein ja viimeinen pelastus asetetaan siihen suhteisiin, kaikkina aikoina ja
kansojen keskuudessa on edelleen varsin ihana. Tätä varten on syytä olettaa myös
yleinen pätevyys ja pakottavuus, ei uskon muuttumisen ja riitelyn vuoksi. Ja niin
paljon kuin me annamme hinnan uskon tietyille muodoille, meidän ei tarvitse luopua
koko uskosta. Lapsen ei pitäisi lähteä kylpyyn; pitäisi joku kaataa pois Jumala kylvyn
kanssa?
Tiedossa ilmenevien ristiriitaisuuksien suuri saavutus ei ole tietämyksen
poistaminen, vaan sen edistämiseksi, sillä jokaisen ristiriitaisratkaisun avulla tieto
nousee yhden askeleen korkeammaksi. Pitäisikö sen uskoa olla erilainen?
Jos joku sanoo, että Jumalan ja sen jälkeinen kohtalo on levinnyt mihin tahansa
muuhun fabiiniin ja siinä on jokaisen toisen kansan leima, niin itse levittämisen
tosiasia on ristiriidassa sen kanssa ja kuinka paljon muuta. muutoin tällainen
levittäminen, joka olisi saanut tällaisen keston, olisi tuottanut tällaista vakaata
uskoa. Ollakseni varma, että on olemassa joitakin lasten satuja ja eläinperhelmiä,
joista on kerrottu Intiassa ikääntyessään, aivan kuten meidän; mutta nämä ovat myös
hyvin erityisiä harvinaisuuksia, niiden jakautuminen on aina hyvin huono suhteessa
Jumalan uskoon, ja mitä tärkeintä on, kaikki pitävät heidät Intiassa ja täällä tarinaa
varten. Pikemminkin historiallinen motiivi olla levittämättä Jumalan suurta kohtaloa
ja sitä seuraavaa toistaiseksi voitaisiin ylläpitää niin kauan, jos se todella olisi
kohtaloa.
Virheellä ja totuudella on yhteistä se, että he sallivat itsensä toistuvan
historiallisesti ja että mitä laajempi leviäminen on, sitä helpompaa on levittää sitä,
mitä enemmän se on jo pitänyt; mutta on olemassa ero, että totuudella
määrittelemätön, virhe vain tiettyihin rajoihin, millä tahansa todellisella uskolla, sillä
se leviää, jotain jatkuvasti avuliasta ja hyödylliseksi, väärää vastaan, jatkuvasti
vastustaa jatkuvasti, joka samalla kasvaa uskon leviämisen ja keston myötä ja lopulta
välttämättä ylittää todellisen uskon hyödyn. Ja sitä ei ole vaikea löytää.
Miksi me kutsumme uskosta tosi ja hyvää? Koska se vastaa asioiden luonnetta ja
ihmisen tarpeita. Miksi väärä ja huono? Koska hän on ristiriidassa sen kanssa. Mikä
tästä seuraa a priori ? Mitä enemmän uskoa leviää ja mitä kauemmin se kestää, sitä
enemmän hän tarjoaa ja löytää mahdollisuuden kehittää ja todistaa hänen
asenteestaan tai ristiriidasta asioiden ja ihmisten luonteen kanssa; sen tärkeimmät
vaikutukset ja seuraukset voivat jopa kehittyä sen jakautumisen ja keston
mukaan. Kirjeenvaihdosta on etu ja konfliktista kumoaminen vastaansen laajempi
jakautuminen ja pitkäaikainen säilyminen, joka kasvaa jakelun ja keston
myötä. Sanalla sanottuna se on suhde teoreettiseen ja käytännön periaatteeseen, joka
määrittää lopullisen menestyksen. Historiallinen periaate tulee vastaamaan huonoja ja
hyviä, totta ja vääriä uskomuksia; mutta tässä suhteessa se on päinvastainen suhteessa
teoreettiseen ja käytännön periaatteeseen. Lopullinen tavoite on kaikkien suhteiden
sovittaminen; ja se voi vihdoin tapahtua vain todellisella ja hyvällä uskolla.
Se on myös täällä uskossa kuin tulessa. Mitä helpommin tulipalo on levinnyt sen
ympärille, sitä helpompaa on syödä tulta, mutta sitä helpommin se kuluttaa
aineensa; ja olisi mennyt pitkään maan päälle, ellei aina uusi materiaali
kasvaisi. Niinpä usko, joka ei toista materiaalia asioiden luonteesta ja ihmisen
todellisista ja yleismaailmallisista tarpeista, ei voi pidentyä. Mitä kauemmin se on
kiinni, sitä kauempana se on levinnyt, sitä enemmän sen ristiriidat miesten ja asioiden
luonteen kanssa kehittyvät, ja mitä enemmän se kasaantuu ja levittää sen haitallisia
seurauksia, sitä lähempänä sen käännekohta on, ja näin näemme yhden virheen Fable
toisen syksyn jälkeen, mutta totuus yhä kiinteytyy ja vahvistuu, saada suurempi ja
kiinteämpi maa.
Jokainen uskon ja pahuuden usko kerralla saavuttaa tämän käännekohdan, jonka
jälkeen sen edelleen leviäminen ja sen jatkuva kesto lisäävät sen kasvun
olosuhteita. Sitten, jos uskontoa pidetään hyvin yleisenä, koko usko alkaa
epäonnistua. Teoreettinen ja käytännöllinen periaate, joka aluksi kamppailee
alitajuisesti historiallisen periaatteen voimaa vastaan, saa enemmän ja enemmän
maata, sitä enemmän sitä enemmän he pystyvät käsittämään itsensä uusilla
historiallisen periaatteen aseilla, puhemielellä ja teoilla, jotka ylittävät tai pakottavat
väkijoukon. Uskomattomuus, aikoina, jolloin historiallinen periaate menettää vanhan
voimansa, voi ajoittain täällä ja siellä ylittää uskon, kun taas ryhmä uskovia
kokoontuu häntä vastaan tarkemmin ja tiukemmin historiallisen periaatteen lipun alla,
kunnes lopulta on päätetty uskomattomuuden valloittamisesta ja vanhan uskon
ylikasvusta uudella. Ja se ei eroa siitä, että uskon väliaikainen heikkeneminen siihen
siirtymisen aikakausiin, kun virrat aikavirralle kulkevat enemmän säästeliäästi ja
kasvavat yhä enemmän.
Niin monet typerät ja haitalliset uskomukset eivät edes kestäisi niin kauan ja
levittäytyneet niin pitkälle, jos se ei olisikaan yhteydessä pääosin hyvään ja totta, ja
molemmat voisivat olla niin helposti ja yksinkertaisesti eronnut, kun se on juurtunut
ihmisen juurelle. Ainoastaan uskon kautta, joka on koko totta ja parempi, nykyinen
voidaan kaataa ja että ihmisen on voitettava kaikki tehottomuus, jonka historiallinen
periaate antaa kerran uskolle. Niinpä paradoksi syntyy siitä, että tyhmät ja
vahingolliset uskossa voi kuitenkin olla teoreettisella ja käytännöllisellä periaatteella,
jota vastaan se toimii; vain lähemmäs itseään, mutta sen yhteydestä johonkin
pääasiallisesti totta ja hyvään, eikä ikuisesti,
Toisaalta historiallinen periaate on myös ristiriidassa itsensä kanssa, koska se on
väärän ja pahan uskon luonteessa itsessään levossa yksipuolisilla määrityksillä eikä
voi olla yleinen. Niinpä usko alkaa taistella uskoa vastaan sanan ja aseiden
kanssa; kyllä, kansat syövät uskon tähden; ja tämä auttaa lopulta antamaan hyvän ja
todellisen uskon ylemmän käden, koska hyvä ja todellinen usko itsessään on osittain
viisautta, voimaa ja voimaa, joka liittyy osittain siihen, mikä antaa viisautta, voimaa
ja voimaa. Tai miksi pakanat kuuluvat kristittyjen miekkaan ja miehistöön voittaa
Orient. Poikkeukset voidaan tehdä yksityiskohtaisesti totuuden voitosta ja hyvistä,
taantuvista liikkeistä;
Tarkemmin sanottuna uskon historiallinen periaate on seuraava:
Jos usko on sellaisen olemassaolon olemassaoloon, joka ei ole suoraan
kokemuksen kohteena, on olemassa jokin syy, tietoinen tai tajuton, olemassaolon
valtakunnasta, joka tuottaa kyseisen uskon tai tarvitsee ihmistä, joka ajaa
sitä , Jokaisella, jopa kaikkein virheellisimmällä uskolla, on sellaisia syitä, jotka eivät
kuitenkaan aina ole yleisesti sallittuja, vaan usein vain yksipuolisia, osittaisia,
itsekkäitä, jotka tuottavat väärässä uskossa tai väärässä uskossa väärän uskon tai
tehottoman yleistymisen vuoksi. Mutta syiden riittävyydestä ja siten siitä riippuvaisen
uskon pätevyydestä ja hyvyydestä sitä suurempi on todennäköisyys:
1) Usko laajenee yhä erilaisempien ihmisten, kansojen, aikojen ja ilmasto-
olosuhteiden, elinolosuhteiden kautta, sillä usko täten saa laajemman,
monipuolisemman, pidemmän mahdollisuuden, sen mukautumisen asioiden koko
luonteeseen sekä maailman yleisiin ja kestäviin tarpeisiin Todistaa ihmisiä tai
puolustaa heidän vastustustaan.
2) Yhdenmukaisempi, yksimielisempi, vakaampi, voimakkaampi ja tehokkaampi se
ulottuu niiden kautta, mikä osoittaa uskottavuuden kestävyyttä, kestävyyttä,
yksimielisyyttä, voimien voimaa asioiden ja ihmisen luonteeseen.
3) Mitä enemmän puolueetonta ja ennakkoluulottomampaa näkemys on, sitä
suurempi on luonnon lahja, sitä laajempi tieto, sitä täydellisempi moraalinen tila, sitä
korkeampi sivilisaation taso ihmisten ja kansojen ulottuvilla, ja toisaalta ihmisen lajin
täydellinen käsitys Toisaalta on todistettu uskon uskottavuus ja hyvyys sen
seurauksiin.
Yksittäisiä epäuskoisia tai erimielisiä uskoa yksilöihin ja jopa ihmisiin ja aikoihin
ei voida pitää yhteisenä uskon ylivallan vastaisena, joka kestää ja kehittyy ajan
kuluessa, koska siihen vaikuttavat syiden yksipuolinen tai osittainen toiminta, joka on
yleinen Mutta yleisesti vallitseva ja tasaisesti säilyvä usko edellyttää yleistä,
johdonmukaista ja pysyvää syytä.
Tämän mukaan voidaan tehdä johtopäätöksiä uskon totuudesta ja hyvyydestä
ilman, että on tarpeen kehittää selkeyttä varten syitä, jotka ovat olemassaolon
valtakunnassa, johon se riippuu, ja jossa toiminta itse osoittaa sen olemassaolon. Ja se
erottaa historiallisen argumentin teoreettisesta ja käytännöllisestä, josta puhumme
edelleen. Se sulkee pois perusteiden vaikutuksen syiden olemassaoloon, jotka ovat
sattumanvaraisen ilmoituksen pimeän mahdollisuuden lisäksi vain samat, mistä
teoreettiset ja käytännölliset perustelut päättyvät. Mutta on vaikea, jopa mahdotonta,
jatkaa ja todistaa yksityiskohtaisesti kaikki syyt, jotka ovat tuottaneet uskoa.
Tämän jälkeen päätetään ensin argumentti viittaamalla uskon korkeimpaan
kohteeseen.
koska se osoittaa voimansa voimakkaimmilla ja kestävimmillä vaikutuksilla, koska
lopulta yksittäiset epäuskoiset tapaukset esiintyvät vain poikkeuksellisesti ja vain
yksilöissä, kansoissa, aikoina, joko hyvin alhaisilla investoinneilla ja koulutuksella tai
yksipuolisella suunnalla, niin kaikki historiallisen argumentin näkökohdat yhdistyvät
kannattaa uskoa Jumalaan; todellakin olemassaolon valtakunta sisältäisi itsessään
ristiriitaisuuden, jos se toisi esiin, saisi ja kehittäisi tätä uskoa niin suuressa
yleisluonteisuudessa ja sellaisella ylivoimaisella voimalla, ilman yleisesti
hyväksyttäviä pakottavia syitä. niin kaikki historiallisen väitteen näkökohdat
yhdistyvät Jumalan uskoon; todellakin olemassaolon valtakunta sisältäisi itsessään
ristiriitaisuuden, jos se toisi esiin, saisi ja kehittäisi tätä uskoa niin suuressa
yleisluonteisuudessa ja sellaisella ylivoimaisella voimalla, ilman yleisesti
hyväksyttäviä pakottavia syitä. niin kaikki historiallisen väitteen näkökohdat
yhdistyvät Jumalan uskoon; todellakin olemassaolon valtakunta sisältäisi itsessään
ristiriitaisuuden, jos se toisi esiin, saisi ja kehittäisi tätä uskoa niin suuressa
yleisluonteisuudessa ja sellaisella ylivoimaisella voimalla, ilman yleisesti
hyväksyttäviä pakottavia syitä.
Yksi on perustellusti vastustanut historiallista väitettä, kuten joskus on sanottu,
"koska kaikki ihmiset uskovat Jumalaan, tämän uskon täytyy olla luonteeltaan
perusteltu", että kaikki ihmiset eivät usko Jumalaan. Uskon väitteelle on asetettava
niin vähän painoarvoa, että kaikki uskovat samaan asiaan kuin päätös valtiossa, jossa
kaikki päättävät saman asian. Äänten ylivoimaisen määrän ja painon on kuitenkin
oltava jotain. Nyt valtiossa voi usein olla hyvin vaikeaa päättää, mikä konflikti on
mitä eniten halua ja mitä paras ja viisain haluaa, ja jopa päättää, kuka on paras ja
viisain. Ja niin valtiot jakavat asettamalla monarkkisen painopisteen painoarvoon,
tasavalta enemmän äänten määrään, ne antavat numeron päättää uudelleen ja
uudelleen, joilla pitäisi olla enemmän painoa kuin paras ja viisain, jotka etsivät
painoa aina, kun se on tähän mennessä ollut. Mutta onneksi tämä konflikti ei ole
olemassa uskossa Jumalaan. Ei vain eniten, edes viisainta ja parasta, tai ainakin
viisainta ja parasta, uskoa eniten Jumalaan, vaikka haluaisi antaa itselleen yksilöllisiä
deniereitä, jotka tietyssä mielessä ovat ristiriidassaadjectossa on, että he kuuluvat
viisain ja parhaan. Se, että kokonaisuudessaan viisaus ja hyvyys ovat Jumalan
omistajien puolella kuin ateisteja, he tuskin kieltävät itsensä; ja jos he halusivat
kieltää sen, heidän äänillä ei olisi mitään tekemistä niiden pienien lukujen ja
keskimääräisen painottomuuden kanssa republikaanisissa ja monarkkisissa valtioissa.
On kuitenkin ominaista, että samat, joilla on enemmistö äänestyksistä valtion
yläpuolella, absoluuttisen yleisen suvereniteetin edustajat, eivät ole samanaikaisesti
ateisteja, jotka eivät välitä siitä, että he ovat niin suuressa vähemmistössä uskon
asioissa , Kun valtiollisissa asioissa parasta löytyy äänten enemmistöllä, miksi
vähemmän uskonnollisissa asioissa, joiden jälkeen niiden on oltava niin hyvin
kansallisia syitä kuin valtion asioita. Tässä on käsittämätön epäjohdonmukaisuus.
Kansojen luonnontieteellisten näkemysten välillä voi usein olla ristiriita, jotka
tietyssä mielessä hyötyvät naiiveemmasta, naiiveemmasta käsityksestä ja edistyneestä
iästä. Mutta tämä ristiriita ei ole olemassa Jumalan uskoon nähden, vaan vain tämän
uskon muodostumisen kannalta. Luonnolliset kansat ja sivistyneet kansat uskovat
Jumalaan vain eri tavoin.
Mutta historiallinen argumentti sekä Jumalan uskomuksen yleismaailmallinen
käyttö voidaan käyttää sen erityisiin määrityksiin ja malleihin lukuun ottamatta sitä,
että yleismaailmallinen on sen varmempi kuin mikään erikoisuus. Ja aivan kuten
uskossa Jumalaan, se koskee muita uskon tärkeimpiä kappaleita. Kun jumalallinen
olento on olemassa, kun otetaan huomioon kansojen ja aikojen äänten paino,
historiallinen argumentti voi pitää seuraavia kohtia perusteltuna.
1) jumalallisen olemassaolon yhtenäisyys ja persoonallisuus, jonka yleisesti
tunnustavat korkeimmat kansakunnat, jotka ovat edistyneimpiä koulutuksessa ja jotka
ovat kiistatta maapallon tulevaisuutta, ja voivat jopa olla osittain muodostaneet
lähtökohtan polytistisille uskonnoille, sillä alku on yhtenäinen Vasta myöhemmin,
divisiviteetin tai taudinpurkausten kautta, jumalallinen olemassaolo muuttui
moninaisuudeksi, ja joissakin tapauksissa lähentyminen tapahtuu ajatuksessa
jumalasta, joka kohoaa kaikkien muiden jumalien yli.
2) Usko todelliseen ja moraaliseen siteeseen ihmisen ja Jumalan välillä ja ihmisten
välillä Jumalan kautta, joka on olemassa jopa kaikkein epätäydellisimmissä
uskonnoissa tiettyihin rajoihin asti ja joka on nostettu puhtaimpaan ja täydelliseen
pätevyyteen ja vaikutukseen moraaliseen puoleen, mutta kristilliseen uskontoon on
ollut.
3) Jumalan uskon ja kuolemattomuuden uskon välinen yhteys, joka ei ole elossa
alusta alusta asti, on kaikkialla tapahtunut ja uskonnollisen uskon kehittäminen ja
missä se on, ei jälleen voi mennä alas.
4) Usko nykyiseen ja tulevaan elämään liittyviin suhteisiin, että tapa, jolla ihminen
harjoittaa elämäänsä, edellyttää ehtoja hänen olemassaololle hänen tulevaisuuden
elämässään, jossa myös epäilevimpien ja koulutettujen kansojen usko tapaa.
5) Usko henkilökohtaisten keskinäisten olentojen olemassaoloon meidän ja
Jumalan välillä, jonka kautta välitämme välillämme meidän ja hänen välillä
erityissuhteita varten, joissa pakanainen usko sub-jumaliin, sankareihin, demoneihin
kristittyjen kanssa välitetään jumalalliselle välittäjälle, enkeleille, pyhille ja
siunattuille, jotka ovat lähempänä Jumalaa kuin olemme. Jokainen uskonto kuljettaa
yhdessä yhtenäisyyden ja moninaisuuden hetken, paitsi että kristillisessä,
juutalaisessa, Mohammedanissa ykseys vallitsee, pakanallisessa tosiasiassa
moniarvoisuudessa, ja Hindu-uskonnossa molemmat tasapainottavat keskenään
epäselvässä sekoittumisessa ,
Lyhyesti sanottuna kaikki nämä uskonnollisen vakaumuksen tärkeimmät osatekijät
ratkaistaan historiallisella argumentilla niiden yleisimmistä näkökulmista; vaikka
kussakin heistä olisi enemmän ja enemmän varmoja kuin korkeimman uskon asia,
joka koskee jumalallista olemassaoloa yleensä; kuten näiden tärkeimpien kohtien
tapauksessa, yleisö on jälleen vakiintuneempi kuin yksilö, jonka yli historiallisen
periaatteen kannalta jopa suurimmat epäilyt ovat edelleen olemassa. Erityisesti
Jumalan todellinen suhde luontoon ja ihmiseen, toisen maailmamme olemassaolon
olosuhteet ja keskimmäisten olentojen luonne ovat niin erilaiset kuin eri
kulttuuritasojen kansojen välillä, mutta myös kaikkein koulutetuimpien kansojen
keskuudessa, ja heidän itsensä puheessa, näkemykset siitä ovat niin epäselviä ja
itsestään ristiriitaisia, ja kristillisellä uskonnolla itsellään on niin vähän ja
yksiselitteistä väitettä, että myös etuoikeutetun painon suhteen, jota velallemme on
velkaa. historiallisesti mitään näistä asioista ei voida sanoa, kuten
päätettiin. Teoreettinen ja käytännöllinen periaate on pikemminkin tehtävä ratkaista
historiallinen konflikti, joka yhdistää eri suunnat, jotka ovat olleet parhaalla
mahdollisella tavalla puolustaneet, ja perustaa jotain historiallisesti vallitsevaa. ja
kristillinen uskonto itse on tehnyt niin vähän selväksi ja yksiselitteiseksi, että jopa sen
suhteen, mitä meidän on sovitettava yhteen kristinuskon kanssa, historiallisesti
mitään näistä asioista ei voida sanoa, kuten päätettiin. Teoreettinen ja käytännöllinen
periaate on pikemminkin tehtävä ratkaista historiallinen konflikti, joka yhdistää eri
suunnat, jotka ovat olleet parhaalla mahdollisella tavalla puolustaneet, ja perustaa
jotain historiallisesti vallitsevaa. ja kristillinen uskonto itse on tehnyt niin vähän
selväksi ja yksiselitteiseksi, että jopa sen suhteen, mitä meidän on sovitettava yhteen
kristinuskon kanssa, historiallisesti mitään näistä asioista ei voida sanoa, kuten
päätettiin. Teoreettinen ja käytännöllinen periaate on pikemminkin tehtävä ratkaista
historiallinen konflikti, joka yhdistää eri suunnat, jotka ovat olleet parhaalla
mahdollisella tavalla puolustaneet, ja perustaa jotain historiallisesti vallitsevaa.
Prosessissa saattaa silti olla miettimättä, voitaisiinko lopulta ratkaista
näkemyksemme, jotka meidän mielestämme ratkaistaan. Luonnollinen on helppo
ylittää, lopulta palata hienostuneessa muodossa; ja tärkeä konflikti on muistettava.
Joissakin määrin kansojen koulutustaso ja kulttuurin edistyminen lisäävät heidän
uskomustensa painoa. Mutta vastapaino löytää paikan. Tiedon kasvava laajuus ja
runsaus sekä tutkimuksen läpäisevä terävyys tietystä näkökulmasta suosivat myös
olemassaolon valtakunnan yhtenäistä käsitystä; Keskeisiä yhteyksiä asioiden ja
asioiden syvyyksiin sekä suurista asioista koostuvissa abstraktioissa saavutetaan, sillä
niillä ei ole raakaa tietoa; ja meidän aikamme on siinä sanomatta jokaisesta
aikaisemmasta; mutta samalla on yhä suurempi vaara menettää itsensä ja hajottaa
yksilöön, yhä tarpeellisemman työnjaon, jossa työnjako on jaettu, yhä jyrkempiä
eroja avioerolla, jatkuvasti nousevat abstraktiot, joilla on korkeammat esanssit,
sekoittamalla sitä, mikä on mahdollista itselleen jo olemassa olevan kanssa, ja siten
vaaraa menettää todellisen olemassaolon yhtenäisyyden. Jopa tämä vaara voi olla
huonompi kuin meidän aikamme kuin mikään aikaisempi, ja tämän puolen mukaan
spontaani mietiskely, joka ei jaa mitään, joka ei edes erota sitä selvästi eikä luokittele
sitä, voidaan purkaa, edullista ja oikeassa edistyksellistä aikaa vastaan; vaikka
huippukokous ja edistymisen tavoite ovat epäilemättä kaikkien mahdollisten
olemassaolon osien ja puolien välisen selkeän eron, joka on tehty edistyksen aikana,
suurimmalla mahdollisella tavalla, palauttaa samalla yhtenäisimmän yhteyden, ja
siten äärimmäisyyden kosketuksen lakiin siinä mielessä, että se palaa poistumiseen
vain siinä tapauksessa, että toisessa mielessä suurin poikkeama siitä on
saavutettu. Keho ja sielu, sielu ja henki, orgaaninen ja epäorgaaninen, ihminen ja
maa, maa ja taivas, ihminen ja Jumala, Jumala ja maailma, tämä ja toinen maailma,
rajallinen, ääretön, eivät ole vain nykyään erottamattomia, vaan myös erottuneet
toisistaan jopa jyrkästi vastakkain toistensa kanssa, joista varhaisin aika ei tiennyt
mitään, ja viimeinen kiistatta ei tiedä mitään muuta.
Silloin kun luonnontieteellisten näkemysten konflikti tapahtuu pitkälle edenneen
ajanjakson kanssa, on tärkeää kiinnittää huomiota kansojen luonteeseen. Kansojen
luonnontieteellisiä näkemyksiä, joista edistyminen on kehittynyt, on tarkasteltava
täysin eri silmällä kuin ne, jotka fetissipalvojien tavoin pelkästään tuomitaan
kulttuurin edistymisestä ja kyvyttömyydestään kehittää itseään ovat osoittautuneet
historiallisesti epäoikeudenmukaiseksi; mutta se, että he totesivat edistymisen,
mahdollistavat sen, että he menettävät vain väliaikaisesti jotakin näkökulmasta, joka
oli perustellusti olemassa alussa. Toiseksi toiseksi se näkyy eron luonteen
jälkeen. Ovatko ne todella johdonmukaisia? jotka olisivat voineet menettää
edistyksen luonteessa, tai ne näkökohdat, jotka nykyisen tarkan tieteen tavoin
voitaisiin saada vain edistymisen kautta. Ovatko ne ne, joista itsensä etenemisaika on
yhtenäinen ja selkeä, tai mitä se on ristiriidassa ja epäselvyydessä. Tältä osin
todellisuudessa vakiintuneet näkemykset nykyaikaisesta tiedosta ovat hyvin erilaisia
kuin ne, jotka perustuvat rajattomaan ristiriitaan Jumalan ja maailman, kehon ja
sielun suhteen ja kaiken edellä. Täällä on mahdollista, että jossakin suhteessa
palaamme poistumiseen; Uskon, että se tapahtuu kerran, mutta vain ylittää sen
uudesta lähtökohdasta.
Koska vain yleisimpiä uskon perusteita voidaan pitää vakaasti perusteltuina, uskoa
näihin säätiöihin voidaan edesauttaa, kehittää edelleen ja uusia kiinnittää joka
tapauksessa. Riippumatta sen luonteesta, se tulee välttämättä vastaamaan
historiallisen periaatteen vastarintaa ennen kuin siitä tulee historiallista
kehitystä; Kuitenkin se ansaitsee tunkeutua siihen, ennemmin tai myöhemmin se
tunkeutuu, lisääntyy, leviää ja juuren, vaikka se ei olekaan ensimmäisellä yrityksellä -
kaikki ensimmäiset yritykset epäonnistuvat - ja täten lopulta todistavat itsensä
historiallisesti. Usko tai epäusko, joka, kuten materialistinen, on aina tapahtunut vain
satunnaisesti,
Vähemmän kuin materialistinen epäusko, monissa erityisissä uskomusten suunnissa
tai muodoissa, tuomiota sanelee alusta alkaen tarve sanoa, että he eivät voi tunkeutua
historiallisesti, pietistiseen ja kaikkiin maallisiin asioihin, jotka virkistävät ja
virkistävät sielua. torjuu ortodoksisen uskomuksensa ihmeisiin, jokainen kristillinen
dogmaattinen, joka samalla vastustaa intuitiota pakanain keskuudessa ja pitää itsensä
riidan kristittyjen keskuudessa. Tätä vastaan on kristinuskon tärkein näkökulma ja
riippuvuus 3)He sanovat, että he eivät voi vain ensinnäkin tunkeutua yleisesti, kun he
ovat jo olleet riittävän perusteltuja, että kristinusko on tunkeutunut juutalaisuuden ja
pakanuuden kautta tähän asti, ja että kristittyjen keskuudessa kaikissa uskontojen ja
lahkojen riidoissa ylläpitää niiden keskinäistä yhtenäisyyttä. Vain tätä yleistä
tunkeutumista ei tapahdu ennen kuin he ovat luopuneet kiinteästä yhteydestä, jossa
heidät tarttuvat dogmeihin, jotka eivät kykene yleiseen tunkeutumiseen.
3) Zend-Avesta II P. 38.39. , , Soul Kysymys s. 193.

Mutta jopa niissä kristinuskon suunnissa, jotka eivät ole yleisesti läpäisseet eivätkä
siksi voi pysyä sellaisina kuin ne ovat, on aina jotain, johon he ovat juurtuneet
asioiden luonteeseen ja ihmisen tarpeisiin, muuten ne eivät olisi syntyneet, ovat
kyenneet pitämään itsensä niin pitkään; ja mikä on tällainen luonne täydellisessä
uskonnossa, löytää sen täydellisemmän täyttymisen sen mukaisesti, joka näennäisesti
aivan päinvastaisissa uskomuksissa juurtuu vain toiselle puolelle ihmisen asioiden ja
tarpeiden luonnetta kuin nyt ristiriidassa sen kanssa. Mutta niin kauan kuin
kumpikaan näistä taipumuksista ei voi pakottaa toista sovitteluun, se osoittaa, että se
on sellaista kuin se on, ei vielä täydellistä, vaan valloittaa tietyssä mielessä.
Itse itse materialistinen epäusko ei olisi syntynyt ja kestänyt niin kauan, ja se olisi
voinut nousta niin monta kertaa, jos se ei olisi ollut vielä mielekästä tarjota muissa
suunnissa. Vain se ei ole hänen kielteinen puoli, vaan positiivinen puoli, jolla hänellä
on yksipuolisen idealismin ja mystisen spekulaation vastustaja. Ja jos historiallinen
periaate on oikea, niin se, mitä hänellä on oikeus löytää täydellisen uskon
positiivisessa muodostumisessa, löytää vieläkin täydellisemmän oikeuden
päinvastaisen oikeuden mukaisesti kuin nyt ristiriidassa sen kanssa.
Miten kysytään, mikä olisi mahdollista? Minkälaista uskon utopiaa kuvataan
tässä? Mutta tosiasia, että voidaan katsoa utopistiseksi, osoittautuu kaikkein
silmiinpistävimmin, että vaaditun uskon valmistuminen ei ole vielä olemassa. Kysy
itseltäsi, mitä muut periaatteet voivat varata historiallisesti.
VI.
Käytännön periaate.

Ihminen uskoo, mitä hän haluaa, palvelee, hurskas, oli lyhyt ilmaus käytännön
motiivista.
Psykologisen lain mukaan se, mitä pidämme eniten, uskoo, että olemassa oleva tai
välitön usko, että sen olemassaolo miellyttää, palvelee meitä, tulee hurskaaksi; Usko
siihen itse, suoraan tai sen seurausten kautta, edistää osaltaan tyytyväisyyttä, ja
suuntaus tähän tyytyväisyyteen johtaa tahattomasti uskon motiiviin.
Alusta lähtien voisi ajatella, että tällainen motiivi voisi määrittää ihmisen
toimimaan voidakseen luoda tai tarjota kaikkein tyydyttävimmän, mutta ei uskoa niin
kuin hän olisi jo tehnyt sen; mutta kokemus opettaa sitä eri tavalla, jopa
jokapäiväisessä elämässä.
Muistakaamme, kuinka ihmisen toiveet yleensä määräytyvät hänen toiveidensa
mukaan, kuinka hän haluaa uskoa kaikkeen, mikä vetoaa näihin toiveisiin, ei usko,
mikä on ristiriidassa heidän kanssaan, miten hän kutsuu kekseliäisyyttään etsimään
syitä tähän ja tätä tunnetta vastaan, ja haluaa olla huijattu ja huijattu. Mutta
kenelläkään ei ole ollut vaikeaa löytää syitä, kun hän hakee heitä, ja mitä pimeämpi
se alue, jolla hän liikkuu, sitä vähemmän kokemusta kumoaminen sallii, sitä
enemmän tilaa hänellä on näistä syistä, tai sitä helpommin hän uskoo ilman syytä.
Joskus nähdään suuria pesäkkeitä seikkailijoiden väittämistä kohti kaukaisia maita
niiden tuhoamiseen; se on käytännön motiivi sille, mitä se tekee pilaa. He toivovat ja
uskovat tulevaisuuteen ja etäisyyteen, joita nykyinen ei tarjoa. Siksi Loton,
aarteenmetsästäjät, ihme-lääkärit, alkeemit, kaikenlaiset charlataanit tekevät niin
hyvin; he hyödyntävät ihmisen käytännön motiiveja, mikä helpottaa häntä uskomaan,
sitä edullisempi hän on siihen, mitä se uskoo; ja joka lupaa eniten, ylittää muut.
Mutta sama asia, joka osoittaa niin suurta voimaa taikauskon alalla, osoittaa, että
sama ja jopa suurempi voima on uskon alueella korkeimmissa ja viimeisimmissä
asioissa, niin että joku voi varmasti alusta alkaen kysyä, eikö se ole vielä suurempi
taikausko , Motiivin tehokkuuden edellytykset ovat kaikkein suotuisimpia, ja samoin
myös täällä saavutetut saavutukset ovat suurimmat.
Sillä nämä uskon kohteet eivät ole vain pimeimpiä, runsaimpia ja ylittävät
kokemuksen; johtopäätökset ovat täällä eniten epävarmoja, uskomusten laajuus
suurimmillaan, mutta uskon ja siihen perustuvan uskon muotoilulla on myös suurin ja
syvin vaikutus ihmisen nykyiseen tyytyväisyyteen sekä tärkeimpiin käytännön
seurauksiin. Lyhyesti sanottuna se on täällä käytännön motiivina kaikessa suhteessa
tehokkain hyökkäys ja hedelmällisin maaperä. Missä ei ole enempää ihmisen apua,
joku haluaa jumalallista, ja koska joku sitä haluaa, uskoo siihen ja uskoo siihen
edelleen, jos kaikki rukouksesta huolimatta se ei tule; yksi ottaa vain toisen uskon
auttamaan, mitä Jumala ei anna tässä elämässä, hän antaa tulevassa elämässä; ja niin
uskot myös toiseen elämään. Kuka voi kumota uskomme? Jos todisteita ei ole,
kieltäytymistä ei ole. Niin usko voi rauhoittua ja toinen uskoa voidaan lisätä ja
ylläpitää toinen. Mitä ihminen eniten haluaisi nähdä ja nähdä vähiten, hän uskoo
eniten ja asettaa uskonnolliseen uskoon täällä mitään rajoituksia.
Niin Paavali sanoo (Ebr. XI.1): "Mutta usko on tietty luottamus siihen, mitä toivoo,
eikä epäile, mitä ei näe." - Ja Pascal noin (pensées P. 243): syy ei voi päättää, onko
jumala vai ei. Tältä sivulta voit lyödä vetoa, jos se on jumala vai ei. Mutta on
panostettava, että se on Jumala, ja elää tässä uskossa, sillä täten jokainen saa kaiken,
jos Jumala on todellinen, mutta ei menetä mitään, jos Jumala ei ole todellinen, kun
taas kukaan ei voita vetoa, Jumala ei ole, jos Jumala ei ole. yksi on oikeassa; ja
menettää kaiken, jos et ole oikeassa. - ja Cato Cicerossa (de senectut, korkki
23); quodsi in hoc erro, quod animos hominum immortales esse credam,
voiteluhäiriö, nec mihi hunc virhe, quo delector, dum vivo, extorqueri volo. "
Ne kaikki kuvaavat uskoa käytännön motiivinsa kautta; ja koska se ilmaisee itsensä
tietoisesti täällä, se toimii alitajuisesti kokonaisuudessaan.
Itse asiassa, ilman käytännön motiiveja, kaikki teoreettiset motiivit eivät halua
kiinni paljon; Vaikka heillä on helpoin peli palvelussa ja käytännön motiiveja ja usein
naiivisesti suorituskykyään, he eivät todellakaan tarvitse sitä, eikä niitä
tarvita. Riittää, että tarvitsemme uskoa ja tarpeeksi uskoa jotain hyödyllistä.
Jos usko Jumalaan ei ole jotenkin palvella meitä, kuinka meidän pitäisi tulla
miettimään näkymätöntä Jumalaa meidän yläpuolellamme, etsimään meitä
itsessämme, miten löytää hänet? Nyt kun tarvitsemme Jumalaa, etsimme Häntä ja
etsimme Häntä ja etsimme syitä siihen, huonoon, hyvään tai vain pyytämään muuta
syytä kuin tarvitsemme Häntä. mutta ilman häntä, emme löytäneet häntä, koska
emme etsi häntä; ja kuin jotkut menettivät hänet, löysivät hänet uudelleen vain siksi,
että hän tarvitsi häntä. Mutta kun olemme löytäneet Jumalan, muotoilemme myös
hänen ajatuksemme siinä mielessä, että useimmat tyydyttävät meitä, muista syistä
riippumatta.
Strange, mikä voima tässä suhteessa osoittaa käytännön motiivin. Jos katsomme
ympärillämme maailmaa, näemme pahan tuhannen kerran muodostumisen,
laajimman leviämisen ja usein vallitsevan ylivoimaisen voiman, fyysisen, moraalisen,
rutto, nälänhädän, sodan, veden ja palon puutteen, nähdä väärän oikeudenmukaisen ja
epäoikeudenmukaisen asettamisen. katso kaikkein hurskaimmat rukoukset ilman
kuulemista, katso viattomia lapsia kantamaan rangaistusta vanhempien
syyllisyydestä. Nähdään proletarien, väkivaltaisten, vaurauden ja voiman hallinnan
nähdä totuuden vainotun; kyllä, mitä emme näe, on kaikkea, mikä puhuu kovasti
silmässä kaikkivaltias, kaiken viisas, hyväntahtoisen Jumalan olemassaolosta. Silti
näemme Kaikkivaltiaan ja kaiken viisauden ja kaikenlaisen Jumalan oppia kouluissa
ja julistetaan pulpitsista, ja tuhannet ja tuhannet ihmiset perustivat viimeisimmän ja
ainoan lohdutuksensa uskoa tällaiseen Jumalaan. Miksi? Koska ihminen tarvitsee tätä
mukavuutta.
Ei muuten uskoa seuraavaan.
Kaikki, mitä näemme, on aluksi ristiriidassa tämän uskomuksen kanssa; sillä kaikki
kuuluu kuolemaan, johon sielun elämä oli näkyvästi sidoksissa. Tietoisuus katoaa,
kun vain aivoissa oleva veri pysähtyy ja pysyy niin kauan kuin se pysähtyy. Ja
molemmat, veri ja aivot, pyörivät kuolemaan kokonaan. Silmä, jolla näemme, korvaa,
jolla kuulemme, mitä niistä tulee? Mutta ihminen haluaa elää, tuntea, ajatella
edelleen, edetä; hän tarvitsee uskoa tämän jälkeen lohdutuksena tämän maailman
kärsimyksissä ja tavoitteen asettamisessa kävelemään tässä maailmassa, kiusauksena
hyvälle, ehkäistä pahaa tässä maailmassa. Niinpä häntä ajaa halu elää, tarve elää
toivossa ja hyvä suunta elämässä, uskossa kuoleman jälkeen.
Mutta se, joka uskoo kuolemattomuuteen, sijoittaa sitten myös tiettyjä ehtoja, joita
häneltä ei lainata, siitä, mitä hän ei tiedä, vaan hänen toiveidensa luonteesta. Kukaan
ei halua jättää huomiotta niitä, joita hän rakasti täällä, eikä kukaan hylkää nyt
muistoa, kukaan ei nähnyt hänen kärsimyksensä kärsimättä kärsimystä. Yksi haluaa
aurinkoa, toinen Venus, kolmasosa haluaa vaelluksen läpi kaikki taivaat; missä
tahansa halu kääntyy, usko myös kallistuu; mutta useimmille ei mitään näkyvissä
taivaissa eikä maan päällä ole tarpeeksi hyvää hyvää ja hirvittävää tarpeeksi
jumalattomille; niin he uskovat paratiisiin ja helvettiin; ja jokainen kansakunta toivoo
paratiisissa tätä ja teeskentelee pelkäävänsä, mikä hänelle näyttää parhaimmalta ja
pahimmalta.
Niinpä Falconer teki omaperäisen huomion, että kuumissa maissa, joissa on paljon
kärsivää lämmöstä, helvetin on aina esitetty kuumana, kylmänä, toisaalta kylmänä
kylmänä kylmänä. Ja jos ei kaikkialla, kommentti keskimäärin pätee.
Vanhat skandinaaviset, joille himo ja kirkkaus ylittivät kaiken, mutta arvostivat
myös aterian ja kauniiden naisten nautintoja, myös maalasi Valhallaansa; on edelleen
taistelua, syömistä ja juomista, ja Walkyren, kaunis neitsyt, riittää täyttämään sarven.
Kun lähetyssaarnaajat kertoivat Grönlannille, että heidän taivaansa, kristillisen
taivaan, sijasta he vastasivat: "Taivas, hengelliset nautinnot voivat olla tarpeeksi
hyviä sinulle, mutta meille olisi tylsää." Meillä on oltava sinetit, kalat ja linnut
Meidän sielumme ei ole olemassa ilman sitä, emmekä kehomme, emme löydä näitä
asioita taivaassasi, siksi haluamme jättää taivaasi teille ja Grönlannin arvottomalle
osalle, mutta haluamme mennä Torngarsukiin, jossa meistä tulee runsaasti Etsi kaikki
ilman pienintäkään vaivaa. " (Prichardin luonnonhistoriasta)
Tätä Platonia vastaan uskottiin, että ikuisten totuuksien tutkiminen ja
mittaamattomien taivaankappaleiden ja kaikkien luonnon ihmeiden, joko
tuntemattomien tai luonnonläheisten, ihmeiden vapaan esteetön pohdiskelu,
tuhoaisivat puhtaita, sitomattomia sieluja.
Platon, kuten muutkin, uskoi, mitä hän halusi, ja ero oli se, että hän halusi jotain
korkeampaa, jaloisempaa ja parempaa kuin Grönlanti.
Mutta ne, jotka eivät halua tarvita Jumalaa ja jäljempänä, eivät yleensä usko
siihen; ja yleensä näemme ne, jotka molemmat kieltävät ja pyrkivät osoittamaan,
ettemme tarvitse molempia, jos nämä ovat aina poikkeuksia; Yleisesti ottaen
käytännön motiivin vaikutus on suhteettoman suuri uskonnollisen uskon hyväksi.
Vähemmän kuin uskomuksen syntyminen, säilyttäminen ja järjestäminen kussakin
ihmisessä riippuu siitä, onko leviäminen riippuvainen toisista, toiset käytännön
motiivin vaikutuksesta ja sen yhteys historialliseen periaatteeseen riippuvat
molempien suurimmista saavutuksista.
Yksi ei vain usko itseemme, mikä miellyttää, palvelee, hurskaasti, vaan myös tekee
muut uskovat, mitä meitä miellyttää, palvelee meitä, saa meidät uskomaan heitä joko
itsekkäistä motiivista, jos heidän uskonsa lupaa meille etuja, tai arvokkaan motiivin
mukaan, sikäli kuin pidämme sitä hurskaana ja samalla pidämme sitä hurskaana
itseämme, työskentelemään parhaimmillaan. Ja vaikka molemmat motiivit ovat usein
hyvin ristiriitaisia, ne ovat yleensä täysin yksimielisiä, kunhan oman uskon etu on
tervettä järkeä.
Papit pitävät sen eduksi, että ihmiset uskovat Jumalaan; koska heidän maineensa,
voimansa, tulonsa riippuvat siitä. Hallitsijat pitävät sen eduksi, että ihmiset uskovat
Jumalaan, koska pelko ja kunnioitus korkeammasta ei enää voi olla olemassa, jos se
haihtuu ennen korkeinta, koska usko Jumalaan antaa heille keinot, heidän
ihmisarvonsa yhdeksi Jumala käytti esille lakeja, jotka he antavat Jumalan
hyväksymänä; koska he tuntevat olonsa hyvin, että yhteiskunnallisen järjestyksen
ylläpitäminen, josta he ovat vastuussa ja joihin heidän omistus on riippuvainen,
liittyy uskonnollisten vakaumusten säilyttämiseen. Papit ja hallitsijat pitävät myös
sen eduksi, että ihmiset uskovat seuraavaan, jotta he voisivat houkutella tulevia
palkkoja ja estää heitä tulevalla rangaistuksella, jossa tämän maailman näkymä ei
enää riitä, koska ne ovat pääasiassa, mikä taivas ja helvetti toisaalta sellaisella
lumoavalla, toisaalta niin lannistavalla, värillä, jotka on maalattu niin, että heillä ei
ole minkäänlaista järkevää syytä houkutella ja estää; ja tiedämme, mitä siihen on
saavutettu.
Papit ja hallitsijat ovat kansan päämiehiä, jotka ohjaavat heidän opetustaan,
järjestävät opetusta; ja niin näemme jopa ne, jotka itse uskovat mitään, tekevät
järjestelyjä, että uskonnollinen usko ihmisiin säilyy ja lisääntyy. Se on monille vain
poliittiselle toimielimelle, joka pidetään huolettomana totuuden siitä, mitä uskotaan,
voimassa muuten kuin sen vuoksi, että se löytää tällaisen hyödyllisyyden. Kuinka
monta paavia olisi voinut uskoa, jotka eivät uskoneet mitään, ja silti pyrkivät
hävittämään harhaoppia heretikoilla. Napoleon uskoi varmasti mitään kuin hänen
tähtiään, mutta uskonto ei kuitenkaan kuulu. Ja kun se oli pudonnut vallankumouksen
aikaan, vain syy ja ihmisoikeudet olivat voimassa,
Kuulkaamme, mitä Robespierre pahimman pelon luostarissa (7. toukokuuta 1794)
kääntyi ateistisen Hebertin ja Elootsin varjoihin nähden, sanoi 1) :
Annatko itsesi puhua jostain babblerista, että heiltä ei jää mitään, vaan
pölyä? Onneton, kuka sinä kuuluu murhaajan kummittelemaan, eikö viimeinen huoka
ole kutsu iankaikkiseen oikeuteen? Syytön syyttömyys tekee tyrannista vaunun
vaalean. Voisiko hän tehdä niin, kun sama hauta ympäröi sortoa ja
sorrettuja? Onneton Sophist, kenen kanssa haluatte tuhota syytön valtakunnan
syyttömyydestä, sijoittaa sen varapuheen käsiin, heittää surun verhon luontoon, tuoda
onnettomuuden epätoivoon, piristää vihanneksia, tuhota hyveitä, nöyryyttää
ihmisyyttä ? Mitä enemmän tunteita ja neroa ihminen yhdistää, sitä tiukemmin hän
tarttuu ideoihin, jotka laajentavat hänen olemustaan ja nostavat sydämensä. Ja miksi
tällaisten ideoiden ei pitäisi sisältää totuutta? Ainakin en ymmärrä, miten luonto olisi
voinut innostaa ihmiskuntaa fiktioilla, jotka ovat hyödyllisempiä kuin kaikki
totuudet. Lainsäätäjän silmissä kaikki totuus on se, mikä on hyödyllistä maailmalle ja
hyvälle harjoittelulle. Ajatus Korkeimmasta Olennosta ja sielun kuolemattomuus on
iankaikkinen oikeussuoja. Hän ei siis ole vain sosiaalinen vaan myös
republikaaninen. Mitä salaliitot, joita olemme rangaistaneet, haluavat korvata
jumalalla, jonka he heittivät temppeleistä? Mitään muuta kuin kaaosta, mitään,
kuolemaa! " Lainsäätäjän silmissä kaikki totuus on se, mikä on hyödyllistä
maailmalle ja hyvälle harjoittelulle. Ajatus Korkeimmasta Olennosta ja sielun
kuolemattomuus on iankaikkinen oikeussuoja. Hän ei siis ole vain sosiaalinen vaan
myös republikaaninen. Mitä salaliitot, joita olemme rangaistaneet, haluavat korvata
jumalalla, jonka he heittivät temppeleistä? Mitään muuta kuin kaaosta, mitään,
kuolemaa! " Lainsäätäjän silmissä kaikki totuus on se, mikä on hyödyllistä
maailmalle ja hyvälle harjoittelulle. Ajatus Korkeimmasta Olennosta ja sielun
kuolemattomuus on iankaikkinen oikeussuoja. Hän ei siis ole vain sosiaalinen vaan
myös republikaaninen. Mitä salaliitot, joita olemme rangaistaneet, haluavat korvata
jumalalla, jonka he heittivät temppeleistä? Mitään muuta kuin kaaosta, mitään,
kuolemaa! "
1) Beckers Weltgesch. XII. S. 321.

Puhuja päätti puheensa sisällön säädöksellä: "Ranskalaiset tunnustavat ylimmän


olon olemassaolon ja sielun kuolemattomuuden, tunnustamalla, että Korkeimman
Olennon arvokkain palvonta on ihmisen tehtävien harjoittaminen ...
Kolmekymmentäkuusi juhlaa pidettiin muistuttamaan ihmisiä jumaluudesta ja hänen
luonteensa arvosta "
Näin ollen usko Jumalaan ja kuolemattomuuteen annettiin ylhäältä puhtaan
hyödyllisyysperiaatteen mukaisesti, kuten muutkin yleisesti hyödylliset
instituutiot. Ja nykyäänkin mikään ei ole yleisempää, eikä usein mitään
oikeudenmukaisempaa kuin hallitukselle tehty vastenmielisyys tämän tai kyseisen
uskonnollisen suunnan suosimisesta muusta syystä kuin siksi, että se soveltuu
paremmin hallituksen etuihin, että ihmiset ovat helpoimmin yhdessä kuin parvi, ja
ohjattava.
Mutta yhteiskunnallinen järjestys, joka vaatii uskonnollista uskoa, ylemmän pelko
korkeammasta, ei ainoastaan hyödytä hallitsijoita ja pappeja, vaan se hyödyttää itse
ihmisiä tai pikemminkin sanomme, että se antaa ihmisille pelastuksen; sikäli kuin
ymmärrämme pelastuksen olevan hyötyä korkeimmasta näkökulmasta, jota ei enää
kutsuta hyödyksi. Tämän näkemys ja ajatus siitä, että tavarat, jotka ovat korkeammat
kuin ajalliset ja maanpäälliset, kiinnittyvät itsensä ihmisen uskoon, voivat sitten myös
määrittää papit ja hallitsijat aatelisemmista motiiveista, ja se on ainakin yhtä usein
kuin vähiten jaloista, uskosta päästä ihmisiin ja tavata siihen kaikki laitokset. Itsekäs
ja jaloisempi motiivi tapaavat täällä tavallisesti niin, että ne ovat usein erottamattomia
jopa lopussa.
Käytännön motiiveihin tulee myös uskonnon levittämisen käytännön
keinot. Todennäköisesti tulta ja miekka on muuntanut enemmän kansoja kuin
vakaumuksella, ja jopa tulipalo ja miekka eivät voineet implantoida kansojen
vakaumusta, mutta samalla turvata historiallinen lisääntyminen. Tarina puhuu
pakanallisista kuninkaista, jotka kääntyivät kristinuskoon saadakseen kristityn
prinssin tyttären, ihmisten oli oltava hyviä tai huonoja muuntamalla; Jopa tänään
pappien tyttäret kääntyvät uskonnosta toiseen, jotta heistä tulee keisarillisten
prinsessoja. Papit sitovat uskottomuuteen iankaikkisen rangaistuksen uhkaa, uskoa
tulevan palkinnon lupauksesta, eivätkä vain pakottaisi heikkoja mieliä, vaan myös
tekemään voimakkaita henkiä epäuskossa. Heretit poltetaan; ortodoksinen papisto saa
parhaat työpaikat. Ja jos kaikilla on vain suora vaikutus uskon tuottamiseen, on
poikkeuksellisen tärkeää säilyttää se historiallisesti.
Kaikille näille käytännöllisille motiiveille, joiden usko merkitsee sen alkuperää ja
leviämistä, esiintyy vielä kevyempää ja helpompaa muiden motiviteettien vakavuutta,
iloa, jonka kanssa runoilijoiden ja taiteilijoiden luova mielikuvitus uskon ideoiden
suunnittelussa ja koristamisessa ja helposti saavutettavissa olevat saavutukset. He
kykenevät tällaiseen muotoiluun, olipa se kauneuden kautta tai mielikuvituksen
stimuloinnilla ja miehityksellä, joka miellyttää sen toimintaa jopa kurjaan, haluun
tuottaa se mielestä, mutta samalla sen läpi Niiden graafinen ilme on helpompi
ymmärtää, miten kommunikoida suuriin yhteisöihin kerralla ja että ne pystyvät
toistamaan sukupolvien kautta.
Mutta mitä ihmiskunnan koko usko sanoo arvosta ja merkityksestä? Usko, jonka
papit ja hallitsijat ovat pääasiassa tehneet omien ja kansalaisten edun vuoksi, koska
hän näyttäisi heille nyt olevan hyötyä, ja sitten rikastutti edelleen runoilijaa ja
taiteilijaa mielellään ja kansan mieleen on se, mitä he pitivät parhaiten ja joissa
ihmiset tyydyttävät itsensä ilon ja ilon vuoksi. Jos yksi asia on totta, koska me tai
muut käyttävät uskoa tai uskomme sen olevan totta, se on totta. Mitä hyötyä
totuudenmukaisuudesta on luoda? Eikö se ole pikimmiten pahin, ei-toivottu usein
usein? Jos vanhemmat elävät edelleen kaukaisella lapsella, tämä usko palvelee heitä
tyytyväisenä; onko hän siis totta? Niin paljon kuin lapsi voi estää pahalta Jumalan
pelon kautta, se voidaan tehdä pelon avulla; on yksi usko enemmän kuin toinen? Eikö
ihmiskunnan usko ole oikeastaan vain poliittinen toimielin ja runollinen kone, joka
lepää fiktiossa, joka matemaattisessa kuvitteellisessa muodossa todistaa hyödyllisiä
johtopäätöksiä, mutta ei siksi ole enää kuvitteellinen.
Kyllä, voisi kysyä, eikö itse käyttö, jonka vuoksi usko leviää, vaan kuvitteellinen
kuin todellinen, ja siten fiktio, johon se perustuu, levittämisessä, kaksinkertainen; tai
eivät ole ainakin sen edut sen haittoja suurempi? Itse asiassa olemme jo
muistuttaneet, kuinka epäuskoiset kiistävät uskonnollisen uskon tarpeen ja
pelastuksen itse ihmiskunnalle. Mitä tulee korvattaviin asioihin, he ovat heidän
mukaansa riippuvaisia oikeasta maapallon ja maallisten huolenpitoon, jossa meidän
elämämme on kuitenkin liikkuttava; Uskon ajatukset houkuttelevat mielen
uppoamaan rationaalisista ja todistettavissa olevista pohdiskeluista onttoihin
kunnioituksiin; ihmisarvon tunne ja samassa mielessä esiin tuotu omatunto voivat
korvata asemat, joka etsii uskonnollista uskoa; vastineeksi tulevien palkkojen ja
tulevien rangaistusten vastaisuudesta on vastoin puhdasta moraalista
periaatetta; Uskonnon puolesta tehdyt julmuudet, jotka on edelleen tehty tänään, ovat
huono merkki uskonnollisen uskon pelastuksesta. Kun ristiretkeläiset vangitsivat
Jerusalemin, satoja tuhansia teurastettiin Kristuksen nimissä. Kolmekymmentä vuotta
vallitsevan muistin sota toteutetaan uskonnon nimissä. Inkvisition vankiloissa,
harhaoppilaiden pyreseissä, hugenottien vainoissa, tyhjien munkkien ja nunnien
kanssa kouristetuissa luostareissa, fakirien itsepettymyksissä kaikki riippuvat uskosta,
jonka siunaus on yksi kiitosta. Papeille ja hallitsijoille koituvaa etua ei kielletä; mutta
onko ihmiset siellä hänen tähden?
Kaiken kaikkiaan illuusio on jälleen paljon alusta alkaen. Jotta voidaan osoittaa,
että argumentti voi edelleen perustua käytännön motiiviin, meillä on kaksi asiaa:
ensinnäkin, että uskon käyttöä ei pelkästään kuvitella tai ylitä suuria haittoja; toiseksi,
että jos ei, vaan uskon siunaus todella puhuu sen totuudesta; Siunaamalla
ymmärrämme vain suurimman, korkeimman ja varmimman siitä, mikä on
yksilöllisesti hyödyllistä.
Mitä nyt ensimmäistä osalta, joten voimme sanoa, yleisesti , ensin, että kaikki
vahinko, että odotetaan uskonnollisesta uskosta ihmiskuntaa riippuu siitä, mitä on
silti väärin uskossa tai väärällä tavalla riippuvaisia hänestä, ja että itse haittapuolet
eivät voi olla syy hylätä uskoa, vaan vain sen parantamiseksi, koska he ovat
todellakin aina ilmaisseet tämän vaikutuksen koko ja suuressa
mittakaavassa; toiseksi , että niin paljon typerää, väärää ja tuomittavaa kuin kansan
usko voi sisältää, se on vielä paljon parempi kuin jos sillä ei olisi mitään; haitat eivät
vähene vaan kasvavat; kolmanneksiettä uskoa varten ehdotetut korvaavat aineet
voivat osittain syntyä vain jälkimmäisen yleisen vaikutuksen alaisuudessa, ja osittain
ei voi edes ulottua ja korvata sen tehokkuutta.
Kaikki tämä on tietysti niin ilmeistä päivällä, että tuskin tarvetta näyttää, eikä
kaikki osoitus voi auttaa niitä, jotka eivät halua nähdä heidän silmänsä auki.
On kiistatonta, että Kristuksen nimessä on tehty lukemattomia kauhistuksia; mutta
ovatko he myös Kristuksen mielessä? Olisiko Kristus oikeutettu ja edustanut
Jerusalemin julmuuksia, inkvisition ja noitakokeiden hautajaisia pyyntiä ja
kidutuksia, kolmenkymmenen vuoden sodan kauhuja? Ei ole kiistetty, että ihmisen
uhrit ja itsekiusaukset niin monissa uskonnoissa ovat jotain hyvin huonoa ja
typerää; mutta vain tämän takia nämä uskonnot eivät pidä itseään, vaan heidät
syrjäytetään rakkauden ja syyn uskonnosta, ja ne ovat osittain
tukahdutettuja. Tällaisessa mielessä näen hyväntekeväisyyslaitoksia,
hyväntekeväisyyshenkiä, eniten uhraavaa toimintaa muille, taiteen korkeimpia
saavutuksia, ihmisoikeuksien lakia, mutta mikään näistä haitoista,
Ja luuletteko, että kolmenkymmenen vuoden sodan julmuuksia olisi säästetty ilman
kristillistä uskontoa, ilman uskontoa lainkaan? He olisivat olleet kuolemattomia ja
korotettuja, sillä se ei olisi tullut kestävään yhteiskunnalliseen tilaan, se olisi jokainen
toista vastaan; ja todellakin jokaisessa kansakunnassa kukin on enemmän toista
vastaan, sitä vähemmän uskontoa on ihmisissä; kaikki sivilisaation yleiset periaatteet
liittyvät suoraan tai välillisesti uskontoon.
Vai luuletteko, että epäsäännöllisen valtion haittapuolet pysyisivät sellaisina, että
miehiä ajetaan joka tapauksessa nostamaan heidät jopa ilman uskontoa? Mutta tämä
on aivan kuin sanoa, että haitat, jotka riippuvat veren puutteesta kehossa, olisivat, että
organismi nostaisi ne ilman verta. Jos se ei olisi uskossa, Napoleon ja Robespierre
olisivat varmasti yrittäneet kaikin keinoin, mutta usko. Mutta kaikkein räikein
absolutisti ja republikaani ovat löytäneet hänet välittömästi tarpeeksi järjestyksen
ylläpitämiseksi valtiossa.
Koska hän ei tarvinnut ravintolaa jumalanpalvelukseen tai uskonnollisiin
tarkoituksiin keräämään, hänellä oli kirkko rakennettu kylään työpajaksi, ja sen
kanssa törmännyt rakennus tuli tanssin ja konserttisalin lisäksi myös asunto muotoile
filosofisia luentoja. Oli pian useita molempien sukupuolten henkilöitä, jotka jakoivat
nämä uskomukset hänen kanssaan, varsinkin kun hän yhdisteli ei niin tiukan moraalin
ja julisti täydellisen tasa-arvon ja tavaroiden yhteisöllisyyden. Harrastajat, trampsit,
crooksit ja laiska goodies kertoivat olevansa yhteiskunnan jäseninä ja nauttineet
itseään yhteisön kustannuksella. Bessergesinnten, joka oli kuluttanut pienen rahan,
Ja niin kaikki ateistiset yhteisöt päättyvät; ja jos vapaita kirkkoja, jotka ovat
tarpeeksi kurjasti, olemassa täällä ja siellä suuremman uskonnollisen yhteisön
kohdussa - ja kuinka kauan ne kestävät? - Se, kuinka pieniä onteloa täynnä olevia
onteloita voi esiintyä kiinteässä ympäristössä.
Jopa aikaa, kansan keskuudessa, jossa kukaan ei uskonut enempää, uskon muotojen
pitäminen valtiossa voisi silti palvella heikkoa jalansijaa; Heikkouden tunne johtaisi
kuitenkin aina uskon vahvistumiseen ja siten vahvempaan sisäiseen pitoon ja on usein
johtanut aikoihin, jotka näyttivät menevän äärimmäiseen.
Tietenkin, kun todellisen ja hyvän uskonnollisen uskon siunaus ylittää kaikki muut
siunaukset, yhden väärien haitat ovat suurempia, syvempiä ja syvempiä kuin minkä
tahansa muun uskon; ja tämä tekee uskonnollisen uskon syyttämisen niin
paljon. Mutta jopa pahimman uskonnollisen uskon tapauksessa, joka vielä ansaitsee
tämän nimen, etu kokonaisuutena on, mielestäni suurempi kuin haittapuoli
yksityiskohtaisesti; on parempi, että ihmiset uskovat jotain, joka tarjoaa pidon,
toivon, avun, maallisen ja ajallisen siteen kuin uskoa mitään, jota ei voida todistaa ja
todistaa.
Englannin hallitus Gold Coastissa otti kerran tilaisuuden paljastaa
fetissipapereidensa valheet ja harhaluulot suuressa negro-kokouksessa, jossa oli
ilmeisiä todisteita. "Vaikutus, se tekee raportin siitä, mikä teki siitä mieliin, oli
mahtava. Se oli mahdotonta nähdä ainoaa tukea, näiden ihmisten henkilökuntaa niin
rikki, joutumatta tuntemaan heitä. Monet lähtivät linnasta surullisiksi ja
masentuneiksi ja he sanoivat toisilleen: "Mitä me voimme nyt tehdä sairaudessa ja
tarpeessa? Kuka voimme kääntyä avuksi? Meidän jumalamme eivät ole jumalia, ja
papit pettivät meitä ..." (Cruikshankin Gold Coastilta, ulkomailta 1854. Nro 9).
Neerit itse löysivät jalansijaa jopa hyvin röyhkeässä uskossaan, joka tietysti voisi
vaihtaa sanomattoman paremmalla, mutta silti he eivät voineet tehdä mitään
tuntematta täysin rikki. Mutta mikä voi tehdä samassa mielessä paremman uskon!
Jos tarkastelemme lähemmin, niin hyödyt, siunaus, pelastus, jotka tulevat hyvässä
uskossa - mutta ainoa, joka suojelee ja ylläpitää, on tehtävä - on kaksinkertaisesti
kaksinkertaisesta näkökulmasta lainkaan. Kerran kokonaisuus löytyy tästä
uskomuksesta yksimielisyyteen, ja toiseksi jokainen pysähdyspaikka ja
kohde; Yhtenäisyydessä pito, tavoite, etu on riidan, aavistuksen, katseen ja tien
edessä ilman tavoitetta, mutta toiseksi siinä, että sopimus, tuki, tavoite nyt tapahtuu
myös hyvässä mielessä ja hyvässä suunnassa , Kaikki nämä erilaiset edut tai
vakaumuksen siunauksen sivut liittyvät toisiinsa muuttuviin ehdollisuuksiin ja
yhteiseen näkemykseen.
Mutta heitä arvioidaan helposti väärin, koska niitä ei näy siellä tai he etsivät, missä
ne ovat. Yksilö kiinnittää vähän huomiota yleisiin hyötyihin, joissa hän jakaa
päivittäin, vaikka hän ei ajattele sitä päiväksi, koska osuus ei osoittaudu hänelle
yksilölliseksi; Ja monet eivät näe suurta etua, jonka usko voisi antaa hänelle
yksityiskohtaisesti, koska hän ei edes anna hänelle vähiten, koska hän voi vain varaa
suurimman, jos hän kieltäytyy antamasta varaa pienimmälle. Koska hän uskoo
korkeimpiin ja viimeisiin asioihin, hän antaa vain etuja korkeimpien ja viimeisten
suhteiden mukaan; matalalla, kapealla, lyhyellä ja pienellä ei tarvitse etsiä
niitä. Etujen sijaan voit aina asettaa pelastuksen ja siunaukset.
Usko ei täytä lusikaa, ei levyä, vaan kulhoa. Hän toteaa, onko se toinen oikeus,
sidos kaikkien ihmisten välillä kaikkien ihmissidosten välillä, pitää lakia suorassa
suhteessa kaikkiin ihmisoikeuksiin, pyhittää ihmisoikeuksien pidon itse, antaa valan
edellisen turvapaikkansa oikeudet, antaa ensimmäisen avioliittoyhdistyksille
vanhempien siunauksen viimeinen siunaus, korkein pyhittäminen kuninkaalle; hän
tarjoaa tiedettä ja taidetta korkeimmille tehtäville, näkökulmille ja ideoille; tuo
rauhan, turvallisuuden, toivon, luottamuksen yksilön koko elämään; lohduttamalla
ihmistä, jossa maallinen mukavuus ei enää riitä, säästää hänet itsemurhasta ja
epätoivosta; mutta hän ei anna leipää nälkäälle, hän ei täytä säkkiä, hän ei nauti.
Päinvastoin uskonnollinen usko vaatii tuhansia uhrauksia, ajan uhrauksia, ajatusten
uhrauksia, keinojen uhrauksia, jotka meidän on poistettava maallisista asioista
maallisista yritysostoista. On välttämätöntä säilyttää kouluja ja kirkkoja, maksaa
pastoreita, mennä kirkkoon, rukoilla ja laulaa; kaikki tämä ei tule ulos; Kuinka paljon
hyödyllinen aika, keinot ja ajatus kääntyivät. Kirkosta voisi rakentaa paljon taloja,
saarnaaja voisi auttaa sen sijaan, että syönyt toisten työstä, auttaisi muita tai
opettamaan heitä työskentelemään. Kyllä, ja kuinka paljon hyödyllisempiä kiviä
voitaisiin sijoittaa talon pohjaan, missä ne eivät ole kenenkään hyödyksi; voit
rakentaa talon yhden kerroksen korkeammaksi; se olisi vain mieleen; ja niin ihmisen
yhteiskunnan rakentaminen,
Luin kerran tarinan, en vain tiedä sitä enää; ei ole mitään merkitystä. Kuningas
Aleksanteri sai barbaari-kuninkaalta kolme jaloisimman rodun metsästyskoiraa. Hän
jätti yhden kenneliinsä ja jätti peuran mennä sen kanssa; koira pysyi rauhallisena; ja
Aleksanteri vihaamassa laiskaa pedoa käski koiran tappaa. Joten se oli toisen
kanssa; kolmas jako hän vielä. Kun barbaari-kuningas kuuli sen, hän sanoi
Alexanderille: "Laitat peuran kenneliin, anna leijona tai tiikeri, ja näet mitä sinulla on
koiralla." Niinpä uskonnollinen usko pysyy tyhjäkäynnissä elämässä ja herää
suurempaan energiaan, sitä suurempi se on.
Kuka uskoo, että on olemassa Jumala, joka ei juuri tällä hetkellä vaan ajan kuluessa
ohjaa kaiken parhaaksi, lopulta pakottaa ja pakottaa vastustavat voimat, tekee pahasta
itsestään paremman keinon Jumalalle, joka Kuitenkin suuri pahuus voi olla, keino sen
kääntämiseen, sen sammuttamiseen, sovittamiseen ja tahtoa ja viisautta, jotka käyvät
käsi kädessä sen kanssa, ympäröivät itsensä myrskyssä ja raekivet, jotka tuhoavat
hänen onnensa alat, luottamukseen Jumalaan kuin vaipassa, ja tietävät aurinkoa
taivaalla, joka ei siis ole sammunut, loistaa kaikki kirkkaammat; ne, jotka eivät usko
Jumalaan, seisovat puolustuksettomina, sopivat itsensä ja näyttävät epätoivoisilta tai
erosi rikki lämpömittaristaan ja barometristään. jonka johtajuus korvaa hänet taivaan
ohjauksella. Ja varmasti päivä, tunti, ympärysmitta, jonka maallinen silmä mittaa,
luottamus maallisiin ja ajallisiin apuvälineisiin on paras ja niin väärin, joka halusi
korvata ne Jumalan luottamuksella. Mutta sen lisäksi, mitä voidaan
yksityiskohtaisesti laskea, koko maailma on arvaamaton maailmassa, jossa on jäljellä
vain yksi lasku, turvallisuus ja lohdutus, jossa otetaan huomioon korkein tietoinen
toiminta, joka kokonaisuudessaan ja ajan kuluessa ohjaa kaikkea parasta haluaa ja
voi.
On totta, että ihmiskunnan periaatteet ovat, että ihmisarvon tunne pystyy jossain
määrin tarjoamaan hyvän käytännön korvikkeen henkilöille, joilla ei ole uskoa. On
olemassa moraalisesti moitteettomia ihmisiä, jotka työskentelevät muiden ihmisten
hyväksi, jotka eivät usko Jumalaan eikä kuolemattomuuteen. Mutta kun nämä ovat
poikkeuksia pikemminkin kuin sääntö; Suurin osa ateisteista hylätään miehiä, ja
pelottomuus ja uskon puute ovat niin yleisesti yhteydessä toisiaan vahvistaviin ja
toisiinsa nähden, että epäjumalan ja jumalattomuuden sanotaan olevan
synonyymejä. Toiseksi, ne ihmiskunnan periaatteet, jotka uskonnon tulisi korvata
ihmisarvon tunteella, eivät olisi voineet kehittyä lainkaan, vaan kansan kasvun ja
koulutuksen kautta, johon he ovat tutustuneet uskonnolliselta puolelta. Saanko ne,
jotka uskovat tai haluavat uskoa tällaiseen julmuuteen, tarkastelemaan psykologiaa
tai historiaa nähdäkseen, voisiko korvike korvata, voisi tai ei voisi selviytyä ilman
sitä, mitä sen pitäisi korvata. Pikemminkin näemme koko ihmiskunnan, jossa
uskonnollisuus liittyy, nousee, laskee, putoaa.
Ilmaa ei kiitetä siitä, että se on levinnyt ympäri maailmaa hengittämiseksi, eikä
aurinko ole tehnyt siitä kirkasta, uskontoa, joka ei pidä ihmiskuntaa. Sosiaalinen
järjestys on siellä; on itsestään selvää, että hän on siellä. Miksi ilmaa kun
hengität; miksi uskonto, jos sinulla on ihmiskunta!
On varmaa, että jotkut tunteet eivät voi syntyä ilman uskoa Jumalaan ihmisessä, ja
aivan yhtä varmasti, että juuri nämä tunteet, joissa ihminen tuntuu eniten noussut ja
jotka tekevät hänestä suurimmat, parhaat, kauneimmat teot ovat innoittaneet. Nyt on
ominaista kohdistaa ihmiset ihmisarvon tunteeseen ja katkaista se, mitä ihmisen tunne
itsessään voi saavuttaa suurimman arvokkuuden. Niin kaunis, niin hieno on
rakkauden tunteita, luottamusta, jonka me emme vanhemmille, sisaruksille, ystäville,
ennen kaikkea rakkaalle; tunteet, joita pidämme Jumalalle, uskomme muuten
Jumalaan, ulkonevat, kuten sateenvarjo-palmu kukkien ja ruohon yli, ja niitä
verrataan mihinkään siihen, mitä hankkia ja korvata; ja kaikkein rakkain olento ei voi
korkeimpien tarpeiden aikoina viitata sinuun uskoon itseesi ja sinuun, vaan vain
siihen, joka on molempien kaikkien tarpeiden päälliköiden yläpuolella. Uskomalla
tällaiseen Mestariin näemme, että monet Jumalan luottavat ihmiset käyvät läpi rasvaa
ja ohuita, varmasti hyviä tavoitteita, jos he käyvät hyvässä mielessä ja makaavat joka
ilta tietoisuudella ja tunteilla olla Jumalan käsissä, ja sellaisessa uskossa lopulta
kuolee. Upea näky! Tätä vastaan pidä sitä, joka on ihmisen ihmisarvon tunteissa
ilman uskoa korkeampaan suojeluun ja tulevaisuuden olemassaoloon ja
kuolee. Surullinen näky! Uskomalla tällaiseen Mestariin näemme, että monet
Jumalan luottavat ihmiset käyvät läpi rasvaa ja ohuita, varmasti hyviä tavoitteita, jos
he käyvät hyvässä mielessä ja makaavat joka ilta tietoisuudella ja tunteilla olla
Jumalan käsissä, ja sellaisessa uskossa lopulta kuolee. Upea näky! Tätä vastaan pidä
sitä, joka on ihmisen ihmisarvon tunteissa ilman uskoa korkeampaan suojeluun ja
tulevaisuuden olemassaoloon ja kuolee. Surullinen näky! Uskomalla tällaiseen
Mestariin näemme, että monet Jumalan luottavat ihmiset käyvät läpi rasvaa ja ohuita,
varmasti hyviä tavoitteita, jos he käyvät hyvässä mielessä ja makaavat joka ilta
tietoisuudella ja tunteilla olla Jumalan käsissä, ja sellaisessa uskossa lopulta
kuolee. Upea näky! Tätä vastaan pidä sitä, joka on ihmisen ihmisarvon tunteissa
ilman uskoa korkeampaan suojeluun ja tulevaisuuden olemassaoloon ja
kuolee. Surullinen näky! joka on ihmisen ihmisarvon tunne ilman uskoa
korkeampaan suojeluun ja tulevaisuuden olemassaoloon ja kuolee. Surullinen
näky! joka on ihmisen ihmisarvon tunne ilman uskoa korkeampaan suojeluun ja
tulevaisuuden olemassaoloon ja kuolee. Surullinen näky!
Ihmiskunnan periaatteen edustajat eivät ole taidehävittäjiä: taide on todellakin yksi
ihmisen parhaista opetusvälineistä, ihmiskunnan tärkeimmistä hetkistä, hyvin, he
asettivat ihmiskunnan periaatteen uskonnollisen uskon sijasta ja katsovat mitä taidetta
ja taiteilijan innostus säilyy. Kaikki kupoli putoaa tai ei ole koskaan
syntynyt; kreikkalaiset epäjumalat, kaikkien aikojen mallit, eivät voisi koskaan olla
olemassa; Raphaelin ja Michel Angelon koon vuoksi mikään aine ei voisi
selviytyä; kylmän historian maalauksesta tulee taiteesta suurin; sillä kaikilla
historiallisen profaanisen käsityksen lämmöllä on piilotettu lähde uskossa enemmän
kuin pelkään ihmisen sattumaa; ja katsotaanpa tarkemmin niin kaikki taide on
kehittynyt uskonnollisista alkuista. Ainakin yksi voi myöntää, ettei arkkityypissä ole
koskaan ollut kreikkalaisia epäjumalia tai kristillisiä Madonnoja; mutta usko
korkeampaan hengelliseen olemassaoloon ihmisen yli oli oltava olemassa, jotta
saataisiin esiin nämä taiteen kukat, itse taide.
Totta, kun taide kasvaa uskosta, usko toisaalta kasvaa taiteen kautta; olemme jo
myöntäneet sen, mutta se voi vain kasvaa, ei luoda sitä ja vaatii jo olemassa olevaa
heimoa. Ja kaikki itut, jotka tuottivat pelkän taiteilijan mielikuvituksen, säilyttävät
motiivinsä enintään yhden uskon kesän, sitten kuivuvat tai pysyvät vain vanhan
heimon koristeena; ja uudet versot tarvitsevat uusia haaroja heimosta.
Enemmän kuin pelkkä ihmiskunnan periaate, usko yleisesti hyvään
maailmanjärjestykseen ilman tämän järjestyksen henkilökohtaista edustajaa, voi
edustaa uskonnollisen uskon saavutuksia tällaisessa edustajana, mutta ei arvokkainta
ja parasta. Pyrkiessään korvaamaan kaikkein korvaamattomimmat tunteet käsitteillä,
hän ei voi nostaa henkeä samalla tavalla, täyttää sen, ajaa sitä rakkauden uhreille,
innostaa sitä taideteoksille. Sillä se on luonteeltaan sellainen, että tajunnan korkein
kohoaminen voi tapahtua vain ylemmän tietoisuuden suuntaan, ja kaikki, mitä
halutaan asettaa, on kylmä vesi tuleen.
Tältä osin usko tietoiseen mieleen minusta ei poikkea minun vieressämme olevista
tietoisista hengistä, mutta sama vain korkeammassa mielessä. Näen niin vähän
muiden tietoisuudesta kuin Jumalan tietoisuus. Mutta uskoa, että vanhemmilla,
sisaruksilla ja ystävillä on samanlainen tietoisuus minun tyköni, tuskin voisi edustaa
usko siihen, että he käyttäytyvät toisiaan oikean maailmanjärjestyksen ja toisiaan
vastaan niin kuin ne tekevät; kaikkein arvokkaimmat tunteet ja impulssit
menettäisivät näin, niin vähän uskoa, että on olemassa Jumala, joka on tietoinen
kaikesta ja kaikesta, edustaa usko mihin tahansa niin järkevään tajuttomaan
maailmanjärjestykseen; kaikkien näiden tunteiden huippu hävisi.
Eikä enempää kuin tietoiselle Jumalalle, jolla on yhteydet tietoisuuttamme, uskoon
tietoiseen tulevaan elämään ja nykyisen elämän suhteisiin löytää korvike, joka voisi
korvata saman käytännön näkökulmasta, kyllä, mitä etäisesti sama asia voi
varaa. Assassinien esimerkkien avulla näimme, mitä pahin usko seuraavaan voi tehdä
vaikutuksille, pahimmalle, tietenkin, mutta vahvimmalle; Siten paras usko seuraavaan
voi tuottaa parhaat ja tehokkaimmat vaikutukset ja tuottaa niitä. Fame-ajatus voi
tehdä jotain; En kiellä sitä; mutta kuinka heikko on ajatus siitä, että muut ajattelevat
rakkaudella, kunnioituksella, ikuisesti kuolleiden kunnioituksella, ajatuksella, jonka
me itse ajattelemme, kenen kanssa,
Kaikki, mitä on myönnetty, on kuitenkin se, mitä uskolla on ja se toimii, joten
lopulta herää kysymys jälleen: mitä se osoittaa totuudestaan? Mikä on uskon totuuden
hyvyys? Eivätkö nämä kaksi täysin epäjohdonmukaisia asioita? On etsittävä totuutta
ilman pelkoa ja riippumatta siitä, mitä seurauksia on; vasta sitten voi toivoa
löytävänsä hänet. Kun kiinnostus tulee esiin, ihminen tulee sokea.
Kuulen usein tämän sanan, ja tutkimus menee usein tässä mielessä totuuden vuoksi,
pois kaikesta, joka haluaa olla todellinen kiinnostus ihmiselle, ikään kuin molemmat
voisivat koskaan ristiriidassa. Toisaalta puhuu jälleen korkealle puhetuista puheista,
jotka koskevat hyvyyden, kauneuden ja totuuden sovittamista heidän viimeisissä
perusteissaan. Puheet jäävät, koska ei ole ja näe asenteen näkökulmaa ja ydin.
Tietenkin, kun ihmisen kiinnostus tulee pelaamaan, hänestä tulee sokea
korkeimmille totuuksille; mutta ei siinä, että hän sulkee sokeutensa, että hän seuraa
hänen kiinnostuksensa totuuden vastaisesti, mutta että hän ei noudata tarpeeksi
kiinnostusta seuraamalla lyhyitä, kapeita, matalia etuja suurempien, korkeampien,
kestävimpien kustannuksella, jossa lopulta pysähtyy, vakuutus, itsensä syy lepää; tai
että hän seuraa hänen ainutlaatuista etuaan verrattuna yleiseen, joka sisältää hänen ja
kaikki kiinnostuksensa johdonmukaisesti; vasta sitten hän on ristiriidassa totuuden
kanssa.
Kaikkialla muualla havaitsemme, että kaikkein oikea tietämys siitä, mikä on
käytännöllisesti katsoen paras ihmisen palveleminen, johtaa häntä. Miten päinvastoin
meidän ei pitäisi päätellä, että se, mikä parhaiten palvelee ihmistä, parhaiten johtaa
häntä, on myös todellinen. Me löydämme tämän periaatteen entistä vahvemmaksi,
sitä enemmän me laajennamme etsintää yksilöltä, joten voimme odottaa sen
varmimman vahvistuksen, kun siirrymme täyteen. Yksittäinen virhe voi tilapäisesti
tyydyttää yksilön; mitä enemmän virhe leviää, sitä enemmän ihmiset tuntevat,
ajattelevat, toimivat, mitä kauemmin ja syvemmälle sen käytännön seuraukset ovat,
sitä enemmän se kehittyy tällä tavalla, sitä suurempi hänen epäedullisuutensa tulevat
syvemmiksi kaikille. Tämä ei ole autiomaassa metafysiikka, tyhjä käsitteellinen peli,
kömpelö dogmatismi, vaan yksinkertaisesti selvä yleisesti hyväksyttävä
tosiasia. Päinvastainen on totta. Ja tämän mukaan totuus siitä, mitä pitäisi olla
kaikkien todellinen, tahto, ajattelu, kaikkien tunne, on päättäväinen tuottamaan
kaikkein tervetullisimmat, edullisimmat seuraukset kaikille, koko ihmiskunnalle. Me
kutsumme tätä uskomusta parhaaksi, ja niinpä paras usko on oltava kaikkein
todellisinta. Mutta jos paras usko on ihanteellinen ihmiskunnalle, usko lähestyy
totuuden ideaa, sitä enemmän se lähestyy hyvyyden ideaa. vaan yksinkertaisesti selvä
yleinen tosiasia. Päinvastainen on totta. Ja tämän mukaan totuus siitä, mitä pitäisi olla
kaikkien todellinen, tahto, ajattelu, kaikkien tunne, on päättäväinen tuottamaan
kaikkein tervetullisimmat, edullisimmat seuraukset kaikille, koko ihmiskunnalle. Me
kutsumme tätä uskomusta parhaaksi, ja niinpä paras usko on oltava kaikkein
todellisinta. Mutta jos paras usko on ihanteellinen ihmiskunnalle, usko lähestyy
totuuden ideaa, sitä enemmän se lähestyy hyvyyden ideaa. vaan yksinkertaisesti selvä
yleinen tosiasia. Päinvastainen on totta. Ja tämän mukaan totuus siitä, mitä pitäisi olla
kaikkien todellinen, tahto, ajattelu, kaikkien tunne, on päättäväinen tuottamaan
kaikkein tervetullisimmat, edullisimmat seuraukset kaikille, koko ihmiskunnalle. Me
kutsumme tätä uskomusta parhaaksi, ja niinpä paras usko on oltava kaikkein
todellisinta. Mutta jos paras usko on ihanteellinen ihmiskunnalle, usko lähestyy
totuuden ideaa, sitä enemmän se lähestyy hyvyyden ideaa. että tästä kaikkein
tervetullisimmista, kaikkein siunatuimmista seurauksista kaikille, koko
ihmiskunnalle, syntyy. Me kutsumme tätä uskomusta parhaaksi, ja niinpä paras usko
on oltava kaikkein todellisinta. Mutta jos paras usko on ihanteellinen ihmiskunnalle,
usko lähestyy totuuden ideaa, sitä enemmän se lähestyy hyvyyden ideaa. että tästä
kaikkein tervetullisimmista, kaikkein siunatuimmista seurauksista kaikille, koko
ihmiskunnalle, syntyy. Me kutsumme tätä uskomusta parhaaksi, ja niinpä paras usko
on oltava kaikkein todellisinta. Mutta jos paras usko on ihanteellinen ihmiskunnalle,
usko lähestyy totuuden ideaa, sitä enemmän se lähestyy hyvyyden ideaa.
On kiistatonta, että vanhempien uskomus on se, että etäisyydellä kuollut lapsi on
edelleen elossa, ei vanhemmille lohduttamalla. Mutta onko hän mukana tällä
yksittäisellä saavutuksella totuuden luonnetta, jota käytännön periaatteet vaativat,
mikä ei riitä yksittäisiin saavutuksiin? Pikemminkin, jos kaikki miehet ajattelevat
loputtomasti uskossa, että kuolleiden pitäisi elää, niin mitä suuremmat haitat
syntyvät, sitä suurempi mitä kauemmin ja mitä enemmän he käytännössä tottelivat
uskoa ja että vanhempien lohdutukset olivat Pituus ei nouse. Se riippuu hänen
vääryydestään. Ja sitäkin enemmän, jos kaikki ihmiset ajattelevat, toimivat, elävät
Jumalan, joka ei oikeastaan elää, ja he itse elävät tulevaisuudessa sen sijaan, että
olisit todella kuollut; lohdutus, jonka ihmiskunta otti siitä jonkin aikaa, ei kestä. Niin
paljon kuin virhe olisi uskoa elävään Jumalaan ja kaikkien iankaikkiseen elämään,
kuten yksittäisessä elävässä ihmisessä ja hänen ajallisessa elämässään, kaikkien
haittapuolet olisivat niin paljon suurempia ja mitä enemmän hän levisi ja koskaan
mitä voimakkaampi se juurtui, sitä enemmän heidän pitäisi kasvaa. Mutta
päinvastoin, Jumalan ja sen jälkeen tapahtuvan uskomuksen suurin leviäminen, pisin
kesto, suurin käytännön tehokkuus tuo suurimman siunauksen, jota ei voi korvata
millään muulla, ja mitä kauemmin se on ollut olemassa, sitä enemmän se kestää. Niin
paljon kuin virhe olisi uskoa elävään Jumalaan ja kaikkien iankaikkiseen elämään,
kuten yksittäisessä elävässä ihmisessä ja hänen ajallisessa elämässään, kaikkien
haittapuolet olisivat niin paljon suurempia ja mitä enemmän hän levisi ja koskaan
mitä voimakkaampi se juurtui, sitä enemmän heidän pitäisi kasvaa. Mutta
päinvastoin, Jumalan ja sen jälkeen tapahtuvan uskomuksen suurin leviäminen, pisin
kesto, suurin käytännön tehokkuus tuo suurimman siunauksen, jota ei voi korvata
millään muulla, ja mitä kauemmin se on ollut olemassa, sitä enemmän se kestää. Niin
paljon kuin virhe olisi uskoa elävään Jumalaan ja kaikkien iankaikkiseen elämään,
kuten yksittäisessä elävässä ihmisessä ja hänen ajallisessa elämässään, kaikkien
haittapuolet olisivat niin paljon suurempia ja mitä enemmän hän levisi ja koskaan
mitä voimakkaampi se juurtui, sitä enemmän heidän pitäisi kasvaa. Mutta
päinvastoin, Jumalan ja sen jälkeen tapahtuvan uskomuksen suurin leviäminen, pisin
kesto, suurin käytännön tehokkuus tuo suurimman siunauksen, jota ei voi korvata
millään muulla, ja mitä kauemmin se on ollut olemassa, sitä enemmän se kestää. mitä
enemmän heidän pitäisi kasvaa. Mutta päinvastoin, Jumalan ja sen jälkeen tapahtuvan
uskomuksen suurin leviäminen, pisin kesto, suurin käytännön tehokkuus tuo
suurimman siunauksen, jota ei voi korvata millään muulla, ja mitä kauemmin se on
ollut olemassa, sitä enemmän se kestää. mitä enemmän heidän pitäisi kasvaa. Mutta
päinvastoin, Jumalan ja sen jälkeen tapahtuvan uskomuksen suurin leviäminen, pisin
kesto, suurin käytännön tehokkuus tuo suurimman siunauksen, jota ei voi korvata
millään muulla, ja mitä kauemmin se on ollut olemassa, sitä enemmän se kestää.
Edellisen periaatteen kiistämiseksi tarkoitetaan yleisimmällä kokemuksella, että
voimme olla ristiriidassa minkään järkevän tulkinnan kanssa.
Mitä tahansa ihminen olisi luonut, se on tosiasia, hän on luonut sen niin, että se voi
olla olemassa ja kehittyä menestyksekkäästi; mutta vain jos hän käyttäytyy sen
kontekstin mukaan, jossa hän on luotu; jos ei, se johtuu haitoista; ja hänen henkensä
itsensä on autettava häntä käyttäytymään siten, että hän ottaa huomioon sen, mikä on
ja tulee olemaan tässä yhteydessä. Jos ihminen ajattelee, että valta on luonut hänet
samaan aikaan, että hän voi vain selviytyä ja kehittyä kunnolla, kun hän
poikkeuksellisesti asettaa laskunsa jotain suhteessa itseensä, luovaan voimaansa ja
hänen lopullisiin tavoitteisiinsa ei vielä ole, ja jos se voisi olla jopa mieletön voima
luoda olentoja tällaisella laitteella, että he eivät voi todella olla olemassa ilman uskoa
luovaan henkeen? Olisi liian järjetöntä. Silti jotkut ottavat tämän järjettömyyden
viisautta varten.
Luin kerran, miten staghorn-kovakuoriaisen toukka rakentaa isomman kotelon, kun
se on pentuessa kuin täytetään sen kaareva runko, niin että samanaikaisesti kehittyvät
sarvet saavat vielä tilaa. Mitä larva tietää tulevasta elämästään, tulevista sarvistaan,
niin vähän kuin me tiedämme tulevasta elämästämme ja tulevaisuuden tavasta olla
siinä? mutta hän on jo perustanut talonsa siihen, eikä sitä voi kehittää siihen asti. Jos
ihminen ajattelee, että sama voima, joka loi staghorn-kovakuoriaisen ja ihmisen, on
antanut beetle-totuuden katsojan instinktissä ja uskossa, joka sallii hänen rakentaa
nykyisen elämänsä tulevaisuuden suuntaan ja lainata sitä pidemmälle kuin hän tekee
muuten tapaus olisi uskomus
Tietenkin jokaisessa yksittäisessä ihmisessä usko kuolemattomuuteen ei kehitty
niin paljon kuin vaisto jokaisessa yksittäisessä porsaan kuoriajassa. Mutta
ihmiskunnassa se kehittyy niin välttämättömäksi, ja siinä, että se on yli vaiston, jonka
se kehittyy tietoisen elämän yhteydestä tämän elämän yhteiseen loppu- ja
loppupisteeseen, jolla on sama lopullinen syy kuin elämässä Beetlen ja hänen
vaistonsa.
Loppujen lopuksi aloitan ensin käytännön motiivin, sitten käytännön
argumentin 2) .
2) Noudata tässä periaatteessa samat ehdotukset, jotka olen jo antanut Zend-Avesta II: ssa, s. 251 vain ilman
alustavaa keskustelua.

Ihminen uskoo Jumalan olemassaoloon ja siihen, mikä siihen liittyy, koska tämä
usko on kokonaisuudessaan hyödyllinen, tervetullut, siunaus, käytännössä
välttämätön ihmiselle niin paljon kuin ihmiskunnalle, koska kumpikaan ihminen ei
yksityiskohtaisesti eikä ihmiskunta kokonaisuudessaan ilman häntä kukoistaa ja
kehittyä menestyksekkäästi, mies yksityiskohtaisesti löytää olettamuksen, joka
ulottuu äärimmäisiin tapauksiin, ihmiskunta löytää yleisimmän ja sitovan tuen, kaikki
maanpäälliset ja ihmisen edut löytävät huippukokouksen ja tavoitteen. Kun ihminen
tuntee tämän osittain alitajuisesti ja tietoisesti näkee sen osittain, yksilöä ajetaan
jakamaan jälkimmäisten etujen uskomuksia; jotka suuret ja pienemmät
ihmisyhteiskunnan ryhmät, kuten vanhemmat, opettajat, hallitsijat, kannustavat
levittämään, ylläpitämään ja jopa levittämään sitä näissä piireissä; mutta niille, joiden
älykkyys, älykkyys ja hyvyys edeltävät toisia, kehittää edelleen uskoa siten, että se
siunattuina voi tulla helpommin kiinni; millä tavoin tämä motiivi on
vuorovaikutuksessa historiallisten ja toimien kanssa. Lyhyesti sanottuna ihminen
uskoo Jumalaan ja siihen, mikä siihen liittyy uskonnossa, koska hän tarvitsee uskoa
siihen ja usko siihen palvelee ihmistä. Älykkyys ja ystävällisyys, joka edeltää muita,
kehittää uskoa edelleen niin, että siunattuina se on helpompi tarttua; millä tavoin tämä
motiivi on vuorovaikutuksessa historiallisten ja toimien kanssa. Lyhyesti sanottuna
ihminen uskoo Jumalaan ja siihen, mikä siihen liittyy uskonnossa, koska hän tarvitsee
uskoa siihen ja usko siihen palvelee ihmistä. Älykkyys ja ystävällisyys, joka edeltää
muita, kehittää uskoa edelleen niin, että siunattuina se on helpompi tarttua; millä
tavoin tämä motiivi on vuorovaikutuksessa historiallisten ja toimien kanssa. Lyhyesti
sanottuna ihminen uskoo Jumalaan ja siihen, mikä siihen liittyy uskonnossa, koska
hän tarvitsee uskoa siihen ja usko siihen palvelee ihmistä.
Mutta että tämä usko on todellinen, on perusteltua seuraavien seurausten kanssa:
1) Jokainen virheellinen tai puutteellinen lähtökohta osoittautuu sellaiseksi, että sitä
pidetään haitallisena sen vaikutuksille ajatuksillemme, tunteillemme ja
toiminnoillemme, tai heikentämään ihmisen onnea antamalla meille osallistuu
inhottaviin tunnelmiin ja vääriin toimiin, joihin liittyy osittain välitöntä
epämukavuutta, tyytymättömyyttä, osittain epäsuoraa epämukavuutta, kun taas
olettamuksen totuus osoittautuu tällaiseksi kaiken tämän vastakkaisella tavalla. Tämä
lause osoittautuu entistäkin enemmän, sitä suurempi vaikutusvirhe tai totuus kasvaa
tunteestamme, ajattelusta, toimimisesta, suuremmasta ihmisten kehästä ja
pidemmästä kestosta, kun taas virhe ilman huomattavaa puuttumista jäljellä olevaan
tunteeseemme, ajatteluun , Act, yhden ihmisen tai pienen ihmisjoukon osalta ja
lyhyen aikaa saattaa tuntua tyydyttävältä ja hyödylliseltä. Mutta nyt tulee selväksi,
että uskonnollinen usko, sen lisäksi, että se voi myöntää teoreettisen
tyytyväisyytensä, kuljettaa myös suurempia, tärkeämpiä ja kauaskantoisempia etuja,
kun taas epäusko aiheuttaa haittoja ihmiskunnalle ja yksilölle. syvemmälle tämä usko
tai epäusko puuttuu päättäväisesti ihmisten mieleen ja toimintaan, ja yhä kauemmin
hän ulottuu, mistä se tulee, että epäusko ei voi kestää pitkällä aikavälillä suuressa
ympyrässä. Niin usko, että uskonnollisen uskon esineillä on olemassa, on siinä
totuuden ominaisuus. lukuun ottamatta teoreettista tyytyväisyyttä, jota hän pystyy
myöntämään, mutta myös kaikista suuremmista, tärkeämmistä ja
kauaskantoisimmista eduista, mutta epäusko tuo haittoja ihmiskunnalle ja yksilölle,
sitä enemmän tai syvemmälle tämä usko tai epäusko mielessä ja toiminnassa Ihminen
puuttuu päättäväisesti, ja pidempään kestävä ulottuu, mistä se tulee, että epäusko ei
voi kestää pitkällä aikavälillä suuressa ympyrässä. Niin usko, että uskonnollisen
uskon esineillä on olemassa, on siinä totuuden ominaisuus. lukuun ottamatta
teoreettista tyytyväisyyttä, jota hän pystyy myöntämään, mutta myös kaikista
suuremmista, tärkeämmistä ja kauaskantoisimmista eduista, mutta epäusko tuo
haittoja ihmiskunnalle ja yksilölle, sitä enemmän tai syvemmälle tämä usko tai
epäusko mielessä ja toiminnassa Ihminen puuttuu päättäväisesti, ja pidempään
kestävä ulottuu, mistä se tulee, että epäusko ei voi kestää pitkällä aikavälillä suuressa
ympyrässä. Niin usko, että uskonnollisen uskon esineillä on olemassa, on siinä
totuuden ominaisuus. Mitä enemmän tai syvemmälle tämä usko tai epäusko
päättäväisesti puuttuu miesten mieleen ja toimintaan, ja pidempään, se ulottuu, mistä
se tulee, että epäuskoa ei voi pitkällä aikavälillä ylläpitää. Niin usko, että
uskonnollisen uskon esineillä on olemassa, on siinä totuuden ominaisuus. Mitä
enemmän tai syvemmälle tämä usko tai epäusko päättäväisesti puuttuu miesten
mieleen ja toimintaan, ja pidempään, se ulottuu, mistä se tulee, että epäuskoa ei voi
pitkällä aikavälillä ylläpitää. Niin usko, että uskonnollisen uskon esineillä on
olemassa, on siinä totuuden ominaisuus.
2) Tämän uskon läheisempi muodostuminen kuuluu samaan periaatteeseen. Sikäli
kuin todetaan, että uskonnollisen uskon muokkaaminen edesauttaa ihmiskunnan
onnellisuutta, sitä enemmän, sitä pidempään ja yhä laajemmalla ympärysmitalla se
saa vaikutuksen tunteeseen, ajatteluun, toimintaan, tämä muotoilu tai puoli on uskon
muodostuminen pitää tosiasiallisena, päinvastoin vääränä tai puutteellisena, niin että
kaiken ainoan uskon jälkeen voidaan pitää totuutta, joka on ihmiskunnan kaikkein
tervetullisin niiden suhteiden kokonaisuuden mukaan.
3) Uskon kehittyessä voi kuitenkin tapahtua, ja usein on tapahtunut, että usko
hyödyttää osittain yksilöiden ajallisia etuja, osittain siitä, että se on
peruuttamattomista näkemyksistä siitä, mikä leviää koko, osittain ilmeisen ristiriitaan
teoreettisten perusteiden, virheellisten ja ristiriitojen kanssa. Ihmiskunta on hankalaa,
suunnittelee. Yleensä ihminen alkaa saada erityisiä etuja ja ajatella, että hänen
luottamansa usko on paras, selittää ja jopa implantoida ja saavuttaa muita. Mutta
koska falsityn todellisten ja haittojen edut tulevat edelleen avaruuteen ja aikaan,
kuten historiallisessa periaatteessa on jo osoitettu, ne vaikuttavat yhä enemmän ja
vakavammin kaikkiin yksilöihin, joilla on todellisia tai vääriä uskomuksia ja jotka
vahvistavat ne maailmassa oikeat tiedot,
4) Sikäli kuin ihmisen parasta on harkittava, mikä antaa tyytyväisyyttä, onnea,
hyvinvointia paitsi yksittäisille suhteille, lyhyelle aikaa yksittäisille ryhmille, mutta
kaikille ihmisen puolille, koko ihmiskunnalle rajoittamaton kesto, kaikkien
seurausten osalta, kaikkein turvallisin ja sopivin, aikaisemmin perustettu todellinen
usko kutsutaan samanaikaisesti parhaaksi, ja ensinnäkin uskon hyvyyttä käytetään
totuuden tekemiseen.
5) Uskonnollisten ajatusten kehittäminen ja muodostaminen on siis samanaikaisesti
kaikkein harmonisinta ja käytännöllistä moraalin ja elämän muotoilussa, koska
moraalin ja elämän suuntaukset kohdistuvat kirkon tekemiseen ja säilyttämiseen.
Ihmiskunta on hyödyllisin ja vauraampi 3) . Uskonnolliset ajatukset, jotka he
hyväksyvät käytännön periaatteen vaikutuksesta hyväksymänsä suunnitelman
mukaan, ovat kuitenkin tärkeimpiä ehtoja moraalin ja elämän hyvinvoivan muotoilun
kannalta, koska niiden muodostumisen näkökulma on, että ne ovat päteviä niissä joka
on korkeimmasta näkökulmasta katsottuna oltava yleisimpiä ja perusteellisinta
tervettä vaikutusta koko ihmiseen.
3) Ks. "Tietoja korkeimmasta hyvästä."

6) Edellinen argumentti voidaan liittää seuraavaan tai seuraavaan.


Emme uskonnon tarvitsevat kun sen tavoitteiden ei olisi . Sillä jos ihminen on
tehnyt uskon, koska hän tarvitsee häntä, hän ei ole tehnyt sitä tosiasiaa, että hän
tarvitsee siihen uskoa vauraan olemassaolonsa vuoksi, ja siksi se on pakko tehdä se
tarpeesta. Tämän uskon tuottaminen ihmisen on siis perustuttava samaan todelliseen
luonteeseen, jota ihminen itse on luonut tarpeisiinsa. Osittain se olisi järjetön
tekeminen asioiden luonteeseen, osittain se on ristiriidassa kokemuksen kanssa,
kunhan se on mahdollista, että luonto on järjestänyt ihmisen menestymään vain
uskomalla johonkin sellaiseen, joka ei ole.
Yleensä, jos joku on empiirisesti todistettu, se on uskon käytännön argumentti. Ja
niin kauan kuin pidämme gravitaatiolain sen jälkeen, kun se on osoittautunut
hyödylliseksi niin pitkälle kuin kokemus on, vaikka se pysyisi voimassa aina, kun se
ei enää saavuta sitä, voimme myös pitää tätä väitettä voimassa ilman rajoituksia tässä
mielessä. Siksi meille on niin tärkeää, että hän kokee yleisen kokemuksensa jälkeen
mahdollisimman paljon koetusta kaikesta siitä, mitä kokemuksesta on saatu aloilla,
joilla kokemus ei enää riitä Täten se, mitä teoreettisessa johtopäätöksessä ei ole
täsmälliseen, korvataan käytännön tarkkuudella.
Kuinka paljon uskon teoreettisia motiiveja voi syntyä seuraavassa periaatteessa ja
kuinka pätevä on näkemys, joka tiivistää ja nostaa sen väitteeksi, ei riitä, että
perusteltaisimme uskomuksen varmasti, mutta se saattaa kaikki olla erilainen tai ei
lainkaan; Logiikan ja kokemuksen mahdollisuudet ovat edelleen monia. Mutta
lopulta voi olla vain sellaisia, jotka teoriassa toistavat saman asian, joka on
käytännössä tarpeen. Ota tämä ja se on kaikkien mahdollisuuksien vain yksi.
Epävarmaan teoreettiseen johtopäätökseen historiallinen ilmestys väittää olevansa
erehtymätön; mutta jokaisessa muussa uskonnossa toinen väittää olevansa
erehtymätön. Mikä se on? Viime kädessä se ei ole huijata meitä.
Näin ollen edeltävän kokonaisuuden mukaan olisi jopa mahdollista tehdä uskomus
korkeimpiin ja viimeisiin asioihin oikeassa riippumatta siitä, mitä tähän asti on
uskottu, riippumatta kaikista teoreettisista perusteista ja johtopäätöksistä, alusta
alkaen pelkästään näkökulman mukaan. että hän parhaiten palveli koko ihmiskuntaa
korkeimpien ja viimeisten suhteiden mukaisesti, jos vain tieto siitä, mitä he
palvelevat, on mahdollista ilman sitä itse. Mutta se ei ole häntä. Pikemminkin ei pidä
unohtaa kysynnän muutosta, jonka mukaan käytännön periaatteen on perustuttava
muihin periaatteisiin ja päinvastoin siihen, edellyttäen, että ihmiskunnan kannalta
paras on uskoa historiaan sellaisenaan ensin on osoitettava ja todistettava, jotta se
voidaan tunnistaa hyvin siirtyä jälkeläisiin ja jälkeläisiin ja myötävaikuttaa hyvässä
uskossa olevan uskomuksen varhaisiin vaiheisiin, kypsyttämään älykkyys, jotta se
olisi vielä parempi; mutta tämä on mahdollista vain oikeiden ihmisten ja asioiden
luonteen suhteen. Puhtaasti abstraktista käytännön näkökulmasta uskon
mahdollisuudet pysyisivät vähäisempinä kuin vain teoreettiset tai
historialliset. Lopulta voi kuitenkin olla vain niitä, jotka ovat samalla teoreettinen ja
historiallinen mahdollisuus. Lisää se, ja kaikista mahdollisuuksista jää vain yksi
jäljellä. mutta tämä on mahdollista vain oikeiden ihmisten ja asioiden luonteen
suhteen. Puhtaasti abstraktista käytännön näkökulmasta uskon mahdollisuudet
pysyisivät vähäisempinä kuin vain teoreettiset tai historialliset. Lopulta voi kuitenkin
olla vain niitä, jotka ovat samalla teoreettinen ja historiallinen mahdollisuus. Lisää se,
ja kaikista mahdollisuuksista jää vain yksi jäljellä. mutta tämä on mahdollista vain
oikeiden ihmisten ja asioiden luonteen suhteen. Puhtaasti abstraktista käytännön
näkökulmasta uskon mahdollisuudet pysyisivät vähäisempinä kuin vain teoreettiset
tai historialliset. Lopulta voi kuitenkin olla vain niitä, jotka ovat samalla teoreettinen
ja historiallinen mahdollisuus. Lisää se, ja kaikista mahdollisuuksista jää vain yksi
jäljellä.
Piirrä kolmen säteen ympärysmitta. Voit laittaa ne äärettömän erilaisiin kohtiin ja
jokaisella on ääretön piste; mutta kohta, jossa he kohtaavat, on aina yksi.
Sillä välin, koska olemme jo onnistuneet päättämään tämän periaatteen
näkökulmasta yksinomaan historiallisessa Principe Manchesissa, ja erityisesti
yleisimmässä ja tärkeimmässä uskossa, muistuttamalla, että historiallinen päätös
saatiin aikaan vain muiden periaatteiden perusteella; Tällä tavoin voimme yksin
päättää monista yleisimmistä ja tärkeimmistä tosiasioista käytännön periaatteen
näkökulmasta, ja päinvastainen muistutus siitä, että käytännön syyt voisimme kypsyä
vain historiallisen kehityksen ja lisääntyvän tiedon perusteella miesten ja asioiden
luonteesta saostua. Mutta me tietysti huomaamme, että käytännön näkökulmasta
päätetty asia on jälleen sama, se, mitä olemme historiallisesti pystyneet pitämään
tiukasti ja mitä meidän on teoreettisesti löydettävä uudelleen, oikea kokous täyden
varmuuden kannalta pitäisi tapahtua. Vain käytännön periaatteessa voimme nyt löytää
käytännöllisen saman uskonnon historiallisiin ja teoreettisiin syihin, saattaa olla
helpompaa johtaa jotakin yhden kanssa, toiset toisella periaatteella, ja jos muiden
periaatteiden vakuutus puuttuu täydentää niitä käytännöllisellä tavalla.
Haluamatta mennä pidemmälle tähän, kuten jo mainitsin, päätän muutamia
pohdintoja kristinuskon ja filosofian käytännön periaatteen asemasta suhteessa uskon
kolmeen pääosaan.
Sikäli kuin me seisomme Kristuksen omalla opilla, kristinusko täyttää korkeimmat
käytännön vaatimukset niin suuressa määrin, että mitään ei voida ajatella sen yli,
toisin sanoen Kristus voidaan oikeutetusti kutsua ihmiskunnan Vapahtajaksi; sikäli
kuin hän on todella tuonut maailman parhaimman uskonnon; ja käytännön
argumentti, joka on juurtunut Jumalaan, ei voi tulla ihmiskunnan tietoisuuteen
abstraktisti itsensä kautta, vaan vain inkarnaation kautta. Mutta kristinusko on saanut
paljon historiallisessa kehityksessään, josta ei voi sanoa samaa, ja joka estää
historiallista kehitystä, sikäli kuin se estää käytännöllisyyden.
Itse asiassa, jos tarkastellaan syitä, joiden vuoksi kristinuskon on niin vaikeaa
päästä pakanoihin, ja levittää sitä pikemminkin tuhoamalla kuin kansojen
kääntymisenä, todetaan, että juuri nämä dogmat ovat mutta kristittyjen itsensä sijaan
heidät on kylvetty vain siunauksena, jota on siunattu historiallisella motiivilla, mutta
seisomalla kaikkien, todellakin kristillisten nimitysten historiallisen yhdentymisen
tiellä, osoittavat, että he eivät seiso historiallisen väitteen edessä olemassa; mutta niitä
ei voi esiintyä ennen historiallista, koska niitä ei ole ennen käytännön.
Sen lisäksi, mikä on yleinen kristillinen usko henkilökohtaiseen, tietoiseen,
Jumalaan maailmaan, jossa on tahtojen, tietämyksen ja tunteen suhteet hänen
olentoihinsa kaikessa suhteessa siihen, mitä nykypäivän filosofia on sen
kestävimmissä järjestelmissä, sillä en väitä Kaiken kaikkiaan Jumala on yrittänyt
korvata tai jää jäljelle, jos joku etsii Jumalan tallennetun nimen alle syystä. On
absoluuttinen, absoluuttinen ajatus, joka tulee tietoisuuteen vain yksilössä, ääretön
aine; Lopuksi Jumalan nimen sisältö on edelleen ontologinen tai moraalinen tai syy-
käsite, tiedostamaton maailmanjärjestys, asioiden yleinen laillisuus, mystinen maa,
teleologinen periaate. Ei tiedä, miten selviytyä, ei ryöstää uusien lauseiden ja sanojen
laatimista, kristillisen Jumalan korvaamista, sen kääntämistä lähes hyödyttömäksi
kokonaisuudeksi tai sen peittämiseksi mystiseen pimeyteen. Historiallisesti se ei ole
onnistunut ja sillä ei ole mahdollisuutta menestyä, jopa niiden keskuudessa, jotka
eivät noudata tätä polkua; sillä kukaan ei kykene kääntämään toista hänen muihin
nimiinsä ja asioihinsa, kun taas kristittyjen Jumalan nimi ja syy jäävät kaikenlaisen
pakanain raivoamisen, eli kaikkien filosofian jakautumisten ja muutosten, vuoksi. Ja
miksi se ei onnistu? Koska kristillinen usko on käytännössä
korvaamaton; periaatteemme mukaan todiste siitä, että hän on oikeassa ja mikä on
käynnissä tai pois, on virheellinen. Ja siinä kaikki filosofiat, joka ristiriidassa
kristillisen uskon kanssa kulkee niiden peruspisteiden jälkeen, joissa sen käytännön
arvo on, jo puhunut tuomio; mutta se, joka pystyy lisäämään sen luottamusta
lisäämällä tietoa ja siten lisäämällä sen käytännön vaikutusta, tulevaisuutta, koska
totuus, totuus, koska tulevaisuus on itselleen.
Ja koska jokainen filosofia, joka hylkää uskon leivän, hylätään, jokainen, joka
tarjoaa tyhjän käden, hylätään. Eikö ole olemassa koko järjestelmiä, jotka eivät tiedä
mitään Jumalasta, kuin siitä, että hänestä ei voida sanoa mitään, käytännön syistä on
kuitenkin uskottava häneen? mutta riistämällä usko kaikesta, mikä tekee siitä
käytännöllisen; tai jopa vaatia käytännön periaatteesta uskon sisältöä, jonka heidän
olisi annettava käytännölliselle, mikä voi tehdä vain vähäisiä vaatimuksia
itselleen. Mutta tällaiset järjestelmät (Kant, Herbart) ovat tämän päivän filosofian
alku ja loppu.
Tietenkin siitä, mistä filosofian tulisi ottaa uskon sisältö, johon sen on täytettävä
käytännön kysyntä. Uskon, että usko on aina ottanut hänet pois ja mistä häneltä
tulee. Haluamme etsiä häntä seuraavalla periaatteella.
Materiaalisuudella on syitä, jotka ovat ilmeisiä ja pinnan vastaisia
henkilökohtaiseen tietoiseen jatkuvuuteen. Ne ovat erinomaisia paitsi yksi katkera
kohta; Uskon jopa näihin syihin - ja on edelleen totta, että emme ole, kuten me
olemme -, jos ne eivät ole ristiriidassa käytännön ja siten myös historiallisen väitteen
kanssa, niin että materialistinen säde ei mene siniseen. Nyt heillä on, se on kysyä, jos
ei ole edes syvemmälle syvempään näkymä yhteyden asioita syitä varten jäljempänä,
joka on yhtä suuri itsessään kuin materialistinen, mutta silti erinomainen, että ne ovat
molemmat historiallisesti ja käytännöllisesti katsoen mahdollisia, antaa säteen, joka
vastaa samaan pisteeseen nähden kahta muuta sädettä. Ja missä muualla kukaan voisi
hakea sitä muuta kuin idealismia sen syvyydessä, vastustuksensa
materialismille? ilmaiseksi; Toisin sanoen, on aivan yhtä erinomaisia syitä
henkilökohtaiseen jatkuvuuteen kuin materialismiin, tai epäselvyyksiin ja unelmiin,
jotka eivät täytä mitään kolmesta väitteestä, ja jäävät näin kaukana materialististen
perusteiden selkeydestä ja johdonmukaisuudesta, joka melkein riittää yhdelle. ei
lainkaan tyydytä toista, vaan haluaa pitää ne
Jossa tietysti miettiä uudelleen, eikä teoreettiset syyt voivat sillä odotettavissa, jos
ne ovat vielä ei esiinny materialismi idealismi tai riittäviä paikka? Ja voiko se todella
olla olemassa? Itse asiassa on melkein vain valinnanvaraa siitä, onko vanha usko vai
nykypäivän filosofia, jolla ei ole mitään syytä löytää syitä olla olemassa.
Usko meihin ja Jumalaan liittyviin korkeampiin viestiviin persoonallisuuksiin on
yleisesti tullut hyvin heikko. Erityisesti protestantit pysyivät lähes yksinomaan
Kristuksen välittäjänä, ja tämä oli lähes yksinomaan ortodoksinen. Katolilaisilla on
myös Maria ja pyhät, mutta lähes vain yleiset katoliset ja maalarit, ja nämä ovat lähes
vain kankaalle. Enkelit ovat kaikkialla vain koristeena; Et edes tiedä mistä mennä
heidän kanssaan enää kuin takaisin näyttöön. Mutta koska kaikki uskon itsensä
aiheuttaman epäoikeudenmukaisen ja tuomitsevan muodonmuodostuksen haittapuolet
ovat olleet rauhallisia tai heikentyneet, hyödyt, joita se voi saada, ja mitä tahansa,
täällä ja siellä, on pudonnut meille ajatella niin paljon puhtaampia ja suurempia
etuja, hänellä voisi olla puhtaampi ja parempi muotoilu. Haluatko ottaa pois
katolilaisesta apua, jonka hän löytää Marian ja pyhien uskossa, välittää hänen
alemman luonteensa korkeimmalle, mitä annat hänelle sen, ja mitä annatte kultille ja
taiteelle sille? Otat jotain hänelle, anna hänelle jotain parempaa, ei mitään sille. Tai
jos et voi antaa hänelle mitään parempaa, mikä ei pyydä mitään parempaa, tee jotain
parempaa. Miten on mahdollista, kun koko usko on huono ja väärä? Mutta vaikka
protestanttien joukossa usein kävi edelleen jäljellä olevaan Kristukseen Jumalan
sijasta, välittäjän nimi, jonka he hänelle antavat, osoittaa hänelle hyvin
hämmentyneen tarpeen sovittelijasta; ja protestanttien taiteen on lainattava tai
luotettava usko siihen, ettei sillä ole, ja siksi on parempi tulla katoliseksi heti. Siten
usko ei voi olla epäkäytännöllinen, ja jos se ei ole käytännössä korvattavissa, jos se ei
ole käytännöllisempi samassa mielessä, ei lainkaan tuomittavaa. Pikemminkin olisi
oikea kehitys vaimennuksena; mutta tämä edellyttää uutta syytä. Missä hän on? yksi
kysyy uudelleen; ja minä vastaan jälleen: tuskin siellä, missä nykypäivän filosofia on,
vaikka nykyinen teologia onkin. Mutta en kysynyt, eikö minulla olisi muuta vastausta
kaikkiin näihin kysymyksiin. Tuskin siellä, missä nykypäivän filosofia on edelleen,
missä nykyinen teologia on. Mutta en kysynyt, eikö minulla olisi muuta vastausta
kaikkiin näihin kysymyksiin. Tuskin siellä, missä nykypäivän filosofia on edelleen,
missä nykyinen teologia on. Mutta en kysynyt, eikö minulla olisi muuta vastausta
kaikkiin näihin kysymyksiin.
Kristillinen uskonto, puhtaimmassa selityksessään kaikesta siitä, mitä voi vielä
löytää pakana siinä, pakanallinen itsestään harkittu, on yhtä aikaa ihmeellinen loisto
samanaikaisesti ja autio. Voiko hän ylläpitää tätä loistoa vain tämän tontin
avulla? Mutta meren korkein näky ei ole se, että kun ei näe mitään siinä, mutta kun
lähistöllä, kaukana, yhä kauempana, alukset antavat mitan sen laajuudesta; mutta
Jumalalle ei jätetty mitään mittausta.
Kristillinen uskonto on saavuttanut sublimiteettinsä asettamalla äärettömän pienille,
rajoitetulle äärelliselle, joka on täällä ja siellä; ja hän on oikeassa. Mutta kun he ovat
asettaneet heidät, kristityt ovat heidän mielestään luopuneet siitä, mitä he ovat
asettaneet sen sijaan, että ne peruuttaisivat sen, päättäessään sen ja antaisi nyt suurta
tonttia; mutta nykyaikainen filosofia on suurentanut tätä tytärtä poistamalla Jumalan
tai rakentamalla sen karu käsitteeksi metafysiikan tuhoisasta alueesta.
Mitä seuraavalla periaatteella on tarjottava tätä vastaan?
VII
Teoreettinen periaate 1) .

Teoreettisen periaatteen lyhyt ilmaisu oli: Yksi uskoo mitä löytyy määrittelyistä ja
syyn kokemuksesta.
1)Olen jo käsitellyt tätä periaatetta toistaiseksi teoksessa "On the Soul Question" (VII luku), ja koko "Zend-
Avesta": ssa viittaus siihen, jos se ei olisi täällä, voisi riittää edustaa kahta muuta periaatetta yhdessä ja
vastavuoroisen täydentämisen kanssa, jolloin tämä kirjallisuus itse muuttuu niiden täydennykseksi. Mutta tässä
voi odottaa vain muita lauseita ja esityksiä, mitä siellä löytyy, ja mikä sen kiinteässä tilassa sallii muuta kuin
muut kierrosta ja selityksiä.

Nyt voidaan yrittää kohtuudella todistaa, että historialliset ja käytännölliset syyt


oikeuttavat uskonnollisen uskomme, kuten aikaisemmin on tapahtunut vain eri tavalla
kuin perinteisessä historiallisessa ja käytännöllisessä argumentissa. Mutta kaiken,
mitä voitaisiin tehdä historiallisilla ja käytännön syillä, tarve on edelleen olemassa, ja
lopullisissa kysymyksissä on myös havaittu löytävänsä syitä, joiden avulla
teoreettinen periaate voi palvella muita tukena ja täydentävänä ilman muiden
palvelemista nyt tarvitaan.
Syy ja kokemus, jota olemme kutsuneet periaatteen vipuiksi. Syynä siihen , että kun
ne ovat korkeimpia ja korkeimpia todellisuutta korkeimpina, jälkimmäiset eivät ole
suoran kokemuksen kohteita, ja historiallisen ja käytännöllisen periaatteen lisäksi
pyritään hankkimaan toinen tietolähteensä. , kokemus- sillä koska ne ovat
todellisuuden korkeimpia ja viimeisimpiä, tarvitaan kokemusta päätelmän
perustana. Pelkästään logiikan ja matematiikan avulla ei voi tulla uskomaan Jumalaan
ja kuolemattomuuteen eikä mihinkään muuhun kuin käsitteelliseen pelaaja-näyttöön
ja tyhjiin käsitteisiin. Voi tehdä niin, kun joku nousee mielestämme hengellisen tason
tasolle kaikkien henkien yli, elämästämme vaiheena toiseen elämään. On vain
välttämätöntä nousta ja olla pysähtymättä suoraan siihen, mitä kokemuksia se tarjoaa,
kun se koskee sitä, mikä on sen luonteeltaan ylittänyt kaiken kokemuksen. Näiden
kahden virheen välillä, kuitenkin nykyään uskon muodostuminen teoreettisiin
perusteisiin vaihtelee, että liian pieni perustuu kokemusten
kokemukseen. Nykyaikaisen filosofian ja teologian virheitä tai liian paljon seisovia,
pakanakansojen ja materialistien virheitä. Kummassakin tapauksessa joko menetät
koko Jumalan tai koko Jumalan sisällön tai laajuuden ja lopetat lopulta koko
periaatteen, joka aiheutti menetys; mutta vain sen tuomittava hakemus on hylättävä.
Se, mitä kutsutaan yleensä uskonnolliseksi kokemukseksi, on lähinnä vain uskon
käytännön impulssien ja vaikutusten sisäinen kokemus. Edellisen periaatteen
kokemuksellisesta näkökulmasta osoitettiin, kuinka uskon perustan olisi perustuttava
tähän. Täällä kuitenkin kokemusta tuetaan laajemmassa merkityksessä ja toisessa
suunnassa. Se ei ole kokemus todisteista korkeimpien ja viimeisten asioiden
olemassaolosta, jotka ovat meidän tarpeessamme uskoa siihen, ja lopullisen uskon
seurauksista, mutta joka, olemassaolon yleisimmissä tosiseikoissa, riippumatta meistä
uskoa, uskoa tai ei, johtaa uskoon ja siten auttaa usein vain yksipuolisen
uskonnollisen kokemuksen auttamiseen.
Mutta ennen kuin näytämme, miten tämä tapahtuu teoreettisessa väitteessä, on
otettava huomioon motiivit, jotka on täytettävä ja täytettävä.
Jos katsomme, miten he todella löytävät itsensä, he sijaitsevat kaikissa
metafysiikassa, jolloin filosofi haluaa tukea uskoa, jos hän haluaa tukea häntä niin
pitkälle kuin mahdollista. Mikään ei ole poistunut abstraktista olemuksesta,
absoluuttisesta, I: stä, asiasta itsestään, kaikkein täydellisimmistä ja siten kaikkein
todellisimmista olennoista, yksinkertaisista asioista, absoluuttisesta syy-yhteydestä,
todellisuuden toteutumisen mahdottomuudesta, jotka ovat johtaneet ihmisiin
uskomaan Jumalaan. Kaikki tällaiset asiat ovat ensin tulleet uskoon ilman, että he
olisivat koskaan voineet ohittaa uskon sen seurauksiin, ellei se ole antanut itselleen
mahdollisuutta seurata sitä. ja monissa tapauksissa se on hävittänyt sen kokonaan.
Pikemminkin se, mitä on lisätty historialliseen ja käytännön motiiviin, uskon
luomiseen ja muokkaamiseen, on johtopäätös, että ihminen tarvitsee päivittäin
tietoisesti ja tiedostamatta tietoaan ja vetää elämäänsä, niin että hän puhuisi itsestään
kaikin mahdollisin tavoin se on, koska se on, se oli, eli se on, eli se oli, tämä
on; koska se on niin, oli, on tai tulee olemaan niin. Jokainen tapaus, joka havaitaan
tahattomasti, antaa ihmiselle syyn keskeyttää odotuksensa muilta tapauksilta
odottamalla samassa mielessä samoja tai eriarvoisia seurauksia samoille tai
eriarvoisille olosuhteille ja samoja ja epätasa-arvoisia yhtäläisten ja eriarvoisten
seurausten olosuhteissa menee taaksepäin syistä aiheutuvista seurauksista. Ihminen
päättelee näin kaikkein mautonta asiaa, ja näin ollen hän päättyy korkeimpien ja
viimeisten asioiden kenttään tai pikemminkin tästä kentästä tähän, ja tekee lopuksi
kaikki päätelmänsä. Oma talo on rakennettu jonkun toimesta, ja joku on rakentanut
maailman. Maailma on isompi kuin taloni, joten se on isompi joku, joka teki
maailman. Kehoni liikkuu tunteen ja tahdon vaikutuksesta, myös aurinko, kuu, meri,
tuuli liikkuu tällaisen vaikutuksen alaisena, mutta voimakkaamman tunteen ja tahdon
vaikutuksesta, koska he itse ovat voimakkaampia. Asun nyt ja muutan vain yhdestä
päivästä toiseen; Asun tulevaisuudessa ja muutan vain enemmän. Elämäni riippuu
hengityksestäni ja ruumiini lämpimästä, missä he menevät kuolemaan, sielu
menee. Jokaisella kuninkaalla on hänen palvelijansa; Myös Jumalalla on hänen
palvelijansa.
Ei vain uskoa Jumalan olemassaoloon, jäljempänä oleviin korkeampiin olentoihin,
vaan myös kaikkiin ajatuksiin heidän olemisensa tavasta perustuvat tietoisesti tai
tiedostamattomasti tämänkaltaisiin analogeihin ja induktioihin. Jokin
kokemuksellinen on kaikkialla, yleistyminen kaikkialla menee pidemmälle, jos se
tapahtuu Sovelletaan suurempia ja korkeampia asioita, yleistys, jossa on laajennus ja
kasvu. Ja jos ilman käytännön motiivia ei ollut tilaisuutta tehdä sellaista asiaa
kokemuksellisena, niin käytännön periaatteella puolestaan ei olisi mahdollista tehdä
uskosta uskollista ja jäsennettyä historiallisen periaatteen mukaisesti, vaan luodaan
ilman täysin tyhjiä käsitteitä Se on myös aina osoittanut itsensä, jossa sen
tarkoituksena oli luoda usko yksin. Toisaalta se ei ole ilman kiinnostusta, ja olemme
jo aiemmin huomauttaneet, miten jokaisessa muussa ihmisessä uskomukset
muuttuvat toisen elämänpiirinsä ja hänen toisen elämäntavansa mukaan. Karkeampi
kansa, sitä karkeampi sen yleistyminen, sitä rajallisempi ja alempi, sitä rajallisempi ja
alentaa sen laajennuksia ja kasvaa sieltä uskon valtakuntaan. Mutta jopa kaikkein
viljeltyjen kansojen usko on sisällöltään täysin velkaa heidän elämänsä ja
elämäntavansa yleistymisestä, laajentumisesta ja parantamisesta, ja ilman sitä olisi
aivan tyhjä. niin hänen yleistyksensä, sitä rajallisemmat ja alemmat, sitä
rajallisemmat ja alentavat hänen laajennuksiaan ja kasvojaan siitä uskon
alueelle. Mutta jopa kaikkein viljeltyjen kansojen usko on sisällöltään täysin velkaa
heidän elämänsä ja elämäntavansa yleistymisestä, laajentumisesta ja parantamisesta,
ja ilman sitä olisi aivan tyhjä. niin hänen yleistyksensä, sitä rajallisemmat ja alemmat,
sitä rajallisemmat ja alentavat hänen laajennuksiaan ja kasvojaan siitä uskon
alueelle. Mutta jopa kaikkein viljeltyjen kansojen usko on sisällöltään täysin velkaa
heidän elämänsä ja elämäntavansa yleistymisestä, laajentumisesta ja parantamisesta,
ja ilman sitä olisi aivan tyhjä.
Tällä tavoin pääsevät helposti teoreettisen motiikin ja käytännön sekä itsensä
kanssa ristiriidat, joista syntyy myös niitä, joilla on historiallinen aikuinen ja
monipuolinen ratkaisu niiden ratkaisuun. Sitä ei voi laskea, vaan aina tulkita. Kuka
haluaa sanoa, että usko huonoon henkilökohtaiseen perusperiaatteeseen, ahrimaaniin
tai paholaan, on käytännön etujen mukaista. Mutta paha voiman tarkasteleminen
maailmassa ja tuhoaminen, joka uhkaa jokaista luomusta, voisi helposti johtaa
yleistymiseen ja pahentaa ihmisen pahan vaiston korkeimpaan impulssiin
henkilökohtaisessa olemuksessa Jumalaa kohtaan. Mutta sitten käytännön ja
teoreettinen etu päättävät rauhansa sillä perusteella, että historiasta lähtien hyvä
loppujen lopuksi iskee ja Ehrlich kestää pisin. Hyvä jumalallinen periaate voittaa
lopulta; Helvetti itse on voitettu tai jopa muunnettu.
On kansoja, joiden uskon mukaan vain onnellinen valtio olettaa olevansa
osallistujat, että onnellisuus riippuu pikemminkin tämän puolen valikoimasta kuin
hyveestä. Kuka väärin ymmärtää, että tämä käytännössä mahdoton ajatus perustuu
yksinkertaiseen analogiaan tämän maailman kanssa? Aiemmin niin yleisesti katsoen
Hadesta, Scheolista, varjoisesta olemassaolosta kuoleman jälkeen, ajattelun ja halun
elää haudan ulkopuolella olevat motiivit saattavat vaikuttaa siltä, että kaikki
kuolemassa havaittavissa olevat tuhoavat, Grave-night ja muu on työskennellyt
yhdessä saadaksemme tämän niin tummaksi ja surulliseksi. Myös nämä ristiriidat
pyrkivät ratkaisemaan heidät, ja jos he eivät nouse kansoissa, he vievät lopulta itsensä
kansojen kanssa.
Mutta jos käytännön motiivi on ristiriidassa teoreettisen sekaannuksen kanssa, se
voi aina määrittää vain suunnan; toteutus tietyssä suunnassa on teoreettisen motiivin
asia. Olkoon se seikka, paratiisi tai helvetti, niin se perustuu tämän maallisen
olosuhteiden analogiaan; ja joka yrittää tulla ulos siitä uskonsa kanssa, tulee toiselta
puolelta tai jopa mielikuvitukselta. Riippumatta siitä, kuinka mielikuvitusta voi
vaikuttaa, se voi tehdä vain materiaaleilla ja muodoilla, jotka tarjosivat sille
teoreettista motiivia.
Jos joku katsoo ympärilleen, mitä tällä tavalla on saavutettu, haluaa ensin epätoivoa
kaikesta uskosta. Eniten typerät ristiriitaiset näkemykset Jumalasta, seuraavista,
enkeleistä, paholaisista, ovat näin tulleet, ja silti he ovat löytäneet laajemman
levityksen kuin mitä järkevin syy on halunnut asettaa sille; sillä siinä tuskin kukaan ei
täytä toista. Joten ne, jotka sanovat, että uskon lähde korkeimpiin ja viimeisiin
asioihin ei ole etsittävä täällä ollenkaan, vaan pikemminkin välttää, eivät ole
oikein. Kyllä, seuraavat seikat eivät ole täysin oikeita:
Jopa tavallisessa elämässä me olemme väärässä päivässä, sillä me haluamme avata
täällä ja nyt, Demissä ja Demissä, niin ja toistaiseksi tulevassa, toisessa,
vastaavuuden ja induktion; miten voimme uskaltaa itsemme korkeimpiin ja viimeisiin
asioihin, joissa tehtävä kasvaa mittaamattomaksi, ja apua, joka on meidän käskämme,
vahvistamaan tai korjaamaan johtopäätöksen ja lopulliset keinot kokemuksen
perusteella, on aina meissä Epävarma, että luotat edelleen luotettavaan ja turvalliseen
rakentamiseen. Kaikilla näillä asioiden päätelmillä on vain yksi merkitys äärellisessä,
ja uskonnollisten vakaumusten esineillä on äärettömyys.
Ja silti se on erikoinen asia, että ihminen palaa tahattomasti uudelleen ja uudelleen
tähän lähteeseen, ja jopa ne, jotka hylkäävät hänet periaatteessa, eivät voi auttaa,
mutta piirtää häneltä, kun he haluavat sanoa jotain suurimmista ja viimeisimmistä
asioista kuin ne ovat sanoinkuvaamattomia asioita; ja he haluavat tehdä sen ja jopa
sitoa pelastuksen siihen, mitä he sanovat siitä. Pitäisikö tarvittava lähde olla
tuomittavaa. Todellisuudessa voidaan sanoa, että pidämme siitä tai ei,
meidän on noudatettava teoreettista periaatetta; mutta koska emme voi hylätä sitä,
meidän on otettava se parhaalla mahdollisella tavalla ja annettava sen tehdä
yhteistyötä muiden periaatteiden kanssa.
Itse asiassa se ei ole hänen kanssaan erilainen kuin muiden periaatteiden kanssa. Ei,
että me tarvitsemme sitä, mutta että meillä ei ole tarpeeksi tai että me tarvitsemme
sitä väärin, tekee siitä tuomittavan. Myös jokapäiväisessä elämässä ei ole käytössään
sellaisia päättelykeinoja, jotka tarjoavat meille kokemusta ja syytä, mikä tekee meistä
virheitä; jos haluaisimme pudottaa sen, olisimme täysin väärässä; mutta ettemme tee
sitä tarpeeksi tai että käytämme sitä väärin; mutta mitä parempi, sitä paremmin ja
paremmin voimme saavuttaa. Nyt se eroaa vain korkeimmista ja viimeisimmistä
asioista, samoin kuin yhdellä kertaa, että me emme saavuta niitä, mitä olemme
saavuttaneet heille, ja mitä helpommin ja vakavammin teemme, sitä enemmän me
tarkoitamme sen esittämistä; Meidän on siis lisättävä, lisättävä sen sijaan, että varoja
heitettäisiin pois. Ja lisäksi: että kokemuksellista koetelmaa siitä, mitä on kehitetty, ei
luonnollisesti ole vaadittu täällä, koska hengellinen yläpuolella on niin vähän kuin
minulla voi olla hengellistä vieressäni. Meidän on siis korvattava se - se ei riitä
toistamaan sitä - sopimuksella siitä, mitä on kehitetty muiden periaatteiden
vaatimusten ja seurausten kanssa. Ei tietenkään ole muuta tapaa testata; Mutta niitä
on. Ei tietenkään ole muuta tapaa testata; Mutta niitä on. Ei tietenkään ole muuta
tapaa testata; Mutta niitä on.
Mutta nyt uskon koko teoreettinen perustelu ja muotoilu epäonnistuu lähes aina
kahdella kalliolla, joihin vihimme virheet johtavat siihen, että korvataan korkeimmat
ja viimeiset asiat alemmalle ja yhteiselle, käsitteellisesti tai tosiasiallisesti tai
molemmille samanaikaisesti. ikään kuin heillä ei ole mitään yhteistä sen kanssa, ja
että heidät sekoittuvat itseään pienempiin tai keskiarvoisempiin, ikään kuin ne
olisivat vain jotain muun muassa sen sijaan, että nostettaisiin alempia ylempiin. Ja
tietenkin, jos Jumala olisi todellakin vertaansa vailla kaikessa maailmassaan
lyömällä, sen ylitse repeytyneellä maailmassa, maailma, joka oli pudonnut Jumalasta
hänen altaan, kuten monet ajattelevat, maailma, jossa kokemuksemme liikkuvat
häneltä ei ole mahdollista tehdä päätelmiä Pienen henkisen maailman päätyttyä
egossa ei voida tehdä mitään johtopäätöstä koko hengellisen maailman päättymisestä
egossa, mielemme ylivaltaisuudesta pieneen osaan fyysisestä maailmasta aina henkeä
kohtaan koko kehon maailmassa. Mutta teoriassa meillä ei ole mitään syytä olettaa
ylin olemassaoloa paitsi käsitteellinen ja tosiasiallinen yhteys kaikkeen
olemassaoloon, käytännössä jumala on hyödytön, jolla ei ole määritettäviä ja
jäljitettäviä suhteita maailmansa ja hänen olentojensa kanssa, ja hän on aina ollut
historiallinen tällaisissa suhteissa esitetty; ja joka ei halunnut tehdä sitä. mielemme
ylivaltaisuudesta pienen osan kehon maailmasta yhden mielen ylivaltaan koko kehon
maailmassa. Mutta teoriassa meillä ei ole mitään syytä olettaa ylin olemassaoloa
paitsi käsitteellinen ja tosiasiallinen yhteys kaikkeen olemassaoloon, käytännössä
jumala on hyödytön, jolla ei ole määritettäviä ja jäljitettäviä suhteita maailmansa ja
hänen olentojensa kanssa, ja hän on aina ollut historiallinen tällaisissa suhteissa
esitetty; ja joka ei halunnut tehdä sitä. mielemme ylivaltaisuudesta pienen osan kehon
maailmasta yhden mielen ylivaltaan koko kehon maailmassa. Mutta teoriassa meillä
ei ole mitään syytä olettaa ylin olemassaoloa paitsi käsitteellinen ja tosiasiallinen
yhteys kaikkeen olemassaoloon, käytännössä jumala on hyödytön, jolla ei ole
määritettäviä ja jäljitettäviä suhteita maailmansa ja hänen olentojensa kanssa, ja hän
on aina ollut historiallinen tällaisissa suhteissa esitetty; ja joka ei halunnut tehdä
sitä. ja onko häntä historiallisesti esitetty tällaisissa suhteissa; ja joka ei halunnut
tehdä sitä. ja onko häntä historiallisesti esitetty tällaisissa suhteissa; ja joka ei
halunnut tehdä sitä.
Ja tietenkin, jos siirtyminen seuraavaan tapahtumaan ei olisi verrattavissa kaikkiin
tässä maailmassa tapahtuviin siirtymiin, ja myöhemmin kaikki tässä maailmassa
sovellettavat olosuhteet ja lait lakkaavat, niin yksikään niistä päätelmistä, joita me
yhdestä toiselle tehdään, ei olisi mahdollista. Mutta ikimuistoisista ajoista lähtien on
etsitty analogioita seuraavaan maailmaan siirtymiseen, ja tulevaisuuden elämän
ajatukset on muodostettu nykyisen perusteella; käytännössä tarvitsemme uskoa, joka
ylläpitää suhdetta tästä maailmasta seuraavaan; ja kaikkialla muualla löydämme
empiirisesti nykyiset tulevaisuuden olosuhteet ja tehdään mahdollisimman pitkälle
siitä tulevaisuudesta. Tietenkin, meidän onni ei ole edes tarpeeksi avata, kuten oranssi
lehdestä, perhonen toukkaan, elämä synnytyksen jälkeen elämästä ennen syntymää,
jota seuraa muisti intuitiosta; miten sanotte, voisimmeko päätellä, miten maailman
ulkopuolinen elämä seuraa tästä maailmasta? Mutta näemme, että lehdestä peräisin
oleva oranssi, toukka perhonen, elämä syntymän jälkeen elämästä ennen syntymää
seuraa muistia intuitiosta, vaikka emme tiedä, miten siitä seuraa; Näin ollen se on
pätevä yleistämään, laajentamaan ja tehostamaan nykyisessä elämässä todellisia
suhteita syiden ja seurausten välillä nykyisessä elämässä, nykyisen ja myöhemmän
elämän välillä. ja näiden suhteiden samoin selittämättömyys täällä, ja
kirjeenvaihdossa on vain yksi hetki. elämä syntymän jälkeen elämästä ennen
syntymää, jota seuraa muisti intuitiosta; miten sanotte, voisimmeko päätellä, miten
maailman ulkopuolinen elämä seuraa tästä maailmasta? Mutta näemme, että lehdestä
peräisin oleva oranssi, toukka perhonen, elämä syntymän jälkeen elämästä ennen
syntymää seuraa muistia intuitiosta, vaikka emme tiedä, miten siitä seuraa; Näin ollen
se on pätevä yleistämään, laajentamaan ja tehostamaan nykyisessä elämässä todellisia
suhteita syiden ja seurausten välillä nykyisessä elämässä, nykyisen ja myöhemmän
elämän välillä. ja näiden suhteiden samoin selittämättömyys täällä, ja
kirjeenvaihdossa on vain yksi hetki. elämä syntymän jälkeen elämästä ennen
syntymää, jota seuraa muisti intuitiosta; miten sanotte, voisimmeko päätellä, miten
maailman ulkopuolinen elämä seuraa tästä maailmasta? Mutta näemme, että lehdestä
peräisin oleva oranssi, toukka perhonen, elämä syntymän jälkeen elämästä ennen
syntymää seuraa muistia intuitiosta, vaikka emme tiedä, miten siitä seuraa; Näin ollen
se on pätevä yleistämään, laajentamaan ja tehostamaan nykyisessä elämässä todellisia
suhteita syiden ja seurausten välillä nykyisessä elämässä, nykyisen ja myöhemmän
elämän välillä. ja näiden suhteiden samoin selittämättömyys täällä, ja
kirjeenvaihdossa on vain yksi hetki. muistutus seuraa intuitiosta; miten sanotte,
voisimmeko päätellä, miten maailman ulkopuolinen elämä seuraa tästä
maailmasta? Mutta näemme, että lehdestä peräisin oleva oranssi, toukka perhonen,
elämä syntymän jälkeen elämästä ennen syntymää seuraa muistia intuitiosta, vaikka
emme tiedä, miten siitä seuraa; Näin ollen se on pätevä yleistämään, laajentamaan ja
tehostamaan nykyisessä elämässä todellisia suhteita syiden ja seurausten välillä
nykyisessä elämässä, nykyisen ja myöhemmän elämän välillä. ja näiden suhteiden
samoin selittämättömyys täällä, ja kirjeenvaihdossa on vain yksi hetki. muistutus
seuraa intuitiosta; miten sanotte, voisimmeko päätellä, miten maailman ulkopuolinen
elämä seuraa tästä maailmasta? Mutta näemme, että lehdestä peräisin oleva oranssi,
toukka perhonen, elämä syntymän jälkeen elämästä ennen syntymää seuraa muistia
intuitiosta, vaikka emme tiedä, miten siitä seuraa; Näin ollen se on pätevä
yleistämään, laajentamaan ja tehostamaan nykyisessä elämässä todellisia suhteita
syiden ja seurausten välillä nykyisessä elämässä, nykyisen ja myöhemmän elämän
välillä. ja näiden suhteiden samoin selittämättömyys täällä, ja kirjeenvaihdossa on
vain yksi hetki. miten muualla elämä seuraa tästä maailmasta? Mutta näemme, että
lehdestä peräisin oleva oranssi, toukka perhonen, elämä syntymän jälkeen elämästä
ennen syntymää seuraa muistia intuitiosta, vaikka emme tiedä, miten siitä
seuraa; Näin ollen se on pätevä yleistämään, laajentamaan ja tehostamaan nykyisessä
elämässä todellisia suhteita syiden ja seurausten välillä nykyisessä elämässä,
nykyisen ja myöhemmän elämän välillä. ja näiden suhteiden samoin selittämättömyys
täällä, ja kirjeenvaihdossa on vain yksi hetki. miten muualla elämä seuraa tästä
maailmasta? Mutta näemme, että lehdestä peräisin oleva oranssi, toukka perhonen,
elämä syntymän jälkeen elämästä ennen syntymää seuraa muistia intuitiosta, vaikka
emme tiedä, miten siitä seuraa; Näin ollen se on pätevä yleistämään, laajentamaan ja
tehostamaan nykyisessä elämässä todellisia suhteita syiden ja seurausten välillä
nykyisessä elämässä, nykyisen ja myöhemmän elämän välillä. ja näiden suhteiden
samoin selittämättömyys täällä, ja kirjeenvaihdossa on vain yksi hetki. että emme
tiedä, miten siitä seuraa; Näin ollen se on pätevä yleistämään, laajentamaan ja
tehostamaan nykyisessä elämässä todellisia suhteita syiden ja seurausten välillä
nykyisessä elämässä, nykyisen ja myöhemmän elämän välillä. ja näiden suhteiden
samoin selittämättömyys täällä, ja kirjeenvaihdossa on vain yksi hetki. että emme
tiedä, miten siitä seuraa; Näin ollen se on pätevä yleistämään, laajentamaan ja
tehostamaan nykyisessä elämässä todellisia suhteita syiden ja seurausten välillä
nykyisessä elämässä, nykyisen ja myöhemmän elämän välillä. ja näiden suhteiden
samoin selittämättömyys täällä, ja kirjeenvaihdossa on vain yksi hetki.
Virheet ja kallioiden samalla vihdoin vältämme, ja menevät teoreettinen
käytettävissä teoreettisia näkökohtia seuraavaan periaatteeseen 2) .
2) Sielun kysymystä koskevassa kirjoituksessa p.

"On tärkeää aloittaa laajimmista mahdollisista kokemuspiiristä olemassaolon


valtakunnassa, jotta saadaan aikaan näkemys siitä, mitä myös muissa, laajemmissa ja
korkeammissa olemassaolon alueissa yleistämällä, laajentamalla ja lisäämällä täällä
syntyneitä näkökulmia kenelle heidän etäisyytensä vuoksi kokemuksemme ei ole
riittävä tai jonka leveys ja korkeus meidän kokemuksemme esittävät ja ylittävät
varovaisuudella yleistymisen, laajenemisen ja ylistyksen kokeneen ulottuvuuden
ulkopuolelle vain siinä mielessä ja suunnassa, joka on jo tehty itse havaittavissa
olevissa, toisin sanoen väittää, että muiden, laajempien ja korkeampien maailmojen
kohdalla pitää sitä pätevänä, mikä on sitäkin yleisempi, laajennettu, laajennettu,Mitä
kauemmas ja kauempana me käännymme katseemme kokemuksen alalle ja otamme
täysin huomioon erot, jotka johtuvat alueen suuremmasta etäisyydestä, leveydestä ja
korkeudesta.
Samoin kuin historiallisen ja käytännöllisen periaatteen väitteen perustelemiseksi,
todelliset asiakirjat, jotka kuuluvat uskon yleismaailmallisuuteen ja rehellisyyteen, on
joko pidettävä tiedossa tai erityisesti huomautetussa muodossa, joten myös
teoreettisen periaatteen vahvistamiseksi kokemuksen alaiset asiakirjat päätelmä
korkeimmista ja viimeisistä asioista. Mutta mistä he voivat löytää, jos ei sellaisista
syistä, joita olen jo ehdottanut, ne syyt, jotka ovat historiallisesti vaativia,
käytännössä vaativia uskomuksia henkilökohtaiseen Jumalaan tietoisuussuhteiden
kanssa hänen olentoihinsa tulevaisuudessa, henkilökohtaisissa keskiolentoissamme ja
tukemaan, lujittamaan tai jopa lisäämään ja kehittämään Jumalaa tietopuolelta?
Etsin ympäri: Etsin sitä teologien dogmaattisissa oppikirjoissa, kuuntelen pulpitsien
saarnaajia, koulujen kouluttajia, katedraalien professoreita; Nyt käännyn
rationalisteista ortodoksisiin ja Pietisteihin; Selvitän Jumalan olemassaolon pölyisiä
todisteita; Tutkin Kantin, von Fichte, Schellingin, Hegelin, Herbartin,
Schopenhauerin filosofisia järjestelmiä. Se on ilmainen. En löydä mitään, joka edes
antoi jonkin verran tukea tai pikemminkin vastustaa kuin uskoa. Mutta samalla pyrin
turhaan, jossa löydän selkeän tiedon, puhumattakaan entisen periaatteen pätevästä
soveltamisesta; Mielestäni näiden kahden tai näiden sovellusten molempien
keskeisten virheiden yhdistelmä on pelkkä epäonnistuminen pian toisella kalliolla
pian. Mutta miten pätevä argumentti voidaan tehdä rikkomalla tai rikkomalla sen
periaatetta?
Jumalan olemassaolosta , kuten historialliset ja käytännölliset väitteet vaativat,
joiden yhteydessä muut tärkeimmät uskon objektit ovat itsestäänselviä, voimme
teoreettisen periaatteen mukaisesti päätellä kahdella tavalla ja vain kahdella tavalla,
vaikka molemmat viisaat miehet omassaan Yleisyys sisältää suurimman osan
erityisreiteistä. Kerran, kun maailmasta oman mielemme, ainoa, josta me heti tietää
henkimaailmaan, josta me niin vakaasti, kun kaikki kolme syytä, kuin me sen
tunnemme, maailmaan ja Toiseksi nousevat siitä, että omat kehomme peilaa ja
kuljettaa henkeä kerrallaan, jälleen ainoana tällaisen tietämyksen tapauksena, koko
maailmalle, joka on hengen peili ja kantaja korkeammassa mielessä.
Koska nämä ovat ainoat lähtöpisteet, joita meillä on tietopuolelta, jotta emulsiota ei
tule tyhjentää tyhjyyteen, vaan täyteen täyteen, ja siten avata uskolle sen sisältö,
ainoat, joihin väite perustuu Teoreettisten motiivien täydellisyys edellä mainitun
periaatteen mukaisesti.
Riippuen siitä, lähtisimmekö ensimmäisestä lähtökohdasta pelkästään hengellisessä
sfäärissä, tai toisesta, kehosta sielun peilinä ja kantajana, kaksi teoreettisen
argumentin pääosaa, puolta, muotoa tai ilmaisua, joista mainitsen ne lyhyesti kutsua
henkeä ja kehoa. Periaatteessa ja sen vaikutukset ovat edelleen yksi argumentti.
Muutama sana ennen niiden asentamista.
Usein on ollut tilaisuus huomauttaa, että jokainen tietää vain yhden sielun, oman,
suoraan kokemuksen kautta. Tästä seuraa, että muiden sielujen, henkien, joko
naapurimaiden tai korkeampien henkien, tekemisessä ei ole mitään induktiota, jota
suurin osa samoista tapauksista tarvitsee perustana, vaan vain analogisesti
käskyihin. Analogiaa ei kuitenkaan voida luopua tällä alalla. Sillä sekä henkeä
ajatellen että mielessämme tai sen yläpuolella ilman mitään yhteyttä oman mielen
kokemukseen.
Jokainen analogia on itsessään vähäpätöinen, mutta johtopäätös on sitova
naapurimme sieluille. Ja miten hänestä tulee sitova? Katsokaamme pientä, jotta
emme vaadi mitään muuta, vaan vain suurempia niistä lopulta suurempiin
asioihin. Ottamalla pienelle sielulle juuri sen, mitä haluaisit heittää pois suurimmasta,
ja vain assimiloitua suurimmassa mittakaavassa. Koska se ei ole ainoa analogia eikä
yksittäisten analogioiden summa, johon se perustuu, ympyrällä olisi johtopäätös,
patsas ulkoinen muoto, kello kerran purki sisäisen kiertokuljetuksen kanssani
yhteisesti; kaikki antaa yhden sielun; pikemminkin, että se on johdonmukainen ja
yhtenäinen analogiajärjestelmä kaikilla kohtilla, joilla on sielun omaa olemusta,3) - ja
lopulta se, että tämä koko analogiajärjestelmä antaa myös käytännön ja historiallisten
vaatimusten järjestelmää.
3) Uskon, että näiden seikkojen yleinen näkökulma ja olennainen kohta ovat riittävän selkeitä työn sielujen
kysymyksessä sivulla 49, että järkevyys on helppo ymmärtää. Täällä se soveltaa vain sovellusta.
Tällä tavoin, ja siten yksin, päätelmä pienen ihmisen naapurin sielujen
olemassaolosta tulee täysin sitovaksi ja päätelmä niiden olemassaolotavasta on
mahdollista. Metafysiikka ei ole johtanut tähän eikä voi johtaa siihen. Mutta mikään
muu, mutta vain suurempi, ei vähiten heistä, on se, mitä meillä on lopulta vaatia
suurempia asioita henkien valtakunnassa saadaksemme enemmän
asioita. Metafysiikka ei ole johtanut tähän eikä voi johtaa siihen. Analogia voidaan
jättää huomiotta vain yhtä vähän, se on yksilöllisesti yhtä vähäistä; Se on juuri
tällainen analogisen järjestelmän itsensä ja muiden periaatteiden vaikutusten ja
vaatimusten kanssa.
Muiden inhimillisten sielujen päätyttyä piirrät analogiat, tekee järjestelmästä
itsestään selväksi, pieni mies on niin pieni, niin lähellä meitä, niin selvästi
verrattu; Kaikki se on meille tuttu ensi silmäyksellä. Jumalan, korkeampien ja muiden
maailmojen henkien tapauksessa kaikki on suuri ja leveä ja aluksi raskaana, ja on
ensinnäkin osoitettava, mitä etsimme, jotta kaikki olisi selvää ja tuttua. Nyt ei
kuitenkaan ole mahdollista näyttää kaikkea kerralla samaan tapaan, kuin sen on
lopulta oltava yhdessä kerrallaan, joten ei ole tarpeen pyytää sitä kaikkia
kerralla. Mielen argumentti sekä keho voivat kehittyä vain hetki- en
sekvenssissä; mikään tässä erityinen asia ei ole sitova; sitominen ei koske pelkästään
kunkin väitteen yksityiskohtia, mukaan lukien molemmat perustelut, jotka ovat vain
väitteen kaksi puolta; ei vain tässä sidonnassa, vaan myös tämän väitteen kaistalla
kahden muun kanssa; ja lopuksi, että nämä kolme väitettä antavat kaikille kolmelle
tärkeimmälle osalle uskoa samaan bändiin. Siten sitova voima kasvaa jokaisen
vaiheen kanssa, mutta ei ole missään vaiheessa, vain koko kurssilla.
Jokainen, joka haluaa seurata tätä yhteyttä, saa sen päätteeksi ja koko matkan
päättyessä on lopulta pääsy maailmankatsomukseen, jossa usko ja tieto voivat sietää
toisiaan ilman ristiriitaisuuksia, ja toinen löytää tuen ja tuen toisessa; Joka etsii
johtopäätöksen tuloksia yksityiskohdissaan, kiven kivellä, ei koskaan saa sitä.
Voimme myös muistaa, että sama analogia, joka johtaa meidät pienestä ja
alemmasta, jonka me tiedämme, uskoon johonkin suurempaan ja korkeampaan,
samanaikaisesti poistaa pienet ja alemmat suuremmiksi ja korkeammiksi, mikä ylittää
tietämyksen vain siltä osin kuin koska se on samalla kaivettu uskoon sisällönä.
Se on itsessään rohkea ja rohkea nousu, joka johtaa meidät alhaalta ylöspäin; joka
haluaa sanoa, että se on turvallinen. Muistakaamme kuitenkin, että tikkaat kiivetä ei
ole ilmassa, se pidetään ylhäältä alhaalta. Ylhäältä, johtamalla samaan uskonnon
alueeseen, jota meillä on historiallisesti ja käytännössä tarvitsemme, mutta alhaalta,
tuomalla sen kokemuksellisesta todellisuudesta. Vaikka uskomaton materialismi
nousee tikkaalle, jota pidetään vain alhaalta, uskottoman idealismi laskeutuu
tikapuille, joita pidetään vain ylhäältä.
Mutta jos tämän tuen teoreettinen väite edellyttää käytännön ja historiallista, se
myös tekee sen vastapalvelun estämällä käytännöllisen ja teoreettisen motiivin
liiallisia vaikutuksia, joilla ei ole mitään väitettä. Mitä ihminen ei halua vaatia
Jumalalta, mitä hän ei halua? Kuinka paljon hän haluaa maailmassa itseään, niitä,
jotka haluavat hallita Jumalaa eri tavalla, niin mitä hän ei halua; ja mikä lopulta
estäisi häntä uskomasta Jumalaan ja haluamaansa maailmaan, jos ei ole välttämätöntä
täyttää käytännön ja historiallisen väitteen vaatimuksia samaan aikaan kuin
teoreettinen. Mutta jos teoreettinen sallii vain sellaisen näkemyksen Jumalasta ja
maailmasta, joka voi esiintyä ennen todellisuuden katoamista kaikilla sen puutteilla ja
pahoilla, se tulee itsestään käytännön ja historialliseen väitteeseen, jonka mukaan se
ei ole totta, mitä ihminen täällä ja siellä, tuolloin, haluja tai haluja, ja sitten on
uskonut tai uskonut, sillä mitä on koko Ihmiskunta ja se on hyväksytty ikuisesti, sen
ajattelu, tunne ja toiminta, joka pystyy ohjaamaan niin, että ihmiskunnan halutuin tila
kokonaisuutena seuraa siitä eikä enää ole tilaisuus mennä pidemmälle. Mutta totta,
todellinen totta on hyväksyttävä totta; koska vain silloin ihminen voi parhaiten
vastustaa sitä ja sillä voi olla kesto. sillä se on totta koko ihmiskunnalle ja hyväksytty
ikuisesti, niin että se voi ohjata sen ajattelua, tuntemusta ja toimintaa, että
ihmiskunnan halutuin tila kokonaisuudessaan seuraa siitä eikä enää ole tilaisuus
mennä sen ulkopuolelle. Mutta totta, todellinen totta on hyväksyttävä totta; koska
vain silloin ihminen voi parhaiten vastustaa sitä ja sillä voi olla kesto. sillä se on totta
koko ihmiskunnalle ja hyväksytty ikuisesti, niin että se voi ohjata sen ajattelua,
tuntemusta ja toimintaa, että ihmiskunnan halutuin tila kokonaisuudessaan seuraa
siitä eikä enää ole tilaisuus mennä sen ulkopuolelle. Mutta totta, todellinen totta on
hyväksyttävä totta; koska vain silloin ihminen voi parhaiten vastustaa sitä ja sillä voi
olla kesto.
Hengen väite.
Mielemme esittelee itsensä moninaisia ja muuttuvia tunteita, muistoja, ideoita,
käsitteitä, ajatuksia, impulsseja, toiveita, toiveita, jotka ovat päällekkäisiä, alaisia,
sidottuja ja eriytettyjä, harmonisia ja riitautettuja. Se on todella pieni maailma.
Tämä pieni yksityiskohtien maailma on puolestaan vain yksityiskohta suuressa
hengellisessä maailmassa, jossa suuressa mittakaavassa ja korkeammassa mielessä
mitä tapahtuu pienessä toistossa. Jopa henkien suuressa maailmassa alueet ovat
toisilleen alisteisia ja alisteisia, yhdistävät ja jakavat, harmonisoivat ja väittävät
keskenään; ja mikä kuuluu jokaiseen hengen henkeen, on toisaalta vain viimeinen
haara, ja toisaalta se, joka pääsee suuriin ja kulkee laajoissa piirteissä. Niinpä
suurempi valtakunta on vain isompi, korkeampi, yleisempi, mitä löydämme
pikkuista. Nyt kaikki pienen maailman yksityiskohdat pitävät kiinni egon
yhtenäisestä tunteesta, yhtenäisestä tajunnasta, yhtenäisestä tahdosta. Näiden ja
kuuloisten tunteiden kahdella ympyrällä ei näytä olevan mitään yhteistä
keskenään; mutta heillä on yksi yhteinen asia toisiinsa nähden, että tämä ego tietää
saman molemmista, vain tietää enemmän kuin molemmat; ja kaikkien yksityiskohtien
ristiriitojen ohella on pyrkimys ratkaista ja sovittaa yhteen tämä konflikti, tuoda
jokainen tunteista ja ajatuksista tällaiseen asenteeseen, että ego on näin tyytyväinen.
Joten vaikka emme voi tietää, mitä ei koskaan tule tietoon, voimme uskoa, mitä
meidän on jo uskoa joka tapauksessa, että myös suuressa hengessä maailman kaikilla
yksityiskohdilla tunne I, yhtenäinen tietoisuus, yhtenäinen tahto vastaavasti
korkeammassa mielessä kuin suuri hengellinen maailma on pienen yläpuolella. Eri
ihmisten tietoisuuspiireillä ei näytä olevan mitään yhteistä keskenään; mutta heillä on
se toistensa kanssa, että tämä ego tietää kaikille, ikään kuin ne olisivat heidän
omiaan, vain enemmän kuin kaikki tietävät; ja kaikkien kansojen ja sukupolvien
riitojen, tiedon ja uskon välillä, joka suuressa valtakunnassa ottaa niin paljon
suurempia ulottuvuuksia ja saavuttaa korkeamman kuin pienissä, mutta saavuttaessa
sen ja nousemalla siitä tehdään myös suurempi ja korkeampi pyrkimys johtaa sitä
sovinnon historian aikana. Tehtävä on suurempi, täyttymisaika pitempi kuin pienessä
valtakunnassa, jos haluat äärettömän kauan; mutta myös Jumalan keinot ovat
suurempia, voit uskoa äärettömän suureksi, ja täyttyminen ikuisuudessa siis on
täydellisempi ja turvallisempi.
mutta kaikki voi olla uusi, ja että kaikki sopii hyvin yhteen se ei estä, että se oli
uusi, koska tämä etuoikeus on mitään hyvää romaani; jos analogisesti joka on
johtanut meidät, ja ainoa asia olisi meidän olisi jättää meidät, pohja ei olisi tikkaita
josta saimme todella myös yläpohjan. Mutta nyt me kiipeilyä vie meidät vain vahva
ja selkeä lähtökohtia kaikkien ihmisten tietämys hengellisistä asioista, eli vastike
ihmismielen itse vuonna seuraa oikealla tiellä laajennus ja parantaminen, periaate
sanelee uskomme samaan muutama, ääretön, ikuinen, kaikkitietävä, kaikkivoipa,
kaikki hyvä Jumala, jossa meillä on historiallisesti ollut valtaisa läpi kristinuskon ja
käytännön pakottamista, joka on Urquell, Hort, side rakkauden kaikkia henkiä, joka
tuntee ajatukset kaikki hänen olentoja kuten itseään, jona kaikki syntynyt, ja jossa he
edelleen elävät kutoa, ovat samat kuin ne, jotka rakastaa kaikkia kuinka joku hänen
oma omaisuus rakkaus voiko kaikki lisää, että ajan mittaan kautta aikojen yhteistä
hyvää kaikille ja torjui päälle äärellinen mielissä voi laittaa rajattoman luottamuksen
tässä suhteessa edellyttäen, että mikä pyritään jo tahansa äärellinen mieli ja
varmemmin ja täydellinen saavutettu, kukin kehän hänen tietonsa, sitä suurempi
hänen tunteet, sitä voimakkaampi hänen tahtonsa on Jumalasta, kaikkitietävä, All-
Bountifulissa Kaikkivaltias on odotettavissa täydessä laajuudessa; vain, että se ei ole
hetki, joka vaatii ja odotetaan, jossa hänen iankaikkinen pukuja ja halu täyty.
Voi olla, että nykypäivän kristillinen käsitys todistaa vilpittömästi, että kaikki
henget, kuten he ovat tulleet Jumalalta, myös elävät ja kutovat Jumalaan ja ovat ja
ovat ristiriitaisimmin samaa sanaa sanan mukaan Kieltäytyi asia, ja rajalliset henget,
jotka vastustivat ulkoisesti jumalallista, kun he seisovat keskenään, niin että he itse
vetävät itsensä ulkoisen vastineen lopullisuuteen; Niinpä meidän argumenttimme
tekee meille vakavia sanoja. Loppujen lopuksi on selvää, että kristillisen opin
lähteissä oli selkeä lausunto, että oli välttämätöntä aloittaa käsitys, joka
samanaikaisesti lujittaa itsensä ja ratkaisee itsensä ilman ristiriitaa. Mutta myös
mielestämme, ideoistamme, poistumatta mielestä; vain toistaiseksi Jumala voi tietää
ajatuksemme, kuten me teemme; ja kun henkeä riitelee Jumalassa, se tulee olemaan
sama korkeammassa mielessä kuin me jo löydämme mielessämme, kun
erimielisyydet, tunteet, ajatukset riityvät mielemme alemmissa realmeissa ja jopa sen
merkityksen ja pyrkimyksen vastaisesti riitellä koko henkeä, vain se, että siinä on
koko henki, voidessamme väittää, että me vain hengelliset hetket; Jumala on meidän
yläpuolellamme ja olemme Jumalan alla, lattia tornin alla. Mutta oikea mieli, jos hän
pitää vain hänen elämänsä, vie lopulta kaiken sopusoinnussa toistensa kanssa ja
korkeimman tahtonsa kanssa, ja löytää jopa hänen korkeimman tehtävänsä sen
tekemisessä; Jumalan Henkeä, joka on aina elävä, jota sovelletaan korkeimmalla ja
viimeisellä \ t
Täten täyttämällä kristillisyyden yleisimmät näkemykset ja argumenttimme
jumalallisen olemuksen käsitteessä, olemme samalla tyytyväisiä kaikkein
monipuolisimpiin suuntiin, joihin sama on lähtenyt, sikäli kuin niiden yhteinen
tyytyväisyys on lainkaan mahdollista.
Näin se täyttää mystiikan, joka haluaa upottaa itsensä täysin Jumalaan, ja etsii
täydellistä tyytyväisyyttä täydelliseen Jumalan upottamiseen. Hän on jo uponnut
Jumalaan; mutta hänen on myös ymmärrettävä, että Jumalan oleminen ei riitä
täyttämään Jumalaa ja etsimään täydellistä tyydytystä, sillä pieni henki, joka tulee
siihen ajatuksena, on jo hylännyt paljon, ja pyrkii poistamaan mitä Hänen
vastakohtana tunteeseen, enemmän Jumalan suuressa hengessä; pikemminkin on
välttämätöntä selvästi erottaa Jumalan merkitys korkeimmista ja viimeisistä suhteista
ja tehdä heille oikeutta. Vasta sitten hänestä tulee täyden autuuden osallistujat, joita
hän haluaisi kiinnittää helpon hankinnan tunteeseen, olla vain Jumalassa.
Rationistille riittää, joka vaatii kohtuullisen tavan päästä Jumalaan ja vaatii selkeitä
ajatuksia Hänestä. Syy ei voi löytää yksinkertaisempaa tapaa Jumalalle kuin meidän
väitteemme, emmekä voita selkeämpiä ideoita kuin se myöntää. Ainoa syy on nöyrä,
jotta hän ei laskeudu Jumalaan abstraktista tyhjyydestä, vaan nousta siihen tiukalla
pohjalla eikä luottaisi itseään tässä nousussa, vaan vain nousta niin, että myös oman
kysyntänsä myötä historiallinen ja käytännöllinen kysyntä on täytetty.
Niinpä riittää, että uskova ilmestyskirjassa, joka haluaa velkaa korkeimpien
totuuksien välittämisestä Jumalalle itseään suosivien henkien inspiraation
kautta. Sillä jos edes pieni ihmisen henki ei aseta koko olemustaan jokaisessa
ajatuksessa, jokainen tunne, ei jokainen sen elämän hetki on suunnan antaminen
kaikille, tai vain suuren seurauksen vuoksi, kaikki eivät ole korkeimpien ja viimeisten
suhteiden jälkeen; vielä on niitä, jotka ovat jo pienessä ihmisen hengessä ja
elämässä; Näin ollen äärettömässä hengessä pienen hengen pienien hetkien sijaan on
olemassa täydellisiä henkiä, jotka ovat jälleen vain suuria henkiä, joissa jumalallisen
hengen tahto, tieto, olemus korkeimpien ja viimeisten suhteiden jälkeen vaikuttavat
kokonaisuudessaan tai yhdellä iso episodi muiden edessä ja jotka tulevat muiden
henkien opettajiksi ja johtajiksi. Tällaisia poikkeuksia tavanomaisesta historiasta
voidaan kätevästi kutsua Jumalan ilmoituksiksi etuoikeutetussa mielessä; vain siinä,
että ei ole mitään poikkeuksia henkisten asioiden ja henkisten tapahtumien luonteesta,
vaan nähdä vain niiden korkein, tietoisin toiminta.
Tämän Allenin mukaan vakavasti uskotaan, että emme ole Jumalan ulkopuolella
Jumalassa. Se on usko siihen, että siellä ripustetaan suuria tavaroita, jotka tietysti
pysyvät mutkikkaina ja kadonneina, kunhan uskon vakavuus on tainnutettu ja
kadonnut, ja usko itsessään on vain pelkkä pelaaminen sanoilla; mutta meidän
väitteissämme, joka on mahdotonta, koska se vain syntyy yhteisvastuullisesti tämän
uskomuksen kanssa. Se ei ole välttämätöntä tukahduttaa sitä vahingossa, kuten
menettää olemuksemme itseluottamuksen ja vapauden Jumalassa. Siksi miksi meidän
ei pidä puolustaa itsensä voimaa Jumalan korkeamman tahdon alla, jopa vastustaa
sitä, mutta että se on saman hengen? koska niin paljon oman mielemme alemmissa
valtakunnissa syntyy ja etenee, jopa omaa tahtoamme vastaan, mutta vain se, että
korkeampi ja korkein oikeus lopulta vallitsee. Tai että tahtomme synti, joka on
vastoin Jumalan tahtoa, voi tulla Jumalan synniksi olemalla Jumalassa. Sillä synti
viittaa vain koko mielen tahtoon, jota ei voida kohdistaa itseään vastaan. Mutta
uskoessamme olemiseen Jumalassa saamme samaan aikaan tunnetta läheisemmästä
suhteesta Jumalaan ja Jumalan kautta toisiinsa, äärimmäisen pelastuksen luottamusta
kaikesta pahasta ja varmuutta siitä, että olemme kerran ylistäneet korkeamman
olemassaolon. Ensimmäinen, tietenkin, siltä osin kuin me tunnemme, että olemme
Hengen välittömät ja yhteiset osallistujat; toinen, niin kauan kuin se on hengen
luonteessa, ei pahaa ole epätasapainossa, esteetön, ristiriitainen, kykenevä sietämään
itseään, mutta ääretön aika on ääretön aika ja ääretön keino; Lopuksi löydämme
kolmannen, kun otetaan huomioon seuraava suuri uskon kappale.
Nyt voi vain kysyä: Ja miksi ei Kaikkivaltias Jumala, All-Good, All-Wise, yhtäkkiä
nosta pahaa? Ja kysyä lisää, miksi on pahaa yhdessä, sellaisessa jumalassa?
Koska meillä on uskoa, koska voimme ajatella mitään parempaa ja järkevämpää,
että pahan olemassaolo ja mahdottomuus on itse juuri kasvaneet hänen äkillinen
nousu lopullisen olemassaolon ehdot kuin harjoittamisesta ja asteittaista tavoitteiden
täyttymistä sen korkeus kanssa säännellään sisäinen mielen luonnon, jonka
olemassaolon. mutta joka kavahda voitonjaon käsitettä pahan Jumalaan, älä unohda,
että mitä näyttää äärellinen osalliset hänen ollessa pienempi alue pahana, sillä häneltä
niin, ettei enää on sama merkitys, että se on vain ajo pohja motiivi on sen
korkeamman tahdon ja heiluminen ilman tätä itse kokouksen päästä ja sitä ennen
kestettävä. Mutta joku tietää paremmin ja järkevämmin usko tässä suhteessa
perustaa,4) .
4)Vuonna 8. luvussa. Kirjoitukset sielun kysymykseen Mielestäni väitteet, joita voidaan nostaa vastaan
immanence finite henkiä jumalallisen hengen lainkaan, katsotaan riittävän perusteellisesti. täytyy tyytyä tässä
edellä merkkejä.

Puhuimme vain Jumalasta; Mutta miten se on tämän jälkeen? Mistä löydämme


syyn väitteissämme? Ja Jumalan ja sen jälkeen sen pitäisi olla yhteydessä; eivät
heidän syyt? Ja missä se syy niihin korkeampiin henkiin, jotka välittävät Jumalan ja
meidän välistä, leviävät tästä eteenpäin täällä ja nyt? Emmekö me itse vaatineet
johdonmukaista perustelua kaikista niistä? Mutta en tarkoita, että mihinkään muuhun
kuin argumenttimme löytyy. Itse asiassa on yksi asia toisten kanssa; kyllä, yksi asia ei
voi tehdä ilman yhtä asiaa ilman toista; taivasten valtakunta on niin vahvasti
yhdistynyt myös täällä.
Kun ihminen on syntynyt, hänen mielensä nousee ylhäältä ja alhaalta, ylhäältä
koko tietoisuuden ykseydestä, alhaalta ja järkevien intuitioiden, tunteiden, tunteiden,
impulssien yksityiskohtien kanssa; mitään muuta. Välillä elinikä on sovittelu. Mielen
korkeus, kuten me sitä kutsumme, kasvaa, kun sovittelut liikkuvat ylös ja alas, mieli
kasvaa, kun pohja kasvaa, josta se nousee. Ja miten hän saa sovittelut pohjan ja
alkuun? Se, mikä on tullut aistillisuuteen, menee ulos, jotta tilaa uudelle; mutta se,
joka sammuu, herättää uudestaan uudella tasolla, uudessa hengellisessä tilassa, ja että
sukupuutto itsessään on syy siihen, että se voi siten herätä, ja nyt se elää
muistoissa, Hän jatkaa työtään fantaasioiden, entisten sammuneiden intuitioiden,
aistien, tunteiden, impulssien kaikujen hengellisessä kaikuissa korkeampiin
käsitteisiin ja ideoihin, tarkoituksen käsitteisiin, tahdon määrityksiin, määritettyihin
ja määritettäviin määrityksiin; Niinpä nousevien sovittelujen kautta se yhdistää
aistillisen pohjan eri suuntiin samaan aikaan, itsessään ja henkisen pisteen
kanssa. Pein pitää itsensä jokaisen pahan toiveen ja teon muistoksi hyvänä
ilona. Koska muuten mieli laskee ylhäältä alhaalta, ja muisti kohtaa ylemmät
tuomioistuimet. Määrittävät ja määriteltävät suuntaukset; Niinpä nousevien
sovittelujen kautta se yhdistää aistillisen pohjan eri suuntiin samaan aikaan, itsessään
ja henkisen pisteen kanssa. Pein pitää itsensä jokaisen pahan toiveen ja teon
muistoksi hyvänä ilona. Koska muuten mieli laskee ylhäältä alhaalta, ja muisti kohtaa
ylemmät tuomioistuimet. Määrittävät ja määriteltävät suuntaukset; Niinpä nousevien
sovittelujen kautta se yhdistää aistillisen pohjan eri suuntiin samaan aikaan, itsessään
ja henkisen pisteen kanssa. Pein pitää itsensä jokaisen pahan toiveen ja teon
muistoksi hyvänä ilona. Koska muuten mieli laskee ylhäältä alhaalta, ja muisti kohtaa
ylemmät tuomioistuimet.
Siten omissa mielissämme meillä on jo alemman maailman yli toinen korkeampi
maailma, josta toinen kasvaa ensimmäisestä, niin sanotusti, sielujen kanssa, jotka
nousevat ensimmäisen asutun ruumiista. Ensimmäinen on lyhyt, intuition maailma,
toinen muistomerkkimaailma, vaikka nimet ovat liian suppeat syystä.
Ja niin me voimme uskoa, mikä luonteeltaan ei voi koskaan enää muuttua tietoon,
koska uskomme siihen vain siihen, mitä meillä on syytä uskoa toiselta puolelta, että
jumalallisessa hengessä on yksi vastaavassa mielessä Muistin maailma intuition
maailmassa, eli että koko maailmanpuoleinen ihmisen visualisointi ja muisti-elämä
itsessään kuuluvat vain Jumalan alemman maailman joukkoon; voi uskoa, että suuren
hengen hengessä jokainen henki sen jälkeen, kun sen olemassaolon rajoitettu
maallinen järkevyys on ylemmällä alueella, elää edelleen korkeammassa tilassa,
Kaikki tämä voisi jälleen olla romaani, eikä taas samoista syistä voi olla se, että se
ei voi olla perusteltu usko Jumalaan; Hän antaa meille takaisin, mitä historia antoi
meille ja mitä meidän on vaadittava. Eikö me muuten ajattelimme, että me
pääsisimme korkeampaan valtakuntaan kuolemalla, kohtaamme rakkaitamme siellä,
etsimme siellä kostotoimia ja että emme olisi vaatineet tätä uskoa? Mistä muualta
olisimme muuten takuita siitä, että riippumattomat henget Jumalassa voivat nousta
samoin kuin meistä riippuvaisiksi mielenterveyshetkiksi, että emme kasvaa sellaisella
kasvulla tyhjyyteen. Mutta kun voimme löytää kaiken uudelleen ja löytää sen millään
muulla tavalla, mitä meillä oli ennen ja tarvitsimme, mikä estää, ainoa tapa kuka
tekee mahdolliseksi ja vieläkin mahdollista luottaa? Tietenkin, koska meillä ei ole
koko henkeä korkeamman valtakunnan kanssa, emme voi myöskään nousta
meissä. Mutta jos Jumalan korkeus rajallisten henkien yläpuolella viittaa siihen, että
hänellä on sellainen valtakunta heistä, miksi heidän pitäisi pystyä nousemaan
vähemmän kuin hänessä olevat riippuvaiset hengelliset hetket, koska henkien
riippumattomuus Jumalassa on vain suhteellinen kuten hengellisten hetkien
itsenäisyys.
Vai pitäisikö se itsessään tukahduttaa uskoa kauempana, että se vaatii uskoa
Jumalaan ja meidän olemistamme Jumalassa? Sen sijaan, että yksi syy tähän uskoon
on vahvistettava ja vahvistettava toista toisistaan. Jos tietenkään ei ollut sellaista
Jumalaa, jonka henget elävät, kutovat, ovat, he eivät myöskään voineet nousta
Jumalaan eivätkä laimentaa tietoisuuttamme kuolemaan tyhjyyteen; Jos ei olisi muuta
maailmaa, Jumala itse olisi tuskin tietoinen korkeammasta tajunnan sisällöstä.
Loppujen lopuksi jokainen yksilö, joka kerran tuli tietoisuuteemme, kykenee
palaamaan muistina siihen; miten sama, joka on totta kaikille tietoisuutemme
yksilöllisille määrityksille, ei koske koko tietoisuuttamme, jos vain on suurempi
henki, johon se puolestaan tulee singulaarisena? Samalla on selvää, kuinka paljon me
tarvitsemme tulevaa elämäämme Jumalassa olemisen, kuinka varma tulevaisuus on
se, että nykyinen on jo johdettu Jumalaan. Ja jos omaan yksilöllisyyteen ja
itsenäisyyteen liittyvä tunne tulee meille Jumalassa - että Jumala on sen yläpuolella,
se ei tuhoakaan meitä - niin se ei myöskään enää ole muistamme uudestisyntyminen
hänessä; sillä jokainen muisti vie sen erityispiirteen, mitä se
kasvoi.todellakin jokainen yksilöllisyys meissä tietoisena muistona, miksi meidän ei
pitäisi luottaa jumalalliseen henkeen tässä suhteessa voimakkaampaan omaisuuteen
kuin itseemme; koska meillä on kaikkialla odottaa ei ole sama kanssamme, mutta
korkeampi ja enemmän samasta Jumalasta. Kasvissielulla ei ole muistia, eläin,
syntynyt lapsi on heikko; muistin kapasiteetti kasvaa yleisesti olentojen hengellisen
korkeuden kanssa; joten voimme jatkaa kasvaa hengelliseen luojaan. Mutta
teoreettisesti se näyttää epävarma siitä, mitä teemme; se on todella; Näin
varmistamme sen uudelleen käytännön kysynnän kanssa, joka puolestaan vaatii
teoreettista majoitusta.
Jos me vihdoinkin vaadimme maallisen aistillisten olosuhteiden, jotka ovat intuitio
meidän maallisessa elämässämme, sukupuuttoon meidän korkeammalle elämäämme
Jumalassa, ja kysymme, missä he ovat, kysymme ensin, olemmeko jo tietäneet ja
pyytäneet heitä tähän elämäämme muistaa itsessämme ei, että meidän pitäisi ratkaista
suurempi kysymys ennen pienempää. Emme tiedä itsestämme muistamisen elämän
fyysisistä olosuhteista, niin vähän, että epäilemme, että tällaista asiaa tarvitaan
ensinnäkin; mutta meissä on olemassa muistomerkki, niin mitä enemmän sellainen on
olemassa Jumalan sisällä, ilman että me tiedämme sen fyysiset olosuhteet, ja
riippumatta siitä, tarvitaanko sitä vielä. Mutta me tiedämme jotain hyvin yleistä
muistojemme fyysisestä kunnosta; he eivät vie tyhjyyteen; he elävät aivoissa; ne
kiinnittävät itsensä siihen, mitä intuitio kiinnittyy, olipa se se mitä se on, ja kiistatta,
että se ei voi yhdistää itseään käsitteisiin ja ideoihin ilman, että taustalla olevien
vaikutusten ympyrät yhdistyvät fyysiseen puoleen. Joten voimme myös odottaa tästä,
aivan kuten kaikki tällä alalla odottaa suurempia asioita tulevaisuuden
muistielämässämme Jumalassa ja löytää sen kehon väitteessä. Mutta nyt annamme
henkeä koskevan argumenttinsa viimeistä vaihetta saadakseen kolmannen tärkeän
uskonosan ja sulkemaan sen kahden muun kanssa samassa tilavuudessa. ja on
kiistatonta, että he eivät pysty yhdistämään käsitteitä ja ideoita ilman taustalla olevien
vaikutusten ympyröitä, jotka yhdistävät ne fyysiseen puoleen. Joten voimme myös
odottaa tästä, aivan kuten kaikki tällä alalla odottaa suurempia asioita tulevaisuuden
muistielämässämme Jumalassa ja löytää sen kehon väitteessä. Mutta nyt annamme
henkeä koskevan argumenttinsa viimeistä vaihetta saadakseen kolmannen tärkeän
uskonosan ja sulkemaan sen kahden muun kanssa samassa tilavuudessa. ja on
kiistatonta, että he eivät pysty yhdistämään käsitteitä ja ideoita ilman taustalla olevien
vaikutusten ympyröitä, jotka yhdistävät ne fyysiseen puoleen. Joten voimme myös
odottaa tästä, aivan kuten kaikki tällä alalla odottaa suurempia asioita tulevaisuuden
muistielämässämme Jumalassa ja löytää sen kehon väitteessä. Mutta nyt annamme
henkeä koskevan argumenttinsa viimeistä vaihetta saadakseen kolmannen tärkeän
uskonosan ja sulkemaan sen kahden muun kanssa samassa tilavuudessa.
Intuitioiden valtakunta ei ainoastaan salli uutta materiaalia nousta muistimme
elämäämme ja puuttuu uuteen määritykseen siinä, mutta päinvastoin vastaanottaa
säännöksiä, suuntaa, merkitystä, korkeampaa ohjausta sieltä, kyllä, se on täysin siihen
liitetty. Kaikessa näemme kaiken siihen liittyvän muistin ja sukulaiset, joita olemme
koskaan nähneet, hiljaa tulossa, jolloin vihreä täplä muuttuu metsäksi, valkoiseksi
taloksi; muuten silmällä ei olisi mitään muuta kuin merkityksettömiä värejä. Koko
aikaisempi visuaalinen elämä jatkuu näin kaikuissaan myöhemmin; sama muisti
yhdistää lukemattomia intuitioita siihen, mitä heillä on yhteisiä, ja lukemattomat
muistit liittyvät toisiinsa, antaa merkitystä uusille intuitioille ja luokitella ne
hengellisten yhteyksien mukaan. Itse asiassa koko tämänpäiväistä intuitiota voidaan
jatkaa vain tasaisesti sillä, että aiempien käsitteiden ja ideoiden koko konteksti, joka
on muistuttanut ja johdettu niistä ja niiden yläpuolella, toimii edelleen
nykyisessä. Mutta jos aikaisempi elämä jatkuu muistin elämän välityksellä
nykyisessä ja kehittyy edelleen aikaisemmassa mielessä, muistin elämä
samanaikaisesti saa uusia määrityksiä nykyisestä.
Niinpä muistin elämä ajaa juurensa alaspäin intuition elämään, josta se vetää sen
mehut; mutta samaan aikaan se kasvaa korkealla ja sillä on, kuten puun kruunu
juurien yläpuolella, oma valtakuntansa. Sen sijaan, että he menisivät aistilliseen
elämään näissä interventioissa, se nousee vetäytyessään suurimpaan kirkkauteen
itsekeskeiseen tietoisuuteen. Se on ajateltu ja yhdistetty ja kehitetty, joka tuli vain
intuition maailmasta; mutta kun koko muiston elämä kasvaa yhä suuremmiksi, se taas
palaa intuition maailmaan suuremmasta korkeudesta.
Ja niinpä voimme jälleen uskoa, mitä emme voi tietää, että korkeammassa mielessä
se on Jumalan valtakunnassa. Menneisyyden koko henkinen kulttuuri leviää
nykyiseen ja vaikuttaa jokaiseen uuteen ihmiseen alusta saakka ja vaikuttaa edelleen
kaikkiin, lisäämällä tai vastustamalla tai lisäämällä sitä, mitä hän on aikaisemmin
absorboinut. Jumala tuntee kuitenkin kaiken, ja niiden henkien, jotka ovat menneet
pois, jotka kantavat häntä, henget kantavat hänessä tietoisuuden näistä vaikutuksista,
joiden kanssa hänen tämän jälkeen puuttuu nykyiseen elämäänsä, jokainen siitä, mitä
hän on aloittanut, ja kehittämään mitä he alkoivat yhdessä täällä, myös yhdessä
Jumalan avun kanssa ja Jumalan apuna täällä ja nyt, mutta eivät enää sidottu
vanhoihin esteisiin. kaikki Mitä ajatuksia ja muita vaikutuksia, jotka aikaisemmin
elivät henkeä, jotka näyttävät eristyneinä tällä tuhannen tajunnalla, elävät nyt samassa
hengessä, josta se on alkanut, ja se yhdistää tämän maailman henget. Ainoastaan tämä
maailman maallinen tietoisuus on ensin sammuttava ennen kuin muualla maailmassa
seuraukset voivat herätä; siinä, että toinen herättää tavan, jolla toinen ymmärtää sen,
ja muiden maailmojen henkien tajunnan aaveet, jotka yhdistävät sen heidän kanssaan,
ovat yhtä tietämättömiä kuin vastakkaisten henkien sama, kun taas jokainen jakaa
hänen kanssaan jotakin hänen tietoisuutensa sisällöstä ja ehdotuksista siksi saa. on
yhdistetty saman mieleen, josta se on alkanut, toisessa maailmassa olevaan
tietoisuuteen, ja tämä yhdistää tämän maailman henget. Ainoastaan tämä maailman
maallinen tietoisuus on ensin sammuttava ennen kuin muualla maailmassa seuraukset
voivat herätä; siinä, että toinen herättää tavan, jolla toinen ymmärtää sen, ja muiden
maailmojen henkien tajunnan aaveet, jotka yhdistävät sen heidän kanssaan, ovat yhtä
tietämättömiä kuin vastakkaisten henkien sama, kun taas jokainen jakaa hänen
kanssaan jotakin hänen tietoisuutensa sisällöstä ja ehdotuksista siksi saa. on
yhdistetty saman mieleen, josta se on alkanut, toisessa maailmassa olevaan
tietoisuuteen, ja tämä yhdistää tämän maailman henget. Ainoastaan tämä maailman
maallinen tietoisuus on ensin sammuttava ennen kuin muualla maailmassa seuraukset
voivat herätä; siinä, että toinen herättää tavan, jolla toinen ymmärtää sen, ja muiden
maailmojen henkien tajunnan aaveet, jotka yhdistävät sen heidän kanssaan, ovat yhtä
tietämättömiä kuin vastakkaisten henkien sama, kun taas jokainen jakaa hänen
kanssaan jotakin hänen tietoisuutensa sisällöstä ja ehdotuksista siksi saa.
Niinpä jokainen lähtiytynyt mieli yhdistää koko joukon eläviä olentoja ja auttaa
heitä ohjaamaan, tapaamaan toisiaan harmonisesti tai ristiriidassa muiden
poikkeavien henkien kanssa, kun kukaan ei voi johtaa koko ihmistä, ja jokainen vain
siinä, mitä hän antaa itselleen. Ja kun hän johtaa hänet hänen suuntaansa, niin hän
pystyy itseään määrittelemään hänen elämänsä kautta, näkee hänen silmänsä läpi,
kuulee hänen korvansa kautta, mikä koskee häntä hänen kanssaan yhteisenä, ja
ajattelee, mihin hän on hän on määritellyt hänet, palannut takaisin. Sillä nykypäivän
ihminen ei ole pelkästään passiivinen leikkipaikka muiden maailmojen hengille,
vaikka on tosiasiallista, että hänet määräävät lukemattomat asiat aikaisempien
henkien vaikutuksilla; kyllä, kuka voi erota siitä, mitä hänellä on itseltään ja
häneltä; sitä ei voida erottaa, koska se ei ole eronnut. Se ei siis ole uskon asia, ja on
erotettava toisistaan, että lukemattomat entiset henget työskentelevät jokaisessa
ihmisessä niiden vaikutusten kautta, vaan pikemminkin se tosiasia, johon usko on
perustettu; Vain tämä on uskon asia, minkä vuoksi on välttämätöntä nousta tämän
maallisen tietoisuuden tosiasioihin näiden tosiasioiden kanssa vastaavalla kierteellä,
että myös tämä ylimielisyys on tietoinen.
Mutta jos jälkielämä sitten juurtuu tältä maailmalta kuin myös elämämme
muistoista intuitiivisessa elämässämme, voimme myös uskoa, mitä taas ei voi olla
tosiasia tämän maailman tietoisuudesta, että se kantaa vastaavan kruunun yli ja
maailman elämän. Henkiä jälkielämässä ei imeydy täällä ja nyt. Pikemminkin, koska
ajatukset meistä kaikkein kirkkaimmin ja ylivoimaisesti poikkeavat aistinvaraisesta
elämästä, Jumalan toisessa maailmassa elävän henkisen elämän korkein ja puhtain
avautuminen voi tapahtua äärimmäisessä yksinäisyydessä tästä maallisesta
maallisesta, ja tämän maailman yöllä ja unella on merkitys herätä siihen; kuten
kansan uskomukset sanovat, henget menevät yöllä.
Joten kuinka Jumala elää ja kutoo meissä korkeimmalla ja yleisimmällä mielessä,
ja me ja hänessä, niin edellisen kokonaisuuden jälkeen, meidän lähtemättömien
henget ja meissä niissä niiden erityisten suhteiden mukaan, joita heillä ja Jumalalla
on. ja siten tulee välittäjiksi hänen ja meidän välillä. Suurimpia ja parhaita henkiä
kutsutaan kuitenkin suurimmaksi ja parhaimmaksi, kristittyjen korkeimmille
uskonnollisille suhteille kaikkialla Kristuksessa, aivan oikein, välittäjänä.
Ja jälleen kerran, kaiken tämän kanssa, sanomme periaatteessa vain saman, mitä
Raamattu sanoo, sanoo nimenomaisesti Kristuksesta; mutta hänen pitäisi olla malli
kaikille ja kristityille kerran hänen kanssaan. Raamatussa meillä on kaikki
uskomme; On vain välttämätöntä tehdä vakavia uudelleen sanoilla, jotka jopa
uskollisimmat usein vievät vain sanoja; mutta uskomme kautta otamme Raamatun
itse sanan kautta.
Johannes XIV 20. Samana päivänä tiedät, että minä olen Isässäni ja sinussa minussa ja
minä teissä.
Joh. XVII. 21-23. Niin, että he ovat kaikki, aivan kuten te, isä, minussa, ja minä
teissä, että myös he ovat yksi meissä, että maailma uskoisi, että olet minut lähettänyt.
Ja minä annoin heille kirkkauden, jonka olette antaneet minulle, että he ovat yksi,
aivan kuten me olemme.
Minä olen heissä ja sinä minussa, että he olisivat täydellisesti yhtä.
Johannes XIII. 20. Totisesti, totisesti minä sanon teille: kuka vastaanottaa, jos minä
lähetän jonkun, hän saa minut; mutta joka ottaa minut vastaan, saa sen, joka minut
lähetti.
Joh. XV. 4. 5. Pysy minussa ja minä teissä. Viiniköynnös, kuten viiniköynnös, ei voi
kantaa hedelmää, eikä se voi itsessään tuottaa hedelmää; niin ette tee, pysyt minussa.
Olen viiniköynnös, olet viiniköynnös. Joka pysyy minussa ja minä hänessä, tuo paljon
hedelmää; koska ilman minua voitte tehdä mitään.
Gal. II. 20. En minä elän; mutta en minä, mutta Kristus elää minussa. Elämä jota
minä nyt elän lihassa, sen minä elän uskossa Jumalan Pojan.
l. Kor. VI. 17. Ja kuka hajota Herraan on yksi henki hänen kanssaan.
Matt. VIII 20. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun
asti.
Matt. XVIII. 20. Sillä missä kaksi tai kolme on koottu minun nimeni, minä olen
heidän keskellänsä.
Sama, mitä Raamattu sanoo ja mitä me uskomme sanotaan, mutta ei usko,
kaikkialla. Kuinka usein kuulemme, että yhden hengen ja toisen henki elää hänen ja
hänen lastensa opetuslapsillaan? Lähes tahattomasti menetetyt filosofit, teologeja,
mystikot, jotain syvällistä asioita ja rakentavia sanoa sen ulkopuolella ilmaisuja,
sinun täytyy ottaa vain kirjaimellisesti olla mielestämme kirjaimellisesti 5) ; koko
uskomusjärjestelmä lähes samaan aikaan sen kanssa 6) ; Epäuskoiset jopa kieltävät
uskon väärä versio samasta sanoen, todellinen versio väitämme hänelle 7) ; ja tarpeet,
joiden vuoksi yksi on suunnitellut mahdottomia näkemyksiä, löytää siinä vain
mahdollinen täyttyminen8) .
5) S. Zend-Avesta III. S. 78. 345 ff.
6). S, 59 ff. 79 ff. 8 ff.
7) Ebendas. S. 334.
8) Ebendas. S. 344.

Itse asiassa, mikä kaunis ja tervettä kehitystä tämä usko pystyy käytännön
mielessä. Mitä enemmän me ohjaamme aistimme, ajattelumme, toiveitamme
sellaiselle, jota rakastamme tai pidämme korkealla, tuomari, jatka hänen teoksiaan,
sitä enemmän voimme uskoa, että tulemme osaksi häntä ja hän saa meidät enemmän
kasvanut tiiviimmin ja tasaisemmin yhdessä hänen kanssaan ja jo tässä maailmassa
voimme odottaa tietoyhteiskuntaa, jota saamme hänen kanssaan seuraavassa. Usko,
joka kulkee kaikkien kansojen läpi ja jota vain tunkeutuvat protestantit, että elävä voi
vielä tehdä jotain kuolleiden puolesta, sillä on nyt syy ja tuki. Sillä kaikki, mitä me
teemme, kun he ovat tulleet tapaamaan heitä, kun he ovat asuneet ulkopuolella
meistä, elävät heille, koska he asuvat meissä, sitäkin miellyttävämpi, lähestymässä ja
auttamalla tekemään paikastaan entistä kodikkaampia. Mutta välitöntä enemmän kuin
kaikki, mitä me heidän mielessäändo tölkki on rakkaus, kunnioitus, kunnioitus,
kiitollisuus, jota niiden ajattelua, kunnia, jonka me edelleen todistamme heille,
työskentelemään tuntemalla ja nauttimalla heitä. Ja toisella puolella on syytä toimia
jo tässä maailmallisessa elämässä, jotta selviytyjät voivat taipua jatkaa toimintaamme
mielessämme, miettiä meitä rakkaudella, kunnioituksella, kunnioituksella, kiitos,
vielä kuoleman jälkeen kunnioittakaa toiselta puolelta osaa niistä, jotka ovat tehneet
niin, ja osan rangaistuksesta niille, jotka eivät ole toimineet niin; lopulta paras
lohdutus niille, jotka valittavat rakasta kuollutta. He tietävät, että hän on edelleen
heidän puolestaan, he ovat edelleen siellä hänen puolestaan; ja vain riippuu heistä
antamaan hänelle ja ottamaan häneltä; kyllä, jopa enemmän kuin tässä maailmassa.
Tästä liikenteestä voi jäädä paljon tajuttomassa; mutta tietoisesti nostamalla
itsemme muihinkin henkiin ajatuksin, he voivat tietoisesti olla kanssamme, kun
olemme heidän kanssaan, tai siihen, mitä he tulevat meihin tietoisesti meille, kuten
me teemme niissä; koska me leikkaamme itsemme tietoisuuspiirissämme. Myös tällä
on kristillinen usko siihen, että tietoinen kääntyminen Kristukseen tuo mukanaan
myös tietoinen käänne meille; ja Kristus toimii vain mallina kaikille täällä. Ja
kirkkaammalla tietoisuudella ajattelemme lähtiytyneitä, sitä tietoisempia ja
vilkkaampia liikennettä niiden ja meidän välillä. Mutta tiedämme, että tämä auttaa
meitä tekemään siitä enemmän tietoisia ja eläviä; mutta muuten tämä maailma ja sen
jälkeen ovat kuin kaksi, jotka eivät puhu keskenään, koska jokainen toinen tarkoittaa,
että hän ei kuule tai ymmärrä häntä. Monumentit, suurten ja hyvien muistojen juhlat
tulevat suuremmiksi ja syvemmiksi, ja taide saa uusia elintärkeitä
impulsseja. Jokainen patsas, joka on rakennettu suurelle ja hyvälle ihmiselle, joka
pitää elossa hänen muistonsa ja istuttaa sen lukemattomiin ihmisiin, herättää osan
tietoisesta elämästään jälkeläisissä.
Tarkoitan, että tämä on parempi samaan aikaan ja useat asiat, jotka voidaan antaa
siitä röyhkeästä uskosta tämän maailman ja sen jälkeen tapahtuvaan yhdyntään, joka
ei ole pelkästään tuomittavaa, vaan vain puhdistettava, palveluksessa, pyhien
palvonnassa, rukouksissa kuolema, huonossa mielessä, vahvistettiin
nekromanssissa; mutta ei mitään parempaa ja enemmän, vaan vain saman uskon
vahvistusta ja selitystä, jonka Raamatun mukaan meillä on Kristuksen toisen
maailman olemassaolon suhde meidän omaan.
Kehon argumentti.
Meidän maailmallinen mielemme on sidottu rajoitettuun osaan ruumiillista
maailmaa, ja se, mikä syntyy ja mieleemme, syntyy ja menee jotain tässä pienessä
osassa maailmaa muuttuvassa kunnossa. Tunnistamme muiden rajallisten henkien
olemassaolon sitomalla samankaltaisiin rajoitettuihin osiin maailmaa samanlaisilla
prosesseilla. Mutta osa maailmaa, johon meidän mielemme on sidottu, on toisaalta
tällaisissa samankaltaisuussuhteissa, toisaalta vaikutuksessa, kolmanneksi
syntymässä, neljänneksi osittaisessa osallisuudessa, viidenneksi
tarkoituksenmukaisessa sisällyttämisessä ja orgaanisen ja epäorgaanisen
korkeammassa orgaanisessa toisistaan riippuvaisessa maailmassa, että emme voi
auttaa sitä pitämään suurempien, korkeampien, laajempien, yleisempien, johon
meidän mielemme on liitetty, ja siksi myös ajattelemaan suurempaan, korkeampaan,
laajempaan, yleisempään mieleen kuin omamme, samalla kun ajattelemme sitä
osittain ja jättämällä. Siten kehon argumentti on täysin sama kuin henken väite.
En toista sitä laajaa toteutusta, jonka olen antanut muualle tähän väitteeseen,
kaikissa sen näkökohdissa ja osissa, jotka voivat muodostaa niin monia erityisiä
argumentteja, kun nousin maailman suurista osatoimista koko 9) . Se voi riittää
joillakin yleisillä näkökohdilla.
9) Zend-Avesta Th. I ja II sekä Soul Question Ch. IX.

Edeltävä argumentti antoi kristillisyydelle sen oikeuden, se antaa paganismille sen


oikeuden, ja myös sillä on oikeus, ei sen mukaan, mikä on ristiriidassa kristinuskon
perusajatusten kanssa, vaan sen mukaan, mitä näissä ajatuksissa voidaan
poistaa; mutta nämä ajatukset on laajennettava niihin kohdistuvilla esteillä, ja juuri
tämä laajennus vaatii nykyistä väitettä.
Koska Jumala on vallitsevassa kristillisessä näkemyksessä korvattu henkeillä, hänet
korvaa luonto, johon pakanuus ei vain upota häntä, vaan johon hän hajottaa ja
hajottaa hänet. Tämä Jumalan sekoittuminen luontoon, tämä hajaantuminen ja
pirstoutuminen luontoon on pakanuuden epäoikeudenmukaisuus, joka erottaa luontoa
kristinuskoon.
Varmasti, jopa kristillisessä mielessä, puhutaan kaikkialle läsnä olevasta ja
kaikkialta olevasta Jumalasta, jolle ilman hiuksia putoaa päämme, ei puun
lehtiä; mutta se ei ole vakavampaa kuin sanonta, että elämme, kutoa, tehdään
vakaviksi Jumalassa; pikemminkin luonto on pudonnut pois Jumalasta, tosin
pudonnut siitä, ja ajatteli jättävänsä hänet, jos se on jo asetettu häneen, mutta nyt
itsestään riippuvainen; jopa silloin, kun se oli osa kristillistä tyyliä lisätä Jumalaa
syvästi alentavalla luonteella. Vielä kerran, meidän argumenttimme tekee meistä
vilpittömästi niissä sanoissa, joita ainakin kristitty ei voi välttää, samalla kun
ratkaistaan ja selvitetään ristiriitoja, jotka eivät tee häntä vakavasti.
Kehomme vain pitää yhdessä ja kaikki on mahdollista vain, jos henki on siellä; itse
materialisti ei voi kieltää sitä, eikä se muuta sitä, että hän kutsuu mielen tulokseen
pikemminkin kuin linkitysperiaatteeksi, kuten me mieluummin kutsumme sitä; niin
keho voi pitää vain yhdessä tämän tuloksen kanssa, ja kaikki voi mennä
siihen. Niinpä koko maailma pysyy vain yhdessä ja kaikki menee siihen, niin kauan
kuin henki on siellä; eikä se muuttaisi mitään, jos materialisti halusi myös kutsua tätä
henkeä tulokseksi, jota toinen henkilö kutsuu ensiluokkaiseksi maaksi, ja me
kutsumme koko yhdistysperiaatetta. Asia on sama.
Tämä on yleisin näkökohta Jumalan luonteeltaan kaikkialle ulottuvuudelle ja
kaikelle tehokkuudelle, joka ei sulje pois sitä, että hän työskentelee myös erityisissä
suhteissaan.
Nyt näyttää siltä, että koko maailma pitää yhdessä ja siinä kaikki tapahtuu luonnon
lakien mukaisesti. Mutta myös kehomme pitää yhdessä ja kaikki menee fysiologisten
lakien mukaan, jotka kuuluvat luonnon lakeihin. Mutta henki on olemassa, ja on
edelleen totta, että se pitää vain yhdessä niin kauan kuin henki on siellä. Joten ei voi
kiistää toista vastaan. Pikemminkin sen itse laillisuuden olemassaolo, jonka vuoksi
ruumis pitää yhdessä ja jonka mukaan se elää siinä, koostuu vain ihmisen hengen
olemassaolosta ja häviää ihmiskehossa, kun henki hajoaa. Niinpä sen fyysisen
maailman yleisempi laillisuus, joka on sen alainen, liittyy yleismaailmallisen hengen
olemassaoloon, johon ihminen on alisteinen; se tietysti liittyy itseään.
Myös henkellä on laillisuuden puolella - jos näin ei olisi - miten logiikka ja
psykologia - ja tietenkin, että kun keho ja mieli ovat yhteensopivia, heidän lakinsa
vallitsevat. He tekevät sen tosiasiallisesti, muuten elin ja henki eivät itse pystyisi
olemaan ja menemään yhteen; molemmat jakavat teleologisen periaatteen. Sano
materialistisesti, että henki on sidottu näihin lakeihin tai idealistisiin, henki on
antanut heille itselleen ja luontoon, kun hän antoi heille; se tosiasia, että olemme
täällä tekemässä, pysyy samana: meille on olemassa asiayhteys; ja jos se on meissä,
se voi ja täytyy lopulta olla meidän ulottumattomissa siinä, mitä itse kehomme ja
henki itsensä lähtee ja jossa se on edelleen osittain mukana.
Myös kello kulkee luonnon lain mukaan ilman henkeä. Oikeudellisella kurssillaan
se kuuluu koko luontoon, jossa on henki, ja se voisi mennä ilman niin vähän, kuin
lehti putoaa puusta, hiukset päänne, luonnon lakien mukaan. Yritä ajatella toisin, ja
sinun on ristiriidassa Jumalan kaikkivaltiaan tai luonnon lakeja; niin he sopivat.
Mutta sanotaan, että kaikella laillisuudella henki on myös vapaa olemus, ja
tarvitsemme vapaan Jumalan. Me näemme ihmisen vapauden merkkejä ihmisen
vapaissa toimissa, jotka eivät ole selittämättömiä mielen ja luonnon laista; missä ovat
merkit Jumalan vastaavasta vapaudesta?
Vastaavan merkit viipymättä eivätkä ole missään samassa, aivan kuten ihmisessä,
sikäli kuin ihminen itse saapuu Jumalaan hänen vapaudellaan; sen yläpuolella
kuitenkin korkeamman vastaavia. Niin vähän kuin pystymme riittävästi selittämään
ihmisen vapaita toimia mielen ja luonnon tunnetuista laeista, niin vähän, joskaan ei
vähemmän, ihmisen itsensä luomista, ihmiskunnan arvaamattoman historian kulkua,
vaikka me samoin kuin Yksittäisen mielen historiassa monet asiat voivat ennakoida
yleistä laillisuutta, mutta ei kaikkea, vain ei oikeastaan uutta, joka itsessään on
asetettava perusta uudelle ennakoinnille. Mutta viittaako tämä henkilökohtaisen
vapauden vapauteen, miksi ei se, mikä koskee koko ihmiskuntaa, todellakin koko
olentojen maailmaan? ihmisen ja kaiken luovuuden vapauden yläpuolelle, koska
maailman historian kulkua ei voida yhdistää yksilön tunteisiin ja toimiin. Ja onko
laillisuuden oltava yhteensopiva ihmisen vapauden kanssa millään tavalla, se todella
tekee sen, eikö se kykene sietämään sitä sen ulkopuolella? Se tekee niin
tosiasiallisesti niin kauan kuin haluaa vielä puhua vapaudesta.
Mutta joka kieltää vapauden ihmisessä missä tahansa mielessä, sen täytyy vain
kieltää se Jumalassa. Mutta niin vähän kuin hän voi kieltää hengen, tahdon,
valinnanmahdollisuuden, toimet, joita muut kutsuvat vapaiksi, eivätkä kiellä heidän
yhteyksiään ja niiden seurauksia, koska he ovat tosiasiallisia, hän pystyy tekemään
sen Jumalan kanssa, ja vain ne, jotka Käsitys kaikesta, mitä Jumalan ja miesten on
asetettava eri tavalla. Jumalan eksistentiaalinen kysymys, hänen olennaiset
ominaisuudet ja merkitys heille on aina riippumaton vapauden metafyysisestä
kysymyksestä, mutta paljon haluaa pilata yhden kysymyksen selkeyden toisten
epävarmuustekijöillä.
Ja niin, meidän periaatteemme oikea käyttö aina päätettäessä tosiasiallisista ja
suuremmista ja suuremmista tosiseikoista, joita pyydämme näkemään pienemmistä ja
alhaisemmista, mitä meillä on, voittaa meidät kaikkialla ideaalismin ja materialismin,
vapauden ja välttämättömyyden välinen kiista, jossa filosofiset järjestelmät pyrkivät
ilman tulosta; Vaikka tämä riita vapautuu, emme halua syyttää häntä; mutta käsi pitää
aina tosiasian, johtaa morsiamen kotiin, kun taas toiset voittavat itsensä siitä.
seuraava:
Jos meidän koko kehon juuri pitää yhdessä, ja elossa vain niin kauan se menee, niin
kauan on henki täällä, joten meidän henki on läsnä kaikkialla ja allwirksam tässä
mielessä kehossamme, joten hän ei ole tietoisesti etenkin sisäisiin tunteella
kehomme; hengitys on, veri kulkee, kangas muuttuu alitajuisesti; se kaikki päähän
paljon kuin menisi ajatuksia ja ajatukset vaativat perustana tämän kappaleen; eloisat
tajunnan jokaisen uuden henkisen luomuksen ja sekoitetaan eloisat elämää pään
päälle. Ja niin tuulet kuten kävely, juoksu joet, muutosagentteja orgaanisten ja
epäorgaanisten maailmassa, ilman jumalallista tietoisuuden kanssa erityispiirteet juuri
niin erikoinen kulkee siinä, mutta se menee aina koko ja tukee koko.
Lopulta kuitenkin:
Im Menschenreiche selbst wird Vieles im halben oder ganzen Unbewußtsein
ausgeführt, was erst mit Anspannung des Bewußtseins erlernt ward. In solcher Weise
spinnt die Spinnerin, schreibt der Schreiber, spielt der Musiker. Unter dem Einflusse
der Aufmerksamkeit und des Willens haben sich zweckmäßige Einrichtungen in uns
gebildet, die später die Mitwirkung des Bewußtseins ersparen, und zwar mußten
Geist und Leib sich in Zusammenhange dazu einrichten, Gehirn und Hand der
Spinnerin und des Spielers zugleich mit ihrem Geiste. Ja unsere ganze Erziehung und
Bildung geht dahin, unter dem Einflusse des Bewußtseins Einrichtungen in uns zu
schaffen und immer mehr auszubilden, auf deren unbewußt gewordener Grundlage
dann das Bewußtsein zu neuer und höherer Tätigkeit aufsteigt. Und so mag auch die
ganze jetzige Einrichtung der Welt, die wir als fertige überkommen haben, mit ihrer
Scheidung der Elemente, des organischen und unorganischen Reiches, der
Gliederung des einen und des anderen, der Bildung des Embryo und seines Gehirnes
selbst, kurz die ganze Ordnung dessen, was jetzt keiner bewußten Tätigkeit mehr
bedarf, um zweckmäßig zu entstehen, zu bestehen und zu gehen, doch einer solchen
Seitens Gottes seinen ersten Ursprung verdankt haben, um nun als Unterlage und
Stufe zur Weiterentwicklung bewußter Tätigkeit in der Welt zu dienen. Auch tritt das
nur hinein in jenes allgemeine Prinzip, daß der erste Ursprung der Dinge überall
anders geartet ist, als die Wiederholung. Hiermit aber führt sich die bewußte Tätigkeit
Gottes bis zu der ersten Einrichtung der Dinge zurück, sofern man überhaupt von
etwas Erstem darin sprechen kann und nicht vielmehr also zu sprechen hat: In
welchem Zeitpunkt du die Ordnung der Welt betrachten willst, eine bewußte
Tätigkeit liegt rückwärts, unter deren Einflusse sie entstanden ist.
Kaiken kaikkiaan kysymykset jäävät vastaamatta, miten tätä toimintaa on koskaan
säännelty laissa, kuinka vapaita ovat olleet, miten laki ja vapaus maailmassa ovat
käsitteellisesti ja tosiasiallisesti yhteensopivia maailmassa, ja lopuksi, kuten
ensimmäisen aineen luomisen mukaan.
Viimeksi mainitun osalta on varmasti aina suurempi, hedelmällisempi ja
helpommin vastattava kiinnostus kysymykseen sen mukaan, mitkä periaatteet
maailma asetettiin alusta alkaen ja jota yhä hallitaan tänään, kun se ilmestyi
ensimmäisen kerran , kyllä, jos se olisi koskaan tapahtunut. Tietenkin, jos tiedämme
sen, olisi hyvä, miksi ei pyydä sitä. Vain se ei voi olla pätevä, jossa jotkut etsivät
hyveen huippukokousta, mutta kuuluvat johonkin näistä kahdesta
perustavanlaatuisesta virheestä, jotka loukkaavat periaatetta, jonka mukaan dogmeista
poistuminen tai keinottelu maailman luomisesta, luodun maailman suhteesta
Jumalaan ja asioiden luonteeseen päätellä tästä, toisin sanoen halua saada siitä, mikä
on kaikkein etäisimmän tietämyksemme, siihen, mikä on lähimpänä sitä; sillä, mikä
on ollut ensimmäinen, löydetään aina vain viimeinen. Joten jos on olemassa tapa
tietää täällä, se on tehtävä vastakkaiseen suuntaan; mutta jos on yksi?
Vapauteen liittyvän kysymyksen osalta ei koskaan voida ratkaista tosiseikkojen
perusteella, mutta käytännön näkökulmasta on myös epäilystäkään siitä, osoittaako
mahdottomuus, jossa me löydämme itsemme, vakaan laillisuuden kaikissa tilanteissa
Laillisuus voidaan poistaa poistamalla se korkeampaan periaatteeseen tai sen kanssa
peittämällä se vain ylittämään ymmärryksemme tason.
Tietenkin, jos tiedämme sen, se olisi jälleen hyvä; miksi ei spekuloida
siitä? 10) . Lukuun ottamatta sitä, että kukaan ei yritä pelottaa varpua kädessä katon
haukkojen kanssa, ja älä unohda, että spekulointia voidaan rakentaa, mutta siihen ei
voi rakentaa jotakin turvallista.
10) Oma spekulaatiomme löytyy Sielun kysymyksen pyhistä kirjoituksista s. 217.

Tuetaanpa uskoa maailman kaikkialla olevaan, kaikkivaltiaan, maailmaan alusta


alkaen tarkoituksenmukaisen organisoinnin ja Jumalan hallinnan suhteen vain siinä,
mitä meillä on aineellisista ja hengellisistä maailmoista, meistä ja meidän
yläpuolestamme. Todellisen tietämyksen lisäksi, mitä pysyy, jossa näin tuettu ja
vaadittu usko olisi ristiriidassa tieteen etujen kanssa, jotka eivät ole yhtä tukevia
tosiasioihin vain toisessa suunnassa, ja jossa luonnontiede itse on ristiriidassa tämän
uskomuksen kanssa. Ei tietenkään tarvitse vaatia, että hän löysi hänet; se ei ole hänen
liiketoimintaansa; aivan tarpeeksi, että päättely ei ole niiden syyn vastainen. Mutta
nyt emme etsi mitään Jumalasta,
Ja loppujen lopuksi, kysyisikö Jumalalta ruumiin kuin pikku mies? - Ei kuin pieni
henkilö; Vertailu on totta monissa asioissa, mutta ei korkeimmissa, viimeisissä, joissa
on kaikkialla jotain, joka ei ole totta ihmisen ja Jumalan vertailussa, vaan
pikemminkin näiden kahden välillä.
Tarkemmin tarkastellessasi et halua pelätä, kun käsittelet viimeistä, osoittautuu näin:
Kaikki, mitä mieli on kaiken luonteeltaan, omalta ruumistaan ja tietää, on kaikki, joka on viime
kädessä vain jotain itsessään, jotain nähnyt, tuntuu ja niin edelleen.Joten luonto ylittää sen, mikä
todistaa, jos ei mitään muuta, että myös muilla väkevillä alkoholilla on sama tai jotain
oikeudellisesti siihen liittyvää. Tämä oikeudellinen tausta ulottuu jokaisen yksittäisen mielen
ulkopuolelle, mutta ei Jumalan henkeen; Hän vihdoinkin vie kaiken, mitä nähdään, kuullaan, jossa
lepää, mitä luonto on luonteeltaan, omasta kehostaan, tietää, täydellistä tietoisuutensa
yhtenäisyydessä, ja ovat tämän yhteyden lakeja tämän ylemmän johtopäätöksen kanssa
iankaikkinen vahvuus koko itsenäisessä rakennuksessa, jota ei voi edustaa mitään jäykkiä, tummia
asioita sen takana, joissa jotkut etsivät viimeistä kiinteää olemassaolon ydintä; vain, että uusia
tutkintoja tehdään asteittain ylemmän johtopäätöksen joukossa, jotta henkinen rakenne
jaetaan. Joten sen sijaan, että koko luonto olisi pudonnut Jumalasta, Jumala kuljettaa itsessään
kaiken, mitä hän voi tuntea, aivan kuten jokainen äärellinen mieli kuljettaa siinä jotain
sellaista; Mutta juuri tästä syystä sillä ei ole luonnosta ulkoista luonnetta kuin luonnollisen osan
rajallista henkeä, sikäli kuin se, mikä näkyy Jumalasta luonnosta, ajasta ja aineesta, ei näytä
olevan sen ulkopuolella; sillä ei ole henkiä hänen päällensä. vain, että uusia tutkintoja tehdään
asteittain ylemmän johtopäätöksen joukossa, jotta henkinen rakenne jaetaan. Joten sen sijaan, että
koko luonto olisi pudonnut Jumalasta, Jumala kuljettaa itsessään kaiken, mitä hän voi tuntea, aivan
kuten jokainen äärellinen mieli kuljettaa siinä jotain sellaista; Mutta juuri tästä syystä sillä ei ole
luonnosta ulkoista luonnetta kuin luonnollisen osan rajallista henkeä, sikäli kuin se, mikä näkyy
Jumalasta luonnosta, ajasta ja aineesta, ei näytä olevan sen ulkopuolella; sillä ei ole henkiä hänen
päällensä. vain, että uusia tutkintoja tehdään asteittain ylemmän johtopäätöksen joukossa, jotta
henkinen rakenne jaetaan. Joten sen sijaan, että koko luonto olisi pudonnut Jumalasta, Jumala
kuljettaa itsessään kaiken, mitä hän voi tuntea, aivan kuten jokainen äärellinen mieli kuljettaa siinä
jotain sellaista; Mutta juuri tästä syystä sillä ei ole luonnosta ulkoista luonnetta kuin luonnollisen
osan rajallista henkeä, sikäli kuin se, mikä näkyy Jumalasta luonnosta, ajasta ja aineesta, ei näytä
olevan sen ulkopuolella; sillä ei ole henkiä hänen päällensä. Mutta juuri tästä syystä sillä ei ole
luonnosta ulkoista luonnetta kuin luonnollisen osan rajallista henkeä, sikäli kuin se, mikä näkyy
Jumalasta luonnosta, ajasta ja aineesta, ei näytä olevan sen ulkopuolella; sillä ei ole henkiä hänen
päällensä. Mutta juuri tästä syystä sillä ei ole luonnosta ulkoista luonnetta kuin luonnollista
henkeä, sillä se, mikä näkyy luonnosta Jumalassa avaruudessa, ajassa ja aineessa, ei näytä olevan
sen ulkopuolella; sillä ei ole henkiä hänen päällensä.
Kuitenkin paljon tämä metafyysinen syventäminen voi olla lopullinen totuus Jumalan ja luonnon
välisestä suhteesta, se on vain viimeinen; ja niin vähän kuin se olisi käytännöllistä, kun pohdimme
ihmisen mielen suhdetta luontoon aina takaisin siihen tosiasialliseen totuuteen, että kaikki, mitä
meillä on ja tiedämme luonteesta, on jotain omassa mielessä, se olisi kätevää pohdimme Jumalan
ja luonnon välistä suhdetta aina palataksemme siihen tosiasiaan, että kaikki luonto on jotain
Jumalassa; Vain lopulta voimme muistaa tämän täällä ja siellä, samalla kun he pohtivat viime
kädessä kehon olemassaolon suhdetta meihin ja Jumalaan. Sen lisäksi luonto tai maailma vertaa
itseään yhteen elimeen siltä osin kuin aivan kuin ihminen, jolla on näkevä silmä, voi myöntää muita
ruumiinosia, niin Jumala voi nähdä muiden ihmisten osien luonteen, ja voisimmeko itse puhua
Jumalan elämästä maailmassa, Jumalan kantavuudesta maailmasta, jos se on korkeampi Pienempi
tietoisuusalue, jossa luonto tai maailma esiintyy, aivan kuten alemmassa kunnossa kuin korkeampi
tajuntamme aistillisessa, jossa fyysinen ilmestyy yleensä, mutta molemmat koko Jumalassa yhtä
hyvin, vain korkeammalla Merkitys, ehdollinen ja keskeytetty. Ja se ei ole metafyysisen
syventämisen asia, mutta yleisin tapa edustaa Jumalan ja maailman syventämistä kykenevää
suhdetta on tehdä täällä.
Yhtä monta, koska he eivät kykene ottamaan huomioon Jumalan valvonnan
käsityksiä ja luonnon toimintaa, nostavat Jumalaa omilla ajatuksillaan luontoon ja
anna heidän mennä tiensä alle, joten samasta syystä monet voivat tehdä niin
ymmärtää tulevan hengellisen olemassaolomme käsityksen vain täydellisen
irrotuksen perusteella fyysisestä perustuksesta. Olkaa nyt jo korkeampi hengellinen
elämä meissä, henki kapeammassa mielessä, ei vain alemman aistillinen, sielun
kapeammassa mielessä, paljon sidoksissa fyysiseen aktiivisuuteen, jonka se on
ehdottanut, vaan viettää vapaasti siitä, ja kuolema Ainoa seuraus on se, että
aistinvaraisen perusteen täydellisen laiminlyönnin vuoksi se voi lopulta vapautua
kokonaan siitä; se on se, että henki etsii uutta, tai luo itsensä, tai kirkon uskon
mukaan vihdoin löytää vanhan. Kaikki on yksinkertaista tällaisten uskomusten
kanssa; sitten riittää, että henki riittää; argumentti kehosta tulee sitten
käyttämättömäksi; ja kenelle tämä usko pysyy vakaana, voi säästää itsensä
seuraavista. Voidaan myös kysyä, eikö ole parasta ollenkaan, riittää, että pidetään
täysin yksin seuraavassa kysymyksessä. Jos meillä ei ole maallista kokemusta tämän
maallisen ruumiin johdonmukaisuudesta, emme itse saisi pystyä tunnistamaan tämän
maallisen hengen olemassaolon maallisesta ruumiistamme; Siksi olisi mahdotonta
tunnistaa toisessa maailmassa olevaa henkeä kantajaansa, jos se ei olisi meidän
periaatteemme, yleistämällä, laajentamalla ja tehostamalla maailmalliselta puolelta
toiselle maailmalle, tarjoten meille sen aavistuksen. Mutta kuinka riittämätön tämä
väite, kun hän on väittänyt tärkeimmistä ehdoista, joista päätellä, koko oppia kehon ja
sielun välisistä suhteista on edelleen vaikeuksissa. Ja täsmällisempää, mitä haluamme
päätellä runsaampien asiakirjojen perusteella kuin siellä, olisi vain anatomisen ja
fysiologisen luonne, jota tiede todennäköisesti käyttää, mutta ei elämää; sitä ei
käytettäisi uskon elämä ja se olisi hyödyllinen sille. väittäessään tärkeimmistä
ehdoista, joista päätellä, koko oppia kehon ja sielun välisistä suhteista on edelleen
vaikeuksissa. Ja täsmällisempää, mitä haluamme päätellä runsaampien asiakirjojen
perusteella kuin siellä, olisi vain anatomisen ja fysiologisen luonne, jota tiede
todennäköisesti käyttää, mutta ei elämää; sitä ei käytettäisi uskon elämä ja se olisi
hyödyllinen sille. väittäessään tärkeimmistä ehdoista, joista päätellä, koko oppia
kehon ja sielun välisistä suhteista on edelleen vaikeuksissa. Ja täsmällisempää, mitä
haluamme päätellä runsaampien asiakirjojen perusteella kuin siellä, olisi vain
anatomisen ja fysiologisen luonne, jota tiede todennäköisesti käyttää, mutta ei
elämää; sitä ei käytettäisi uskon elämä ja se olisi hyödyllinen sille. mutta elämässä
sitä ei tarvita; sitä ei käytettäisi uskon elämä ja se olisi hyödyllinen sille. mutta
elämässä sitä ei tarvita; sitä ei käytettäisi uskon elämä ja se olisi hyödyllinen sille.
Siten kehon argumentti jäljempänä ei voi missään tapauksessa väittää turvallisuutta
tai vääjäämättömyyttä, koska yksinkertaiseen ja helposti osoitettavissa olevaan
tietoisuuden tosiseikkaan perustuva väite ei helposti mene kansalle. Jos kuitenkin
yleisimmät näkökohdat uskoa seuraavaan uskoon voivat tukea samaa yleistä
tosiasiaa, että mielen ja ruumiin välinen yhteys, johon materialisti vetoaa epäuskoon,
on täysin sopusoinnussa henken väitteen kanssa, miksi ei mutta käyttää materiaalia
uskonnon vahvistavana pilarina, joka muutoin kääntyy sitä vastaan vahvana
aseena. Kuinka paljon voi materialisti, ei yksin materialisti, vastustaa korkeamman
hengellisen elämän oletettua riippumattomuutta aivojen elämästä, joka saattaa
hyvinkin olla ennakoitua, mutta jota ei voida kumota, tuskin kuvitella; kuinka paljon
psykologi vastustaa muuta kuin mielen ja kapeamman mielen sielua; ja mikä vaikeus
voidaan ratkaista fyysisen pohjakerroksen täydellisestä pudottamisesta, joka ei
toistunut voimakkaammin uudelleen etsimisen, luomisen, uuden löytämisen
yhteydessä; koska kaikkialla muualla voidaan luoda uusi elin vain vanhalla. ja mikä
vaikeus voidaan ratkaista fyysisen pohjakerroksen täydellisestä pudottamisesta, joka
ei toistunut voimakkaammin uudelleen etsimisen, luomisen, uuden löytämisen
yhteydessä; koska kaikkialla muualla voidaan luoda uusi elin vain vanhalla. ja mikä
vaikeus voidaan ratkaista fyysisen pohjakerroksen täydellisestä pudottamisesta, joka
ei toistunut voimakkaammin uudelleen etsimisen, luomisen, uuden löytämisen
yhteydessä; koska kaikkialla muualla voidaan luoda uusi elin vain vanhalla.
Ei ole kiistetty, että kirjan merkitys ei riipu yksittäisistä kirjaimista, vaan yhtä
vapaasti, kun se ylittää yhden kirjaimen, sillä korkea henkinen tarkoittaa, että
jokainen muu merkitys vaatii eri kirjaimia ja sanoja. Ei ole kiistetty, että merkkijonon
melodia ja harmonia ei riipu yksittäisistä merkkijonoista ja merkkijonosta; silti
korkein melodia ja harmonia vaativat erilaisen vuorovaikutuksen ja eri merkkijonojen
järjestyksen. Aikooko se olla erilainen kuin meissä oleva hengellinen ja aivojemme
merkkijonot ja pelit? Eikö se ole varsin todennäköisin asia, koska kaikkein järkevin
asia ja tosiasiat ovat sopivimmat? Mutta sitten mieli ei voi koskaan irrota itsestään
aineellisesta säätiöstä, vaihtaa sen vain, muuttaa pelejä,
Jos tarkastelemme lähemmin, sitten näkemys perustuu, mikä vapauttaa henkeä eri
tavalla kuin asia, kuten se on edellisten esimerkkien merkityksessä, vaan
pikemminkin vaatimus siitä, että se tallennetaan jälkikäteen ei lainkaan - paitsi että se
löytäisi tuen todellisessa säätiössä ja siten tarjoaisi yhden vaatimuksen. Mutta kuinka
huono on kysynnän täyttäminen, jos vaadittua perustaa ei ole olemassa, kuinka
kauheaa se on varmuudella ja lujuudella jopa uskoa tähän täyttymiseen, jos aivojen
fysiologia ja patologia samanaikaisesti sen kanssa tai väitteiden sijaan täytyy
rakentaa. Eikö usko ole muuten pelastettavissa?
Joten loppujen lopuksi jätämme kehon väitteen tosiseikkojen alareunaan, joista yksi
on niin pelkäävä, mikään ei piiloutunut, mikään euphemizing, mikään kieltämättä,
vaan kaikkein kauimpana niiden yleisestä yhteydestä johtajina, hänen askeleensa
seuraavaan tee niin, niin varmasti kuin se on mahdollista epävarman teorian avulla,
iloisesti paljastaa kaiken, mikä saattaa pikemminkin näkyä heikentävänä kuin mielen
väitteen vahvistaminen; vaaditaan, että se antaa meille vain sen, mikä antoi meille
sen, että vaadimme vain sen koordinointia sen kanssa.
Sitä ennen kuolemattomuuden uskon tärkein vastustaja, joka jakaa kanssamme
tosiseikkojen maasta poistumisen, materialisti, voi ensin puhua itsestään. Hän ei tiedä
enempää kuin tämän yhteyden tosiasiat, joista hän on perustettu, eli yleisimmät ja
vähiten kaikkein vähiten. Mutta se on aina jotain, ja me tiedämme sen kuin hän.
Jos, kuten hän sanoo, todellakin, kokemuksen mukaan henki kaikilla siihen
liittyvillä alemmilla ja korkeammilla toimillaan ei voi olla olemassa ja toimia ilman
kehoa ja kehon toimintaa, tämä asia tulee myös kysymykseen siitä, onko ja miten
tulevaisuuden hengellinen elämä on mahdollista, sen on oltava vallitseva ja pysyttävä
kaikkien päätelmien perustana. Joten mitä tulee henkemme, kun tämä elin
hajoaa? Tarvitseeko ihminen nyt aivoja, jotta he voisivat saada tunteita, ajatuksia, ja
itse asiassa hän tarvitsee sitä; Miten hän voi pudottaa sen kuolemalla kerralla, ja
saada vielä tunteita, ajatuksia ja jopa selviytyä kaikesta tunteestaan ja ajatuksestaan,
hän on vain aivojen tuote. Jälleen ei ole mitään väitettä materialistisen ilmaisun
puolesta; jos aivot olivat pikemminkin luovan hengen tuote, niin ihmisen henki voisi
syntyä vain tämän tuotteen tuotannossa, ja se voi jatkua vain täällä uusien
sukupolvien kanssa; ja se, että asiat ovat samoja tässäkin.
Mutta nyt on mahdollista, mitä materialisti pitää mahdottomana, koska, kuten
olemme esimerkkeissä esimerkkeinä nähneet, ja muistaa, mitä olemme juuri
todenneet, ei ole tarvetta samoihin ehtoihin ja keinoihin, jotakin ylläpitää ja kehittyä
kuin tuottaa ensin. Aivot on, jotta hän voi vastata materialistin kieleen, väline, jolla
saadaan aikaan sellaisia vaikutuksia, joita ei voisi koskaan syntyä ilman sitä, hän on
aivan oikeassa, mutta kun ei enää ollut säilytystä välineellä Forterhaltungille, niin
jatkokehitys; hän on väärässä, ja uusia esimerkkejä esimerkkeistä voi johtaa meidät
yhä kasvavaan lähentymiseen itse ansaan.
Katsokaa viulua; sen ääni ei voinut syntyä ilman sitä; mutta, kun olet luonut, voit
murtaa instrumentin, ääni palaa etäisyydelle, laajentaa ympyrää yhä enemmän ja
ottaa sen erityispiirteen etäisyyteen, paksun ja ohuen; Lopulta se kuitenkin häviää
kaikkien ulompien korvien kohdalla, koska mikään niistä ei voi seurata sen
leviämistä; mutta älä lopeta jälkikaiuntausta; se on edelleen sama sävy; sileä ilma
riittää säilyttämään hänet, joka tarvitsi kaikkein taiteellisinta välinettä; ja missä hän
kohtaa joukon sukulaisia henkiä, hän silti kuulostaa häntä.
Mutta onko ihminen viulu? - Enemmän kuin se, ja mitä hän on enemmän kuin
viulu ja ympäröivä maailma enemmän kuin ilma, lisäävät myös enemmän, ei
vähemmän. seuraava:
Silmässä oleva kuva ei voi syntyä ilman silmää; mutta, kun se on muodostettu, voit
repiä silmän ja muisti kaatuu pois aivoissa, missä kehon vaikutukset ulottuvat
silmästä ja ottavat kuvan koko erityispiirteen. se, mitä kaikki muut aistit tuovat,
kutistuvat käsitteisiin, ja silti säilyy kokonaisuudessaan; mutta voi vain herättää
itsensä, kun intuitio on sammunut; on menettänyt aistillisen voimansa
laajentumisensa myötä, mutta vaihtanut suurempaan laajuuteen, suurempaan
vapauteen ja eloisampaan elämään 11) .
11)Todennäköisesti pystyy pitämään sen, sillä ei ole todennäköisempää, että intuitio kiinnittyy itse hermojen
värähtelyyn (yleiset psykofyysiset liikkeet), jotka ulottuvat silmästä aivoihin ja kulkevat aivojen läpi, mutta
niin kauan Intuitio on silmässä ja ärsyke vaikuttaa silmään, on silmän vilkkain, niin että voidaan puhua silmän
suhteellisesta keskittymisestä aistin havaitsemisen aikana, ilman että se säilyy ilman yhteyttä aivoihin ja sen
Tietoisuus voi puuttua. Jos intuitio sammuu, välitön kaiku pysyy jälkikuvana; Pysyvä mahdollisuus
uudelleensyntymiseen tietoisissa muistoissa ja niiden jatkuva tajuton jatkuminen ja osallistuminen
käsitteelliseen ja visuaaliseen elämään ei epäilemättä liity pelkästään alkuperäisen värähtelyn yksinkertaiseen
siirtymiseen vaan siihen, että alkuperäiset värähtelyt järjestävät, virittävät ja luovat uusia instituutioita. ovat
puuttuneet aivojen merkkijonoihin ja sisäiseen merkkijonoon, että tämä uudelleen syntyminen ja jatkuminen on
mahdollista. Tarkempi muoto "miten" on tietenkin täysin tuntematon, ja siksi pinnallinen, periaatteessa
riittämätön, mutta lyhyt ja hieman tarttuva nimitys on parempi kuin edellä. Se voidaan selittää sillä, että jopa
ulkopuolinen puhe ei levitä jälkeläisille, vaan yksinkertaisesti menee ulos,

Mutta ihminen on vieläkin enemmän kuin hänen silmänsä ja hänen ympärillään


oleva maailma, jossa on tuhat aivoa enemmän kuin hänen aivonsa, ja enemmän lisää
enemmän.
Ja niin saatat lopulta repiä pois myös aivot, ilman jota ei voi syntyä muistoja eikä
ajatuksia, koko maailmankatsomallesi ei voisi syntyä; ja kaikki tämä visuaalinen
elämä jatkuu koko ajan, mistä sen vaikutukset laajenevat ja koko sen
erityispiirre; vain muistamisen elämä voi herättää itsensä, kun se päättyy
intuitiiviseksi elämäksi; ja järkevän voiman menetyksen vuoksi vaihtamaan tätä
laajempaa ulottuvuutta kehittyneemmälle hengelliselle elämälle, jota olemme jo
tunnustaneet henkeä koskevassa väitteessä tämän jälkeen. Niinpä henki
vapautuminen kehon rajoista täyttyy ilman mielen erottamista itse ruumiillisuudesta.
Ja jos aivot eivät enää ole sileä ilma, jossa ääni kelluu tasaisena, mutta muistipiirit
kohtaavat toisiaan ja uusia näkymiä voivat kehittyä korkeammalle elämälle erittäin
järjestäytyneessä rakentamisessa, niin on ympäröivä maailma niityt, metsät , Kentät,
kirkko, valtio, tiede, kauppa, kaupankäynti, taide, koko ihmisen ympyräliitos ja
leikkauspiste, jossa yksittäiset aivot tulevat vain sisään ja puuttuvat hetkinä, silti
vähemmän sileä ilma; ja tämän maailman korkeammalle organisaatiolle, ei
nykyiselle, vaan muiden nykyisten elämää koskeville elämänkaarille, mutta
pikemminkin nykyisen sulkeumien kanssa, voidaan löytää sopiva perusta sille
korkeammalle hengelliselle elämälle, jota he johtavat kohtaamaan toisiaan ja tämän
puolen elämää.
Loppujen lopuksi, koko intuitiivisesta elämästänne, mitä olet juuri nyt johtamassa,
ulottuu vaikutusten ja töiden ympyrä ihmisen maailmaan, ja lisäksi ympärilläsi sekä
kaikki intuitiosi laajentavat vaikutuksia aivoihin ja muualle, ympyrä, joka Sen suhde,
sen suhde alkuperään ja tämän alkuperän luonne eivät voi koskaan kadota, koska
ympyrä ympyrän ympärillä kivi heitetään lampeen, kun ääniaalto viulun ympärillä,
koska ympyrä vaikutuksia, jotka ovat kuvan silmässä Aivot. Et voi yhtä helposti
jäljittää yhteyttä ja sen jatkuvaa suhdetta alkuperäänsä kuin pienissä piireissä. Ja
tarkoitatko että nykyisessä näkyvässä ruumiissanne sielun värähtelyjä kuljettaa
näkymättömät hienot ruumiin tai eetteriset värähtelyt, ja se, mitä se tekee ja itse
riippuu, riippuu siitä? Jos he ovat läsnä, he myös näkevät niin näkymättömät, kuin ne
ovat, tekojen ja toimintojen yhteydessä kummittelemaan maailmaa, joka kehollesi
edustaa viulun ympärillä olevaa ilmaa vain suuremmilla saavutuksilla, tai missä
heidän pitäisi viimein iloita, ja muodostavat edelleen kapeamman sieluelimen
edelleen; Tämän näkymättömän ruumiin organisointi voi kuitenkin löytää tukensa ja
ulkoisen ilmentymänsä vain näkyvissä vaikutuspiirissä ja toimii, joiden
muodostuminen muodostaa itsensä itsensä yhteydessä. Niinpä usko voi seurata mitä
tahansa hypoteesia, mutta ei tarvitse hypoteesia.
Jos ympärilläsi oleva maailma olisi kuollut, niin koko ympyrä, johon elämäsi
elinkaari kääntyy, olisi myös kuollut, ja jos tämä olisi elämäsi loppu, tai jos toisen
maailmasi elämäsi löysi aineellisen tukensa, ja siten kehon argumentin Lopeta
enemmän. Mutta jos Jumala elää maailmassa, te elätte jo Jumalassa, ja jos hän
muistaa sinut, oletteko eläneet, vielä elämässäsi - mutta me olemme sen jälkeen, kun
hengellisen väitteen jälkeen - siitä tulee myös elämäsi muisto, tulevaisuutesi Jotta hän
voisi elää hänessä, liittyä luonnollisesti siihen, mitä maailmassa muistutetaan, se on
juuri niiden vaikutusten ja arvojen ympyrä, jotka olette jättäneet jälkeesi. Yksi ei
tarkoita tulevaa elämää ilman Jumalaa ja Jumalasta; mutta ei, että nykyinen tietoisuus
on ainoa se, mikä on Jumalassa, ja sen tietoisuuden keinot ovat ainoat, joita Jumala
on. Mutta jos on muitakin, missä on heidän työnsä?
Mikä estää tulevan olemassaolon ympyrän laajentamisen? Jopa nykyinen ruumiisi
ja siinä oleva aivosi on laajennettu, ja se sisältää ja yhdistää yhtenäisen tietoisuuden
jumalallisen alaisuuteen. Tarvitseeko se edelleen vanhaa ihoa tulevaisuudessa? Ja jos
pyydätte suhteellista johtopäätöstä, koska ruumis myöntää sen nyt myös
tulevaisuudelle, nykyinen ihminen on jo kasvanut yhdessä koko maailman kanssa,
niin että maallisen valtakunnan sulkeutuminen, jossa teot ja toimet ovat, on nyt
Tehosteiden ympyrä ja teokset täällä päättyvät, antaa vain uuden lisäsopimuksen
suuremmalla kehällä. Niinpä elämäsi nykyinen ulkoinen ulottuvuus nostetaan
sisäiseksi. Voit jopa tietyssä mielessä laskea koko maapallon tulevaksi kehoksi; mutta
vasta sen jälkeen, kun olet työskennellyt sen kautta, olette painaneet olemuksenne
luonteen ja pitäneet nykyistä ruumistanne siemenenä, josta sinä kasvatat sitä. Vilja
lopulta katoaa ja rottuu, kun taas kasvi kasvaa edelleen korkeammassa valossa. Nyt
sinulla on uusi ulkoinen maailma kerran elämäpiirien kokonaisuudessaan, joka,
kutistumalla ja ylittäen itse saman tilan, kasvaa muista uloskäynneistä ja ottaa sen
kiinni muissa aisteissa; toisessa laajemmassa merkityksessä koko taivaalla maan
päällä. Selittämään sitä selkeästi, toisaalta, monet heittävät kiviä lampeen ja jokaisen
ympyrän ympyrä tulee, ylittämällä kaikki muut, toisten joukossa on ulkomaailma
yhdessä mielessä ja koko maapallon ympärillä lampi toisessa laajemmassa
mielessä. Näin on ymmärrettävä.
Itseään kohdistuvien vaikutusten hylkääminen, johon joku voi sitoa tietoisuutensa -
tietenkin epäselvä ajatus, mutta epäselvyys - voidaan myös tyydyttää - tapahtuu vain
suuremmalla mittakaavalla siinä suuressa ympyrässä, jonka kerran täytät nyt
pieni; Voidaan osoittaa, miten niiden syiden seuraukset asioiden suurissa sykleissä,
jotka ovat meitä pidemmälle, eivät ole vähäisempiä kuin pienimmillämme. Mutta
yhdestä pisteestä lähtevä säteily ja sen hylkääminen yhteen pisteeseen ei ole vielä
tapahtunut kehossamme 12) ; miten meidän pitäisi vaatia sitä tulevaisuudesta. Ei ole
lainkaan sielun keskeistä olemusta, että se on olennaisesti yksiPisteitä kaikilta puolilta
on tehokas, mutta se yhdistää materiaalisen vaikutuksen ympyrän tietoisuuden
yhtenäisiin määrityksiin. Nyt siirtyminen tästä maailmasta seuraavaan koostuu vain
siitä, että se vaihtaa yhden kapeamman ympyrän toiselle; mutta jotta se pysyy samana
sieluna, se voi olla vain se, jonka hän ensin tuottaa itsestään.
12) Todisteet siitä. (Psykofysiikan elementit, II s. 37).

Nyt, tietysti, näyttää siltä, että sinusta tuntuu kadonneen. mutta se ei ole
menetetty; Jumala on ottanut sen sisään, ja sinä tajuat sen tietoisuudella, joka hukkuu
nykyisessä elämässänne. Jo kaikki on valmis tekemään niin, vain se ei ole vielä
tietoinen sinulle; Se ei vie mitään sen nostamiseksi paitsi kääntää hänen huomionsa
siihen; mutta hän vain kääntää heidät pois ja vetää heidät pois nykyisestä
elämästänne, joka sammuttaa heidät herättämällä toisen maailman.
Myös nykyinen kehomme valmistui, ennen kuin se syntyi nykyiseen elämään, ja
syntyi tajuntaan vasta sen jälkeen, kun elimet, joiden kanssa se oli juurtunut, oli
kuollut. Joten meidän tulevaa elämäämme; hän on jo täällä, mutta ei vielä tietoisessa
elämässä; nykyisen täytyy kuolla ensin. 13) Nyt tämä voi tuntua erilaiselta, että
syntymän aikana tietoisuus herättää itsensä lapseen, kun taas kuoleman on tarkoitus
vain muuttaa istuinta kuolemaan. Mutta muuten me näemme yleensä tietoisuuden,
joka syntyy vain, kun se katoaa muualta, tai sen jälkeen, kun se oli kadonnut
aikaisemmin (unessa), ja häviää, kuten se syntyy muualla, tai tulla uudelleen esiin
tulevaisuudessa, että voimme tunnistaa siinä yleisen lain, jonka alla tajunnan
herääminen jäljempänä alistaa itsensä sukupuuttoon tässä maailmassa, ja jopa se, että
ensimmäinen tietoisuuden syntyminen syntymässä voi helposti tulkita
ilmeiseksi. Sillä riittää ajatella, että maailman yleisestä jumalallisesta tietoisuudesta
jokainen ihmisen uusi syntymä kääntyy ihmisen tietoisuuden erikoisuuteen.14) Niinpä
ihmisen ensimmäinen luominen, mutta jokaisen uuden ihmisen syntyminen
nykyiseen ja tulevaan elämään, on Jumalan ainutlaatuisen osan herätys, joka oli vain
herätyksen herätys.
13) Jälki tästä analogiasta f. kuoleman jälkeisessä elämässä (Mises).
14)Tämä näkymä koskettaa Platonia, joka pitää sielun jatkumisen kuoleman jälkeen ennenaikaisesti ennen
syntymää, paitsi että emme olekaan olleet olemassa yksin ennen syntymää. Pikemminkin, koska haara syntyy
yhteisestä varsasta, menemättä takaisin siihen, mutta jatkaen sen yksittäisenä haarana ja kehittymällä uskomme
mukaan, se on sielun kanssa.

Koko puolet maasta herää vain, kun muut nukkuu; jotta se olisi kunnolla hereillä,
täytyy ensin nukkua syvästi, ja jos silmä on hereillä meissä esineitä kohtaan, niin
täytyy korvaa ja kaikkia muita aisteja nukkua; Olkoon koko muistelu elämä
heräämme meissä, ja koko intuitio elää meissä; ja niin se on vain sama yleinen
periaate tai kaikkien aiempien tapausten yleistyminen, että myös meidän muualla
maailmassa oleva elämä herättää vain Jumalassa, jos maallinen intuitiivinen
elämämme nukahtaa sen sisällä, toisen maailmamme elin herättää vain maailmassa,
kun maallinen puoli kuolee; Mutta hänen täytyy olla siellä heräämään.
Edellisten tosiseikkojen perusteella on helppo esittää ajatus, joka voi tässä yhteydessä mainita
lyhyesti, että se on niin kutsuttu ns. Voima-suojelun laki, 15) kehon alueilla analogisella lain alalla
älyn olemassa, ja sekin yksi liittyi toiseen, kunhan hengellinen tukee fyysisiä. Sen jälkeen laki ei
jatkuvasti samaa määrää elollisia voiman (aste liikunnan tarkka mielessä, ei pidä sekoittaa
elämänvoiman filosofien) maailmassa edelleen, se voi nousta ja laskea, vaan sen perusteella, aina
samalla tavalla hänen elpymistä vakio jatkuva todellisissa olosuhteissa siihen siten, että kineettinen
energia voi kadota milloin tahansa ilman esiin uudelleen, joko toisessa paikassa tai eri
aikaan; vain summa todellisen ja vallitsevat edelleen mahdollista kineettistä energiaa quantum
pysyy aina samana. Ei epäilystäkään, että tämä laki,16) ; Vain se ei ole vielä todistettu, että se
koskee myös henkistä toimintaa itse, mukaan lukien määrä todellinen ja mahdollinen uudelleen
syntymistä vaikuttaa mielen toiminnan nykyiseen todellisia olosuhteita pysyvän aina samana, koska
henkinen aktiivisuus taustalla fyysinen ei ole yksinkertaisesti verrannollinen kuten näytin minun
psykofysiikan. Päinvastoin, kun otetaan huomioon psykofyysisen toiminnan kestävä kokonaiskoko,
tällöin toteutettu henkinen toiminta tapahtuu korkeintaan psykofyysisen paikan tietyssä määrin
jakautumisasteella, joka, sikäli kuin se oli pelkkä yksinkertainen mielentuntemus, olisi yhtenäinen,
mutta korkeampien ilmiöiden suhteen ei-yhtenäinen. on tuntematon 17), Nyt, jos maailma jatkuu
taipuvaisena tällaiseen jakautumiseen, jota ei voida väittää tai kieltää, henkisen toiminnan mitta
maailmassa kasvaisi vähitellen ilman fyysistä kokonaisuutta tai muuten muutettaisiin
määräajoin; vain jakelu olisi muutettava. Tästä näkökulmasta ja periaatteesta, jonka mukaan
myöhempien henkien tietoisuuden sisältö on suurelta osin sama kuin entisen hengessä,
mahdollisuus luoda uusia henkiä ilman elävän voiman progressiivista kasvua fyysisessä
maailmassa ja ilman entisten henkien sukupuuttoa voisi psykofyysisesti levätä. Mutta vain
psykofysiikan edistymisestä voi odottaa enemmän määritelmää ja valoa tästä tärkeästä,
väliintulevasta kysymyksestä.
15)Yksinkertainen selvitys tästä laista sen merkityksen kannalta hengelliselle kentälle s. psykofysiikan
elementteissä. I. Kappale. 5.
16) S. Psychophysics. IS 37 ff.
17) S. Psychophysics. Kap. 21. ja 29. päivä

Kuinka paljon voitaisiin sanoa tosiasioista 18), jotka näyttävät osoittavan, että
poikkeustapauksissa tietoinen tieto osittainen herääminen tulevaa laajempaa osittaista
nukahtamista varten voisi tapahtua nykyisen kapeammaksi vain, jos olisimme
varmoja siitä, että se oli Tosiasiat ovat. Uskolle ei tullut mitään parempaa kuin nämä
ihmeelliset tapaukset, joissa jokainen on aina ollut taipuvainen näkemään esivanteen
tulevaa olemassaolon tilaa varten; mutta huolellisesti jätän syrjään kaiken, joka
tarvitsee uskoa ensin palvelemaan uskoa. Niin paljon on edellinen usko
päinvastaisessa mielessä, että se voisi pikemminkin palvella päinvastoin tukemaan
uskoa näihin ihmeellisiin tapauksiin.
18) Pieni kokoelma siitä. Zend-Avesta III: ssa. S. 87. 95, 206. 215.

Paljon kaikesta tästä on selittämätön salaisuus; joka voi kieltää sen; mutta kuka
kieltää, että kaikki selittämätön, mitä me uskomme tulevaisuutemme Jumalassa,
todellakin olemassa meissä pienemmässä mittakaavassa, rajoitetummassa mielessä, jo
nykyisessä, ja siten olemme vain suurempia tosiasia suuressa Jumalassa että meidän
täytyy uskoa, usko.
Kuka voi selittää, että niin lukemattomat tietoisuuden ympyrät, jotka ovat
yhteydessä vain niin lukemattomiin lukkiutuviin kehon vaikutusalueisiin, voivat olla
toisistaan kärsimättömiä? Mutta nytkin samat toiminta-alat, joita olet huolissasi siitä,
että he saattavat häiritä sinua, tulevat tähän maailmaan harhaanjohtamatta sinua, vaan
itseään edistävät sisältöä, tietoisen elämänne kehitykseen; Mitä he voivat muuttaa,
että he itse kantavat tietoisuutensa, josta et tiedä vain mitään, koska et tiedä mitään
vieraasta tajunnasta. Ja kun täydessä konsertissa kaikkien kuormitettujen ääniaallojen
ulkopuolelta koulutettu korvi kuulee jo yhden äänen, miten ei pitäisi erota paljon
paremmin niitä, jotka kykenevät omaan erottamiseen olemuksestaan. Ja vaikka muisti
pystyy heräämään erottuvalla tavalla ja muiden kanssa, kuitenkin, että fyysiset
asiakirjat leikkaavat kaikki aivoissa; miten ei voisi odottaa suurempaa ja korkeampaa
paljon suuremmalla ja korkeammalla rakennetulla maailmassa?
Kuka tahansa voi selittää vain mahdollisuutena, mitä jokainen vaatii todellisuutena
tästä lähtien, että muissa maailman laajennetuissa ja leikkautuneissa kehon
olemassaoloissa saattaa silti olla rajallinen ulkonäkö muussa maailmassa. Ei minua
enää. Mutta niin vähän kuin voin selittää mahdollisuuden, uskon jälleen kerran
selittämättömän todellisuudessa, koska minusta se on todella mielestäni.
Luuletko, että toiminnan aallot, jotka välittävät muistin silmän ruusun kuvasta
aivoihin, ovat myös ruusun rajallinen muoto? Mutta muisti henkisesti säilyttää ruusun
muodon; tarpeeksi, että se oli lopussa; ja luuletteko, että he ovat edelleen yhtä erillään
toisistaan kuin lilja ja ruusu, sillä ruusu ja lilja ovat siellä - mahdotonta, vaikka
ottaisit ne toisensa jälkeen samasta näkökulmasta, lähettämällä toimintansa aaltoja
samoihin aivojen osiin ; - mutta muistissa on edelleen erillinen ulkonäkö, jos se on
intuitiossa. Miten voit saada koko puutarhan, jossa on puita, kukkia, eläimiä, ihmisiä
muistissasi, kyllä, monta toisensa jälkeen ja hyvin toisistaan,19) . Emme tiedä, miten
tulkita tätä mysteeriä, että henkinen ulkonäkö on yleisesti ja kaikkialla lyhyt seuraus
laajemmasta kehollisesta tuesta tai muuten siitä, että mieli yhdistyy yhtenäiseen
ulkonäköön, joka on sen mukaan fyysinen yhteys, 20 ja fyysisesti eri lähtöpaikoista
Crossed on edelleen henkisesti erotettavissa. Riittävästi, että se, mitä meissä on, on
oltava myös meidän ulkopuolella. Eikö me ajattelimme toisin, että seuraavassa
saisimme henkistyneen, muunnellun ruumiin, mikä oli tähän asti
ymmärrettävää? Saimme sen edellisellä.
19) Muita huomautuksia vastaavista esitystavoista Andrer s. Zend-Avesta III: ssa. 155 ff.
20) Comp. keskustelu todellisista tässä suhteessa ja sen yleiset seuraukset m. Elem. d. Psykofysiikka II. 526
ff.

Toisessa mielessä, mutta jälleen kerran, kuten olemme jo osoittaneet, vielä


suurempi, voimakkaampi, kiinteämpi, tuhoutumaton, konkreettisempi, mutta ei
meidän pienillä ihmisillä, jotka ympäröivät taivaallista ruumista, maan suurta
ruumista niittyjen, metsien, pellojen, Kaupungit, valtiot u. s . w., jokaiselle yhteinen
elin, jota aiotaan ylittää tulevaisuudessa ja joka loppujen lopuksi on jokaiselle
ominainen vain sen suhteen mukaan, missä hän on työskennellyt hänen täällä ja
jatkaa työskentelyään sen kautta.
Outo opetus! Huudatko, kuulematon kaikin tavoin! Mikä on kaikki koottu siihen!
Ja kaikki tämä outo ja kummallinen monimutkainen oppi perustuu vain kahteen
yksinkertaiseen lauseeseen: liitä siihen, mitä tietoisuutenne on nyt yhteydessä,
tietoisuutenne jatkumiseen tulevaisuudessa; ja usko siihen, että suuremmalla
mittakaavalla kuin sinä, mitä todella löydätte pikkuista teissä. Ja kaikki tämä törkeä
oppi on jälleen vain sama oppi, jonka löydät Raamatusta, kun se sanoo: että nykyinen
ruumiimme on vain vilja, josta tulevan ruumiin tulee, mutta ei tule elämään, ennen
kuin se kuolee on (1 Kor. XV. 37.35); - että kylvettystä tulee luonnollinen elin, ja
hengellinen ruumis herätetään ylös (1 Kor.XV. 44); - että kun tämän mökin maallinen
talo on rikki, meillä on Jumalan rakentama rakennus (2 Kor. - että työmme seuraa
meitä, ja me saamme sen, mitä kylvimme. Yritä ajatella sitä eri tavalla tai eri tavalla
johdonmukaisesti kuin mitä tässä tarkoitetaan, eikä kukaan voi ajatella mitään tai
vain ristiriitaisuuksia.
Mutta ei vain kristillinen usko, kaikkien kansojen usko on niin hyvin yhteydessä
näihin ajatuksiin, kuten se on yhtäkkiä yhdistettävissä: usko siihen, että henkien
muodot seuraavassa ovat kevyitä kelluvia kuvia, joita ei voida tarttua; he ovat todella
kuvia, muistoja Jumalassa. - että henget menevät muihin ihmisiin, eläimiin,
kasveihin, ilmaan, ylös, alas meren yli, murskaamaan hautojen ympärillä, ei paikka,
jossa henkiä ei pyydetty; ei mikään yksilö, mutta kaikki yhdessä on totta. - että he
menevät taivaaseen; he todella tunkeutuvat taivaankappaleeseen. - He kulkevat
planeettojen läpi. Läpäisemällä yhden täysin, he voivat saada enemmän tajuista
osuutta saman yleisen yhdynnän kanssa muiden taivaallisten elinten kanssa kuin
nyt. - että he jatkavat vanhaa liiketoimintaa metsästyksessä, kalastuksessa, sodassa
jne. he vain vievät kaiken pois siitä, mitä he ovat alkaneet täällä.
Mikä ajatus voisi yhtä hyvin tyydyttää historiallisen periaatteen kysynnän? Samalla
se tyydyttää käytännön samalla tavalla kuin se, joka virtaa hengen argumentista,
perustamalla sen. Ja jos ensinnäkin hengellisellä olemassaololla on edelleen fyysinen
perusta, niin sitä ei voida ajatella eri tavalla molempien argumenttien täyttämiseksi
toistensa yhteydessä.
Tietysti kolmas uskon suurin osa vie lopulta tämän tilanteen. Aivan kuten jokainen
muukalainen mieli yhdistää ja vuorovaikutuksessa henkisesti monien tässä
maailmassa elävien asioiden kanssa, niin se on myös kehossa, sillä kaikki, joka
menee ja menee henkeään siihen, kulkee kehon vaikutusten kautta ja viedään
pois. Ajatus, joka on tullut minulle Platonilta minulle, saavutetaan kehon toiminnalla,
joka ulottuu minulta minulle, minulle; tai miten se oli mahdollista ilman kirjoituksen
toistoa ja sanaa ja teoksia ja heidän väliintulonsa silmissä ja korvissa. Ja kaikki nämä
säteet, jotka lähtivät Platonista maailmaan, roikkuvat yhdessä samaan aikaan, miten
aallon ympärille louhittua kalliota ympäröivä aalto pysyy johdonmukaisena sen
kaikkein kauimpana syntymässä huolimatta kaikista taukoista ja korjauksista, joita se
voi kokea. Ja jossa ihminen voi ulottua tällaisesta säteestä, hänestä tulee näin ollen
Platonin toisen maailmansodan jäsen, johon kaikki laajimmassa merkityksessä
vaikuttaa tähän puolelta peräisin olevaan, eikä sillä ole mitään rajaa; mutta vain se,
joka on peräisin tajunnan kantavista liikkeistä, voi jatkaa tietoista elämäänsä ja antaa
sille fyysisen perustan kapeammassa mielessä. mikä on tullut tästä puolelta, eikä sillä
ole mitään rajaa; mutta vain se, joka on peräisin tajunnan kantavista liikkeistä, voi
jatkaa tietoista elämäänsä ja antaa sille fyysisen perustan kapeammassa
mielessä. mikä on tullut tästä puolelta, eikä sillä ole mitään rajaa; mutta vain se, joka
on peräisin tajunnan kantavista liikkeistä, voi jatkaa tietoista elämäänsä ja antaa sille
fyysisen perustan kapeammassa mielessä.
Ja taas opetus tuntuu oudolta; ja taas mikään ei ole vain kirjaimellisesti Raamatun
oma opetus. Sillä Raamatun toistuvimpien sanojen mukaan Kristuksessa, joka on
siirtymässä jälkikäteen, on esimerkki, Kristus, jonka kristittyjen sanotaan olevan
kuoleman jälkeen, elin hänen yhteisessä maassaan; jäsenet ovat monia, elin on
yksi 21) ; elinten yhteisön jäsenten ovat jäseniä tämän elimen 22) ; lisäksi leipää ja
viiniä, jotka hän oli pyhittänyt, nauttivat hänen muistoksistaan, jotka muodostivat
hänen mielessä yhteisöään, jota Kristus itse kutsui ruumiinsa ja verensä; jonka
mukaan Luther ja muut määrittävät Kristuksen ruumiille hänen korotuksensa
kaikkialta läsnäolostaan 23) Mutta kun Kristus asuu maallisessa ruumiissansa kuin
yhdessä ruumiissa, hänen sanotaan asuvan hänen yläpuolellaan korkeammassa
valtakunnassa toisen maailmansodan kanssa, joka on tullut tästä maailmasta.
21) l. (Cori XII 12-17, 20, 27, Romans XII, 4.5, - Efesit, I, 22, 23, IV, 4, 11-16, 29-32, Col. 21. II. 19. - Gal II.
20. III. 27. 28.
22) 1. Cor. VI. 15.
23) Ks. Zend-Avesta III. 376.

Kaikki totta, selkeä, yksinkertainen ja ymmärrettävä, jos edellinen opetus on


totta; hän sanoo mitään muuta kuin vain samaa; onttoja sanoja, ymmärrettäviä
ristiriitoja, jos ne eivät ole totta.
Kun näin argumentin puolelta tullaan kristilliseen näkemykseen henkilökohtaisesta
sovittelusta, joka ylittää sen, että tämä on nyt täällä ja nyt, argumentin toisella
puolella on näkemys korkeammista välittäjyysolosuhteista meidän ja Jumalan välillä,
luoden siten pakanallinen usko tähtien jumaluuteen kristillisen enkeli-uskon kanssa,
joka on hänen kanssaan historiallisen alkuperän ja jopa Raamatun kanssa sekoittunut
ja sekava 24), joka on myös perustettu yhdessä, välittänyt ja nostanut uskoon yhteen
Jumalaan. Maailma ei ole enää kuolleiden pallojen rulla; mutta koko tämä puoli ja
henkistä elämää jokaisen taivaankappale liittyy aivan samalla tavalla kuin tietoisuus
yksikössä saman alla jumalallisen, kun koko elämä intuition ja muistin kaikkien
luotujen yhtenä kokonaisuutena sen valotehon 25); ja mitä uskotaan tai jopa sanotaan,
jos ei usko uudelleen, on totta, että enkeli johtaa meitä tällä puolella kaikin tavoin ja
vie meidät lopulta eteenpäin; vain, että meidän on ajateltava sisäisesti hänen sisälläan
sitä, mitä ajattelin ulospäin, aivan kuten se koskee meidän suhteemme Jumalaan ja
sen jälkeen; eikä jokaiselle muulle ihmiselle ole toinen enkeli, vaan jokaiselle muulle
hengelliselle yhteisölle taivaassa. Mutta enkelit, jotka ohjaavat jokaista ihmistä
erityisesti tai pikemminkin ihmisyhteiskuntaa, voivat etsiä tämän hengen osaajia,
lähtevien henkien, joista hän antaa itsensä johtaa, henget.
24) Ks. Zend-Avesta I. 244 f.
25) Lähempi selitys ja sen toteutus s. Zend-Avestan ensimmäisessä osassa ja yhdeksännessä
kappaleessa. pyhät kirjoitukset sielukysymyksessä.

Näin ollen kaikki on mahdollista, jota muuten emme voi ajatella, joten jos kaikki
on sopusoinnussa, jota muuten emme voi yhdistää, kaikki sanat täyttyvät, joiden
äänellä muuten vain tiedämme, miten pelata.
Se riitti; En halunnut kehittää uskoa täällä ollenkaan, kuten uskon motiivit ja
väitteet; mutta että jokaisen uskon väitteen kehitys hylkää itsensä uskon kehitykseen.
Ja tämä on näiden väitteiden vertaansa vailla oleva, korvaamaton luonne, että sen
syiden takia ne antavat samanaikaisesti asian kehittämisen syyt. Perinteiset
argumentit lasketaan helposti sormilla, mutta kun ne lasketaan, myös yksi niistä
päättyy.
Loput kaikki argumentit ja yhteys historiallisesta kaikesta, mitä sanottiin, ovat
totta: yksittäinen ihminen pysyy yleisempänä kuin hän on. Yleinen on kuitenkin niin
läheisesti yhteydessä, että tämän yhteyden rikkominen merkitsee koko uskon
maaperän rikkomista.
Mutta jos tämä syy todetaan loukkaamattomaksi, erimielisyydet erityispiirteistä
saattavat kulkeutua hänen kulkuunsa ja aloittaa uudestaan ja uudestaan; kyllä, sen
täytyy olla näin; sillä se on uskon kanssa erilainen kuin ensimmäinen torni; vain
rakentajien riitojen ja väärinkäsitysten takia hän nousee lopulta sovinnon
muistomerkiksi.
Sitten mitään sanaa ei tarvitse pitää pelossa, niin että usko seisoo; vain se, että
kukin niistä hylätään, mikä ei ole näiden kolmen väitteen pohjalta; sillä se on uskon
perusta ja sen iankaikkinen edistyminen. Tämä koko kirja koostuu vain näiden
uskovien juhlallisuuksien väittämisestä, eikä hän voi pitää mitään muuta.

VIII
Tarkan kehon ja sielun opin asema
(hermokysymyksen osalta) uskon kysymyksiin.

Se, mitä vain totesin yhteisesti kaikkien väitteiden kanssa, koskee myös sitä, mitä
olemme viime aikoina huolissaan, elimen väitteitä; Yleinen pysyy turvallisemmalla
tavalla siten, että yksilö saa itsensä kohtaamaan sen; ja vielä monia kysymyksiä
voitaisiin nostaa samasta näkökulmasta ilman, että siihen olisi vastattu muuten sen
näkökulmasta, kuin määrittelemättömät mahdollisuudet tai analogiat, jotka ovat liian
eristettyjä varmistaakseen varmuuden. Tarkka tiede kehon ja sielun välisestä
yhteydestä, minulla on psykohysics kutsutaan, on ensin pysyttävä lujana ja tullut
suurempaan kehitykseen varovaisemmin ja tarkemmin määrittelemällä tämän
yhteyden tosiasiat ja lait meidän pienessä kehossamme ja elämässämme, kuten nyt
on, kehon argumentti suuremmalla ja toisella puolella. Elämä ja elämä pystyvät
tarjoamaan tarkempia vihjeitä ja kehitysmomentteja. Mutta varmasti aika tulee, kun
pienet ja suuret, kaikkein monipuolisimpien ja yhtä yleisten näkökulmien ja lakien
muodossa ovat alisteisia kuin kehon puhtaalla alueella, omenan kaatuminen ja maan
liikkuminen auringon ympäri Ray, joka loistaa ja säde, joka kuulostaa; aivan kuten
yhdessä toisessa tietää uudelleen. Mutta nyt on erikoista, että
Kuten ilmeinen epäkohtana on päättelee puuttuminen hermo puuttuessa sielun, jo
esitetty useammassa kuin yhdessä paikassa 1) . Mutta kuten sanomme
luonnosta, furca expellas, usque recurret,joten voit sanoa sen tästä
johtopäätöksestä. Annoin haarukan. Hän palaa niin kauan kuin uskottomuus, jonka
hän todistaa ympyrässä, pitää hänet pystyssä ja rajoitettu näkymä maailmasta löytyy
edelleen tervetulleeksi. vain se ihmettelee, miten tällainen näkemys tällaisesta tuesta
voisi kestää niin kauan. Aikaisemmin oli aksiooma, että taivaankappaleet voivat
liikkua vain ympyröissä; Sama rooli kuin nyt tämä aksiooma toistaa kerran, että
sieluliikkeet voivat tapahtua vain hermojen liikkeiden perusteella.
1) Nanna, s. 37 - sielunkysymyksessä, s. 27 ff.

Ja jos hermot olivat välttämättömiä, he eivät ole puuttuneet jumalallisen ja muiden


maailmojen yhteisestä perustuksesta. Pikemminkin pikemminkin kuin yhtenäinen
järjestelmä, on hermojärjestelmä, värähtelyjen kautta, jotka välittävät näkyjä ja sanoja
yhdestä toiselle ja jopa enemmän kuin ne, jotka ovat sidottuja kapeampaan
järjestelmään, joka on sidottu suurimpiin kaikkien auringon välissä. Miksi kuitenkin
tällaisten järjestelmien välisten värähtelyjen tulisi olla vähemmän sopivia antamaan
sisäisiä henkisiä viittauksia kuin ganglion-pallojen väliset värähtelyt; ja yleisin
järjestelmä arvaamattoman, vähemmän soveliasta kuljettaa mieli kuin kyseiset
erikoisjärjestelmät, pyrkii vain turhaan tarkkojen todisteiden jäljittämistä
materialisteihin ja idealisteihin,
Vertaa tätä niin luonnolliseen käsitykseen, että Platon laittaa Sokrates-suuhun yhdessä hänen
vuoropuheluistaan (Philebos) 2) .
2) Käännöksen jälkeen saksalaisessa museossa 1862. ei. 41st

Sokrates:Samoin me voimme kutsua maailmaa, joka koostuu samoista ainesosista,


kehosta. Aikooko tämä elin tai ruumis itse ruokkia? "- Protarch:" Myös tämä ei ole
kysymyksen arvoinen. "- Sokrates:" Mutta onko kehollamme sielu? Mistä hän olisi
voinut saada sen, jos ei myöskään koko keho olisikaan animaatioita, joilla oli sama
kuin hän, ja vielä erinomaisesti? "
Ainoastaan edellisessä tapauksessa termiä huono lievennetään; tarkoittaako hän
meille: mitä ei ole valtaa eikä mitään arvoa itselleen.
Tähtitieteilijä sanoi, että hän oli etsinyt koko taivasta eikä löytänyt
Jumalaa; tietenkin, miten ihminen ei löydä mieltämme aivoissa kaikilla
mikroskooppisilla tarkastuksilla; mutta ihmettelee, voitko löytää jotain sitä
vastaan. Ja minä sanon, että olen etsinyt kaikkia psykofysiikoita, ja minun ei
tarvinnut, koska se oli rakentaa niitä, eikä löytänyt mitään, mikä olisi vastoin Jumalaa
ja sitä seuraavaa; mutta vain siksi, että olen tutkinut sen perusteellisesti niin pitkälle
kuin se on niin pitkälle, ja olen tutkinut hieman syvemmälle kuin anatomistin skalpeli
ja materialistisen fysiologin katse.
Mutta aivan kuten tähti ei voi olla täällä samanaikaisesti ja että Ptolemaic- ja
Copernican-järjestelmä, päästö- ja aaltoilujärjestelmä ei voi olla samanaikaisesti
oikea, ja tässä mielessä luonnontieteiden totuus on vain yksi , psykofysiikan, joka
Periaatteet koko, aineellinen puoli on yhteinen hänen kanssaan, vain yksi; ja jos
psykofysiikka voi varaa vähän seurata meitä poluille korkeimpiin ja viimeisiin
asioihin, se ei voi koskaan tehdä sitä yksin, mutta se sulkee polut alusta alkaen, koska
se on ristiriidassa siinä olevien totuuksien kanssa täytyy johtaa meidät väärin, ja jättää
auki vain sen, jonka olemme päässeet löytämään uskoon, jota tarvitaan historiallisesti
ja käytännössä. Kaikki ne analogiat, joiden kanssa pyrimme saavuttamaan ihmisestä
Jumalaan, tästä maailmasta jäljempänä, samankaltaisen ja eriarvoisen, laajenevan ja
tehostavan säikeen puuttuessa psykofysiikassa; Sitä ei voida rakentaa sellaisella
tavalla, vaan se on vain etäinen mahdollisuus; mutta ne ovat mahdollisuuksia, jotka
voivat jopa olla alisteisempia kuin mahdollisuudet3) , ja ne ovat ainoa keino sovittaa
yhteen uskonnollinen vakaus psykofyysisten tietojen kanssa; muuten uskoa hylkäävä
materialismi on oikea. Tätä vastaan on olemassa muita näkemyksiä, jotka pyrkivät
tukemaan kehon puolelta tulevaa uskoa, jotka ovat samalla psykofyysisesti
mahdottomia ja jotka tekevät mahdottomaksi täyttää uskon historialliset ja käytännön
vaatimukset.
3) Psykofysiikka II. 45th

Niin paljon edustettuina, jonka mukaan jokaisella sielulla on täällä yksi


ruumiinpiste, olkoon se metafyysisesti yksinkertainen asia, olipa kyseessä ulkoisesti
fyysinen, sisäisesti psyykkinen atomi, joka yksinkertaisesti käsittelee kuolemaa vapaa
sen laajasta kehon peitosta. Uskomme, että jopa sielun nykyinen asuinpaikka on laaja
fyysinen rakenne, jonka kanssa se ei ole ulkoisesti yhdistetty, on aivan päinvastainen,
että se sisäisesti yhdistää toisen maailman tulevaisuuden toisen rakennuksen ja
lopulta Jumalan asuinpaikan kaikkein kauimpana. Rakentaminen, joka sisältää kaikki
nämä urat.
Mutta on mahdotonta pitää tätä näkemystä siitä yksinkertaisesta sielun paikkaa
ilman festesten tosiasiat psykofysiikan yhteyttä ristiriitaa 4) ; toisen maailmansodan
olemassaolo on siten otettu pois kaikilla tämän maallisen olemassaolon keinoilla
korvaamatta sitä toisten kanssa tai jopa korvausperiaatteella; ja sen sanotaan olevan
Jumalassa siinä - mutta joku haluaa mielellään puhua Jumalasta - niin hänestä tulee,
kuten muutkin henget, piste, asukas tai piste, tai sen seurauksena sellaisten pisteiden
yhtye, jolla ei ole tietoisuutta, jollei sen yksinkertaisuus ole maadoittaa sitä. Myös
tässä on aivan päinvastainen uskomme, että toisen maailman elämä voidaan voittaa
vain jumalallisen sijasta sen kustannuksella.
4) Psykofysiikka II. 381 ff.

Tällainen ei ole yhtä usein pidetty näkemys siitä, että nykyisen bruttoamme on
suljettu epämiellyttävän materiaalin eteerinen elin, ja vapauttaa itsensä kuolemalla
sen organisaation olennaisella säilyttämisellä. Mutta se on ristiriidassa psykofysiikan
kanssa, koska fysiikalla, ajatella itsestään käsittämättömistä aineista koostuvaa
orgaanista kehoa, on vahvempi halu kuin nestemäinen vesi säilyttää vanhan muotonsa
lasin rikkoutumisen jälkeen; ja vielä enemmän, anna hänen rakentaa uusi ilman
vanhaa punnitun ruumiin apua; Missä nähdään mitään, uneksi, mikä perusteli tällaisia
mahdollisuuksia. Myös tämä käsitys vie mielestä pois vain keinoja, jotka liittyvät
ulkoiseen maailmaan sen laajentamisen sijaan. Jälleen vastakohta uskomme jonka
mukaan tulevaisuuden ruumiimme on pelkästään suurempi koko punnittavan ja
ennalta arvaamattoman kasvun järjestelmä, eikä mikään estä meitä ajattelemasta, että
sielun värähtelyt ovat edelleen yhteydessä, kuten nyt, ennustamattoman
värähtelyihin; Vain se, että täällä ja siellä odottamattomien järjestöjen organisaatio ei
punnittavissa, on käsittämätön eikä sitä voida saada.
Yleisesti ottaen meidän syvällinen tietämättömyytemme kehon ja sielun välisistä
perussuhteista piilottaa valtavan aarteen, jonka tulevaisuus on
nostettava. Materiaalisuus on kuin tämän aarteen yläpuolella oleva Cerberus, joka
valvoo, ettei se ravista idealistisesti vaan myös sitä, että sitä ei kasvateta uskontoon
voiton vuoksi, tietämättä tämän aarteen suuruudesta ja merkityksestä. Se olisi huonoa
uskolle, jos sen olemassaolo ja elämä edellyttäisivät tämän aarteen
kohottamista; mutta sen tarve kasvaa, kun uskon vaatimukset kasvavat; tästä, jopa
ehdotuksia sen kohottamisesta tulee; kun se onnistuu, yhä enemmän uskoa tietoon
poistetaan; mutta usko nousee vain yhden askeleen korkeammalle.

IX.
Kysymyksiä siitä, miten usko tuli ihmiskunnalle, ja siitä ,
miten Jumalan olemassaoloon uskovat motiivit ja syyt ovat juurtuneet Jumalan
olemassaoloon.

Jälkeenpäin muutamia sanoja näistä kysymyksistä, jotka olemme tähän mennessä


varanneet, vaikka ne olivat täynnä alusta alkaen. Palasimme ne hyödyksi, että
voimme nyt tavata heidät entistä selkeämmällä tavalla kuin aluksi. Kaivos, usko ja
tietämys kulkevat edelleen monin tavoin, etenkin ensimmäisessä; Varmistetaan,
etteivät ne eroa toisistaan.
Ensimmäinen, kiistaton, on sitä mieltä, että usko Jumalaan on alusta alkaen tuotettu
vain teoreettisen ja käytännön motiikin toimesta ja että jälkimmäinen on sitten
levinnyt historiallisesti. Historiallisella motiivilla olisi alun perin vain toinen
paikka. Toisaalta, jos historiallinen motiivi on nyt ensimmäinen asia, joka tekee
jokaisesta uskovasta Jumalaan, eikö se olisi pitänyt olla ensimmäinen
ensimmäisestä? Ei, koska vanhemmat nyt istuttavat lasten uskoa Jumalaan ennen
kuin teoreettinen ja käytännöllinen motiivi löytävät heille hyökkäyspisteen, että
Jumala, ihmisen Isänä, välitti heille ensin uskon siihen välittömästi? Näin ollen
historiallinen periaate olisi lähtenyt itsestään;
Mutta tarkoitan: niin vähän kuin nyt nämä kolme periaatetta saattavat riitauttaa
ensisijaisuudesta; he voivat ja voivat tehdä vain sen, mitä he tekevät yhteyksiään ja
toistensa tukemista; se on ollut alusta alkaen; pikemminkin alku itse on ollut
ensimmäinen ja kapein solmio sotkeudesta, jossa nyt näemme sen. Ja pitäisikö
meidän pitää Jumalaa ihmisen Isänä - mutta voimme vain sillä erolla, että Jumala
synnyttää ja synnyttää lapsiaan itsessään itsensä sijaan - niin voimme tien, kuten usko
Jumalaan ensin ihmiskunnalle verrattiin vain siihen tapaan, jolla vanhempien
uskomus vanhemmista tuli ensin lapsille, ei sitä, miten uskomus Jumalaan ensin tulee
vanhemmilta lapsille;
Mutta luulen niin:
On kiistatonta, että ihmistä ympäröivä luonto oli alusta lähtien tarkoitus antaa
hänelle tunnistaa valta hänen puolestaan ja niin kauan kuin hän ei ole
vielä abstrakti hänen omaa mieltään kehostaKoska hän ei ensinnäkään erottanut
molempia, hän ajatteli myös, ettei ole mitään syytä poimia mielen luonnosta; pitää
aurinko, joka on taivaalla, niin vähemmän elävänä kuin mennä maan päälle; mutta
hänen täytyi pitää hänet vain voimakkaammaksi, kaikkein korotetuksi, sitä
loistavammaksi. Hän ei tiennyt, kuinka kirkastaa päivää, kuinka avata kukkia, kypsyä
hedelmiä. Pitäisikö hän pitää ukkosta jotain heikompaa ja kuolleempaa kuin hänen
äänensä, myrskyn jotain heikompaa ja elämää kuin hänen henkeään, meri syöksyy ja
virtaa jotain enemmän mekaanista kuin hänen pulssinsa? Se, mikä on meille niin
tuttu, kun mieli on otettu luonnosta, mielen voimista, luonnonvoimista, on tullut
varsin yleiseksi ennen kuin se on tapahtunut, ja aivan yhtä mahdotonta, että ihminen
voi tehdä niin Abstraktio alkoi. Luonnollisesti tarve joutui pakottamaan ihminen, jolla
oli valta tai valtuudet, joiden vaikutuksesta hän löysi itsensä ja tuntui, sijoittamaan
itsensä mielivaltaisella tavalla, ja analogia, jolla hänen on toimittava tällä tavalla
ihmistä vastaan. ohjaa häntä. Tämä hahmo on luonteeltaan kaikenlainen. Ja tässä
näemme teoreettisen ja käytännön motiikin ensimmäiset vaikutukset.
Mutta jos Jumala todella asuu luonnossa ja elää ja toimii, Jumalan kansa elää,
kutoa, on; Niinpä tämä välitön tapa, kuten Jumalan ja hänen korkeimpien olentojensa
olemassaolo tuli ensin heidän tunteensa tai tajuntansa, oli myös Jumalan
ensimmäinen luonnollinen kieli ihmisille, joiden ymmärrys ei ole enää meille
tuttu; toisin sanoen, että historiallista motiivia, etsittäessä sen alkua Jumalan
alkuilmoituksessa, ei voida erottaa teoreettisesta ja käytännöllisestä alusta. Loppujen
lopuksi Jumalan olemassaololla on teoreettinen ja käytännöllinen puoli, ja siinä
syntyvien olentojen molemmille puolille alkuperäisessä vaikutuksessa on Jumalan
alkuperäinen ilmestys, josta kaikki historiallinen uskon eteneminen eteni.
Siten lapsi tunnistaa ensin vanhemmat suorassa harkinnassaan käyttäytymisestä
itsestään ja itseään puolustavista käytännön suhteista kuin mitä he ovat
hänelle. Ennen kuin hän ymmärtää sanan, hän ymmärtää jo äänen, ilme, ilmaisu, ele,
hymy ja uhka ymmärtävät kaiken oikein vanhemmilta; ja he eivät aluksi puhu hänen
kanssaan muuta kieltä; vasta myöhemmin sana tulee paikalleen. Jumala ei ole ollut
vähemmän kuultavissa ja näkyvästi tuomittu ensimmäisille ihmisille sen, mitä hän
saavuttaa hänen olentojensa ulkopuolella, eikä hänen voimansa ja käytännölliset
suhteet heidän kanssaan ole olleet heille vähäisempiä. Ei ollut mitään opetusta, että
Jumala olisi asettanut taivaan päälle, mikä teki maailmasta kaatumisen
Jumalasta; mies voisi silti uskoa eläviin, joita hänellä oli hänen edessään, nähdä
toisiaan ja katsoi häntä; ilman että hän pystyy tuntemaan Jumalan nimeä, hän voisi
vastustaa sitä, omistaa tietoisuussuhteet, tunteet häntä kohtaan, koska se on
vastasyntyneen lapsen luonteen vuoksi vanhempiaan vastaan, ja kaikki tämä kehittyy
vain aikuisväestössä.
Sillä kuten vastasyntyneen lapsen tunne vanhemmille on alusta alkaen kaikkein
intiimimpi, yhtenäisin ja yksimielisin kaikkien lasten puolesta, mutta samalla
kehittymätön, tunne ihmisen suhteesta Jumalaan, olemiseen ja elämään Jumalassa ja
Jumalan kanssa alusta alkaen niillä on sama merkki; - joka tietysti haluaa ottaa sen
takaisin, kuvaamaan sitä sellaisena kuin se oli; mutta evoluutiolla alkaa myös
hajoaminen, aberraatio ja sekavuus, josta ihmiskunta on vain vähitellen toipumassa.
Tämä voi jäädä olennaisesti totta, mutta voimme ajatella ihmisen alkuperää ja
ensimmäistä tilaa, ja epävarmuus koskee vain kysymyksiä, jotka ovat kuitenkin
edelleen suhteellisen alisteisia kaikessa merkityksessä , onko tunne suhteista
Jumalaan jo läsnä ensimmäisessä ihmisessä tajuissaanAjatus objektiivisesta
jumalallisesta olemassaolosta menestyi, ensimmäiset, ehkä jopa suurimmat stadionit
kävi läpi, jolloin jopa ensimmäiset aberraatiot saattoivat tapahtua, tai vain hyvin
vähitellen ihmiskunnan kautta. onko ensimmäinen evoluutio johtanut alkuista
johonkin jumalaan tai polytismiin; onko hän siirtynyt yhdestä ihmisistä tai ihmisistä
kaikille muille tai kehittänyt itsenäisesti täällä ja siellä. Mutta useimmat näistä
kysymyksistä, ellei kaikki, eivät koskaan tule niin varmasti niin ensimmäiseksi
valtioksi, alkuperäiseksi yhtenäisyydeksi tai moninaisuudeksi, niiden ihmisten
rotujen ja kielten alkuperäksi, joiden kanssa he liittyvät. Voidaan ajatella sitä, mutta
se on edelleen ajatuksia.
Jos Darwinin näkemys on totta, johon niin monet luonnontieteilijät tunnustavat tai
viittaavat siihen, että kaikki täydellisemmät olennot ovat kehittyneet miljoonien
vuosien kuluessa siitä epätäydellisemmästä, mies on sian ja apinan poika, on itsestään
selvää, että uskonto ei edes ensimmäisessä miehessä, joka oli juuri apinan tason
yläpuolella, vaan tuli hitaasti ihmisen tietoiselle kehitykselle; Jopa negroissa hän on
edelleen syvä. Toisin kuin tämä on, katsotaan, että se ei ollut uhan ja apinan
organismi, vaan maanpäällisen valtakunnan organisaatio, jonka on pitänyt kerran olla
apinan ensimmäiset esi-isät, että yhä useampien uusien luomien vaiheiden kautta on
toistaiseksi korostunut itsensä luovassa toiminnassaan lopulta lopulliseen
ponnisteluun me kutsumme sitä maan viimeiseksi evoluutioksi, tuomaan sen ihmisen
luomiseen samasta yleisestä nousuvedestä, josta ensimmäinen luominen tapahtuu. Ja
kun ihminen liittyy tarkoituksenmukaisessa suhteessa näkyvästi koko maapalloon,
koko maallisen valtakunnan voimat olisivat taas liittyneet toisiinsa hänen
luomisestaan, mutta eivät vain korottaneet apinoita ihmisille asteittaisen parantamisen
kautta.
Tällä olettamuksella ensimmäisellä ihmisellä, toisesta alkuperästään, suuren,
universaalin luomuksen tuoreesta alkuperästä, voisi myös olla paljon erinomaisia
fyysisiä ja henkisiä ominaisuuksia kuin myöhemmin syntyneet, läheisemmät ja
läheisemmät kognitiiviset ja emotionaaliset suhteet, erityisesti luontoon ja Jumalaan
kaikki ensin siitä, mistä se tulee, välittömiä suhteita kuin mitä tahansa
väärennettyä; poika tuntee isänsä paremmin kuin pojanpoika. Tarkasta näkökulmasta
yksi näkemys on kuitenkin niin epätodennäköistä, että melkein sanotaan niin
mahdottomaksi kuin toinen. Ja vielä on uskottava johonkin molemmista
mahdottomista, esimerkistä siitä, miten usko voi pakottaa tietoa.
Darwinin mielestä hitaasti muuttuvat voimat ja organisaation hidas kyky uudistua
varten on pitänyt antaa ulottuvuuden, joka on kaukana kokemuksen ulottuvuudesta,
jossa vastakkaisen maan vallankumouksille annetaan tuntematon voima, ja nykyisten
muutosten myötä maapallon vallankumoukset hyväksytään. Tämä näkymä voidaan
yhdistää kaikilta puolilta nykyiseen, tunnettuun; täytä koko tilavuus induktiivisten
lankojen kutomalla; vain, että kierteet eivät pääse niin pitkälle kuin niiden pitäisi
saavuttaa, että kehrätty asia toimii itsessään varhaisessa vaiheessa ja että valtava
määrä todisteita ei oikeuta eniten todisteita. Toinen näkymä ei voi muodostaa mitään
mitään nykyistä, mitään tunnettua; Ensinnäkin siitä, että ei ole vähemmän arvokasta
varmuutta siitä, että \ t hän tarvitsee, vaikka tämän näkemyksen jälkeen, joka kiistää
hänen toistuvan toiminnan, on pitänyt olla ensimmäinen vaikutus. Toiseksi,
todennäköisyydestä, että vapinaa, sellaisen vallankumousta, joka ei ole aivan
tunnustettu luonne, on pitänyt todellakin ja toistuvasti vaikuttaa koko maalliseen
valtakuntaan tai sen laajenemiseen; Tällaisia vallankumouksia toistetaan edelleen
geologian tiedekunnassa, jossa on välivaiheita ja paikkoja, joissa vain hitaasti
nousevat ja vähentävät paikkansa. Kolmanneksi on otettava huomioon, että
teleologinen konteksti, arkkitehtoninen rakenne ja maallisen valtakunnan
ajanmukaisuus, joka on niin ominainen organismeille, tekee siitä vertailukelpoisen
organismin kanssa. Ja jokaisen uuden sukupolven ja syntymän, jopa jokainen uusi
hampaan purkautuminen tapahtuu sellaisten voimien kautta, jotka nukkuvat
tavallisissa asioissa, herättävät aika ajoin ja sekoittavat koko organismia uudelleen; ei
vanhaa lasta tai vanhaa hampaita korjaamalla. Selittämättömät voimat; ei saa uskoa
siihen; mutta tosiasia pakottaa sinut uskomaan siihen; mutta palaa vain pidempien
jakoaikojen jälkeen; ja niin se voi toistua maan päällä vielä pidempien välein kuin sen
jäsenissä; mutta me elämme tällä välin. Vain, että nämä analogiat täsmälliselle
tiedolle voivat merkitä niin vähän, kuten Darwinin induktiokappale, joka tietyssä
mielessä antaa hiirelle vuoren, kun taas analogiamme toisessa mielessä anna hiiren
hiirellä. nukkuminen tavallisissa asioissa, herääminen aika ajoin ja koko organismin
sekoittaminen; ei vanhaa lasta tai vanhaa hampaita korjaamalla. Selittämättömät
voimat; ei saa uskoa siihen; mutta tosiasia pakottaa sinut uskomaan siihen; mutta
palaa vain pidempien jakoaikojen jälkeen; ja niin se voi toistua maan päällä vielä
pidempien välein kuin sen jäsenissä; mutta me elämme tällä välin. Vain, että nämä
analogiat täsmälliselle tiedolle voivat merkitä niin vähän, kuten Darwinin
induktiokappale, joka tietyssä mielessä antaa hiirelle vuoren, kun taas analogiamme
toisessa mielessä anna hiiren hiirellä. nukkuminen tavallisissa asioissa, herääminen
aika ajoin ja koko organismin sekoittaminen; ei vanhaa lasta tai vanhaa hampaita
korjaamalla. Selittämättömät voimat; ei saa uskoa siihen; mutta tosiasia pakottaa
sinut uskomaan siihen; mutta palaa vain pidempien jakoaikojen jälkeen; ja niin se voi
toistua maan päällä vielä pidempien välein kuin sen jäsenissä; mutta me elämme tällä
välin. Vain, että nämä analogiat täsmälliselle tiedolle voivat merkitä niin vähän, kuten
Darwinin induktiokappale, joka tietyssä mielessä antaa hiirelle vuoren, kun taas
analogiamme toisessa mielessä anna hiiren hiirellä. ei vanhaa lasta tai vanhaa
hampaita korjaamalla. Selittämättömät voimat; ei saa uskoa siihen; mutta tosiasia
pakottaa sinut uskomaan siihen; mutta palaa vain pidempien jakoaikojen jälkeen; ja
niin se voi toistua maan päällä vielä pidempien välein kuin sen jäsenissä; mutta me
elämme tällä välin. Vain, että nämä analogiat täsmälliselle tiedolle voivat merkitä niin
vähän, kuten Darwinin induktiokappale, joka tietyssä mielessä antaa hiirelle vuoren,
kun taas analogiamme toisessa mielessä anna hiiren hiirellä. ei vanhaa lasta tai
vanhaa hampaita korjaamalla. Selittämättömät voimat; ei saa uskoa siihen; mutta
tosiasia pakottaa sinut uskomaan siihen; mutta palaa vain pidempien jakoaikojen
jälkeen; ja niin se voi toistua maan päällä vielä pidempien välein kuin sen
jäsenissä; mutta me elämme tällä välin. Vain, että nämä analogiat täsmälliselle
tiedolle voivat merkitä niin vähän, kuten Darwinin induktiokappale, joka tietyssä
mielessä antaa hiirelle vuoren, kun taas analogiamme toisessa mielessä anna hiiren
hiirellä. kuin heidän jäsenilleen; mutta me elämme tällä välin. Vain, että nämä
analogiat täsmälliselle tiedolle voivat merkitä niin vähän, kuten Darwinin
induktiokappale, joka tietyssä mielessä antaa hiirelle vuoren, kun taas analogiamme
toisessa mielessä anna hiiren hiirellä. kuin heidän jäsenilleen; mutta me elämme tällä
välin. Vain, että nämä analogiat täsmälliselle tiedolle voivat merkitä niin vähän, kuten
Darwinin induktiokappale, joka tietyssä mielessä antaa hiirelle vuoren, kun taas
analogiamme toisessa mielessä anna hiiren hiirellä.
Tämän mukaan yksinkertaisin ja sopivin niistä periaatteista, joita tällaisissa
tapauksissa pitäisi seurata tarkkojen lausumien perusteella, olisi kieltää ihmisen
syntyminen selittämättömäksi tarkalle tutkimukselle ja julistaa ihmiskunta
olemattomaksi. Me emme pidättäydy eteenpäin siitä kysymyksestä, jota emme voi
päästä.
Toinen on se, miten juurtunut kolme motiivit ja perusteet Jumalan olemassaolosta
Jumalan olemassaoloon, jos on selvää, että meillä on kysymys siitä, että yleisemmin
alisteinen miten koko sielumme elämän Jumala ole pois Jumalan olemassaolon,
juurtunut jumalalliseen, siis kysymys jumalallisesta psykologiasta.
Ennen kaikkea ihmettelee: Miten tarvitaan erityisiä meditaatioita Jumalan uskosta
Jumalassa itsessään, ja miten on mahdollista epäillä Jumalan olemassaoloa itse
Jumalassa, joka usein esiintyy ihmisessä ja täten Jumalassa, jos hän on ihminen
sisältää; Onko kukaan edes epäilemättä omaa olemassaoloa? Eikö tämä voi edes
perustella epäilystä siitä, että Jumala on meissä hänessä?
Ei ole epäilystäkään siitä, että kukaan ei epäile omaa olemassaoloa, joten Jumala ei
myöskään epäile; mutta emme ole Jumala, koska me olemme Jumalassa eivätkä
sisällä sellaista kuin Jumala sisältää meidät, taas kokonaiset olennot, joilla on
I, korkeamman olentojen ajatus.Minä ja tässä myös kukaan, joka kykenee epäilemään
sitä, ovat itse sellaisten olentojen ensimmäinen vaihe, ja kaikkien on oltava
ensimmäinen vaihe. Joten se voi viedä erityistä sovittelua, jotta voimme uskoa
korkeampaan egoon, joka ei tarvitse meitä uskomaan omaan itseemme, eikä
myöskään tarvitse Jumalaa uskomaan mutta ei hänen tietoisuutensa korkeimmalla
alalla. Minun puolestani en voi opettaa silmäni ja korvaani sen aistinvaraisilla
elimillä, mitä minun egoni on niiden yläpuolella; he eivät reagoi siihen
lainkaan; niillä ei ole merkitystä. Toisaalta Jumala voi johtaa meidät uskoon ja siinä,
että me seisomme mielemme yläpuolella, uskoon itseensä, ja osa Hänen tehtävistään
on alentaa alempi Ego. s johtaa uskoa hänen korkeimpaan itsensä. Kuinka hän voi
johtaa meidät siihen, meidän ei tarvitse avata analogioita, vaan sen
tosiasiaa. Katsokaamme motiiveja ja syitä sellaisina kuin ne ovat; olemme tehneet
sen, ja meillä on siten käsitys ihmisen ja jumalallisen psykologian asiayhteydestä.
Tietenkään kaikki ei ole poistunut. Vähän kuin ihmisen psykologia voi pysyä
asettamalla yksittäiset taidot ja sielun määritykset ulkoisesti vierekkäin; pikemminkin
on myös tärkeää osoittaa sen sisäinen tausta ja yhteiset olosuhteet; jos jumalallinen
pystyy seisomaan, ihminen uskaltaa tehdä sellaista. Siten sisäistä yhteyttä kolmen
motiivin ja syiden välillä, joiden vuoksi uskoisimme Jumalaan ihmisen psykologian
alisteisuudessa ja alistamisessa jumalalliselle, tarkastellaan vielä syvemmällä tavalla,
ja niitä on käsiteltävä syvällisemmin itse ihmisen psykologiaan. Mutta se ei voi
tapahtua kaikki kerralla ja samassa paikassa. Täällä se ei ollut itse jumalallisen
psykologian yritys, jossa uskon motiivit ja syyt täytyy näkyä sisäisinä hetkinä, mutta
vain idean perusta ja yleinen mahdollisuus näihin hetkeihin. Sillä jos on olemassa
Jumala, jonka olemme löytäneet sen kanssa, ja olemme löytäneet itsemme Jumalaan
sen kanssa, niin olemme myös löytäneet lähestymistavan tällaiseen oppiin.

X.
Ortodoksinen ja vapaa näkökulma.

Haluan tehdä avoimen tunnustuksen.


Kuitenkin liberaalin näkökulman, jota olen kannattanut tässä työssä ja edustettuina
aikaisemmissa kirjoituksissa, sitä enemmän ortodoksisia, joita olen kohdannut
muualla, ellei kaikkialla, sitten suuremmassa mittakaavassa, halunnut minua
enemmän kuin vapaa. ; ja vankka usko Raamatun sanaan, vaikka Nooan arkki jakoi
kaikki tämän päivän villieläimet ja auringon pysähtymisen Jerikon kaatumisen
päivänä, enemmän kuin järkevin rappeutuva kritiikki, mutta hiljattain katoliset ja
vapaat yhteisöt näyttivät aina karjoilta jotka ovat iloisia pääsemään eroon
huolehtivasta koirasta tai jopa paimenesta, ja siten kaatumaan Wolfeen, ainakin vain
niin kauan kuin on parvi, koska saman niityn ruoho riittää pitämään heidät yhdessä.
Se voi tuntua niin; Mutta kun ajattelen, miten se tulee, se on asia.
Päivän lopussa vallitseva uskonto, kuten kuvittelen, tuottaa uskottavimman uskon
siihen, että kolme periaatetta voidaan parhaiten tyydyttää. Yleisyys ja yksimielisyys,
jossa sitä pidetään parhaana ja todellisena, koska se todella on, ei jätä epäilystäkään
yksilön historiallisesta ja käytännöllisestä puolesta sitä vastaan. Samaan aikaan,
tyydyttämällä syy tähän kaikkiin vaatimuksiin ja ylittäen jokaisen syyn, että kukaan
ei pysty tuottamaan tätä kolmessa periaatteessa, se luonnollisesti alistuu syystä, joka
näkee sen historiallisesti luotetussa uskossa ja kuljettaa sen lähteiden
auktoriteetti. Tällä uskottavuudella mutta ihmeellinen siunaus ripustaa tähän
kaikenlaiseen yksittäisen syyn alistuvaan alistumiseen jumalallisen syyn hallinnan
lopulliseen tulokseen korkeimmissa ja viimeisissä asioissa. Nyt, kun näen, että jotkut
jo nauttivat tästä siunauksesta niin paljon, ja toimivat mielessä ja toiminnassa, kuten
on mahdollista loppuunsaattamisen aikana, luottaen osittain tämän siunauksen
tarpeeseen ja osittain totuuteen ja hyvyyteen Kristillisen uskonnon perustan
tukemiseksi se täyttää minut hiljaisella kunnioituksella ja ilolla. Näen siinä toisella
puolella ilmaisun, toiselta puolelta ennakoinnin täydellisen uskonnon merkityksestä
ja syystä, ennakointia, joka voi kuitenkin tapahtua vain siltä osin kuin uskonto on
siihen asti hyvin pätevä, mitä heidän on tarkoitus olla kokonaisuudessaan
ajatuksessaan ja niiden historiallisia lähteitä pidetään loukkaamattomina. Ja onko
olemassa vain suhteellisen vähäpätöisiä kohtia, joissa ne eivät ole.
Mutta jos se on, niin voi varmasti kysyä, ei mieluummin ottaa tätä juuri niin kuin se
todella on, samaan aikaan tunnustamalla uskonnon laajenemisen syy ja viat,
uskomaan sen lähteisiin kaikkea, mikä on hyvää ja uskottavaa ja vapauttaa itsensä
uskosta muuhun; siten hyväksymättä mitään Raamatussa löydetyistä tieteellisistä
virheistä, ja siinä on ilmeisiä virheitä; kysyä kaikkialta, mitä olisi voinut aiheutua
toimintasäännöistä, ideoiden vaatteista paikan ja ajan mukaan, ja silti sen oli oltava
tämän vuoksi riippuvainen, jotta se ei syntyisi paikasta ja ajasta; sen sijaan, että
piiloutuisit, peittäisivät, peittäisivät ja selittäisivät Raamatun ristiriitoja, siinä on
ristiriitoja;
En voi voittaa itseäni edes tässä näkökulmasta sanomalla, että on parempi, kun
katson ympärilleni, mitä tulee tällaisesta uskonlähteiden käsittelystä, uskonnon sielun
täydellisestä tuhoamisesta yhteisössä ja Uskon lujuus ja se on kaikkien sen
siunauksen ensimmäinen ehto; Lisäksi katso, kuinka vähän ihmiset ovat tulleet
paremmiksi, onnellisemmiksi, onnellisemmiksi ja viisaammiksi, koska he ovat
alkaneet liottaa niitä äidin maidolla näissä asioissa. Itse asiassa itse uskonnon olisi
tarjottava korkein, turvallisin ja vakavin näkökulma yksilön syystä; Nyt yksittäisen
syyn tehtävä on mitata, parantaa, arvioida ja seuloa; se on asia ylösalaisin,
Ja miksi en aseta itseäni ehdottoman uskon näkökulmasta siihen, mikä on tullut
historialliseksi? Mutta en voi ja satoja ja tuhansia ei voi; teoreettinen periaate
vahvistaa myös sen väitteet ja on tarkoitettu puolustamaan niitä. Ja jos ehdoton usko
olemassaoloon on sen korvaamattomia etuja niille, joilla on se, niin siinä
mahdottomuudessa, että kaikilla on se, syy uhrataan uskoon kaikkialla, toinen tehtävä
syntyy myös siinä Historia: Tehtävä, jonka edut, joita niillä voi olla lähes
yksinomaan, mutta ei kuitenkaan täydellisimmässä määrin, koska he jo pitävät
keskeneräistä uskontoa täydelliseksi, Kun uskonto jatkuu täydellisyyteen, se voi
jonain päivänä tulla kaikkien yhteiseksi hyödyksi ja saavuttaa sen täyden
korkeuden. Sitä varten sen on tultava viime kädessä, tämä syy sen sijaan, että
vaadittaisiin uskottomille uhreja, saa lopulta täyden tyytyväisyyden ja auttaa
tukemaan sitä uskoa, johon se nyt ravistelee. Ja tietysti vapaiden näkökulmien
liittyminen historiaan, sellaisen syyn pyrkimykset, joihin ei liity kiinteää dogmaa, ja
sen ravistelu siitä, mitä lopulta tapahtuu, edellyttävät suurinta monipuolisuutta,
vastavuoroista taistelua ja useimpien niiden epäonnistumista. Pyrkimykset, jotta
kaikki väärät tavat lopetetaan ja lopetetaan, viimeinen oikeus pysyy vakaana ja
turvallisena. Mikä ei ole löytää tilaa kouluissa ja kirkoissa; sillä ihmisillä - minulla on
hyvä neuvoa selittää, mitä tarkoitan heillä - ei ole läsnä osallistua pyrkimyksiin
parantaa uskoa, vaan nauttia sen eduista niin pitkälle kuin ne ovat siellä; ja uskon
eteneminen ei siirry kouluista ja kirkoista, vaan lopulta tunkeutuu, eikä koskaan tule
olemaan ilman vallankumousta, joka kyseenalaistaa ja täyttää jopa enemmän kuin
usko. Ja kuinka vähän se tulee olemaan, minkä jälkeen se jää lopulta pois kaikista
olemassa olevista uskomuksista ja vastustaa syypyrkimyksiä vapaasti; kuinka vähän,
mikä kestää, on laskenut tästä uskosta. Pikemminkin useimmat heistä ovat vain
tiukempia siitä, mitä väkijoukkojen syy on ravistellut epäoikeudenmukaisuudesta, ja
tämä ravistelu on myötävaikuttanut
Niinpä molempien asemien vaatimusten ja etujen välillä on jatkuvasti
ristiriita. Kuinka nostaa hänet tällä hetkellä? Häntä ei voi poistaa kokonaan, ennen
kuin uskonnon valmistuminen on herättänyt hänet historiallisesti; ja että hän ei ole
vielä nostettu, osoittaa, ettei uskonto ole vielä päättynyt. Siihen saakka on hyvä, että
ortodoksinen ja vapaan näkökulman ja yhden täytyy olla vaatimaton, saman edut
eivät voi olla ilman samoja haittapuolia, mutta viime kädessä sen loppuun
saattaminen. Täytyy johtaa uskoa.

XI.
Katsaus, yleiskatsaus, ennakointi.

Jos katsotaan taaksepäin, havaitaan, että uskonnon historiallisen ja käytännöllisen


periaatteen perustamisessa, keskustelussa ja vainossa ei ole lähinnä eroa nykyisestä
kristinuskon näkökulmasta, sikäli kuin siitä voidaan puhua yleisestä
uskomuksesta. Sillä vaikka tässäkinkin jotkin asiat voivat olla eri tavalla järjestettyjä,
kuten muuten todetaan, ja uskon ideat itse määritellään uudelleen, mutta tässä asiassa
ei ole mitään muuta löydettävissä kuin mitä jokainen, joka seisoo nykypäivän uskon
näkökulmasta, onko oikeaoppinen tai rationalisti, katolinen tai protestanttinen, jos
hän haluaa lainkaan vain uskonnollista uskoa, ei halua sitä, niin usein kuin
mahdollista, että se olisi mahdollisimman riittävän muotoiltu, niin perusteltua niin
monta puolta kuin mahdollista. Otan paljon,
Se on erilainen kuin kolmas, teoreettinen, uskon periaate, jonka luomisessa,
keskustelussa ja pyrkimyksessä näkökulmasta on mennyt niin pitkälle kuin edellinen
näkökulma, että ne, jotka ovat vanhoja näkökulmasta vanhoja, eivät voi tai eivät voi
helposti seurata perässä; ja mestareiden jälkeen koulut ohjataan. Se on edennyt
samassa mielessä kuin aikaisemmissa kirjoituksissani, ja vain tässäkin, että siinä
esitetyt vihjeet tämän periaatteen asemasta muille kahdelle toteutuvat toistensa
todellisella kokoonpanolla ja vastavuoroisella tuella ovat.
Vaikuttaako teoreettinen mieluummin? Olen selittänyt tarpeeksi usein: sitä ei ole
korostettu; painopiste on siinä, että usko löytää yhdessä kolmessa. Mutta teoreettinen
on sen jälkeen ymmärretty eniten, hylätty ja tuhottu; Tältä puolelta tarvitaan uskoa ja
tarvitsee eniten apua. Loppujen lopuksi halusin näyttää täällä.
1) Usko ei voi syntyä ja olla olemassa ainoastaan historiallisen ja käytännön
periaatteen perusteella; mutta edellyttää teoreettisen periaatteen apua. Mutta tämä on
aivan yhtä vähäistä itselleen uskon asioissa, mutta vain yhteistyössä ja keskinäisessä
täydentämisessä näiden kahden kanssa.
2) Tässä yhteydessä se on aina ollut motiivi; Jotta voisimme toimia syynä, välttäen
sen kaksi vastakkaista vikaa motiivina, joista toimin, se on esitettävä kuvassa
esitetyllä tavalla, eli sitä ei käytetä siihen, mitä tiedämme olemassaolosta Mitä me
tiedämme rajallisista rajoitetuista olemassaoloista, siirtymästä välittömästi
äärettömään ja iankaikkiseen, johon meidän on uskottava, mutta samaan suuntaan,
jossa olemme jo tietoisesti laajentaneet kapeammasta ja alemmasta olemassaolon,
laajenevan ja laajentavan ympyrän. ylittää sen niin, että saavutamme ajatuksia
yleisimmistä, korkeimmista ja äärimmäisistä olemassaolon ja olemassaolon
muodoista, jotka täyttävät kahden muun periaatteen johtopäätökset ja vaatimukset
suotuisimmalla tavalla. Täten kompensoimme toisaalta epävarmuutta kokemuspiirin
ylittämisestä, joka on edelleen tietopuolelta, ja toisaalta tuetaan historiallisesti ja
käytännöllisesti katsoen perustuvaa uskoa, jota se edelleen tarvitsee tietopuolelta.
3) Näin uskottavuuden perusteet korkeimpiin ja viimeisiin asioihin, joita tämä
Raamattu edustaa, mukaan lukien ne, jotka ylittävät nykyisen näkökulman, ovat
välttämättömiä. Sillä ei ole mitään muuta tapaa tyydyttää kaikkien kolmen periaatteen
vaikutukset ja vaatimukset yhteydenpidossa ja mukauttamisessa kuin näiden
pisteiden avulla.
4) Aikaisempi uskonäkökohta ylittyy kuitenkin vain siltä osin kuin se asettaa
itsensä samaan aikaan tärkeimpien näkökulmiensa mukaan ja yhdistää
ristiriitaisimmat näkemykset, jotka ovat historiallisesti vakuuttuneita, samoin kuin
samojen lupien ristiriita. Raamatun mielekkäimmät ja salaperäisimpiä sanoja
selvitetään sen kanssa ja siten löydetään enemmän kirjaimellinen tulkinta kuin itse
kirjaimilla uskovilla.
Mutta jos näin on, tämän pyhien kirjoitusten yleisten periaatteiden mukaan ne
kohdat, jotka ovat kaikkien kolmen uskon periaatteen sovittamisen ehto, iskevät
viime kädessä historiallisesti siinä kontekstissa, jossa ne ovat, eivätkä siis molemmat
kiirehtiä.
Sinä, olen rauhallinen ja varma.
Ja mitä se tarkoittaa, että he eivät tee sitä yhtäkkiä ja yhtäkkiä! Myös olemassa
olevien näkemysten yksipuolisuus ja ristiriitaisuudet ovat historiallisesti juurtuneita,
ja tutkijataulukossa viljelevän ihmisen toiveet ovat liian heikkoja vipua, jotta se voi
yllättää yhtäkkiä maailmankatsomuksen, joka on poistanut juurensa näissä
yksipuolisuudessa ja ristiriitaisuuksissa muutaman vuosituhannen ajan, voimakkain
runoilija ja ajattelu runoilijoiden ja ajattelijoiden itse ajaa ja juurtuminen juurella
koko kansan on juurtunut. Ne ovat kuitenkin vipun lähesty- minen, ja hiljainen
haudonta edeltää uuden linnun lentoa ja laulua; sinun ei tarvitse haluta häntä
välittömästi.

XII.
Päätelmät.

Jumalassa sieluni lepää;


Koska Jumala elää, asun;
Sillä Hänellä on yksin elämä;
En voi seistä sen vieressä;
Hän ei voi antaa minulle.
Jumalassa sieluni lepää;
Puhut, että hän hukkuu;
En ole huolissani siitä;
Sillä ikinä on pelastus,
joka nyt on olemassa.
Jumalassa sieluni lepää;
Koko elämäni on
pelastettu hänessä;
Ja kun hän nostaa
koko sielun.
Jumalassa sieluni lepää;
Sielu ei näe häntä;
Siellä näyttää Herralle Jumala,
todistajat laskevat,
Kristus kävi valossa.
Jumalassa sieluni lepää;
Enkeli koko väkijoukko
Puhtaissa korkeuksissaan
näen loistavan valon,
ja yksi kantaa minut.
Jumalassa sieluni lepää;
Hän on sielun bändi;
Uskon, rakkauden vuoksi
Ward avaa ensin sielunsa,
koska hän on perustellusti tunnustanut sen.
Jumalassani lepää sieluni,
se pitää itsessään
totuuden, kauneuden, hyvyyden neuvon ,
että yhtenäisyys mielessä
ja tavoite on teko.
Jumalassa sieluni lepää;
Mikä on pieni osa?
Kuinka kaukana, mitä olen pitkä!
Älä pelkää sielua;
Kontrasti pelastaa.
Jumalassa sieluni lepää;
Jumala vaikuttaa heihin itsessään;
Hänen tahtonsa on minun;
Voin mennä sitä vastaan;
Mutta Hän johtaa sen ulos.
Jumalassa sieluni lepää.
Hän ei itse tee syntiä, sillä
hänen lapsensa kanssa hän kuljettaa
itsensä synnillään
.
Jumalassa sieluni lepää;
O mukavuutta suurimpaan kärsimykseen!
Jumala ei voi sietää sitä, vaan
se on vain ilon velka;
Odotan aikaa.
Jumalassa sieluni lepää;
Se on viimeinen sana;
Kaukana maanpäällisestä satamasta
voin nukkua rauhallisesti;
Hän on minun ikuinen porttini.